tiistai 30. huhtikuuta 2013
maanantai 29. huhtikuuta 2013
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Olivier Awards 2013
Tänä iltana (28.4.) Lontoon Covent Gardenissa juhlitaan Olivier -palkintogaalaa,
ja mä seuraan sitä Twitteristä, sekä kuudelta alkaa BBC2 radiosta
lähetys. ITV lähettää sit illemmalla koosteen telkkarista.
Niin moni suosikki ehdolla, että tästä tulee jännittävää!
The Curious Incident of the Dog in the Night-Time on toistaiseksi pyyhkäissyt palkintopöydän voittamalla:
Nicola Walker - best actress in the supporting role
Paule Constable - lighting design
Ian Dickinson and Adrian Sutton - sound design
Bunny Christie & Finn Ross - set design
Ja sokerina pohjalla:
Luke Treadaway - best actor!!
Tästä olin superiloinen, tosin viidestä ehdokkaasta olisin voinut suoda palkinnon myös James McAvoylle, Rupert Everettille tai Mark Rylancelle.
Paras naisnäyttelijä Helen Mirren (Billie Piperin lisäksi oli mun suosikki), The Audience-näytelmästä.
Kaikki tulokset Olivier-gaalan sivuilta.
Nyt on väliaika, ja sitten jatkuu... Curious Incident on ehdolla vielä muutamassa kategoriassa.
Päivitetään hieman! Curious Incidentin lopullinen saldo oli 7 palkintoa!! Se oli ehdolla 8 kategoriassa eli aika hienosti! Ohjaaja Marianne Elliott oli paras ohjaaja ja näytelmä oli myös paras uusi näytelmä.
The Guardian kirjoitti:
The Curious Incident of the Dog in the Night-Time dominated the UK's most prestigious theatre awards on Sunday night, equalling the record by picking up seven Oliviers, including best actor for its young star, Luke Treadaway. The 28-year-old, who gives an astonishing performance as 15-year-old maths genius Christopher Boone, beat heavyweight competition in the shape of Rupert Everett, James McAvoy, Mark Rylance and Rafe Spall to pick up the prize at the Royal Opera House ceremony.
Harper's Bazaarin after-Oliviers haastattelussa Luke Treadaway ei lupaile muuta lähitulevaisuudessa kuin lisää samaa... Ei valiteta aiheesta... Pitäsköhän joulun maissa mennä vielä katsomaan?
What’s next for you?
I'm focussing on this for now. There are some possibilities down the line, but I'll be concentrating on Curious Incident until the run finishes.
Niin moni suosikki ehdolla, että tästä tulee jännittävää!
The Curious Incident of the Dog in the Night-Time on toistaiseksi pyyhkäissyt palkintopöydän voittamalla:
Nicola Walker - best actress in the supporting role
Paule Constable - lighting design
Ian Dickinson and Adrian Sutton - sound design
Bunny Christie & Finn Ross - set design
Ja sokerina pohjalla:
Luke Treadaway - best actor!!
Tässä Luke ja allekirjoittanut viime lauantaina Lontoossa
Tästä olin superiloinen, tosin viidestä ehdokkaasta olisin voinut suoda palkinnon myös James McAvoylle, Rupert Everettille tai Mark Rylancelle.
Paras naisnäyttelijä Helen Mirren (Billie Piperin lisäksi oli mun suosikki), The Audience-näytelmästä.
Kaikki tulokset Olivier-gaalan sivuilta.
Nyt on väliaika, ja sitten jatkuu... Curious Incident on ehdolla vielä muutamassa kategoriassa.
Päivitetään hieman! Curious Incidentin lopullinen saldo oli 7 palkintoa!! Se oli ehdolla 8 kategoriassa eli aika hienosti! Ohjaaja Marianne Elliott oli paras ohjaaja ja näytelmä oli myös paras uusi näytelmä.
The Guardian kirjoitti:
The Curious Incident of the Dog in the Night-Time dominated the UK's most prestigious theatre awards on Sunday night, equalling the record by picking up seven Oliviers, including best actor for its young star, Luke Treadaway. The 28-year-old, who gives an astonishing performance as 15-year-old maths genius Christopher Boone, beat heavyweight competition in the shape of Rupert Everett, James McAvoy, Mark Rylance and Rafe Spall to pick up the prize at the Royal Opera House ceremony.
Harper's Bazaarin after-Oliviers haastattelussa Luke Treadaway ei lupaile muuta lähitulevaisuudessa kuin lisää samaa... Ei valiteta aiheesta... Pitäsköhän joulun maissa mennä vielä katsomaan?
What’s next for you?
I'm focussing on this for now. There are some possibilities down the line, but I'll be concentrating on Curious Incident until the run finishes.
lauantai 27. huhtikuuta 2013
torstai 25. huhtikuuta 2013
Othello kritiikkejä
Arvostelut on olleet aika ylistäviä, eikä ihmekään...
Erityisesti Rory Kinnear saa ylistystä! Vai mitä sanotte tästä TimeOutin kritiikistä:
...but balding, babyfaced Rory Kinnear is apparently too normal-looking for the stardom that his talents surely deserve. Which is alright by me: every time he appears on stage is a bonus, and the NT’s much anticipated ‘Othello’ is no exception.
But it is Kinnear as Othello’s nemesis Iago who steals the show in Hytner’s modern dress military production, where most of the action takes place in the middle of the night, under disorientating arc lights or inside the sterile pre-fab army command buildings of Vicki Mortimer’s set.
Iago is often regarded as Shakespeare’s greatest villain, a trusted subordinate of Othello’s who wrecks his general’s life and marriage because he's been passed over for promotion. Usually he’s portrayed as unhinged; but Kinnear presents a far more unnerving interpretation.
His Iago is a blokey everyman whose demolition of his boss’s psyche via a drip feed of lies and innuendo seems to be more a response to the exaggerated tensions and chronic boredom of life in the field than any real psychosis. He is, in a very real sense, a workplace bully. The most chilling thing about his wisecracking, estuary-accented villain is how ordinary he is: at the play’s climax, there is a terrifying look of incomprehension on Kinnear’s face, as if he cannot fathom the devastation he has wrought, or what he got out of it.
Ja kyllä the Guardian kehui kanssa:
It has happened before, with Ian McKellen and Antony Sher: once you place Iago in a sharply defined military context you make him the play's pivot. And Rory Kinnear here gives a stunning study of a sociopath whose destructive tendencies have hitherto been held in check only by soldierly discipline.
It's a performance full of revealing moments: the sudden false smile Kinnear flashes at a colleague to check his inner rage, and the spontaneous flush of anger when Cassio patronisingly says to Desdemona: "You may relish him more in the soldier than in the scholar". But Kinnear gives us more than the outwardly blunt, inwardly resentful NCO: this Iago burns with a contempt for the human race and for the beauty in other men's lives, which he knows he can never possess.
Erityisesti Rory Kinnear saa ylistystä! Vai mitä sanotte tästä TimeOutin kritiikistä:
...but balding, babyfaced Rory Kinnear is apparently too normal-looking for the stardom that his talents surely deserve. Which is alright by me: every time he appears on stage is a bonus, and the NT’s much anticipated ‘Othello’ is no exception.
But it is Kinnear as Othello’s nemesis Iago who steals the show in Hytner’s modern dress military production, where most of the action takes place in the middle of the night, under disorientating arc lights or inside the sterile pre-fab army command buildings of Vicki Mortimer’s set.
"Mitä, minäkö?" ihmettelee Jago
Iago is often regarded as Shakespeare’s greatest villain, a trusted subordinate of Othello’s who wrecks his general’s life and marriage because he's been passed over for promotion. Usually he’s portrayed as unhinged; but Kinnear presents a far more unnerving interpretation.
His Iago is a blokey everyman whose demolition of his boss’s psyche via a drip feed of lies and innuendo seems to be more a response to the exaggerated tensions and chronic boredom of life in the field than any real psychosis. He is, in a very real sense, a workplace bully. The most chilling thing about his wisecracking, estuary-accented villain is how ordinary he is: at the play’s climax, there is a terrifying look of incomprehension on Kinnear’s face, as if he cannot fathom the devastation he has wrought, or what he got out of it.
Ja kyllä the Guardian kehui kanssa:
It has happened before, with Ian McKellen and Antony Sher: once you place Iago in a sharply defined military context you make him the play's pivot. And Rory Kinnear here gives a stunning study of a sociopath whose destructive tendencies have hitherto been held in check only by soldierly discipline.
It's a performance full of revealing moments: the sudden false smile Kinnear flashes at a colleague to check his inner rage, and the spontaneous flush of anger when Cassio patronisingly says to Desdemona: "You may relish him more in the soldier than in the scholar". But Kinnear gives us more than the outwardly blunt, inwardly resentful NCO: this Iago burns with a contempt for the human race and for the beauty in other men's lives, which he knows he can never possess.
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
tiistai 23. huhtikuuta 2013
Peter and Alice / Noel Coward Theatre 22.4.2013
St Bartsin jälkeen keskustaan. Alkoi hillitön lippurumba :-)) Illaksi
oli siis ostetut liput Helen Mirrenin tähdittämään The Audience
näytelmään. Mutta koska maaliskuun reissulla Peter and Alice näytelmän
paikat olivat niin huonot, niin virisi se kuningasajatus josko
jonottamalla saisi peruutuslippuja illan esitykseen. No, ainakin oltiin
hyvissä ajoin paikalla, eli joskus neljän maissa ehkä. Jonoon ihan
paalupaikoille.
Siinä sitten nökötettiin, teatterin edustalla toivorikkaina. Välillä kirmasin Gielgud teatterille katsomaan millainen jono siellä olisi, että olisi ostajaehdokkaita niille The Audience lipuille. Sekin oli loppuunmyyty. Nooh... Joskus ennen viittä tuli myyntiin 1 lippu, eturiviin. Hinta oli melkoinen, mutta hei, ei mahda mitään. Ostettiin se. Pikkuhiljaa siihen alkoi kerääntyä muitakin. Mä hilppasin sitä kahden teatterin väliä lukuisia kertoja, mutta ei oikein uskaltanut alkaa myymään omiaan ennenkuin olisi toiset liput plakkarissa.
Onneksi sitten lopulta tuli n. 7 riville myös muutama paikka myyntiin, ja otettiin toinen lippu siihen. Se oli vieläkin kalliimpi kuin eturivin paikka. Näin ollen uskalsin sitten mennä myymään toiset liput, ja onnekseni sain ne jonossa ainoalle olleelle miehelle kaupaksi. Ostin käsiohjelman Audienceen myös.
Siinä jonossa oli lopulta ehkä parikymmentä henkeä, ja aika moni sai kyllä lipunkin. Useamman kanssa tuli juteltua, no on mukavia keskusteluja tommoset, kun pääsee puhumaan teatterista!!
Miksi tämmöinen ratkaisu? Koska The Audience oli tulossa Suomeen NT Live sarjaan katsottavaksi kesäkuussa, ja tiesin näkeväni sen sitten siellä (niinkuin näinkin). Olisin toki ääreismielelläni nähnyt sen livenä, mutta. Judi Dench ja Ben Whishaw veivät nyt voiton.
Iloisena illan lippurumban loppumisesta mentiin syömään thaimaalais-laosilaista ruokaa johonkin teatterin viereen pikkuravintolaan. Ihan hyvää oli, jos kohta parempaakin on syöty. Sitten pikkuhiljaa tulikin aika siirtyä Noel Coward teatterille takaisin ja mennä katsomaan näytelmää.
Peter and Alice oli vieläkin parempin kun muistin. Ja nyt kun oli vielä eturivin paikka. Surullinen, liikuttava, mutta myös paljon hauskoja juttuja sisältävä näytelmä. Ben Whishaw oli juuri niin ihmeellinen ja taitava kuin muistinkin, ja oli ilo seurata niin läheltä kasvonilmeitä, eleitä ja kaikkea. Judi Dench oli myöskin vallan erinomainen. Tietenkin.
Esityksen jälkeen stage doorille, ja siellä oli aikamoinen ruuhka. Judi Dench karkasi etuoven kautta, mutta Ben tuli ihan asiallisesti paikalle. Mulla oli tällä kertaa sille lahjana Nuuskamuikkus-muki ja suklaata ja kortti. Koska sai viimeksi likööriä :-) Oli kyllä asteen kiireisempi kun viimeksi maaliskuussa. Sain nimmarin tällä kertaa näytelmän tekstiin. Ja pikaisen poseerauskuvankin. Mutta on se vaan IHANA!
Ilta ei suinkaan loppunut vielä tähän, vaan koska Peter and Alice oli niin lyhkänen näytelmä niin kerettiin ihan hyvin vielä sinne Gielgud teatterillekin.
Mullahan oli käsiohjelma jo valmiina, ja aattelin et joskos saisi Helen Mirrenin nimmarin siihen. Ja oli mulla sille lahjakin, likööriä... No, Heleniä ei näkynyt, mutta ystävällinen henkilökunta keräsi n. parikymmenpäiseltä ihmisjoukolta käsiohjelmat ja kävi keräämässä niihin rouvalta nimmarit. Ja vei mun lahjan perille.
Sen sijaan näin muutaman muun näyttelevän herran, joista erityismaininta ihastuttavalle Nathaniel Parkerille :-) Ja nähtiin myös näytelmässä esiintyneet corgit :-)
Jonottamassa lippuja...
Siinä sitten nökötettiin, teatterin edustalla toivorikkaina. Välillä kirmasin Gielgud teatterille katsomaan millainen jono siellä olisi, että olisi ostajaehdokkaita niille The Audience lipuille. Sekin oli loppuunmyyty. Nooh... Joskus ennen viittä tuli myyntiin 1 lippu, eturiviin. Hinta oli melkoinen, mutta hei, ei mahda mitään. Ostettiin se. Pikkuhiljaa siihen alkoi kerääntyä muitakin. Mä hilppasin sitä kahden teatterin väliä lukuisia kertoja, mutta ei oikein uskaltanut alkaa myymään omiaan ennenkuin olisi toiset liput plakkarissa.
Onneksi sitten lopulta tuli n. 7 riville myös muutama paikka myyntiin, ja otettiin toinen lippu siihen. Se oli vieläkin kalliimpi kuin eturivin paikka. Näin ollen uskalsin sitten mennä myymään toiset liput, ja onnekseni sain ne jonossa ainoalle olleelle miehelle kaupaksi. Ostin käsiohjelman Audienceen myös.
Siinä jonossa oli lopulta ehkä parikymmentä henkeä, ja aika moni sai kyllä lipunkin. Useamman kanssa tuli juteltua, no on mukavia keskusteluja tommoset, kun pääsee puhumaan teatterista!!
Miksi tämmöinen ratkaisu? Koska The Audience oli tulossa Suomeen NT Live sarjaan katsottavaksi kesäkuussa, ja tiesin näkeväni sen sitten siellä (niinkuin näinkin). Olisin toki ääreismielelläni nähnyt sen livenä, mutta. Judi Dench ja Ben Whishaw veivät nyt voiton.
Iloisena illan lippurumban loppumisesta mentiin syömään thaimaalais-laosilaista ruokaa johonkin teatterin viereen pikkuravintolaan. Ihan hyvää oli, jos kohta parempaakin on syöty. Sitten pikkuhiljaa tulikin aika siirtyä Noel Coward teatterille takaisin ja mennä katsomaan näytelmää.
Peter and Alice oli vieläkin parempin kun muistin. Ja nyt kun oli vielä eturivin paikka. Surullinen, liikuttava, mutta myös paljon hauskoja juttuja sisältävä näytelmä. Ben Whishaw oli juuri niin ihmeellinen ja taitava kuin muistinkin, ja oli ilo seurata niin läheltä kasvonilmeitä, eleitä ja kaikkea. Judi Dench oli myöskin vallan erinomainen. Tietenkin.
Esityksen jälkeen stage doorille, ja siellä oli aikamoinen ruuhka. Judi Dench karkasi etuoven kautta, mutta Ben tuli ihan asiallisesti paikalle. Mulla oli tällä kertaa sille lahjana Nuuskamuikkus-muki ja suklaata ja kortti. Koska sai viimeksi likööriä :-) Oli kyllä asteen kiireisempi kun viimeksi maaliskuussa. Sain nimmarin tällä kertaa näytelmän tekstiin. Ja pikaisen poseerauskuvankin. Mutta on se vaan IHANA!
Ilta ei suinkaan loppunut vielä tähän, vaan koska Peter and Alice oli niin lyhkänen näytelmä niin kerettiin ihan hyvin vielä sinne Gielgud teatterillekin.
Mullahan oli käsiohjelma jo valmiina, ja aattelin et joskos saisi Helen Mirrenin nimmarin siihen. Ja oli mulla sille lahjakin, likööriä... No, Heleniä ei näkynyt, mutta ystävällinen henkilökunta keräsi n. parikymmenpäiseltä ihmisjoukolta käsiohjelmat ja kävi keräämässä niihin rouvalta nimmarit. Ja vei mun lahjan perille.
Sen sijaan näin muutaman muun näyttelevän herran, joista erityismaininta ihastuttavalle Nathaniel Parkerille :-) Ja nähtiin myös näytelmässä esiintyneet corgit :-)
Nathaniel Parker :-)
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Doktor Glas-mainontaa Lontoossa
Käveltiin Charing Crossin asemalta kohti Trafalgar Squarea tänään,
siihen Garrick Theatrelle. Nooh, matkan varrella on Wyndham's Theatre,
ja tapani mukaan katselin mitäs siellä menee ja mainostetaan. Yllätys
oli melkoinen kun oli suomalaisten lehtien "arvosteluja" lainattu :-o En
usko että Aamulehti, City, Vasabladet ja Keskisuomalainen ovat
englanniksi kuitenkaan ruotsalaista Hjalmar Söderbergin näytelmää
arvostelleet. Se (nimeltään Doktor Glas) nimittäin pyörii Lontoossa...
pääroolissaan Krister "Wallander" Henriksson.
Guardianissa oli juttua näytelmästä viime syksynä. Näytelmä esitetään siis ruotsiksi, englantilaisin tekstein. Mitenköhän tommonen mahtaa saada katsojia? Esityksiä on 16.4.-11.5.
Uskomattomia ovat nämä ajat :-)
Guardianissa oli juttua näytelmästä viime syksynä. Näytelmä esitetään siis ruotsiksi, englantilaisin tekstein. Mitenköhän tommonen mahtaa saada katsojia? Esityksiä on 16.4.-11.5.
Uskomattomia ovat nämä ajat :-)
Potted Potter / Garrick Theatre 21.4.2013
Mä olin hankkinu ihan pari viikkoa sitten Time Out lehden sähköpostitarjouksesta £15 kpl liput Potted Potter
esitykseen, jolla oli Lontoossa muutamia kymmeniä näytöksiä ennen
jenkkilää jne. Kyseessä siis 2 miehen parodia/tiivistelmä eli 70
minuutissa kaikki 7 Harry Potter-kirjaa läpi. Dan Clarkson ja Jeff
Turner vetää BBC:llä lastenohjelmia ja iso osa katsojista olikin
eri-ikäisiä lapsia. Mutta oli siellä myös aikuisiakin, muitakin kun
lasten kanssa siis.
En muista nauraneeni näin paljoa miesmuistiin. Jos nauru pidentää ikää, niin sitä tuli kymmeniä vuosia lisää. Sen lisäksi että esiintyjät olivat ratkiriemukkaita, ja melkein loppuunmyyty teatterillinen katsojia hyvin mukana, niin kaikki tehosteet olivat huikeita. Mulla valui vedet silmissä niitä tyyppejä kun katseli ja kuunteli. Käsiohjelman mukaan n. 20% on improvisointia, mutta tietty valtaosa jutuista käsikirjoitettua. Ajankohtaisia juttuja mm. hevosenlihaskandaalista jne. Huikean muuntautumiskykyisiä tyyppejä ja aika vähällä rahalla saatu tommonen esitys. Mukana oli myös naispuolinen viittomakielen tulkki, jonka työskentelyä oli kiinnostava katsella, koska se eläytyi mukaan niin hyvin. Ja millaisia viittomia ja miten se esitti erilaisia ääniä viittomalla (kuiskausta, huutoa, eri aksentteja).
Ehkä esityksen hauskin kohta oli huispausmatsi, missä yleisön joukosta otettiin 2 lasta mukaan lavalle (metsästämään kultaista sieppiä), ja yleisö (toinen puoli oli Rohkelikkoja ja toinen Luihuisia) koitti saada isoa rantapalloa maalirenkaasta läpi. Ihan järkyttävän hauskaa ja parhaat oli ne muksut lavalla. Rohkelikkojen likka oli halvaantunut paikalleen kokoajan (sitä selkeesti jännitti kauheesti) ja ei etsinyt sieppiä lainkaan (niitä oli ohjeistettu liikkumaan ja etsimään).
Sen sijaan Luihuisten poika oli hyperaktiivinen ja pomppi kokoajan paikallaan, velhonhattu silmille valuen. Kumpikin oli ehkä 5-7 vuotiaita. Lopuksi kun sieppi ilmaantui lavalle (Jeff puettuna kultaiseksi, no, siepiksi) niin se halvaantunut likka heräsi henkiin ja taklasi siepin mallikkaasti. Se hyperaktiivinen kundi jäi kun nalli kalliolle. Yleisö mylvi naurusta, koska tietty kaikki oli odottanut että se vikkelä poika voittaa (varsinkin kun se oli sellainen vilkas ja laiha, ja se tyttö oli ehkä hieman tanakka).
No, palkinnoksi tyttö sai suklaata ja poika vaihtoehdon: a) hänet ammutaan super soaker vesitykillä märäksi b) suklaata ja hävinneet Luihuiset, eli toinen puoli katsomosta kastellaan sillä vesitykillä. Mitä valitsee tämä pieni velho? Vaihtoehdon a! Dan antaa vielä uuden vaihtoehdon, kaikki suklaat mitä kulhossa on jäljellä (ja koska tämä on vika esitys niin niitä on n. 5-6) lisätään pottiin. Ja tämä sankari valitsee edelleen ampumisen :-)) No, saihan se haluamansa, mutta lopulta (kun yleisöäkin oli kasteltu) niin myös ne kaikki suklaat.
Jos mahdollisuus joskus koittaa, kannattaa ehdottomasti käydä tuo katsomassa. Varsinkin tietty jos on lukenut kirjansa.
En muista nauraneeni näin paljoa miesmuistiin. Jos nauru pidentää ikää, niin sitä tuli kymmeniä vuosia lisää. Sen lisäksi että esiintyjät olivat ratkiriemukkaita, ja melkein loppuunmyyty teatterillinen katsojia hyvin mukana, niin kaikki tehosteet olivat huikeita. Mulla valui vedet silmissä niitä tyyppejä kun katseli ja kuunteli. Käsiohjelman mukaan n. 20% on improvisointia, mutta tietty valtaosa jutuista käsikirjoitettua. Ajankohtaisia juttuja mm. hevosenlihaskandaalista jne. Huikean muuntautumiskykyisiä tyyppejä ja aika vähällä rahalla saatu tommonen esitys. Mukana oli myös naispuolinen viittomakielen tulkki, jonka työskentelyä oli kiinnostava katsella, koska se eläytyi mukaan niin hyvin. Ja millaisia viittomia ja miten se esitti erilaisia ääniä viittomalla (kuiskausta, huutoa, eri aksentteja).
Lyhyt traileri esityksestä
Ehkä esityksen hauskin kohta oli huispausmatsi, missä yleisön joukosta otettiin 2 lasta mukaan lavalle (metsästämään kultaista sieppiä), ja yleisö (toinen puoli oli Rohkelikkoja ja toinen Luihuisia) koitti saada isoa rantapalloa maalirenkaasta läpi. Ihan järkyttävän hauskaa ja parhaat oli ne muksut lavalla. Rohkelikkojen likka oli halvaantunut paikalleen kokoajan (sitä selkeesti jännitti kauheesti) ja ei etsinyt sieppiä lainkaan (niitä oli ohjeistettu liikkumaan ja etsimään).
Sen sijaan Luihuisten poika oli hyperaktiivinen ja pomppi kokoajan paikallaan, velhonhattu silmille valuen. Kumpikin oli ehkä 5-7 vuotiaita. Lopuksi kun sieppi ilmaantui lavalle (Jeff puettuna kultaiseksi, no, siepiksi) niin se halvaantunut likka heräsi henkiin ja taklasi siepin mallikkaasti. Se hyperaktiivinen kundi jäi kun nalli kalliolle. Yleisö mylvi naurusta, koska tietty kaikki oli odottanut että se vikkelä poika voittaa (varsinkin kun se oli sellainen vilkas ja laiha, ja se tyttö oli ehkä hieman tanakka).
No, palkinnoksi tyttö sai suklaata ja poika vaihtoehdon: a) hänet ammutaan super soaker vesitykillä märäksi b) suklaata ja hävinneet Luihuiset, eli toinen puoli katsomosta kastellaan sillä vesitykillä. Mitä valitsee tämä pieni velho? Vaihtoehdon a! Dan antaa vielä uuden vaihtoehdon, kaikki suklaat mitä kulhossa on jäljellä (ja koska tämä on vika esitys niin niitä on n. 5-6) lisätään pottiin. Ja tämä sankari valitsee edelleen ampumisen :-)) No, saihan se haluamansa, mutta lopulta (kun yleisöäkin oli kasteltu) niin myös ne kaikki suklaat.
Jos mahdollisuus joskus koittaa, kannattaa ehdottomasti käydä tuo katsomassa. Varsinkin tietty jos on lukenut kirjansa.
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Othello / National Theatre 20.4.2013
Lauantaina oli aikaa kahdelle näytelmälle. Ensin Curious Incident, josta jo kirjoitinkin, ja sitten illalla Othello NT:llä.
Päivän lopuksi sitten NT:n Olivier-näyttämölle. Se on kyllä mahtava, en ole koskaan näytelmää siellä nähnyt (kaikki on olleet joko Cottesloessa tai Lytteltonissa). Kokonaan amfiteatterin muotoinen, eli puolikaari. Oltiin parvella kolmannessa rivissä melko keskellä ja oli tosi hyvät paikat. Kiikareilla sai sitten lähivilkaisujakin.
Tämä oli ehkä n. 4. preview (press night on ensi tiistaina), ja pituuttakin kiitettävät 3 h 20 minuuttia. Eli aika pitkä rupeama. Kyseessä siis Shakespearen Othello, yksi mun suosikkinäytelmä. Kaikki esitykset taitaa olla aika loppuunmyytyjä, mutta loppukesän liput tulivat myyntiin kai nyt viikolla ja niitä saattaa olla vielä tarjolla. Kannattaa ehdottomasti nähdä. Ja jos Finnkino on niin suopea, että jatkaa NT Live esityksiä, niin syyskuussa sitten Suomessakin.
Adrian Lester oli tosi hyvä Otellona, mutta kyllä tämä oli Rory Kinnearin show. Jago on aina ollut musta kiinnostavampi hahmo, miten se juonittelee ja on kiero kuin korkkiruuvi. Ja aika eleettömällä tavalla Kinnear sen tuo esille. Muut esiintyjät eivät jääneet mieleen mitenkään kovin hyvin.
Tapahtumat oli sijoitettu Kyprokselle hyvin moderniin aikaan, ja lavastus, puvustus yms henki tätä nykyaikaa. Puhe sen sijaan oli ehtaa Shakespearea. Yleisökin tuntui tykkäävän kovasti. Lavastus betonielementteineen ja liikuteltavine kontteineen oli kyllä näyttävä.
Koska oltiin niin kamalan ylhäällä, ja koska ihmisten purkautuminen kesti ikuisuuden, niin herra Kinnear oli jo stage doorilla kun mentiin sinne. Onneksi siinä oli joku sen ryhmä tuttuja joiden kanssa puhui ettei ollut onnistunut karkaamaan. Niiden kanssa juttua riittikin varmaan parikymmentä minuuttia. Paikalla ei muita ollutkaan kun 2 näitä "semiammattilaista" nimmarimetsästäjää, jotka saivat sit lopulta nimmarit Skyfall-kuviin yms ja minä. Herra oli kiireisen oloinen, mutta selkeesti silti ilahtunut lahjasta (lakkalikööriä ja suklaata) ja raapusti nimmarinsa käsiohjelmaan. Mutta ei mitään rupatteluja tai suurempia poseerauksia kuvissa. Pikaisesti vaan pari kuvaa ja menoksi. Oli hieman vaivautuneen oloinen kun joutui kuvaan :-)
Sitten käveltiin Hungerford bridgeä ja joen rantaa Embankmentin asemalle ja siitä kämpille. Piti tietty West Kensingtonin asemalta ottaa bussi 28 että päästiin perille. Pienen iltapalan jälkeen nukkumaan.
Päivän lopuksi sitten NT:n Olivier-näyttämölle. Se on kyllä mahtava, en ole koskaan näytelmää siellä nähnyt (kaikki on olleet joko Cottesloessa tai Lytteltonissa). Kokonaan amfiteatterin muotoinen, eli puolikaari. Oltiin parvella kolmannessa rivissä melko keskellä ja oli tosi hyvät paikat. Kiikareilla sai sitten lähivilkaisujakin.
Tämä oli ehkä n. 4. preview (press night on ensi tiistaina), ja pituuttakin kiitettävät 3 h 20 minuuttia. Eli aika pitkä rupeama. Kyseessä siis Shakespearen Othello, yksi mun suosikkinäytelmä. Kaikki esitykset taitaa olla aika loppuunmyytyjä, mutta loppukesän liput tulivat myyntiin kai nyt viikolla ja niitä saattaa olla vielä tarjolla. Kannattaa ehdottomasti nähdä. Ja jos Finnkino on niin suopea, että jatkaa NT Live esityksiä, niin syyskuussa sitten Suomessakin.
Adrian Lester oli tosi hyvä Otellona, mutta kyllä tämä oli Rory Kinnearin show. Jago on aina ollut musta kiinnostavampi hahmo, miten se juonittelee ja on kiero kuin korkkiruuvi. Ja aika eleettömällä tavalla Kinnear sen tuo esille. Muut esiintyjät eivät jääneet mieleen mitenkään kovin hyvin.
Tapahtumat oli sijoitettu Kyprokselle hyvin moderniin aikaan, ja lavastus, puvustus yms henki tätä nykyaikaa. Puhe sen sijaan oli ehtaa Shakespearea. Yleisökin tuntui tykkäävän kovasti. Lavastus betonielementteineen ja liikuteltavine kontteineen oli kyllä näyttävä.
Koska oltiin niin kamalan ylhäällä, ja koska ihmisten purkautuminen kesti ikuisuuden, niin herra Kinnear oli jo stage doorilla kun mentiin sinne. Onneksi siinä oli joku sen ryhmä tuttuja joiden kanssa puhui ettei ollut onnistunut karkaamaan. Niiden kanssa juttua riittikin varmaan parikymmentä minuuttia. Paikalla ei muita ollutkaan kun 2 näitä "semiammattilaista" nimmarimetsästäjää, jotka saivat sit lopulta nimmarit Skyfall-kuviin yms ja minä. Herra oli kiireisen oloinen, mutta selkeesti silti ilahtunut lahjasta (lakkalikööriä ja suklaata) ja raapusti nimmarinsa käsiohjelmaan. Mutta ei mitään rupatteluja tai suurempia poseerauksia kuvissa. Pikaisesti vaan pari kuvaa ja menoksi. Oli hieman vaivautuneen oloinen kun joutui kuvaan :-)
Sitten käveltiin Hungerford bridgeä ja joen rantaa Embankmentin asemalle ja siitä kämpille. Piti tietty West Kensingtonin asemalta ottaa bussi 28 että päästiin perille. Pienen iltapalan jälkeen nukkumaan.
lauantai 20. huhtikuuta 2013
The Curious Incident of the Dog in the Night-time / Apollo Theatre 20.4.2013
Lauantaina kaupungille käpeksimään, ensimmäisenä Donmar Theatreen katsomaan josko ostavat mun illan liput takaisin. Harmittaa, koska olisin todellakin halunnut nähdä näytelmän (The Weir) ja ostanut liput jo lokakuussa ennenkuin näyttelijöitä tms oli tiedossa. Mutta ei auta, kun tekee tuplabuukkauksia. Ottivat liput sinne myyntiin ja palauttavat rahat luottokortille, jos joku ne ostaa. Toivon mukaan, koska esitys oli loppuunmyyty. Yksi ukko siinä jonotti ja olisi ostanutkin ne, mutta ei saanu sit lastenvahtia. Jää nähtäväksi.
Keli oli mitä parhain, ja pikkuhiljaa vaellettiin Shaftesbury Avenuelle, eli Apollo Theatrelle. Piccadilly Circusin HMV oli muuten sulkenut ovensa. Kävin matkalla kysymässä myös Noel Coward Theatresta mikä Peter and Alice näytelmän lippujen palautustilanne on. Aamuviideltä päivälippujen ostajat alkavat jonottaan (tän tiesinkin), ja niitä on jaossa n. 12 kpl. Lisäksi saattaa vapautua vielä lunastamattomia. Harkinnassa on siis skipata myös maanantaina näytelmä (jos sekin on loppuunmyyty ja saan liput myytyä esim. jonossa jollekin). Jos saan jonotettua jostain liput Peter and Aliceen. Kauheen vaikeeta...
No, ihan ok liput oli nyt kuiteskin Apolloon (eka rivi melkein 1. parven keskellä). Ja vaikka näytelmän on nähnytkin jo pari kertaa (kerran NT:n Cottesloessa ja kerran Tampereella NT Livessä), niin nyt ensimmäistä kertaa West Endillä, kun maaliskuun alussa siirtyi sinne. Tarttee sanoa että The Curious Incident of the Dog in the Night-time on edelleen varmaan parhaita näytelmiä ja esityksiä mitä olen nähnyt ikinä. Muutama rooli oli uusilla miehityksillä (uusi Mrs. Alexander jota NT:ssä esitti ihastuttava Una Stubbs, eikä tämä Tilly Tremayne ollut lainkaan niin hyvä). Yllättävän hyvin Cottesloen pienen ja intiimin teatterin lavastus oli siirretty tuonne isompaan tilaan ja se toimikin tosi hyvin. Hieman oli muutettu ja paranneltu sitä visuaalista ilmettä.
Luke Treadaway oli henkeäsalpaavan hyvä, edelleenkin. Mä pidän kaikki peukut ja varpaat pystyssä että saisi sen Olivier-palkinnon tästä, koska on vaan niin täydellisen loistavasti onnistunut vangitsemaan 15-vuotiaan Asperger-pojan roolin.
Ja hei, unohdin mainita, että samaan tapaan kuin Cottesloe-näyttämölläkin, täälläkin oli alkulukunumeroiset penkit huputettu. Mä olin penkki 7, joten mulla oli huppu, jossa oli tehtäväkortti. Piti laskea oman nimen numeroarvot (A=1, B=2 jne) ja jos saatu luku oli alkuluku, niin korttia näyttämällä sai lahjan henkilökunnalta. No, mulla tuli luku 59 ja siinä sitten laskettiin, että jee, on se alkuluku. Väliajalla kävin sitten hakemassa pinssin!!
Esityksen jälkeen stage doorille, ja odoteltiin aika tovi ennenkuin paljasjalkainen ja pelkkään huppariin ja verkkarihousuihin pukeutunut hra Treadaway ilmaantu tupakalle. Siinä ei ollut kun pari vanhempaa naista meidän lisäksi, ja nekään ei selkeesti varronut Lukea. Mä vein lahjani (puolukkalikööripullo ja Fazerin marjasuklaata ja kortti) ja sitten herra äityi niin puheliaaksi, ettei meinattu melkeen päästä lähtemään!
Viimeksi (olikohan se syyskuussa) oli hieman välinpitämätön ja kiireinen joidenkin tuttujen kanssa NT:n stage doorilla, mutta nyt ei pölötyksestä meinannu tulla loppua.
Mä jo vähän niinkun tein lähtöä, kun ajattelin ettei kehtaa häiritä niin kauaa ja jos siinä on muitakin ketkä haluaa tähden kanssa puhua. Mutta se vaan kyseli kauanko ollaan Lontoossa ja sitten Walesin säästä, ja mitä meinataan tehdä ja suositteli Hampstead Heathiä, koska asuu itse siinä likellä ja se on sellainen henkireikä, ja mitä kaikkea vielä. Oli oikeasti tosi iloisen oloinen lahjoista ja tykkäsi myös siitä että olen nähnyt esityksen jo kolmasti. Ei tiennyt että maratooni juostaan tänään, ja puhuttiin tovi myös teatterista. Mun piti kysyä myös mitä se seuraavaksi tekee, mutta en sit muistanut, kun jäätiin puhumaan muita asioita. Koko ajan jamppa seisoi katukivetyksellä paljain jaloin ja vaikka aurinko paistoikin, niin oli kyllä aika kylmä!
Sen jälkeen käveltiin Trafalgar Squaren kautta (missä oli valtavan paljon ihmisiä) Thamesin yli Southbankille, missä oli ehkä vielä enemmän porukkaa. NT:lle, jossa syötiin lounas/päivällinen joskus siinä 6 maissa. Vihreää thaicurryä ja lasi viiniä, se 10 punnan tarjous. Kävin hakemassa käsiohjelman ja ostin samalla myös John Loganin näytelmän Peter and Alice :-)
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Othello tulee pian
Maltan tuskin odottaa! Tänään tiistaina ensimmäinen preview, loppuunmyyty tietenkin. Lauantaina sitten...
Vajaa viikko sitten Guardianissa oli herrojen Adrian Lester (Otello) ja Rory Kinnear (Jago) haastattelu...
Tässä vielä harjoituksissa naurattaa!
Vajaa viikko sitten Guardianissa oli herrojen Adrian Lester (Otello) ja Rory Kinnear (Jago) haastattelu...
perjantai 12. huhtikuuta 2013
The Ladykillers / New Theatre 11.4.2013
Cardiffin New Theatre oli viehättävä rakennus, sekä ulkoa että sisältä. Sellainen vanha perinteinen teatteri, kauniit tapetit, punaista ja kultaa jne. Siellä käy paljon näitä kiertäviä teatteriseurueita ja -produktioita. Itse näytelmäkin oli tosi kiva, en ole nähnyt sitä koskaan, paitsi joskus ajat sitten sen alkuperäisen Ealing-studioiden leffan vuodelta 1955 (missä pääosissa mm. Alec Guiness ja Peter Sellers), mutta en muistanut varsinaisesti mitään kun perustarinan. Vanha mummeli vuokraa yhden huoneen miehelle joka tarvitsee rauhallisen tilan jousikvartetilleen harjoituksia varten, mutta todellisuudessa nämä ovatkin rosvojoukko jotka suunnittelevat rahalähetyksen ryöväämistä mummon hoteissa.
Lavastus oli ihan älyttömän nerokas, sama Mrs Wilberforcen
asunto sisältäpäin, mutta saatiin myös esitettyä King’s Crossin aseman
ryöstökin väliverhon ja pikkuautojen yms avulla. Tosi näppärää! Näyttelijät olivat kaikki
erinomaisia, vaikka heistä ei tuttuja ollutkaan kukaan muu kuin Clive Mantle
(miten sattuikaan, esitti majuria Sherlockin The Hounds of Baskervillen
jaksossa, siis se Baskervillen tutkimuslaitoiksen johtaja).
Yleisö oli paljon nuorempaa kuin Suomessa, eli paljon
pariskuntia, ja nuorempiakin ihmisiä.
Esitys loppui 9.45 ja sitten (sateessa)
käveltiin pysäkille ja ehdittiin just bussiin nr.6. millä pääsi suoraan
hotellille. Hetki lukemista ja 11 maissa nukkumaan. En jaksanut lähteä koneen
kanssa edes alakertaan nettiinkään. Teatterilla muuten toimi joku Cardiffin
kaupungin yleinen ilmainen wifi.
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Mielipuolen Päiväkirja / Tampereen teatteri 8.4.2013
Martti Suosalo oli vierailemassa Tampereen Teatterilla huhtikuussa, vetämässä muutaman esityksen Mielipuolen Päiväkirjaa.
Ihan ilmiömäisen hieno performanssi, totta tosiaan. En ole nähnyt
tätäkään ennen, joten korkea aika oli mennä katsomaan. Ja Suosaloa ei
näy lavalla turhan usein (mitä nyt tänä keväänä tämä oli jo toinen
kerta!).
No mitä tästä nyt sanoisi, muuta kun oli loistava. Teksti oli hauskaa ja nokkelaa ja Suosalo vedossa. Miten hienosti ja pienillä eleillä hän onnistuu tuomaan koko tarinan, kaikessa traagisuudessaan ja koomisuudessaan, esille. Muita ei lavalla tarvita.
Esitys on kiertänyt pitkin maata jo tovin ja jatkaneekin. Kannattaa käydä katsomassa.
Bonuksena törmäsin sukulaisiin lämpiössä - vaikka käydään paljon teatterissa kumpikin niin harvemmin on törmätty.
No mitä tästä nyt sanoisi, muuta kun oli loistava. Teksti oli hauskaa ja nokkelaa ja Suosalo vedossa. Miten hienosti ja pienillä eleillä hän onnistuu tuomaan koko tarinan, kaikessa traagisuudessaan ja koomisuudessaan, esille. Muita ei lavalla tarvita.
Esitys on kiertänyt pitkin maata jo tovin ja jatkaneekin. Kannattaa käydä katsomassa.
Bonuksena törmäsin sukulaisiin lämpiössä - vaikka käydään paljon teatterissa kumpikin niin harvemmin on törmätty.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Roger Allamin Independent-haastattelu
Roger Allam jutustaa Shakespeareasta ja muusta, mutta ei muista vanhoja asioita lainkaan :-) Ihana haastattelu ihanasta miehestä 7.4. sunnuntain Independent-lehdessä! Globe-teatterin The Tempest harjoitukset kovasti vauhdissa, maltan tuskin odottaa 10.6. kun nään sen livenä.
He does, however, recall the last time he played the Globe: his turn as Falstaff won him an Olivier best actor award. "The only way is down," he deadpans about his prospects as Prospero. Falstaff was also his first role at the Globe, essentially because he shunned the theatre when it re-opened in 1997. "I was always rather against the Globe really," he confesses, blaming his affinity with the RSC, which collectively saw the South Bank upstart as a pretender to the Bard's great crown. "The words 'thatched-cottage Shakespeare' were bandied around," he admits sheepishly.
Colin Morgan ja Roger Allam harjoittelevat Tempestiä
He does, however, recall the last time he played the Globe: his turn as Falstaff won him an Olivier best actor award. "The only way is down," he deadpans about his prospects as Prospero. Falstaff was also his first role at the Globe, essentially because he shunned the theatre when it re-opened in 1997. "I was always rather against the Globe really," he confesses, blaming his affinity with the RSC, which collectively saw the South Bank upstart as a pretender to the Bard's great crown. "The words 'thatched-cottage Shakespeare' were bandied around," he admits sheepishly.
torstai 4. huhtikuuta 2013
Jekyll & Hyde / Turun kaupunginteatteri 3.4.2013
Kävin siis katsomassa Turun Kaupunginteatterissa tämän Wildhorn - Bricusse musikaalin Jekyll & Hyde 3.4. Hannan kanssa. Parkkisen Tuomaksen ohjaustyö. Esitykset
jatkuvat vielä syksyllä eli ehtii vielä hyvin katsomaan. Tosin taitaa
olla aika täysiä mutta kannattaa koittaa saada lippuja. Meidän paikat
oli parven ekalla rivillä, mistä sai hyvän kokonaiskuvan lavasta.
Visuaalisesti erittäin näyttävä esitys, lavastukset ja puvustukset ja efektit muutenkin vimpan päälle. Erityisesti Jekyllin laboratorio on tosi hieno, ja valaistus toimii siinä tosi kivasti. Pyrotekniset efektit olivat myöskin näyttävät, välillä tuli kyllä mieleen että pitäiskö tässä olla joku ikäraja, koska oli aika graafisen väkivaltainen hetkittäin.1800-luvun Lontoo näyttäytyy monipuolisesti, ja vinot rakennukset sopivat hyvin teemaan. Kaikki laulajat eivät nyt ole mitään kultakurkkuja ja mitään hirveän mieleenpainuvia hittibiisejä musikaali ei sisällä. Mutta kokonaisuutena oikeinkin positiivinen yllätys.
Suhtauduin hieman skeptisesti pääosan esittäjä Riku Niemiseen, mutta ihan mallikkaasti herra urakastaan suoriutui. En ole sitä nähnyt Niemistä kuin Kansallisteatterin HOMO!:ssa pari kertaa, ja tosiaan pari minuuttia munamiehenä (television Putous-sarjasta), ja varsinkin jälkimmäisen perusteella ei herran näyttelijätaidot suuremmin vakuuttaneet :-) Mutta yllättäen oli hyvä ja osasi hieman laulaakin. Toi hyvin esille Jekyll/Hyden kahtiajakoisuuden, koska se toteutettiin lavalla ilman mitään peruukkeja/vaihtovaatteita tms. Hyvin fyysinen rooli. Turun Sanomien kriitikkokin kehui.
Hetkittäin tarinassa oli hyvinkin paljon Frankenstein-muistumia, mutta ehkäpä monet tuon ajan goottikirjallisuuden klassikot muistuttavat toisiaan. Se hyvän ja pahan välinen taistelu.
Iso orkesteri ja muutenkin runsas miehitys tekivät hienoja tanssikoreografioita (Osku Heiskasen käsialaa) jne. Voisin mennä katsomaan jopa uudestaan! Käsiohjelmasta vielä erityismaininta - tosi upea!
Ja kuten nykyään Suomenkin teattereilla on tapana, näytelmästä on tehty myös traileri.
Visuaalisesti erittäin näyttävä esitys, lavastukset ja puvustukset ja efektit muutenkin vimpan päälle. Erityisesti Jekyllin laboratorio on tosi hieno, ja valaistus toimii siinä tosi kivasti. Pyrotekniset efektit olivat myöskin näyttävät, välillä tuli kyllä mieleen että pitäiskö tässä olla joku ikäraja, koska oli aika graafisen väkivaltainen hetkittäin.1800-luvun Lontoo näyttäytyy monipuolisesti, ja vinot rakennukset sopivat hyvin teemaan. Kaikki laulajat eivät nyt ole mitään kultakurkkuja ja mitään hirveän mieleenpainuvia hittibiisejä musikaali ei sisällä. Mutta kokonaisuutena oikeinkin positiivinen yllätys.
Suhtauduin hieman skeptisesti pääosan esittäjä Riku Niemiseen, mutta ihan mallikkaasti herra urakastaan suoriutui. En ole sitä nähnyt Niemistä kuin Kansallisteatterin HOMO!:ssa pari kertaa, ja tosiaan pari minuuttia munamiehenä (television Putous-sarjasta), ja varsinkin jälkimmäisen perusteella ei herran näyttelijätaidot suuremmin vakuuttaneet :-) Mutta yllättäen oli hyvä ja osasi hieman laulaakin. Toi hyvin esille Jekyll/Hyden kahtiajakoisuuden, koska se toteutettiin lavalla ilman mitään peruukkeja/vaihtovaatteita tms. Hyvin fyysinen rooli. Turun Sanomien kriitikkokin kehui.
Hetkittäin tarinassa oli hyvinkin paljon Frankenstein-muistumia, mutta ehkäpä monet tuon ajan goottikirjallisuuden klassikot muistuttavat toisiaan. Se hyvän ja pahan välinen taistelu.
Iso orkesteri ja muutenkin runsas miehitys tekivät hienoja tanssikoreografioita (Osku Heiskasen käsialaa) jne. Voisin mennä katsomaan jopa uudestaan! Käsiohjelmasta vielä erityismaininta - tosi upea!
Ja kuten nykyään Suomenkin teattereilla on tapana, näytelmästä on tehty myös traileri.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)