Eilispäivänä oli vuorossa Lahden kaupunginteatteri ja heidän
lastennäytelmänsä Pikku Vampyyri. Kyllä, lastennäytelmä. Mutta aivan
vallan erinomainen, eikä lainkaan haitannut että oli lapsille suunnattu
ja suurin osa katsojistakin oli hyvin nuoria :-)
Angela
Sommer-Bodenburgin kirjoittaman näytelmän (tai siis, hän on kirjojen
takana) oli ohjannut Miika Muranen. Lavastus ja puvustus oli tosi taiten
tehtyä. Kaikki näyttelijät olivat älyttömän upeita ja vetivät roolinsa
täysillä. Ei mitään lässytystä tyyliin "tehdään ipanoille taidetta",
vaan kunnon meininki!
Teemu
Palosaari oli ihan älyttömän hyvä Antonina ja Rydiger-vampyyrinä
vähintään yhtä loistava Jari-Pekka Rautiainen. Rydigerin veli Lumpi oli
Elvis-inkarnaatio Jan-Christian Söderholm.
Tarttee
sanoa että tämmösiä näytelmiä soisi olla lisääkin! Kiitos Reikulle ja
Harrille seurasta ja väliaikatarjoiluista! Ja tietenkin teatterin
jälkeisestä huippuruuasta :-)
Kolmasluokkalaisella
Antonilla ei ole erityisen montaa kaveria. Itse asiassa kavereita ei
ole ollenkaan. Antonin vanhemmat ovat huolissaan pojastaan, joka tuntuu
hautautuvan koko ajan syvemmälle vampyyrikirjojen maailmaan.
Eräänä
lauantai-iltana Antonin ollessa yksin kotona alkaa tapahtua.
Vampyyrikirjoista tuleekin totta, sillä Antonin huoneeseen ilmestyy
Rydiger, ihan oikea pikku vampyyri. Kun selviää, että vampyyrin aikeet
ovat ystävälliset, alkaa Antonilla elämänsä seikkailu. Anton saa
Rydigerin mukana tutustua maailmaan, johon aikuiset eivät usko ja josta
toiset lapset voivat vain haaveilla.
Yölliset seikkailut
hautausmaalla saavat käänteen, kun kaikki vampyyrit eivät olekaan
innoissaan ihmispojan ja pikku vampyyrin ystävyydestä. Entä mitä
tapahtuu, kun vanhemmat haluavat tavata Antonin uuden ystävän? Miten
vampyyrit selviytyvät hautausmaanvalvojan kynsistä? Ja voiko
vampyyritytön ihastuminen Antoniin olla täysin vaaratonta?
Kursivoitu teksti ja video Lahden kaupunginteatteri.
lauantai 31. maaliskuuta 2012
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Hiiriä ja Ihmisiä / Tampereen Teatteri 29.3.2012
Torstaina tuli käytyä pitkästä, pitkästä aikaa Tampereen Teatterissa.
Tällä kertaa John Steinbeckin erinomaiseen kirjaan perustuvaa Hiiriä ja
Ihmisiä (Of Mice and Men) katsomassa. Ohjauksesta vastasi Tommi
Auvinen. Päärooleissa Lennienä erinomaisen upeasti näytellyt Ville
Majamaa ja Georgena Ola Tuominen.
Tosi intensiivinen esitys, ja tykkäsin kovasti. Lavastus oli eleetön, ja valoilla ja musiikilla tyyliteltiin hienosti. Ola Tuominen, johon mulla on ihmeellinen viha-rakkaussuhde, oli myöskin tosi erinomainen Georgena. Jopa fysiikaltaan toistensa vastakohdat George ja Lennie (Majamaa ISO ja Tuominen pikkiriikkinen) mutta silti hyvin yhteensopivat. Traaginen tarina, mutta lämpöä ja huumoria oli mukana sopivassa määrin.
Sivurooleissa mm. mainiot Kake Aunesneva, Esa Latva-Äijö ja Risto Korhonen, joista kaikista tykkään kovasti. Lavalla nähtiin myös iäkäs koira, jota joskus syksyllä Aamulehdessä etsittiin näyttelijäksi.
Näytöksessä sattui olemaan myös tirskuvia koululaisia iso joukko joiden kikatus (välillä epäsopivissakin kohdissa) hieman häiritsi.
Kuva ja kursivoitu teksti Tampereen Teatterin.
Tosi intensiivinen esitys, ja tykkäsin kovasti. Lavastus oli eleetön, ja valoilla ja musiikilla tyyliteltiin hienosti. Ola Tuominen, johon mulla on ihmeellinen viha-rakkaussuhde, oli myöskin tosi erinomainen Georgena. Jopa fysiikaltaan toistensa vastakohdat George ja Lennie (Majamaa ISO ja Tuominen pikkiriikkinen) mutta silti hyvin yhteensopivat. Traaginen tarina, mutta lämpöä ja huumoria oli mukana sopivassa määrin.
Sivurooleissa mm. mainiot Kake Aunesneva, Esa Latva-Äijö ja Risto Korhonen, joista kaikista tykkään kovasti. Lavalla nähtiin myös iäkäs koira, jota joskus syksyllä Aamulehdessä etsittiin näyttelijäksi.
Näytöksessä sattui olemaan myös tirskuvia koululaisia iso joukko joiden kikatus (välillä epäsopivissakin kohdissa) hieman häiritsi.
George
ja Lennie ovat näitä vähiä ihmisiä, erottamaton pari, majakka ja
perävaunu, jotka puurtavat työmailla ja haaveilevat omasta farmista.
George on pieni ja terävä, Lennie jättiläinen kooltaan ja voimiltaan,
mutta henkisesti lapsen tasolla, yksinkertainen, lempeä ja uskollinen.
Ja juuri Lennie tuhoaa toheloinnillaan yhteiset toiveet omasta tilasta
ja paremmasta elämästä.
John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä on
yksi maailman hienoimmista tarinoista. Se on kertomus suuresta
unelmasta, kaiken ylittävästä ystävyydestä ja niistä ihmisistä, jotka
eivät koskaan sulaudu joukkoon.
Kuva ja kursivoitu teksti Tampereen Teatterin.
torstai 29. maaliskuuta 2012
Teekkarispeksi Olipa Kerran / Pakkahuone 28.3.2012
Tämän vuoden Teekkarispeksi taas nähty - ja se oli loistava! Kuten nimikin antaa ymmärtää, tällä kertaa keskityttiin satujen maailmaan. Jostain syystä Pakkahuone ei ollut läheskään täynnä, mutta meno oli siitä huolimatta ihan hyvää. Seuraksi sain ex-työkaveri Sannan ketä en ollutkaan nähnyt muutamaan vuoteen.
Prinssi Rohkea, veljensä Prinssi Viekas sekä lukuisa joukko prinsessoita (Lumikista Tähkäpäähän ja Ruususesta Arieliin) täyttivät lavan. Mukaan mahtui myös kääpiöitä, hobittien näköiset bardit Hector ja Frederik, Haudankaivaja, Prinssi Uljas, Aseenkantaja ja mikäpä satunäytelmä olisi täydellinen ilman Pahatarta ja Peilikuvaa.
Bändi oli huikea ja soittivat (yleisön pyynnöstä) myös Paranoidin :-)
Prinssi Rohkeana tosi notkea ja lahjakas Hannu Teittinen, joka varmaan harrastaa akrobatiaa "siviilissä". Taistelukohtaus Haudankaivajan kanssa oli ihan mieletön hyppyineen kaikkineen. Kaikki esiintyjät olivat kyllä hyviä.
Kaikkiaan kolme tuntia ja 20 minuutin väliaika siihen päälle. Loistavia heittoja Tolkienin maailmaan, ajankohtaisia biisejä ja hyviä omstart-kohtauksia... Syksyllä sitten taas Nääspeksin vuoro.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
NT Live Frankenstein Suomeenkin?
Finnkino jo puoliksi lupaili, että NT Live uusintaesitys Frankenstein
nähdään Suomessakin kesäkuussa. Adressi taisi auttaa...? No, odotellaan
nyt vielä varmistusta... Toivon mukaan tulee molemmat versiotkin.
torstai 22. maaliskuuta 2012
Twelfth Night Globeen
Jokunen tovi sitten ilmoitettiin, että Stephen Fry tekee paluun
näyttämölle, olikohan se 16 vai 17 vuoden tauon jälkeen. Silloin hän
käveli lavalta pois kesken esityksen (?) ja ei palannut, koska sai
hermoromahduksen tms. No, nyt sitten Lontoon Globe saa kunnian olla
se teatteri missä voi todistaa kotiinpaluun lavalle.
Onnistuin saamaan liput, ja kaikki näytökset loppuumyytiin nopeasti. Näytelmänä siis Shakespearen Twelfth Night (Loppiaisaatto) ja esitys on 11.10. Fry esittää Malvoliota. Ja se esitetään "alkuperäisessä hengessä" eli kokonaan miehitettynä (siis naisroolitkin on miesten esittämiä). Muutaman kerran olen tämän nähnytkin lavalla, mutta Stephen Fry!
Jatkaa hyvin mun suosikkimiesten näkemistä livenä lavalla-sarjaa (David Tennant, James Wilby, Mark Gatiss...) ja ei ne Simon Callow ja Ralph Fienneskään pahoja ollu :-)
Samaan syssyyn tarttee kattella muutamaa muutakin teatteriesitystä sitten.
Globessa menee nyt kesäkaudella mun ehdoton suosikki-Shakespeare eli Henry V. Siihen on vielä lippuja, mutta tarttee nyt katsoa miten sinne pääsisi. Tosin 14.6. olisi se National Theatren Frankenstein NT Live uusintakierroksella (tai 14.6. on Benedict Cumberbatch monsterina ja 18.6. Jonny Lee Miller), jotta siihen samaan syssyyn voisi ajatella...
Onnistuin saamaan liput, ja kaikki näytökset loppuumyytiin nopeasti. Näytelmänä siis Shakespearen Twelfth Night (Loppiaisaatto) ja esitys on 11.10. Fry esittää Malvoliota. Ja se esitetään "alkuperäisessä hengessä" eli kokonaan miehitettynä (siis naisroolitkin on miesten esittämiä). Muutaman kerran olen tämän nähnytkin lavalla, mutta Stephen Fry!
Jatkaa hyvin mun suosikkimiesten näkemistä livenä lavalla-sarjaa (David Tennant, James Wilby, Mark Gatiss...) ja ei ne Simon Callow ja Ralph Fienneskään pahoja ollu :-)
Samaan syssyyn tarttee kattella muutamaa muutakin teatteriesitystä sitten.
Globessa menee nyt kesäkaudella mun ehdoton suosikki-Shakespeare eli Henry V. Siihen on vielä lippuja, mutta tarttee nyt katsoa miten sinne pääsisi. Tosin 14.6. olisi se National Theatren Frankenstein NT Live uusintakierroksella (tai 14.6. on Benedict Cumberbatch monsterina ja 18.6. Jonny Lee Miller), jotta siihen samaan syssyyn voisi ajatella...
Tunnisteet:
Globe Theatre,
Lontoo,
Stephen Fry,
William Shakespeare
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Viisi Vekkulia / Nokian Työväen Teatteri 18.3.2012
Sunnuntaina oli taas aika katsastaa mitä Nokian Teatterissa tänä talvena
oli saatu aikaan. Agapetuksen Viisi Vekkulia oli Heli Pitkäsen
esikoisohjaus. Helihän on teatterin kantava voima toiminnanjohtajana ja
aktiivisena näyttelijänä (sekä mahdottoman mukava työkaverina!).
Sellainen iloinen komedia, sijoittuu 50-luvun helsinkiläiseen täysihoitolaan, jossa 5 vanhaa herraa asuu sulassa sovussa. Kunnes eräänä päivänä sisään astuu nuori hehkeä sihteerikkö, joka pistää herrojen päät pyörälle. Pääosan viisikko oli kaikki tasaisen päteviä, ehkä Herman Kultalaa esittävä Lauri Ahola sieltä nousi enemmän esille. Ja Pirjo Lammi täysihoitolan johtajattarena oli taas kerran loistava!
Lavastus oli upea, siihen oli panostettu tälläkin kertaa hirmuisesti. Kyöstin valo- ja äänisuunnittelu toimi ja puvut ja kaikki muukin rekvisiitta osaavissa käsissä. Nokialla ei vaan osata tehdä huonoa teatteria, vaikka tätäkään näytelmää en varmaan olisi muualle jaksanut mennä katsomaan.
Sellainen iloinen komedia, sijoittuu 50-luvun helsinkiläiseen täysihoitolaan, jossa 5 vanhaa herraa asuu sulassa sovussa. Kunnes eräänä päivänä sisään astuu nuori hehkeä sihteerikkö, joka pistää herrojen päät pyörälle. Pääosan viisikko oli kaikki tasaisen päteviä, ehkä Herman Kultalaa esittävä Lauri Ahola sieltä nousi enemmän esille. Ja Pirjo Lammi täysihoitolan johtajattarena oli taas kerran loistava!
Lavastus oli upea, siihen oli panostettu tälläkin kertaa hirmuisesti. Kyöstin valo- ja äänisuunnittelu toimi ja puvut ja kaikki muukin rekvisiitta osaavissa käsissä. Nokialla ei vaan osata tehdä huonoa teatteria, vaikka tätäkään näytelmää en varmaan olisi muualle jaksanut mennä katsomaan.
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Olivier Awards 2012 ehdokkaat julki
Julkistettiin eilen, ja varsinainen gaala on sitten 15.4. Lontoon oopperatalolta Covent Gardenissa.
Roger Allam (BBC:n kuunnelmasarja Cabin Pressuren ihanaääninen 1. perämies Douglas Richardson) ja Nancy Carroll (oli nyt Recruiting Officerissakin) eli viimevuotiset Olivier-voittajat (paras mies- ja naisnäyttelijä), julkistivat ehdokkaat juhlavassa tilaisuudessa.
Ja kyllä, Benedict Cumberbatch ja Jonny Lee Miller saivat taas jaetun ehdokkuuden Frankensteinista :-))
Josta puheeollen, NT Live tuo sen takaisin ohjelmistoon kesäkuussa, yksi esitys kumpaakin eli 14.6. BC hirviönä ja muutamaa päivää myöhemmin JLM hirviönä. Olen nyt Finnkinoa ahdistellut asiasta niin monta kertaa, ja ei ne vieläkään tiedä tuleeko nämä Suomeen vai ei. Joten taitaa olla niin että joudun lentämään Lontooseen katsomaan. Onneksi se menee aika monessa elokuvateatterissa, että lippuja saa vielä.
Globen Henry V:een olisi esityksiä (ja muutama lippukin vielä) sekä 13. että 14.6.
Roger Allam (BBC:n kuunnelmasarja Cabin Pressuren ihanaääninen 1. perämies Douglas Richardson) ja Nancy Carroll (oli nyt Recruiting Officerissakin) eli viimevuotiset Olivier-voittajat (paras mies- ja naisnäyttelijä), julkistivat ehdokkaat juhlavassa tilaisuudessa.
Ja kyllä, Benedict Cumberbatch ja Jonny Lee Miller saivat taas jaetun ehdokkuuden Frankensteinista :-))
Josta puheeollen, NT Live tuo sen takaisin ohjelmistoon kesäkuussa, yksi esitys kumpaakin eli 14.6. BC hirviönä ja muutamaa päivää myöhemmin JLM hirviönä. Olen nyt Finnkinoa ahdistellut asiasta niin monta kertaa, ja ei ne vieläkään tiedä tuleeko nämä Suomeen vai ei. Joten taitaa olla niin että joudun lentämään Lontooseen katsomaan. Onneksi se menee aika monessa elokuvateatterissa, että lippuja saa vielä.
Globen Henry V:een olisi esityksiä (ja muutama lippukin vielä) sekä 13. että 14.6.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Mark Gatissin tapaamisesta 8.3.2012
Mä nyt taannehtivasti kirjoittelen kaikenlaista matkalta, mitä mieleen tulee, ja ensimmäisenä tietenkin muutama sana vielä herra Gatissin tapaamisesta!
Juu, mä siis olin Suomesta raahannut (tai laivalta ostin) pullon Karpalo Koskenkorvaa ja sitten olin tuonut Hugo Simbergin Kellonsoittaja-postikortin. Kun kävin lunastamassa lippuja, niin kysyin että mulla on lahjoja, että kelle ne annetaan. Ja se lipunmyyjä lupasi toimittaa ne perille. Mutta mä en ollut kirjoittanut korttia vielä, joten vein ne sitten myöhemmin, kun mentiin esitykseen.
Esityksen jälkeen jäätiin odottamaan siihen ala-aulaan. Olin kyllä onkinut muutamalta lontoolaiselta Sherlock-kaverilta tietoja missä on Donmar Warehousen stagedoor, mutta suurin osa oli sitä mieltä (kuten myös se samainen lipunmyyjäheppu), että näyttelijät käyttää etuovea. Teatteri oli niin miniatyyrikokoinen, että hyvin ymmärrettävää.
Tosi pian, ehkä 10 minuuttia siitä kun yleisö oli lähtenyt, tuli jo osa näyttelijöistä ulos. Mark Gatissia oli vastassa Vinette Robinson (mutta en siinä markgatiss-euforiassa tajunnut pyytää nimmaria), joka siis Sherlock-sarjassa esittää Sally Donovania. Sekä joku vanhempi nainen, joka oli joku näyttelijä luultavasti kanssa. Olivat olleet myös esitystä katsomassa. Mun lisäksi siellä oli odottamassa Markia vaan sellainen nuori tyttö (joka ei edes halunnut nimmaria, vaan selitti sille vaan kauheasti jotain) sekä vanhempi mies, joka halusi vaan nimmarin.
Mä olin sen tytön jälkeen seuraavana vuorossa. Kysyin alkuun että oliko saanut sen pullon, ja sanoi saaneensa, kiitti kovasti siitä ja vielä erikseen kortista. Korttiin olin lisäksi laittanut, että pullo on raahattu Suomesta asti. Mark heti kommentoikin että ai Suomesta asti olet tullut. Mulla oli käsiohjelma mihin halusin nimmarin sekä SH-yhdistyksen sellainen jäsenliittymiskortti (mikä pitää ottaa ensimmäiseen tapaamiseen mukaan, niin jäsensihteeri voi esitellä uuden jäsenen muille jäsenille). Molempiin kirjoitti, ja siihen käsiohjelmaan vielä omistuskirjoituksen (To Katrin, love Mark Gatiss x). En tiedä mistä se ylimääräinen n-kirjain lipsahti mukaan :-)
Kehuin näytelmää, ja oli iloinen että pidin siitä. Kokoajan oli oikein kohtelias ja mukava eikä lainkaan sellanen, että on kiire lähteä. Vaikka Vinette Robinson ja se toinen nainen odottivat kärsivällisinä siinä vieressä. Lähtivät sitten yhdessä siitä jonnekin, käveltiin samaan suuntaan aina Charing Cross Roadille asti, mutta sitten me käännyttiin Sherlock Holmes pubiin ja nämä muut jatkoivat jonnekin, varmaan syömään. Teatterin ulkopuolella oli kanssa porukkaa, ja muutamalle antoi nimmarit vielä siinä.
Mutta kovin mukava kokemus, me käytiin ihan oikeasti keskustelua, ja vaikka mua jännitti hieman, niin en mennyt mitenkään kipsiin tai muuta. Leveä hymy ei kyllä hetkeen poistunut mun naamalta.
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
The Recruiting Officerista vielä
Loistavan Benedict Cumberbatch-sivuston ylläpitäjä ja mun kirjeenvaihtokaveri Naomi kävi myös katsomassa The Recruiting Officerin, ja tässä hänen arvionsa näytelmästä.
Sherlockologyn tyypit kävivät kanssa katsomassa The Recruiting Officerin.
Tässäpä heidän mielipiteensä näytelmästä.
Sherlockologyn tyypit kävivät kanssa katsomassa The Recruiting Officerin.
Tässäpä heidän mielipiteensä näytelmästä.
Kun kyntteliköt oli sytytetty, ne hinattiin takaisin ylös
Juu juu, tiedän ettei siellä saanut kuvata, mutta otin muutaman kuvan ennen ja jälkeen esityksen...
lauantai 10. maaliskuuta 2012
Being Shakespeare / Trafalgar Studios 8.3.2012
Lontoopäivän vikana etappina oli Trafalgar Studios ja siellä Simon Callow’n yhden miehen näytelmä Being Shakespeare. Tätä esitettiin aiemminkin, ja oli niin suosittu, että nämä oli nyt sitten ”yleisön pyynnöstä” näytöksiä. Ja tarttee sanoa että huikea oli! Simon Callow on näitä vanhempia näyttelijöitä mitkä on olleet mukana monessa. tv-sarjassa, elokuvassa jne. Lisäksi hän on kirjoittanut mm. 16 kirjaa. Elokuvista ehkä nimekkäimmät on A Room with a view, Amadeus, Neljät Häät ja yhdet hautajaiset ja Shakespeare in Love.
Kyseessä ei ollut kuitenkaan mikään mies lavalla lukemassa Shakespearea, vaan WS:n elämän läpikäyminen tarinan muodossa, ja sitä sitten höystivät lainaukset näytelmistä ja soneteista. Välillä oli rekvisiittana kirja tai tuoli tai miekka. Valoja ja ääniefektejä käytettiin niukasti mutta tehokkaasti. Erittäin hauska, oivaltava ja viihdyttävä esitys! Simon Callow oli loistava!
Tunnisteet:
Lontoo,
Simon Callow,
Trafalgar Studios,
William Shakespeare
perjantai 9. maaliskuuta 2012
The Recruiting Officer / Donmar Warehouse 8.3.2012
Liput tähän hankin hetimmiten kun tulivat myyntiin, ja se möi tosi pian loppuun. Donmar Warehouse oli tosi pieni paikka, joten lippuja ei nyt niin montaa per esitys olekaan tarjolla. George Farquharin ”restoraatiokomedia” The Recruiting Officer on niitä harvoja 1700-luvun näytelmiä mitä edelleenkin esitetään säännöllisesti. Siinä upseerit värväävät Englannin maaseudulla (Shrewsburyssä ja Shropshiressä tarkemmin sanoen) sotilaita armeijaan. Ja sitten siinä on naishuolia ja kaikenlaista kuviota.
Ja miksikö tämä näytelmä, kaikista niistä mitä Lontoossa olisi ollut tarjolla? No siksi että siinä esiintyi Mark Gatiss! Yhtään Farquharin näytelmää en ole ennen nähnyt (no onko ihmekään). Mark oli kapteeni Brazen, hyvin huikentelevainen keikarimainen tyyppi, eli rooli sopi kuin nenä päähän. Ainoa upseereista jolla oli peruukki (sellainen kauhea rokokoo-hökötys). Naisnäyttelijät olivat tosi hyviä myöskin; Rachael Stirling Melindana, Nancy Carroll Silviana, Kathryn Drysdale Lucynä ja Aimee-Ffion Edwards tuplaroolissa Rosena/Marynä.
Yksi positiivinen yllätys oli Mackenzie Crook. Tuo ketku Pirates of the Caribbean-leffasarjasta sekä The Office-tv-sarjan onneton Gareth, veti roolinsa kersantti Kitenä tosi hyvin. Tobias Menzies oli myös hyvä. Erikoismaininta pitää antaa viiden muusikon esitykselle. Herrat soittivat periodisoittimin pitkin esitystä (ja pitkään jo ennen kuin näytelmä alkoi, ja samalla osallistuivat näytelmään ihan puherooleissakin. Huikeaa!
Näytelmän oli ohjannut Josie Rourke, nainen myös viime vuotisen Tennant/Tate Much Ado About Nothing-näytelmän takana. Rourke nimitettiin juuri alkuvuodesta Donmar Warehousen uudeksi taiteelliseksi johtajaksikin.
Paikka oli pieni ja intiimi, sellainen syvä katsomo eli kolmelta sivulta reunustivat korkealle ylös nousevat penkit. 250 paikkaa vaan, niin ei ihme että myytiin loppuun. Tosin justiinsa eilen vai pari päivää sitten tuli tieto että ovat saaneet muutamia lisäesityksiä. Siellä oli hirveä määrä kynttilöitä jolla valaistiin, ja 4 sellasta isoa katosta laskettavaa kynttiläkruunua, mitkä näyttelijät sytyttivät ennen alkua.
Ihan kaikesta ei saanut tolkkua, siis juonenkäänteistä, mutta suurimmasta osasta kyllä. Kieli oli sen verran ehkä vanhahtavaa. Yleisö oli hyvin mukana, joskaan täällä(kään) ei taputeltu kovin montaa kertaa porukoira takaisin.
Mutta kyllä mä olen iloinen että näin Mark Gatissin livenä, toivottavasti en viimeistä kertaa.
Ja huom. esityskuvat on ihan itse otettuja, vaikka tiedän ettei siellä saanut kuvata. Hyi minua.
torstai 8. maaliskuuta 2012
Mark Gatiss Donmarissa 7.3.2012
Less Than Kind / Theatre Royal Windsor 7.3.2012
Keskiviikkoillaksi ajettiin majoittumaan Sloughiin (kyllä, juuri se sama paikka minne loistava The Office-sarja sijoittuu. Kukaan ei varmaan olisi muuten Sloughista kuullutkaan.) ja saman tien lähdettiin kohti Windsoria, minne oli n. 4 mailin matka. Hain teatteriliput ja sitten syömässä Thai Corner-nimisessä paikassa ihan muutaman metrin päässä teatterilta. Ruoka oli hyvää, jos kohta palvelu ei niin huippua.
Terence Rattiganin näytelmä Less Than Kind oli pitkään ”kadonneena”, koska siitä oli olemassa vaan muokattu versio, mutta onneksi yksi kopio alkuperäisestä oli säilynyt, ja tämä oli nyt sitten se. Vuoteen 1944 sijoittuva komedia ”tankkiministeristä” ja hänen naisystävästä, ja jälkimmäisen Kanadasta palaavasta teinipojasta. Konfliktin luo ministerin (joka on teollisuuspohatta) ja pojan (joka on vasemmistoradikaali) välit, koska poika ei hyväksy naimisissa olevan miehen ja leskiäitinsä suhdetta. Aiheesta huolimatta, näytelmä oli viihdyttävä ja kaikki lahjakkaita ja hyviä rooleissaan.
James Wilby oli ministerinä tosi oivallinen, ja oli hienoa nähdä herra elävänä lavalla. Sara Crowe rouva Brownina oli myös hyvä, hieman bimbo nainen joka junailee päivälliskutsuja ministerin lukaalissa, mutta joutuu tiukan valintatilanteen eteen. Tykkäsin kovasti myös nuoresta David Osmondista Michael Brownina, joka joutuu pohtimaan uudelleen poliittista näkökantaansa ja äitinsä valintoja ja omaa suhdettaan ministeriin. Herkullisissa sivurooleissa ?? (nimi pitää tarkistaa käsiohjelmasta myöhemmin, se on nyt jossain) sisäkkönä ja Caroline Head ministerin muualla asuvana vaimona. Oli erinomaisen hyvä näytelmä, ja oli ihanaa nähdä vihdoin Terence Rattiganin näytelmä!
Theatre Royal Windsor oli pienehkö, mutta ihan suht juhlava paikka. Ja sijainti oli aika kuninkaallinen kanssa, suoraan Windsorin linnan alapuolella. Yleisöä oli hirmuisen vähän, vanhempia pariskuntia sekä muutama nuorempien miesten porukka. Harmittavasti aplodit olivat lyhyet; ei taputettu kertaakaan edes takaisin, plääh.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)