Desirèe TTT:lle syksyllä!

Tänään vihdoin selvisi sekin mysteeri eli mikä on se Tampereen työväen teatterin ensi syksyn suurmusikaali, mistä on vihjailtu jo tovi. Hotelli Tammeria sopivampaa miljöötä ei varmaan olisi mistään löytynyt julkistustilaisuudelle!

Kuoro lauloi parvelta!

Minulle tämä(kin) musikaali on uusi tuttavuus, mutta niin myös varmasti aika monelle muullekin. Desirèetä on Turussa esitetty 2011 nimellä Kesäyön hymyilyä, mutta nyt nähdään Suomessa siis vasta toista kertaa. Mukavaa saada jotain tuoretta ja uutta, vaikka itse musikaalihan on aika vanha (Broadwayn ensi-ilta 1973). Tarina pohjaa Ingmar Bergmanin elokuvaan Kesäyön hymyilyä (1955).

Ohjaaja Muranen esittelee päätähdet, jotka laulavat iloksemme hieman

Stephen Sondheimin säveltämä ja tekstittämä sekä Hugh Wheelerin käsikirjoittama Desirèe (A Little Night Music) tuo lavalle säihkyvän Petra Karjalaisen ja aina yhtä muhevan Veeti Kallion. Juice Leskinen suomensi tämän tekstin, alunperin Kansallisoopperalle, mutta miksi sitä ei aikoinaan Ooppera tehnyt, on mysteeri (ainakin minulle). Taisi tehdä tätä samoihin aikoihin kun Sweeney Toddia, minkä jopa minä musikaalinoviisina näin Oopperassa aikanaan.

 

Syytä hymyyn - salaisuus on julkistettu!

TTT:n suurelle näyttämölle Desirèen ohjaa Miika Muranen, jolta olen viime aikoina nähnyt niin Tarpeettomia Ihmisiä Tampereen teatterissa, kuin Kaikki on kohta hyvin TTT:n Kellariteatterissa viime lokakuussa. Tuntuu että Miikaa halutaan nyt kaikkialle, joten työvisläisillä on tuuria saada Muranen taas ohjaamaan.

 

Desirèen nimiroolissa siis virkavapaalta takaisin palaava Petra Karjalainen, joka tässä esittää näyttelijätär Desirèe Armfeldtiä. Veeti Kallio on keski-iän kriisissä kipuileva asianajaja Fredrik Egerman. Luvassa kepeää iloittelua, suhdesoppaa, mukana hämmentämässä kummankin näiden puolisoita/kumppaneita/rakastajia/lapsia ja palvelusväkeä. Miten ruoho on muka aina vihreämpää aidan toisella puolella? Tarinan pitäisi ohjaaja Murasen mukaan naurattaa, koskettaa ja läkähdyttää. Ainakin kun Miikan kommentteja kuunteli, niin sitä se tulee tekemäänkin. Rikkaat ja menestyvät ihmiset sekoilevat keskenään 1900-luvun herraskartanoiden Ruotsissa. Petra kommentoi jotain keski-ikäismusikaalista, eli kai olen sitten sopivaa kohderyhmääkin (tosin en kyllä tunnusta mitään) :-)

   

Mukana on myös monta mun suosikkia kuten Tuukka Huttunen, Tuire Salonius, Juha-Matti Koskela ja Emmi Kaislakari. Vierailevan Veetin lisäksi myös Sari Havas näyttäytyy TTT:n lavalla, ja vieläpä ensi kertaa. Kuoro on isossa roolissa, ja siinä laulaa mm. Johanna Kalmari.

Sari Havas nähdään ensimmäistä kertaa TTT:n lavalla

Taustalla soittaa Eeva Kontun 11-henkinen "perinteinen" orkesteri, eli jousia, harppua, fagottia... Melkein kaikki musiikki on sävelletty valssiin, eli siitäkin tulee sitten perinteistä fiilistä. Koreografioiden takana Virve Varjos, ja tanssit tulevat kertomaan miten nämä ihmiset rakastuvat, sekoilevat ja heittäytyvät... Lavastajana yksi Suomen parhaita eli konkari Hannu Lindholm. Pukusuunnittelija Tarja Lapintien luomuksista nähtiin hieman esimakua Veetin ja Petran upeissa puvuissa. Desirèen puku muistuttaa erehdyttävästi marsipaanistatehtyä  prinsessaleivosta; sellaista makeaa ja kevyttä.

Koko porukka poseeraa

Ihanaa aamupäivätilaisuutta täydensi jousikvartetti, jotka soittivat sopivaa musiikkia (mm. Händeliä) virallista osuutta odotellessa. Oli mukava nähdä julkistamistilaisuudessa Lauraa ja Siiriäkin, kahta teatteri/musikaalibloggaajakolleegaa. Kiitos TTT kutsusta!

Ps. Tästä näyttää tulevan mulle oikea Sondheim-vuosi. Tammikuussa Assassins, heinäkuussa Gypsy, syksyllä tämä... olikohan jotain muitakin vielä.


Kuvien copyright ihan oma!

Branagh Lontooseen!?!

Vaikkei Daily Mail muuten kuulu lukemistooni millään mittapuulla, niin heidän teatteri/kulttuuritoimittajansa Baz Bamigboye kyllä on varsinainen tietotoimisto (kuten olen ennenkin maininnut). Kaikki teatteriasiat mistä hän on ensimmäisenä vinkannut ovat toteutuneet. Joten siksipä uskallan olla varovaisen innostunut 30.1. aamun skuupista.

Nimittäin suuri ja mahtava ja yksi ehdoton suosikkini eli Sir Kenneth Branagh kaavailee paluuta teatterimaailmaan, ja rytinällä. Neuvottelut Nimax-yhtiön kanssa ovat jo pitkällä eli Lontoon Garrick-teatteriin tulisi ensi lokakuuusta alkaen ensi-iltaan kolme näytelmää, missä mies ohjaa ja/tai näyttelee. Yksi niistä on Shakespearen A Winter's Tale, yksi joku klassikko ja kolmas ihan uusi näytelmäteksti. Noin kolmen kuukauden pläjäys.

*** Päivitys 12.2.: Baz twiittasi lisätietoja. Se klassikko on John Osbournen näytelmä The Entertainer, missä Branagh esittäisi Archie Ricen pääroolin. Tätä on esittänyt myös Laurence Olivier 50-luvulla, eli herran jalanjäljillä edelleenkin mennään :-) Lisäksi olisi tulossa Shakespearen Romeo & Juliet, päärooleissaan Richard Madden ja Lily James, ketkä ovat Branaghin uuden Cinderella-leffan pääosissa. Hmmm... Mikäs sitten on se uusi näytelmäteksti? Ja eikö A Winter's Tale tule lainkaan? Vai onko näytelmiä neljä?? Odotamme taas lisätietoja.***

Ja ihan kuin tämä ei riittäisi, neuvotellaan myös muutaman vuoden takaisin Manchester International Festivalin, ja sittemmin New Yorkiin siirtyneen, Macbethin tuomisesta Lontoon lavoille (Alexandra Palaceen, Pohjois-Lontoossa). Voiko tästä myös olla innoissaan, koska mulla oli onni ja ilo nähdä se livenä paikan päällä, ja oli kyllä sellainen elämys että. Varsinkin kun Alexandra Palace on ihanan näköinen paikka (vaikka hyvin erilainen kun mitä Manchesterin esityspaikka oli eli vanha kirkko...).

Lisäksi Macbethistä ollaan puuhaamassa filmiä! Tässä projektissa olisi mukana Martin Scorsese... Saapas nähdä.

Hmmm... Aiheestahan on parikin filmiä tulossa, se Michael Fassbenderin tähdittämä, mikä on jo valmiskin ja ilmestynee myöhemmin tänä vuonna, sekä se toinen Enemy of Man (pääroolissa Sean Bean) mitä minäkin olen ollut joukkorahoittamassa. Toisaalta sen tekemisen aikatauluista ei ole mitään varsinaista tietoa. Mutta ei kai se yksi uusi versio lisää haittaa lainkaan, ainakaan mua.