Macbeth ja Othello!

Vihdoin ja viimein Manchester Festival julkaisi Macbethin esityspäivämäärät. Hieman tylsästi loppuu jo 20.7., kun mä olin toivonut että olisi jatkunut vielä viikon siitä. Kun mun pitäisi olla Lontoossa sitten 20.7. lauantaina (Sherlock Holmes piknikillä) ja olin aatellut siitä mennä Manchesteriin ja siitä sitten jatkaa matkaa Glasgow'hin Marin luokse. Nyt tartteneekin sitten mennä eka katsomaan Macbeth (junalla), vissiin sitten 18.7., ja sitten olla Lontoossa muutama päivä (The Cripple of Inishmaan perjantaina ja piknikki lauantaina) ja sitten lentää EasyJetillä Glasgow'hin vajaaksi viikoksi.

Mun kaveri Mari menee siis tutkijavaihtoon Glasgow'hin nyt helmikuun lopulla puoleksi vuodeksi ja olen suunnitellut menoa kyläilemään sitten, kun kerran majoitus on ilmainen ja Glasgow'ssa en ole käynytkään koskaan.

Tänään myös National Theatre julkaisi ensimmäisen kuvan huhtikuussa ensi-iltaan tulevasta Othellosta, huh! Esityspäivämäärät kerrotaan torstaina ja liput tulee myyntiin kanta-asiakkaille 7.2.

Rory Kinnear ja Adrian Lester päärooleissa

HS:n Frankenstein arvio

Tänään Hesarissa Suna Vuoren kritiikki Frankensteinista.

Kansallisteatterin esitys näyttää ja kuulostaa sangen komealta.

Tyylikäs puvustus, hienovarainen mutta vaikuttava valosuunnittelu, näyttämöllä soivat urkupillit, tuli, jää ja pommeina putoilevat kirjat sekä sykähdyttävät näyttämökuvat luomiskertomusta kuvaavine fondeineen, kirkon holveineen ja palavine pienoismalleineen ovat sellaista visuaalista teatteria, jota ei turhan usein Suomessa nähdä.

Tapani Rinteen musiikki ja Esa Mattilan äänisuunnittelu maalaavat yhtä aikaa tiheää mutta hengittävää maisemaa, jossa lyhyet kohtaukset etenevät elokuvamaisesti virraten, alkuun kokonaan ilman sanoja. Kuvat puhuvat.

Tennant palaa teatterilavoille 2013!!

Eilen just olin blogin luonnoksiin tallentanut uutisen, että David Tennant vihjaili paluustaan teatterilavoille. Ja tänään se on TOTTA!!!!

"He has previously spoken of his wishlist of plays in which he would like to perform, including Shakespeare's Othello, Richard II and Measure For Measure as well as Closer by Patrick Marber and anything by Arthur Miller."

Tänään sitten Royal Shakespeare Company ilmoitti ensi talven ohjelmistonsa, ja tadaa: herra Tennant vetää pääroolin Richard II:ssa!! Ensi-ilta Stratford-Upon-Avonissa on lokakuussa (press night 17.10.), ja sen jälkeen näytelmä siirtyy 10.12.2013 Lontoon Barbicanin teatteriin.

Ja RSC sai jo oman sivunsakin Richard II:lle.

Lyhyt haastatteluvideo aiheesta!

Tää vuosi on ihan mahdoton Shakespeare-mielessä: ensin Mark Rylance Richard III:na, sitten maaliskuussa James McAvoy Macbethinä, sitten huhtikuussa Rory Kinnear Othellossa Jagon roolissa, heinäkuussa Kenneth Branagh Macbethinä ja loppuvuodesta vielä David Tennant Richard II JA Jude Law Henry V:n pääroolissa. Huh.

Ja siihen vielä päälle esim. Tampereen Teatterin Hamlet, ja mitä muuta tässä nyt vielä onkaan.

BBC noteerasi RSC:n ohjelmiston kanssa just äsken uutisissaan.

Frankenstein / Kansallisteatteri 21.1.2013

23.1. ensi-iltansa Kansallisteatterissa saa Nick Dearin muutaman vuoden takainen versio Mary Shelleyn Frankensteinista. Oli ilo päästä maanantaina ennakkoon katsomaan tätä aikalailla odotettua tuotantoa.

No, odotukset eivät olleet kovin korkealla, koska MIKÄÄN ei voi olla parempi kuin Lontoon NT:n versio parin vuoden takaa. Väkisinkin niitä tulee vertailleeksi. Ei ehkä ihan reilua mutta minkäs teet.

Mutta tässä oli paljon hyvää. Ehkä se vielä oli hieman kesken (mutta menen helmikuussa uudelleen katsomaan, niin saas nähdä sitten onko muutoksia tullut). Lavastus oli huikean kaunista, tykkäsin tosi paljon. Muutenkin kaikesta huokui steampunk-henkisyys: puvustus, lavastus, musiikki, valot... Kati Lukka vastaa upeasta lavastuksesta, Tarja Simone pukusuunnittelusta ja Tapani Rinne musiikista.

Katosta roikkuvat myrskylyhdyt muistuttavat kovasti NT:n lavastusta. Mutta musiikki oli riittävän omaperäistä ja sopi tähän hyvin. Erityisesti urkupillien käyttö kummallisina soittimina oli upeaa!


Jotkut jutut hieman ärsyttivät esim. miksi haudanryöstäjien siellä Skotlannin saarilla tarvitsi puhua englantia? Miksei ne voineet puhua Suomea vanhahtavasti, savolaisittain tai jotain?? Ja miksi De Laceyn mökki (ja varsinkin sen poltto) oli naurettavan näköinen pienoismalli? Olisi ollut kiva päästä osallistumaan eilen olleeseen keskustelutilaisuuteen Kansallisessa, että olisi päässyt kysymään näitä tekijöiltä.

Näyttelijät nyt tekivät parhaansa. Ismo Kallion De Lacey oli ihan ok, mutta puhui aivan liian hiljaa. Antti Luusuaniemi Victor Frankensteinina oli hyvä, mutta mä nyt tykkään siitä muutenkin (Luusuaniemestä siis). Onnistui ihan hienosti tuomaan esille sen Victorin romahduksen, ja miten alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän Hirviötään (anteeksi, Oliota) kun tarina etenee. Esa-Matti Long pääroolissa eli Oliona. Ihan jees, mutta ei yllä nyt samanlaisiin akrobaattisiin (tai muihinkaan) suorituksiin kuin kumpikaan NT:ssä roolia esittänyt. Jotenkin vaan tuli mieleen, että on tainnut hieman kyllä miehiltä mallia ottaa :-)) Fyysisesti raskas rooli, ja minusta E-M tuo hyvin sen henkisen kasvun ja kypsymisen esille. Koko se puhetyylin, eleiden, liikkumisen ja muun kehittyminen.

Minka Kuustonen on Elizabeth, tuo Victorin onneton morsian, joka ei muuta haluaisi kuin olla osana miehensä työtä ja elämää, saada lapsia ja rakastaa. Ihan hyvin tämä roolistaan selviytyy, jos kohta on liian tyrkky ja roikkuva. Kyllä mä ehkä Naomie Harriksesta enempi tykkäsin.

On kyllä hieman painolastina, kun on nähnyt aiempia versioita samasta näytelmästä, koska aina niitä kuiteskin vertaa. Mutta, tätä ongelmaa ei mulla jostain syystä kyllä ole Shakespearen näytelmien kohdalla. Siis toki niitäkin vertailee keskenään, mutta ei samalla tavalla.

Frankenstein on shakespearelaisten mittakaavojen kertomus rakkaudesta ja moraalisesta vastuusta, ihmisen tekojen ja valintojen vääjäämättömistä seurauksista. Mary Shelleyn romaaniklassikkoon (1818) perustuva Nick Dearin uudelleen kirjoittama, älykäs ja koskettava näytelmä vuodelta 2011 nostaa silmiemme eteen ihmisen kaksijakoisuuden ikuisen dilemman. Hirviön peilikuvasta heijastuu omaa varjoaan pelkäävä ihminen, joka on yhtä kykenevä parantavaan rakkauteen kuin tuhoavaan vihaan.

Ylen sivuilla asiaa näytelmästä. Jään mielenkiinnolla odottamaan arvosteluja.

Kuvien copyright Stefan Bremer.

Richard III / Apollo Theatre 19.1.2013

"Now is the winter of our discontent"

Lauantai-iltapäivä meni rattoisasti teatterissa. Globe Theatren molemmat loppuvuoden Shakespeare-näytelmät Twelfth Night (joka käytiin lokakuussa katsomassa) ja Richard III siirtyivät West Endille jatkokaudelle talveksi. Samoilla kokoonpanoilla ja muulla. Kummassakin näytelmässä on samat näyttelijät (tosin Stephen Fry ei ole Richard III:ssa lainkaan).

Juu, Apollo Theatre on käyttänyt oliko se nyt 500.000 puntaa remppaan, ja olikin tosi hieno! Tänne tullaan sit huhtikuussa katsomaan The Curious Incident of the Dog in the Night-Timeä myös.

 

Mulla oli ihan ok paikka, alimmalla parvella 3 rivillä. Tosin teatteri on niin hassun muotoinen että piti melkeen kokoajan nojata eteenpäin että näki kunnolla. Onneksi näyttelijät olivat keskellä lavaa eivätkä etualalla, niin näkyi ihan suht hyvin. Orkesteri soitti ylhäällä "takalavasteen" päällä - ja kyllä myös täällä saatiin nauttia loppu-jigistä kuten aina Globessakin!

Mä sain ihan kamalan yskäkohtauksen jossain vaiheessa, luulin ihan oikeesti et loppu tulee nyt. Mutta meni se onneksi ohi. Musta on aina tylsää kun ihmiset yskii, niiskuttaa, rapistelee tms teatterissa, ja elokuvissakin (mutta erityisesti teatterissa, koska se voi oikeasti haitata esitystä). Ja nyt sitten itse kun flunssassa olin, niin jouduin yskimään ja niistämään.

Mutta sananen esityksestä. Siis kaikki näyttelijät olivat ihan mahtavan hyviä, samalla tavalla kuin lokakuussa Loppiaisaattoa katsoessakin. Nämä olivat kokonaan miesten esityksiä eli naisten roolitkin miesten vetäminä, alkuperäiseen Shakespearen tyyliin. Johnny Flynn oli  Lady Anne, Samuel Barnett Queen Elizabeth ja James Garnon Duchess of York.

Johnny Flynn ja Mark Rylance kruunajaisissa

Show'n kyllä totaalisesti varastaa Mark Rylance! Tämä on aivan uskomattoman hyvä kierona ja murhanhimoisena Gloucesterin herttuana, josta myöhemmin tuli sitten kuningas Richard III. Käkättävä nauru oli ihan huikea, ja muutenkin mies on kyllä loistava Shakespeare-tulkki.

"A horse! a horse! my kingdom for a horse!"

 

  

Flynn/Rylance-kuvan copyright Simon Annand

Privates On Parade / Noel Coward Theatre 18.1.2013

 

Perjantai-illan näytelmänä oli mainio Peter Nicholsin musiikkipitoinen farssi Privates on Parade, ensimmäinen Michael Grandage Companyn ekan kauden tuotoksista!

Alla pieni mainosvideo näytelmästä.

Tähtenä Simon Russell Beale, joka tekeekin loistoroolin armeijan viihdytysjoukkojen Acting Captain Terri Dennisin nahoissa. Singaporeen ja Malesiaan 40-luvun lopun sissisotien aikaan sijoittuva musikaali/näytelmä keskittyy pienen porukan henkilökemioihin ja arkeen. Näytelmässä on vain 1 naisrooli, ja sen esittäjä Sophiya Haque kuoli juurikin viikkoa ennen kun menin katsomaan tätä. Jotta sijainen Davina Perera veti sitten roolin, ihan hyvin kyllä.

Wikipedian tiivistelmä:

The play is set around the activities and exploits of the fictional Song and Dance Unit South East Asia (SADUSEA), a mostly gay British military concert party stationed in Singapore and Malaysia in the late 1940s during the Malayan Emergency. The drama draws upon Nichols' own experiences in the real-life Combined Services Entertainment, the postwar successor to ENSA, Entertainments National Service Association.

Teatterin omilla sivuilla kerrotaan hieman lisää:

Private Steven Flowers is posted to the Song and Dance Unit in South East Asia where serving under the flamboyant Captain Terri Dennis he discovers it takes more than just a uniform to become a man.

Simon Russell Beale plays the cross-dressing Captain Dennis whose performances of Marlene Dietrich, Vera Lynn and Carmen Miranda form the centrepiece of Peter Nichols’ award-winning comedy set against the murderous backdrop of the Malaysian campaign at the end of the Second World War.

Juu, kyllä mä tykkäsin kovasti, kaikki esiintyjät olivat taitavia, sekä laulu- ja tanssitaitoisia. Teatteri oli todella kauniisti remontoitu. Mun paikka eturivissä parvella oli oikein passeli. Kävin katsomassa myös maaliskuisen Peter & Alice näytelmän paikat, jotka on 10 punnan hintaisia ja sivulla korkeella. Mä en kyllä nää lavalle ilman kiikareita, ja haluaisin nähdä Ben Whishaw'n hyyyyyvin läheltä :-)

  
Esiintyjäkuvien copyright Michael Grandage Company
  

Antigone / NT Archive 18.1.2013

Lounaan jälkeen sitten takaisin arkistoon ja seuraavaksi viime keväänä esitetyn Sofokleen Antigonen. Hieman 2000 vuotta vanhaa kreikkalaista draamaa. Pääroolissa Thebesin kuninkaana Creonina Christopher Eccleston ja nimiroolissa Jodie Whitaker sekä tämän sisarena Ismenenä Annabel Scholey. Ehkä tärkein syy tämän nimenomaisen näytelmän katsomiseen (Ecclestonin ohella) oli kuiteskin tämän poikaa Haemonia näyttelevä Luke Newberry!

Eccleston oli tosi hyvä, ihan selkeesti kyllä niin tämän miehen näytelmä. Mutta niin kyllä muutkin näyttelijät pistävät parastaan.  Ja Luke Newberry, se on niin syötävän suloinen ettei tosikaan. Ja oikein loistava myös tässä, taisi olla ekoja hieman isompia teatterirooleja.

Luke N. takana vasemmalla, heti Christopher E:n takana.

Tämä olikin taas vain 1,5 h pitkä, ja toteutukseltaan hyvin moderni, jonnekin toisen maailmansodan aikaiseen toimistoympäristöön sijoitettu. Toimii varsin hyvin semmoisessakin miljöössä. Kreikkalaiseen tragediatyyliin: hyvin verinen ja lopussa suunnilleen kaikki kuolevat. Sujuvaa dialogia. Usealla kameralla kuvattu, tosi hyvälaatuinen tallenne. Muutenkin kyllä tykkäsin tästä; moraalisia pohdintoja kumpi menee edelle perheen/oma etu vaiko yhteisön. Oli kyllä aika synkkä :-)

Hyviä kuolema-aiheisia lainauksia näytelmästä: "Death parts all lovers, sooner or later", "the bloke who brings the bad news never gets the medal", "Death is another country" ja "The dead have their rights"...

Mielenkiintoista, mutta kun katsoo käsiohjelmasta Ecclestonin tekemiä töitä, niin Doctor Who'sta ei mainita sanaakaan ;-O

 

*******

Näytelmien jälkeen sitten päätin kävellä teatterille, koska en ollut ottanut travel cardia junalipun yhteyteen. Poikkesin BFI:n kirjakaupassa ja NT:n kaupassakin... sattuivat siihen reitin varrelle.

 

 Lunta alkoi jo hieman olemaan...

Noel Coward Theatre on Sohossa, tai likellä Charing Cross Roadia. Kävin hakemassa liput ja sitten menin odottelemaan St-Martin-in-the-Fields kirkon kellarikahvilaan The Cryptiin. Edellisestä kerrasta on aikaa... Join teetä ja söin sekalaisia kakkuja/skonssin kermavaahdolla & mansikkahillolla, kun ei muitakaan kahvileipiä ollut. Pari tuntia kulutin aikaa, surffailin netissä jne. Lopulta ostin myös ensi joulun kortit sieltä, kun sai puoleen hintaan :-)

Iltateen aika...

Hungerfordin kävelysilta iltavalaistuksessa.

Laitan illan teatterista oman postauksen, kun alkoi menemään niin pitkäksi jo löpinät! Kun näitä kuviakin on kiva sisällyttää mukaan.


Näytelmäkuvien copyright National Theatre

August Osage County / NT Archive 18.1.2013

Perjantaina heti melkeen kymmeneksi ehdin NT:n arkistoon. Junat kulkivat emergency timetable:n mukaan (olihan lunta tullut peräti ehkä 3 cm!) ja hinnat olivat myös sen mukaiset (melkein puoleen hintaan pääsi!). En valita moisesta...

Ensimmäiseksi katsoin Tracy Lettsin näytelmän August Osage County:n. Pari vuotta sitten tuli se Tampereen Työviksessä katsottua ja on edelleenkin yksi parhaita näytelmiä mitä olen nähnyt. Ja halusin nähdä tämän versionkin, elokuvaa odotellessa! Tänä vuonna sen (leffan) pitäisi ilmestyä, mutta missä vaiheessa, ei tietoa.

Näytelmä on pitkä, 3 h 20 min (tosin pitää sisällään 2 väliaikaa).  Sitä esitettiin alunperin kesällä 2007 Chicagossa ja samalla porukalla sitten Lontoossa marraskuussa 2008. Eli kaikki näyttelijät (mulle) tuntemattomia suuruuksia Amerikasta. Lavastus oli näyttävä, iso oklahomalaistalo maalla.

Oikein hauska, liikuttava, traaginen... Näyttelijät on kaikki oikein hyviä rooleissaan. Perheen äiti, juoppo pilleristi Violet (Deanna Dunagan) oli juuri sopivan ilkeä ja pistävä. Leffassa Meryl Streep vetää tämän roolin - ja odotan kovasti mitä saa siitä irti. Siskonpoikaa Little Charlesia esitti Ian Barford, joka myös soitti pianoa ja lauloi! Saammekohan nähdä Benedict Cumberbatchin vilauttavan laulajanlahjojaan leffassa sitten?? Toivoa sopii. Little Charles on valittava reppana, kömpelö ja aika surkea tyyppi - just sopiva rooli BC:lle :-))

Leffassa Ewan McGregor esittää Billiä (joka on naimisissa Violetin vanhimman tyttären Barbaran kanssa). Barbaraa näyttelee Julia Roberts :-) Juliette Lewis on Karen, Violetin nuorin tytär. Hah, toivotaan että repliikki "Eat the fish, bitch!" olisi myös leffassa!

*******

Mutta siis, tämän katsomisen jälkeen pidin lounastauon (kello oli jotain 2 maissa tässä vaiheessa) ja kävelin sen parin minuutin matkan Windmill Taverniin missä viimeksikin söin. Pintti siideriä ja thaimaalaista kanaa, nam :-)

Näytelmäkuvien copyright National Theatre

Di and Viv and Rose / Hampstead Theatre 17.1.2013

Illan näytelmänä oli sellainen "heräteostos" - kerrankin ihan oma valinta eikä muilta saatu suositus. Tykkäsimme Marien kanssa molemmat. Kolmen naisen ystävyydestä kertova Di And Viv And Rose oli raikas ja hauska, mutta hetkittäin aika traaginenkin. Se olikin itse asiassa ensi-ilta :-) Amelia Bullmoren kirjoittama tarina alkaa vuodesta 1984 kun tytöt tutustuvat yliopistossa, ja loppuu viime vuoteen...

Tätä esitettiin Hampstead Theatren alakerran pikkunäyttämöllä viime vuonna loppuunmyydyille katsomoille, joten nyt se sitten siirtyi isommalle näyttämölle. Kaikki 3 naista olivat rooleissaan mainioita. Varsinainen sattuma että Anna Maxwell Martin oli tässäkin pääosassa (kuten His Dark Materialsissa minkä katsoin päivällä arkistossa)! Gina McKee ja Tamzin Outhwaite olivat myös erinomaisia.

 Marien kanssa teatterissa. Taas.

Esityksen jälkeen metrolla Waterloohon, ja junalla Wokingiin ja sitten nukkumaan.


Di and Viv and Rose-kuvan copyright Hampstead Theatre

His Dark Materials / NT Archive 17.1.2013

Kamalia sääennusteita ja liikennekaaoksia lupailtiin uutisissa, mutta ei ne mua ainakaan haitanneet koko reissulla millään muotoa. Torstaina se National Theatren arkisto aukenikin vasta klo 12, joten mulla oli aamulla aikaa käydä treffaamassa Marieta Tate Modernin valokuvanäyttelyn merkeissä. Taaskin pääsin Marien jäsenkortilla sisään :-) En olisi varmaan tullut menneeksi katsomaan koko näyttelyä (kun en noista valokuvista niin nyt mitään tiedä tahi ymmärrä, ja se maksoikin melkein £13), mutta sama se tietty missä sitä käy kun ilmaiseksi pääsee. Ja sen jälkeen käytiin siellä jäsen-ravintolassa juomassa teetä.

Tämä William Kleinin ja Daido Moriyaman näyttely olikin ihan viimeisiä päiviä auki (loppui näemmä 20.1.). Ihan kiinnostavia kuvia kyllä, ei siinä mitään.

Ei nyt niin kamalan talvisen oloinen keli?

Sieltä kävelin sitten Marien kanssa NT:n arkistoon, jossa vietinkin sitten koko iltapäivän, aina jonnekin kuuteen asti. Enkä saanut katsottua kuin yhden näytelmän, tai oli se kaksi erillistä, mutta 1 ja 2 osat.

Kyseessä siis brittiläisen nuorten/fantasiakirjailija Philip Pullmanin trilogia Universumien Tomu, tai siis His Dark Materials. Olen sen suomeksi lukenut, ja on hieno saaga. Tämä oli sitten Nicholas Wrightin kirjoittama näytelmä kirjojen pohjalta. Tässä Wikipedian artikkeli asiasta, mukana myös tietoa näytelmästä.

No, NT teki siitä loppuvuodesta 2003 oman versionsa, tai 2 erillistä näytelmää, kumpikin yli 3 tuntia. Oli aikamoinen sessio istua se yhtä soittoa läpi, en käynyt vessassa tai syömässä tai mitään. Tallenne oli vielä vanhalla VHS-nauhalla ja aika huonolaatuinen.

Mutta sai siitä sellaisen kalpean aavistuksen kuinka upea ja massiivinen produktio se oli! Tästä parin minuutin videoklipistä saa ehkä jotain käsitystä. Nousevia, laskevia, pyöriviä lavarakenteita oli kyllä hyvin käytetty.

Hyvän alkuperäisteoksen lisäksi kiinnostavat näyttelijävalinnat olivat syy katsoa tämä... ex-James Bond Timothy Dalton Lord Asrielina, Russell Tovey (Roger Paltrow), Dominic Cooper (Will Parry), Niamh Cusack (Serafina Pekkala)... Ja pääosassa Anna Maxwell Martin, joka veti 11-vuotiaan Lyra Belacquan osan aika suvereenisti.

Mutta se tärkein syy oli Ben Whishaw! Tämä oli BW:n eka varsinainen rooli, sen jälkeen kun valmistui kesäkuussa 2003 RADAsta. BW esittää sekä Kaisaa (Serafina Pekkalan daimoni) että Veli Jasperia. Oikein oli oma itsensä Jasperina, ja hyvin liikutti myös Kaisaa (hanhi).

Ylipäätään visuaalisesti näytelmä oli toteutettu äärimmäisen hienosti. Varsinkin nukketeatteri-tyyliset daimonit oli upeita ja "nukkemestarit" sulautuivat aika hienosti taustoihin. Olisinpa saanut nähdä tämän ihan livenä teatterissa!!

Yli 6 tuntia tuolissa kökittyäni niin lähdin takaisin Waterloon asemalle ja siitä sitten Jubilee-linjalla Swiss Cottagea ja Hampstead Theatrea! Marie ei ollut vielä tullut, joten kerkesin hyvin syömään päivän ensimmäisen ateriani eli asemalta mukaan nappaamani Upper Crustin pekoni-brie-karpalo-pinaatti-patongin :-))

Teatteri/Whishaw-kuumetta ilmassa

Sunnuntaina alkanut flunssa on edennyt räkävaiheeseen ja jatkan siis vuoteen omana pötkötystä. Huomenna pitäisi lentää Lontooseen muutamaksi päiväksi, ja tässä vaiheessa jäisin mieluummin sängyn pohjalle sairastamaan.

Mutta kuumeista oloakin pahempaa on teatteri-kuume, joka taas on nousussa. Lontoossa luvassa 3 näytelmää livenä (Di and Viv and Rose Hampstead Theatressa torstaina, Privates on Parade Noel Coward Theatressa perjantaina ja Richard III Apollo Theatressa lauantaina). Lisäksi to ja pe päivät vietän National Theatren arkistossa katsomassa vanhoja näytelmiä.

Muu ohjelma on vielä hieman auki, paitsi sunnuntaina osallistun The Sherlock Holmes Society of Londonin vuosilounaalle. Vuosi-illallinen lauantaina on iltapukujuhla ja aika tyyris, jos kohta parlamenttitalon jossain salissa, että olisi ollut sikäli kiinnostava. Vieraspuhujana on kirjailija Kim Newman. Mutta lounas on sitten sellainen epämuodollisempi tilaisuus.

Teatterikuumetta on myös lietsonut (tai ehkä se on saman kuumeen alalaji?), Ben Whishaw-kuume, joka oli jo hetken paranemassa. Tai ainakin lämpötilat laskeutuneet normitasolle. Mutta ei. Eilen vietin useamman tunnin katsellen kaikkia vanhoja haastatteluita netistä, tänään mailasin Old Vic Theatreen onko siellä mahdollista katsoa vanhoja näytelmiä NT:n arkiston tapaan.

Ihan pakko olisi päästä näkemään Whishaw'n läpimurtorooli Hamletina vuodelta 2004, kun Trevor Nunn ohjasi juurikin valmistuneen 23-vuotiaan näyttelijän menestykseen. Ja samoin mailasin Royal Court Theatreen samasta asiasta, siellä kyseessä oleva näytelmä on muutaman vuoden takainen Cock, jossa Ben Whishaw ja Andrew Scott esiintyvät yhdessä.

Andrew Scott ja Ben Whishaw

Tähän Whishaw-kuumeeseen liittyy myös seuraava video. Simon Annandin monikymmenvuotinen projekti, missä hän valokuvaa näyttelijöitä sen viimeisen puolen tunnin aikana mikä on juuri ennen lavalle menoa. V & A museon pieni dokumenttielokuva siitä kuinka Whishaw valmistautuu... juurikin tuohon Royal Courtin esitykseen.

Olipas muuten Old Viciltä nopeaa toimintaa, meinaan vastasivat mailiini samantien! Old Vicin arkistoja säilytetään University of Bristolissa, joten lähetin sinne mailia. Niiden teatteriarkistot (näemmä aika paljon muitakin teattereita) on kaikille avoimet ja ilmainen! Huhtikuun Wales-reissulla vois poiketa sitten, JOS se näytelmä niillä on katsottavissa. No, ei ollut, nekin vastasivat tosi nopsaan.

Mutta, V&A museossa on myös The V&A Theatre and Performance Archives - ja sieltä löytyy mm. tämä Hamletin kopio! Himpura, on ilmainen ja toimii samalla systeemillä (ilmeisesti) kuin NT:n arkistokin, eli periaatteessa vaan tutkijoille ja ennakkoon aikaa varaamalla. Sieltä löytyy mm. Daniel Radcliffen tähdittämä Equus (2007), Ibsenin Hedda Gabler (2005), missä Cumberbatch sekä Design For Living (2010) missä Andrew Scott ja Tom Burke... Ja Boeing Boeing (Mark Rylance ja Roger Allam), joka olisi nyt sunnuntaina kahdelta ilmaisnäytöksessä siellä, mutta kun olen SHSL:n lounaalla... Voi helvata, siispä tarttee alkaa miettiin millonka olisi aikaa istua tuolla. On auki vain ti-pe.

Pari Whishaw-haastattelua vuosien varrelta vielä tähän loppuun. Ensin Out-lehdestä keväältä 2011, kesäkuulta 2011 The Guardian-lehdestä (näyttelemisestä ja The Hour-sarjasta) ja viime marraskuulta GQ-lehdestä (Bond-painotteista). Viimeksimainitussa myös aika hienoja muotivaatekuvia.

The Judas Kissin ensi-ilta West Endissä

David Haren hieno näytelmä The Judas Kiss, minkä näin lokakuussa Hampstead Theatressa, sai nyt 9.1. ensi-iltansa (tosin press night on vasta 17.1. eli torstaina) Lontoon West Endillä, Duke of York Theatressa.  Ja sen myötä uudet kotisivutkin. Samalla myös lippujen hinnat vähintäänkin kaksinkertaistui...

Kuvan perusteella puvustuskin on uudelleen tehty. Saas nähdä onko muita oleellisia uudistuksia. Olen menossa maaliskuussa katsomaan tätä uudelleen :-)

Vadelmavenepakolainen / Tampereen Teatteri 5.1.2013

Mää sen vaan sanon, että ihan sama mikä näytelmä: jos siihen päästetään mukaan Risto Korhonen, vaikka miten pikkiriikkisessä roolissa, niin show'n se varastaa. Näin on käynyt kaikissa! Se oli loistava TT:n Paavo 1,5:ssä punkkariteininä minkä miespari vahingossa adoptoi, ihan huikea TT:n Klassikot Lavalla-leffarooleissa, hysteerinen Pyynikin Kesäteatterin Kuuma Kesä 85:ssä Rennie “Salvequick” Johnsonin roolissa, Hiiriä ja Ihmisiä, Popcorn... onhan tuota tullut nähtyä viime vuosina, lähinnä Tampereen Teatterin lavalla. 

 Tässä Risto Korhonen (oikealla) häävieraana

Ja nyt taas. Tampereen Teatterin Vadelmavenepakolaisessa Korhonen on sivurooleissa, niitä tosin piisaa 15 kpl. Silti joka kerta kun miehen pärstä vilahtaa lavalla, niin show'n keskipiste siirtyy sinne. Pääosan esittäjä Miska Kaukonen jää ihan tämän menninkäisen näköisen ja kokoisen tyypin varjoon (vaikka onkin lavalla melkein koko näytelmän ajan).

Mutta nähdä Korhonen thaimaalaisena temppelitanssijattarena, suomalaisena baarien miehenä, joulutonttuna, kissana, poikavauva Olofina, kokkikerhon Stickanina, psykiatrina, tappajavankina, Lasse Pöystinä ja noin kuudessa muussa roolissa - tämä onnistuu Vadelmavenepakolaisessa koko kevään ajan! Itse kävin esityksessä loppiaisen kunniaksi 5.1., ja tätä ennen syömässä (taas ) tosi hyvässä 2h + k ravintolassa.

Oikein hauska näytelmä, ja avautuu hyvin vaikkei Miika Nousiaisen kirjaa olekaan lukenut. Mikko Virtanen haluaa olla ruotsalainen ja tekee kaikkensa tämän unelman eteen. Mikko Saastamoisen lavastus oli tosi nerokas, taustalla ollut Ruotsin lippu saatiin valoilla ja ristikkomaisella seinällä, ja ruotsi-aiheiset kuvitukset kokonaisuutena on ihanat. Ville Majamaa on myöskin erinomaisen hyvä lukuisissa rooleissaan. Tämä iso mies - pikkumies kaksikko (Majamaa & Korhonen) on kyllä näytelmän valopilkkuja, vaikkei se muutenkaan mikään heikko esitys ole.

Twitter-kaverini Laura kävi katsomassa ensi-illassa, lukematta kirjaa, ja Lauran mietteitä voi lukea blogistaan.

Kuvien copyright Harri Hinkka/Tampereen Teatteri.

Tampereen Teatterin Hamlet

Hamlet tulee kohisten (ensi-ilta 23.2.) ja vaikka mulla on liput vasta huhtikuun lopulle, niin odotan kyllä kovasti...

Juliste/promokuva on aika väkevä, ja loput roolituksetkin julkistettiin tänään. Mä sain ihan oman viestin Tampereen Teatterilta (kun kyselin asiaa joskus tovi sitten - ja ne sitä paitsi seuraa mua Twitterissä).

En tiedä miten maltan odottaa että nään Arttu Ratisen ja Risto Korhosen samassa näytelmässä... (oottakaas kun saan näytelmäarviot naputeltua viime viikon Tampereen Teatterin esityksistä!!).

Tomi Alatalo - Hamlet
Turkka Mastomäki - Claudius
Mari Turunen - Gertrud
Heikki Kinnunen - Polonius/haudankaivaja
Eeva Hakulinen - Ofelia
Arttu Ratinen - Laertes
Jukka Leisti - Kuningasnäyttelijä
Tuija Ernamo - Kuningasnäyttelijä/haudankaivaja
Mikko Hänninen - Hamletin isän haamu
Ilpo Hakala - Voltimand
Kai Bäckström - Gyldernstern
Risto Korhonen - Rosencrantz
Kake Aunesneva - Horatio
Markku Thure - Marcellus/näyttelijä
Matti Hakulinen - Rinaldo/näyttelijä
Pete Koskinen - Bernardo/näyttelijä

Kuin Ensimmäistä Päivää / Tampereen Teatteri 3.1.2013

Vuoden ensimmäinen teatteriesitys oli Tampereen Teatterissa 3.1. Mikä siinäkin mahtaa olla, että nämä menee jotenkin kausittain, nyt tänä keväänä TT:ssä menee tosi paljon kiinnostavia juttuja, ja pari viime vuotta on menty suunnilleen 1-2 esitystä/vuosi tahdilla? Siis tarkoitan nyt sellaisia näytelmiä mitä itse olen käynyt katsomassa.

Tämänkin näytelmän katsominen valikoitui oikeastaan näyttelijöiden mukaan. Ja sanotaan ihan suoraan, siksi kun siinä on Arttu Ratinen. Anna Krogeruksen kirjoittama Kuin Ensimmäistä Päivää on kyllä aiheiltaan varsin tätä päivää. Pohtiva, hauska ja vakavahenkinenkin draamakomedia suomalaisen vanhustenhoidon ja sosiaaliturvan nykytilanteesta. Mukaan hieman maahanmuuttopolitiikkaa ja muuta yhteiskuntakriittisuutta.

Pääroolissa vanhainkodin alistuvana ja kilttinä hoitajana Ritvana Marjut Sariola. Arttu Ratisen sivari-Kaide on aika pienessä roolissa, mutta silti ihastuttava. Vanhainkodin asukkaista isoimmassa roolissa Eila Roine, joka oli hauska karjalaismummo Taimi. Pienessä sivuroolissa vilahtaa myös mainio Esa Latva-Äijö, Ritvan kehitysvammaisena aikamiespoikana.

Ja illan kohokohtana oli päästä sanomaan ihan henkilökohtainen kiitos Artulle kun käveltiin yhtä matkaa teatterilta Keskustorille päin!!

Kuvan copyright Harri Hinkka/Tampereen Teatteri

uusi Macbeth juliste

En olekaan muistanut varmaan vielä laittaa, Lontoossa kohtapuoleen ensi-iltansa saavan Macbethin julistetta. Ollaan Minnan kanssa menossa 9.3. katsomaan. Rooleissa James McAvoy Macbeth ja Claire Foy Lady Macbeth!