Haa, yksi kesäteatterikesäni kohokohtia on jo useamman vuoden ollut mainio valkeakoskisen Teatteri-illat - porukan tuplanäytelmäilta. Käsikirjoittaja Marko Itkosen nerokkaasta kynänjäljestä on ilo nauttia joka kerta, ja hienoa vielä kun saa aina kaksi esitystä ikäänkuin yhden hinnalla. Tuntuu näitä aika moni muukin arvostavan, sillä esitykset myydään likipitäen loppuun jo ennen ensi-iltaa. Nytkin on enää yhteen esitykseen ihan pari hassua lippua jäljellä.
Ja aina on jotain uutta! Viime kesänä satyyrinäytelmä ja murhamysteeri, ja tänä kesänä taas jotain ihan muuta. Tykkään porukan ennakkoluulottomasta tavasta tarttua kaikenlaisiin teatterin muotoihin.
Kahden koronakesän jälkeen näyttämö oli palannut Kauppilanmäen museon piha-alueelta pirtin viileyteen. Turhaan kannoimme siis istuinalustat, sadevaatteet ja huovat mukaan. Vaan sinnehän ne sai penkin alle työnnettyä.
Ensimmäinen esitys oli Gebhard - seurapiirikomedia Maijusta. Käsi ylös kuinka moni muistaa Maiju Gebhardin? Tai jos muistaakin yhdestä asiasta (kuivauskaapin keksijänä) niin tietääkö hänestä muuta? Tämän esityksen jälkeen sitä on toki paljon viisaampi, vaikka tämä yksi Suomen historian aikaansaavimmista naisista pitikin yksityiselämänsä yksityisenä. Marko Itkonen on käyttänyt monipuolisesti kirjeenvaihtoa, Maijun lukuisia julkaisuita sekä haastatteluita lähteinään. Tuloksena on tiivis tietopaketti Maijun aikaansaannoksista, joihin kuuluu todella aktiivinen yhdistyselämä, tuottelias kirjallinen työ ja ylipäätään naisen asemaan vaikuttaminen. Maiju halusi tulla muistetuksi omista ansioistaan, eikä tunnettujen vanhempien tyttärenä tai jonkun puolisona.
Esitys on napakka ja hauskakin, välillä Maijun elämänvaiheita hengästyttävällä tavalla läpikäyvä. Ja Pia Vaittinen on todella loistava Maiju Gebhard, yhtäaikaa innostuva ja työteliäs, ja samaan aikaan yksityisyyttään tiukasti vartioiva. Maijun elämäntyönä tuntui olevan emännän työn tehostaminen, eikä siihen tarvittu patenttien hakua.
Miten sujuvasti hypähdelläänkään Maijun lapsuuteen ja perhekuvioihin, yhdistyskuvioihin ja paheelliseen elämään Helsingissä. Alati läsnä on myös perheen suorasanainen taloudenhoitaja Fanni, joka on selkeästi toiminut (ainakin Itkosen mukaan) niin Maijun inspiraation lähteenä kuin ehkä muutenkin muusana. Loistava näyttelijäsuoritus Ulla Huopiala-Kääpä! Pauliina Syrjälä ja Katja Sillanpää solahtavat taitavasti esittämään milloin Maijun vanhempia ja milloin minkäkin toimikunnan jäseniä. Niitähän nimittäin piisaa, Pellervo-seurasta Marttayhdistykseen , Pienviljelijäin keskusliitosta Työtehoseuraan...
Yksi mainio yksityiskohta on erilaisten museoesineiden käyttö näytelmän henkilöinä. Maijun veljiä Orasta ja Tapiota mallintavat puuhevonen sekä nalle, ja isä Hanneksen rooliin pääsee työtä nähnyt lapio. Hienosti nämä heräävät näyttelijöiden käsissä eloon. Ja siinä samalla pyöritellään näppärästi pullat!
Perinteisen kahvitauon (ihanan tuoretta pullaa ja pikkuleipiä!) jälkeen ilta jatkuu ihan toisenlaisissa merkeissä. Kirjoittajana toimii edelleen Itkonen mutta nyt ohjauksesta vastaa Mira Flinkman! Kun ensin saatiin kokonaan naisten tähdittämä esitys niin nyt on sitten äijäkomedian vuoro. Vastatuulessa alkaa sukukokouksesta; me pirttiin kokoontuneet katsojat olemme osa juhlia ja pääsemme hieman mukaan esitykseenkin. Sukukokouksesta alkavat tapahtumat keriytyä auki. Päähenkilömme, veljeskaksikko Jallu (Marko Itkonen) ja Raimo (Janne Kulosaari) on kyllä varsinainen parivaljakko. Hieman reppana Raimo asustaa kanaverkkokopissa (älkää kysykö!) ja Jallulla on topakka vaimo Marja ja tämän varakkaat vanhemmat.
Sujuvasti Itkonen ja Kulosaari vetävät kaikki roolit, eikä se oo just eikä melkeen. Mikä osuus on improa ja mikä käsikirjoitettua, mene ja tiedä. Eikä mitään väliäkään. Saamme nauttia hulvattomista vitseistä ja roisista huumorista, oivaltavasta fyysisestä komediasta ja monenlaisesta säätämisestä. Hillitöntä menoa ja siinä missä Janne on varsinainen pokerinaama, on Markolla välillä aika vaikeaa.
Kun toiselle etsitään kotia ja toiselle naista, ja kaikki menee iloisesti sekaisin, vinksin vonksin ja säätämiseksi. On paljon kohtauksia mitä meille ei voida esittää, oli syynä sitten liiallinen väkivalta tai seksi tai jopa liikunta. Kohellusta oli, mutta äärimmäisen hauskaa sellaista. Loppu on melko onnellinen ja kun vuoden kuluttua tapaamme taas sukukokouksessa, on moni asia muuttunut.
Rekvisiittaa ei paljoa tartte, sellainen kanaverkkoseinämä riittää aika pitkälle. Itkonen ja Kulosaari pelaavat mainiosti yhteen ja kumpikin osoittaa suuria lavakoomikon kykyä.
Kerrassaan mainio ilta taas Kauppilanmäellä, tänne on aina ilo palata, kun esitysten taso on nöin mieletön. Jään malttamattomana odottamaan mitä kivaa Itkonen ja porukkansa ensi kesäksi kehittävät!
Kuvien copyright Janne Kulosaari.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
