Othello lyhennettynä

Gatiss & Crook & The Recruiting Officer (The Independent 28.1.2012)

keskustelevat uudestä näytelmästään The Recruiting Officer tässä hauskassa haastattelussa. Ja paljon muustakin, mm. metsänhoidosta! Koko 28.1.2012 The Independent-lehden haastattelu täällä.

As a child, though, he [Mackenzie Crook] was more interested in collecting live specimens than toys. His boyish love of nature remains, and a few years ago he bought himself five acres of Essex woodland as a conservation area.

"I manage it, and coppice it, and try to make it as attractive as I can to native wildlife," he explains. "When I bought it, it was very dense and nothing had been done to it in nearly a century. So I opened up some areas to let light down to the floor, which encourages different types of flora, which in turn encourages invertebrates and then birdlife. It's gradually becoming more diverse. Hopefully I'll be able to pass it on to my children. I read somewhere that Mick Hucknall has a forest called the Forest of Hucknall. Maybe I should call mine the Forest of Crook!"

Or "Crookswood", suggests Gatiss, nodding along in sympathy. "It's important to please your inner eight-year-old. The things that used to make you happy tend to be the things that still make you happy. I've got massively back into collecting fossils like I did when I was a child. And I just bought my brother-in-law a telescope for Christmas, of the size and strength that I always wanted and never had. We went out into the back garden and looked up at Jupiter; it was profoundly moving, because all I ever wanted as a boy was to see Jupiter and its four main Galilean moons. They're like little diamonds."

Frankenstein / NT Live

Eilisen paras uutinen oli se että National Theatren viime kevään huippumenestynyt Frankenstein palaa - elokuviin!! Eli NT Liven uusintanäytöksessä ensi kesänä johonkin aikaan näytetään taas tämä hieno tuotanto. En tiedä missä kaikkialla, laitoin Finnkinolle eilen viestiä että tuleeko se myös Suomeen, mutta katsotaan. Piti mennä se katsomaan sinne NT:n arkistoihin tietokoneen ruudulta, mutta nyt onkin mahdollisuus nähdä valkokankaalla!! Jippii!! Siitä on tekeillä myös dokumentti.

NT:n Frankenstein sivu

24.1. jaettiin Lontoossa muuten myös Critics Circle Theatre Awards palkinnot, ja Benedict Cumberbatch palkittiin Frankensteinin roolistaan parhaana näyttelijänä. Siis sen lisäksi että sai marraskuussa ko. roolista myös Evening Standard Theatre Awards-palkinnon parhaana näyttelijänä (yhdessä Jonny Lee Millerin kanssa).

Eli uusintaesityksen päivämääriä odotellessa! Toivottavasti saadaan vielä molemmat versiot. Kun herrat vaihtoivat roolejaan vuoroiltoina. Yläkuvassa BC hirviönä ja alakuvassa tohtorina.

Josie Rourken haastattelu (Evening Standard 24.1.2012)

Her opening production is George Farquhar's The Recruiting Officer. "The Donmar has never done a Restoration comedy in its entire history," says Rourke. "It's a very funny, humane, very sexy play with a very pragmatic and dark heart." She thinks it'll be interesting to see how the asides and bawdry of the piece work in the theatre's intimate space.

Rourke's creative choices are arguably influenced as much by her age as her gender. She studied The Physicists at school, and both Holman's play and The Recruiting Officer were pieces she saw when her theatrical tastes were first forming. The Recruiting Officer introduces a new generation of stars to the Donmar, which previously lured Jude Law and Rachel Weisz back to the boards. The new influx are Rourke's peers: Mark Gatiss, Mackenzie Crook, Rachael Stirling, Nancy Carroll and Tobias Menzies. In rehearsals she had to stop herself being "a mad fan" of Gatiss, as a devotee of BBC1's Sherlock, which he co-created and co-starred in as Mycroft Holmes: "So I had to squeak a bit, then park that and direct him."

Actually, I can't imagine Rourke being star-struck. She's directed at our finest theatres, including the Royal Court and the National, where she helmed the majestic tenement drama Men Should Weep. The same year she faced down the Bush's arts council cut, she chose as her first, big, commercial venture the bold West End production of Much Ado About Nothing starring David Tennant and Catherine Tate.

Koko artikkeli täällä

Kursivoinnit on omia. Ja liputhan Recruiting Officeriin on 8.3. :-)

Anna-Liisa / Tampereen Työväen Teatteri 20.1.2012

Juuri kun torstaina olin Kellariteatterin puolella TTT:ssä, niin perjantaina pääsi sitten päänäyttämölle. Mutta sitä ennen Harrin viisikymppissyömingit Franklyssä. Siikaa ja sienikastiketta kasviksilla, ja pullo hyvää valkkaria.

Joo, esityksenä oli Sirkku Peltolan Minna Canth-adaptaatio Anna-Liisa. Suurmusikaali, jossa oli paljon tanssia, livebändinä Hehkumo ja paljon porukkaa. Mulle tuli joku mystinen pahoinvointikohtaus, ja koko näytelmä meni vähän niinkun sumussa. Väliajalla tuntui että kuolo korjaa ja meinasin oikeasti pökrätä. Onneksi se meni ohi yhtä nopeasti kun alkoikin.

Musta tämä oli aika hämärä juttu. Paljon laulua, tanssia ja muuta. Musiikki oli erinomaista, kansanmusiikkihengessä ja tietenkin Pauli Hanhiniemi vierailevana esiintyjänä kruunasi kaiken. Itse näytelmä taas... musta se oli sekava ja laimea jotenkin. Hyviä näyttelijöitä oli lava täynnä, mutta kukaan ei ollut oikein, sellanen tyrmäävä. Siinä missä Suvi-Sini Peltola oli edellisenä iltana hieno, niin nyt oli vähän pliisu. Jari Ahola oli hyvä, niinkun se mies nyt aina on.

Mä olin kyllä hieman pettynyt. Eikä meidän seurueesta kukaan ollut kovin haltioissaan. "Ihan kiva". Ja jos vertaa muutaman vuoden takaiseen Sirkku Peltola-Minna Canth musikaaliin Suruttomat (jota oltiin samalla porukalla katsomassa) jossa siinäkin oli Pauli Hanhiniemi, niin ei läheskään samaa tasoa.

Ja mikä oli mystisen marjaämpärin tarkoitus?

Mutta tulipahan käytyä ja vietettyä synttäreitä.

Ota Syliin / Tampereen Työväen Teatteri 19.1.2012

Sonjan kanssa käytiin katsomassa tuoretta brittidraamaa eli Simon Vinnicomben näytelmä Ota Syliin (Cradle Me) vuodelta 2008. Kellariteatteri oli varsin sopiva ympäristö intiimille draamalle. Naispääosassa erinomaisen loistava Tiina Weckström keski-ikäisenä perheenäitinä jonka 17-vuotias poika kuolee kolarissa heti näytelmän alkumetreillä. Auvo Vihro on perheen isä, jonka henkistä murenemista seurataan vierestä. Perheen 12-vuotiaana tyttärenä Suvi-Sini Peltola, joka onnistuu esittämään varhaisteiniä NIIN loistavasti, että katsoja vaan voi hykerrellä. Naapurin poikaa Dania (joka on kuolleen pojan paras kaveri) esittää Lauri Tilkanen.

Tarina kertoo oikeastaan äidin ja Danin suhteesta. Mitä se tarkoittaa koko perheen kannalta, ja miten se on äidin tapa purkaa surua, siinä missä isä turvautuu ylitöihin, juomiseen ja pojan lempimusiikin kuunteluun. Äiti tukeutuu surussaan Daniin ja koska Dan on korviaan myöten ihastunut ja kertoo tunteistaan, on helppo lähteä siihen mukaan. Tytär taas ajatuu ongelmiin ja joutuu aikuistumaan nopeammin kuin tarkoitus olisi.

Mitä sitten tapahtuu kun totuus paljastuu, kuinka perhe selviää ja miten yksilöt pystyvät jatkamaan elämäänsä.

Aika paljon muistuttaa keväällä samassa paikassa nähtyä Vincent Riveriä, missä oli myös Tiina Weckström naispääosassa.

Tosi hieno näytelmä, ajatuksia herättävä ja kaihoisa. Kaikki näyttelijät loistavia.

Teatteria ennen käytiin syömässä savulohiuuniperunta Nataliessa, nam. Kiitos taas Sonjalle!!

Dance of the Vampires / Seinäjoen Kaupunginteatteri 14.1.2012

Lauantaina 14.1. tyttöjen kanssa reissu Seinäjoelle. Mulla kolmas kerta, Jontulla toinen kerta ja Jonnalla ja Keijulla ihan eka. Ohjelmassa TAAS erinomainen ja loistava ja mahtava Dance of the Vampires. Paikat tokalla rivillä, keskellä, ja ihan erinomainen sijainti.

Mitä tästä nyt taas voi sanoa? Ihan huikean hieno. Se hieman harmitti että yksi neljästä miespäätanssijasta oli poissa, jotta se jätti hieman aukkoa esitykseen. Tumblrista tuttuja ihmisiä istui siinä eturivillä :-)


Seinäjoen jälkeen mentiin vielä hetkeksi Nokialle Bar Pintaan, ja Jonttu heitti mutkin sitten yöllä kotiin. Taas kerran iso kiitos tytöt! Oli tosi mukava reissu.

Kuvissa ollaan Keijun kanssa teatterilla että Pinnassa.

Vuonna 85 / Tampereen Työväen Teatteri 11.1.2012

Tämä oli mulla nyt varmaan viides kerta kun tuli nähtyä Tampereen Työväen Teatterin päänäyttämöllä tämä loistava manserockmusikaali Vuonna 85. No, tämä oli kolmas eri versio, joten pitäähän kaikki käydä katsomassa, sen verran tarinaa (ja loppua) ja musiikkivalintoja on uudistettu.

Alunperinhän tämä oli ensi-illassa vuonna 2006, ja sen ekan version näin kahdesti (vai kolmesti). Seuraava versio Remix sai ensi-iltansa 2009, ja tämä uusin Remix Golden Turbo Platinum versio nyt 2011 syksyllä. Ja kokoajan on pyörinyt enemmän tai vähemmän täysille katsomoille. Ja TTT:n iso näyttämö nyt vetää aika monta sataa ihmistä. Itse asiassa tämä on koko TTT:n menestyneinen näytelmä koskaan, ja Suomenkin mittapuussa katsotuin kotimainen musikaali.

Mikä ihme sitten jaksaa vetää katsojia vuodesta toiseen? No varmaan ensinnäkin se musiikki, eli jos tarina on rakennettu Eppujen, Popedan ja Juicen musiikin ympärille, niin ei voi mennä paljoa vikaan, kun ollaan vielä Tampereella. Näyttelijät on hyviä, ja ydinporukka on pysynyt samana (no nyt tähän versioon Pallea näytellyt Ismo Apell oli vaihtunut Mikko Nousiaiseen). Esitys vaan on hauska, vauhdikas, dynaaminen. Alabama House Band (joka nyt oli vahvistunut myös saksofonilla!!) soittaa tosi tiukasti yhteen, ja kyllä nämä näyttelijät osaavat myös laulaa!

TTT:llä on osaavaa väkeä (muitakin kuin Aimo Räsänen ja Auvo Vihro, joka muuten istui meidän takana katsomassa kollegoiden esitystä). Mun suosikkeja alusta asti on ollut mahtava Jari Ahola, joka esittää Mauno Pepposta, teini wannabe-kitaristia, jonka isä on (tietenkin) Komisario Peppone (mainio Antti Seppä). Itse asiassa koko Lokomon konepajan kööri (kuvassa) on parasta antia: Iso G (Mika Ahola), jonka alkoholin käyttö ja tärinät saa melkein vedet silmiin naurusta, Tapparan Mies (Ilkka A. Jokinen, joka on vierailijana TTT:llä), ja Ruba (Pentti Helin). Lisäksi pakko mainita vielä break dance kaksikko Jimi ja Pekka Kettunen, jotka on ihan uskomattomia akrobaattivelhoja.


Jostain syystä Popedan biisit toimivat kaikista parhaiten, ja jaksaa aina naurattaa miten tarinaan on saatu nivottua niin John Holmes, Mauno soittaa stereoo kuin Yö. Kaasua, komisario Peppone on aika selkeä ja Sukset (joku on nyysinyt Pepposen järviset), ja Alabama. Raswaa Koneeseen on varmaan kanssa paras, kun Lokomon miehet vetää :-) Ja Tää on se yö! Niin nostalgiaa, voi jukra.

Tietty yksi syy miksi itse jaksan tästä pitää, on se kun muistaa vuoden 85 (minne tämä sijoittuu) niin hyvin kuiteskin. Ne vaatteet, uutiset, kännykät (tai voiko Mobiran matkalaukun kokoisia puhelimia kutsua kännyköiksi?) ja kaikki muukin kasarimeininki. Tämä on samalla aikamatka omaan nuoruuteen. Se on varmaan yksi syy menestykselle.

Näytelmä on poikinut niin lautapeliä, karaoke-DVD:tä kuin kasaribileitäkin, mitä TTT järjestää. Mutta ehkä suosio alkaa nyt hieman hiipua, koska eilenkään teatteri ei ollu likimainkaan täynnä. Tosin pe ja la näytökset on aina loppuunmyytyjä.

Ei voi kun suositella.

Ja kuvan copyright TTT.

Nurja / Sorin Sirkus 5.1.2012

Jokavuotinen perinne (kai tätä voi jo sanoa perinteeksi, kun on niin monta kertaa käyty?) eli Sorin Sirkuksen joulushow oli ohjelmistossa tänään. Meitä oli 6 hengen poppoo - kiitos kaikille seurasta!


Nurja oli ihastuttava sekoitus Neil Gaimanin Coralinea (sekä kirjaa että elokuvaa), Ihmemaa Ozia, Liisa Ihmemaassa ja paaaaaaljon omaperäisyyttä! Livebändi oli tällä kertaa ihan estradilla, eikä enää missään piippuhyllyllä. Ja musiikki oli ihan tätä varten tehtyä (a'la Petteri Hyvärinen). Ja miten hieno musiikki olikaan, hieman jazzia, progea, ja klassista sotkettuna kummallisiin ääniefekteihin ja ties mihin. Multi-instrumentalisti Kielo Kärkkäinen soitti niin selloa kuin kornettiakin, lauloi ja veti haitarilla sulosäveliä. Ja lauloi! Ja osallistui myös esitykseen monin eri tavoin. Upea nainen!

Sirkuksessa pääroolissa on tietenkin esiintyjät - ja sorilaiset ei tee poikkeusta tästä. Mä en vaan käsitä miten hienoja juttuja esiintyjät osaa. Tulinumero oli tänäkin vuonna mukana, ja se oli näyttävä. Jonglöörejä, hyppynaruja, trapetsia, akrobatiaa... Ei vaan voi kun ihastella, ihmetellä ja silmät ymmyrkäisinä ihailla.


Puvustukset ja maskeeraukset tosi hienoja, ja kaikki vaan toimi. Ketään ei haittaa jos joltain tippuu pallo, tai jalka lipeää tai tippuu jostain, koska sellasta sattuu eikä haittaa esitystä lainkaan.

Moni esiintyjä oli tuttu aiemmilta vuosilta, mutta esim. Nelli Kujansivu oli mukana nyt tulinumerossa. Mun suosikit oli akrobaatit Daniel Huittinen & Sami Räikkä. Myös Saska Särkilahti joka näppäröi diabolon ja jojon kanssa, oli tosi taitava. Ja kolmen tytön ryhmä jotka teki "ihmispyramideja". Paritrapetsitytöt kanssa.

Ihan todella hieno esitys ja ensi vuonna sitten taas uudelleen! Jokaisen kynnellekykenevän pitäisi nähdä Sorin Sirkuksen joulushow - mutta liput vaan menevät tosi nopsaan. Eikä ihme.

Nurjan kuvia löytyy täältä.

The Rattigan Enigma

Katselin tänään BBC:n iPlayerilla viime kesänä kuvattua dokumenttia The Rattigan Enigma. Joka kertoi brittiläisestä näytelmäkirjailija Terence Rattiganista (1911-1977). Mulla oli tää odottamassa katselua ja sattumalta sitten kun muutama postaus sitten puhuin siitä NT:n arkistoihin menosta ja että pitäisi Frankensteinin lisäksi katsoa myös se After The Dance. No se on juurikin Rattiganin näytelmä vuodelta 1939.

No, syy katsomiseen oli oikeastaan (no yleisen mielenkiinnon lisäksi) se että Benedict Cumberbatch juonsi tämän dokumentin. Ehkä siksi että hän esiintyi 2010 kesällä After The Dancessa pääroolissa. Tai ehkä siksi että kumpikin kävivät Harrow'n yksityiskoulua. BC vierailee ohjelmassa kuitenkin niin vanhassa opinahjossaan kuin Rattiganin vanhassa talossakin, haastattelee teatterialan ihmisiä jne.


Dokumentti tehtiin viime vuonna, kun tuli kuluneeksi 100 vuotta Rattiganin syntymästä. Tosi monista hänen näytelmistään on tehty elokuvia, viimeisimäpänä The Deep Blue Sea (pääosassa Rachel Weisz ja Tom Hiddleston). Rattigan oli erinomainen kriketinpelaaja, toisessa maailmansodassa ilmavoimissa ja menestynyt näytelmäkirjailija, mutta koki olevansa monin eri tavoin yhteiskunnassa ulkopuolinen.

No joka tapauksessa, näytelmänsä on aika lailla yläluokkaiseen elämänmenoon keskittyviä. Asia vaatii lisää perehtymistä, minulta siis. Ylipäätään brittiläiset näytelmäkirjailijat, oli sitten Noel Coward, Tom Stoppard tai Peter Shaffer. Pitäisi tutustua enemmän = nähdä näytelmiä.

Ja joo, jos jotakuta kiinnostaa katsoa tämä ohjelma, niin löytyy YouTubestakin, kunhan hakee vaan nimellä.

NT:n arkisto yms

Eli kakkoskauden vika jakso Limerick, 2010 jouluspesiaali (Molokai) ja kolmoskauden 4 ekaa jaksoa Qikiqtarjuaq, Paris, Newcastle ja Ottery St Mary (jossa mennään autolla, eikä lentokoneella, koska pitää kuljettaa piano).

Toi Qikiqtarjuaq-jakso oli varmaan parhaita kaikista, mä nauroin niin että meinasin pudota sohvalta. Ja Newcastle-jaksossa oli Cumberbatch sairaana ja sitä tuurasi Tom Goodman-Hill, joka oli myös aika hyvä. Mun piti toi sairastumisjuttu kysyä Twitterissä Cumberbatchwebin ylläpitäjältä Naomilta. Jonka sivut on muuten paras tietolähde koskien herra Cumberbatchin uraa, oli se sitten teatterissa, elokuvissa tai tv:ssä (tai radiossa, niinkuin tässä tapauksessa). Cumberbatchweb Niin, tossa Paris-jaksossa Ben kuulosti flunssaiselta ja vaativa rooli NT:ssä sitten samaan aikaan, niin oli sitten kipeänä yhden eli seuraavan jakson ajan.

No anyway, sitten samalla keskusteltiin siis Frankensteinista, mikä meni National Theatressa viime keväänä (ja missä Benedict ja Jonny Lee Miller vuorottelivat keksijänä ja hirviönä, ja saivat juuri siitä hyvästä Evening Standard Theatre Award palkinnon viime marraskuussa. Joka ensimmäistä kertaa jaettiin kahtia kahden näyttelijän kesken. No, olihan se roolikin jaettu :-)

Tämä oli niitä NT Live-esityksiä, mikä meni Finnkinossakin joskus maaliskuun tietämillä. Olin toinen jalka menossa katsomaan (kun oli vaan se yksi esitys), mutta jotain tuli ja en mennyt. Ja olen katunut sitä kovasti. Ja luulin että toivoni nähdä se on ikuisesti mennyttä, koska sitä ei selkeesti julkaista DVD:llä tai online-juttuna (niinkun Much Ado About Nothing).

Mutta Naomi vinkkasi että NT:n arkistossa on tallenteet kaikista näytelmistä mitä siellä on esitetty, ja niitä saa mennä sinne katsomaan kunhan varaa ajan etukäteen. Joten laitan sinne mailia ja kysyn saako tulla katsomaan ensi maaliskuussa. Ollaan 8.3. Lontoossa, koska meillä on ne teatteriliput The Recruiting Officeriin, jotta kai siellä sit vois olla toisenkin päivän tai jotain. Ja katsoa molemmat versiot Frankensteinista sekä Naomi suositteli erittäin lämpimästi myös After The Dancea, mikä oli ohjelmistossa 2010 kesällä ja sai hirveän ylistävät kritiikit.

Toi oli kyllä päivän paras juttu, toi vinkki National Theatren arkistosta :-)