The Boy Friend / Ypäjän musiikkiteatteri 25.7.2012

Viime keskiviikkona ajelin Ypäjälle katsastamaan Ypäjän Musiikkiteatterin tämän vuoden tuotannon Sandy Wilsonin hilpeä musikaali The Boy Friend. Viime vuonna heillä ei esitystä ollutkaan, mutta 2010 oli todella hieno Titanic-musikaali. Ypäjän musiikkiteatterin kotisivut

Oltiin ex-työkaverien kanssa eli samalla porukalla kun 2 vuotta sittenkin katsomassa Titanicia.

Upea lavastus, valmiina karnevaaleihin

Tämä harrastajateatteri on kyllä vertaansa vailla. Hyviä laulajia ja näyttelijöitä, mahtavat lavasteet, ja todella hieno iso bändi soittamassa. Ainoa miinus sadekatoksen hitaasta käyttöönotosta, koska just ennen esitystä tuli rankka ukkoskuuro, ja katosta alettiin laittaa paikalleen vasta siinä vaiheessa kun taivas repesi. Mua ei kyllä haitannut, oltiin vielä jättämässä kukkia esiintyjille vietäväksi Annen kanssa, ja mulla oli iso sateenvarjo mukana. Esityksen aikana tuli kerran pieni sadekuuro, mutta ei sellaista massiivista onneksi enää.

Sini kuvassa keskellä valkoisessa puvussa.

Mukana esiintymässä oli kaksikin entistä työkaveria, tai koululaisia jotka oli kunnan palkkaamia pestiläisiä. Tiina soitti viulua bändissä ja Sini oli näyttelemässä. Nyt paljon isommassa roolissa kun Titanicissa.

Orkesteri kiitäää, Tiina oikealla.

Tarina sijoittuu 1920-luvun Nizzaan ja ranskalaisen madamen pitämään tyttökouluun. Lemmenhuolia, kaikenlaista säätämistä. Hyvin kepeää ja hauskaa. Paljon lauluja. Lavastukset oli todella taidokkaasti tehdyt ja puvut ja meikit ja kampaukset kaikki tosi ammattilaisen näköiset. Ja Sini oli tosi ihana ja hyvä!!

Kiva ilta, kaikkiaan! Puitteet on kaikkineen Ypäjällä tosi erinomaiset.

Kuuma Kesä 85 / Pyynikin kesäteatteri 19.7.2012

Pyynikin Kesäteatteri on myynyt tänä kesänä suunnilleen kaikki esitykset täyteen, eikä ihme!!

Näytelmän ovat käsikirjoittaneet Heikki Syrjä, Riku Suokas ja Heikki Vihinen. Ohjaus on kahden viimeksimainitun käsialaa.

Kuuma kesä ’85 kertoo Tommin ja Karoliinan seikkailusta suomalaisessa festarikesässä. Näytelmä on oma itsenäinen teoksensa, joka sijoittuu Tampereen Työväen Teatterin menestysmusikaalin Vuonna ’85 keskelle, ajankohtaan joka TTT:n musikaalissa hypätään yli. Pyynikillä nähdään musiikkipitoinen farssi, todellinen road-movie, jossa ennen näkemätön määrä autoja pyörii ympäri kesäteatterin aluetta. (lehdistötiedotteesta).

Aivan mahtavat Risto Korhonen ja Jyrki Mänttäri

Musiikki on tuttuun tapaan Eppuja, Juicea ja Popedaa ja samoin kuin Vuonna 85 jutussa, niin Popeda pesee muut mennen tullen! Vallan erinomaisen sopan ovat nämä ammattilaiset taas keittäneet. Pyörivän lavan ympäristöä ja luontoa on hyödynnetty tehokkaasti. Ja nyt selvisi myös mihin niitä munkin lahjoittamaa kahta suksiparia tarvittiin (komisario Peppone tekee niistä kirveellä selvää).

Janne Kallioniemi ja Jari Ahola radiovieraina 957:ssa.

Osa roolihahmoista (Tommi Turmiola, Karoliina, komisario Peppone ja poikansa Mauno) on tuttuja Vuonna 85:n nähneille, mutta suurin osa ihan uusia tyyppejä. Näyttelijät on muuten noissa samat, mutta Pepposta esittää Markku Toikka, tuo entinen Lapinlahden Lintu. Niin, ne näyttelijät. Aivan loistavia, ei voi muuta. Siis ensinnäkin Mauno Peppone (Jari Ahola), joka on vaan reppana/luttana hahmo, ja Jari Ahola ihan loistava näyttelijä. Tässä selviää mistä Maunon keltainen kitara (millä se soittaa Vuonna 85 näytelmässä) on kotosin :-)

Sitten pitää mainita Kallioniemen Janne, joka esittää Reijo "Reksu" Kukkosta, tuota muuntautumiskykyistä muusikonretaletta. Kolmas nappivalinta on Risto Korhonen, eli Rennie "Salvequick" Johnson, reppana rocktähti rapakon takaa (oisko pikkasen vaikutteita Ozzy Osbournelta, oisko? Ja pikkasen myös Andy McCoy ja Pate Mustajärvi paistaa läpi...). Neljäntenä on vielä mainittava Jyrki Mänttäri, jonka esittämä Pasi "Sherpa" Mäkinen vastasi parhaista one-linereista.

Ja ei voi myöskään olla ylistämättä Aimo Räsästä, joka on TTT:n parhaita näyttelijöitä. Tässä lipevänä rockmanagerina Lester Kinnusena, joka apumiehensä Aimo Kekkeroosin kanssa (hilpeä Mika Honkanen) kulkee huijaamassa muusikoita ja vehkeilemässä venäläisten kanssa. Ja vielä monitoimimies Ola Tuominen, joka vetää neljäkin eri pienempää roolia, omaan hyvään tyyliinsä.

Liikaa juonesta ei voi paljastaa, mutta hauska se on, ratkiriemukas suorastaan! Tarinan ytimessä on Turmiolan Tommi, joka kulkee koko kesän festarilta toiselle, etsien alkukesästä Pyynikillä tapaamaansa Karoliinaa... Matkan varrelle osuu kaikenlaisia hörhöjä, jotka ovatkin paljon herkullisempia hahmoja kuin itse Tommi & Karoliina. On se Hintsasen Sami (Tommina) ihan ok ja kelpo laulaja, mutta tässä show'n varastaa ihan muut hemmot.

Mukana soittaa tietenkin livebändi, monella eri nimellä esiintyvä... Butaani (punkbändi), The Lazarush (80-luvun tukkaheviorkesteri), Kouros (puhdashenkistä ihmepoppia), Alabama House Band... jotka ajelee ympäriinsä avoseinämallisella keikkabussillaan. Hienoa vääntöä ja soittajapojat joutuu näyttelemäänkin aika lailla, enemmän kuin Vuonna 85 näytelmässä.

Tapahtumista valtaosa sijoittuu Orivedelle ja Parikkalaan, ja käsiohjelmassakin pyydetään anteeksi näiden asukkailta. Hah hah haa.

Koitetaan Minnan kanssa saada vielä johkin näytökseen peruutuspaikkoja, koska onhan tämä nyt nähtävä uudelleen! Parasta viihdettä mitä rahalla saa, ja kelikin suosi koko esityksen ajan (aurinko paistoi, mikä tänä kesänä ei ole itsestäänselvyys).

Teatterituristi katsomossa!

Frankensteinista ei DVD:tä

Lukuisten adressien ja pyyntöjen ja aneluiden jälkeen National Theatren mediapäällikkö ja NTLive tuottaja on nyt vastannut lopullisella päätöksellä: Frankensteinia ei tulla julkaisemaan DVD:llä. Piste. Vaikka kiinnostusta olisi. Paljon.

It is currently the wish of the creators and actors of Frankenstein that it not be released as a DVD.  This is not in any way about money, but is purely about the quality of the experience and the desire that Frankenstein remain, to some extent, ephemeral – the nature of what theatre is by its very definition.

Koko kirje täällä.

Henry V teatterissa

Tämän päivän The Independent-lehdessä oli todella ajankohtainen ja ihana artikkeli aiheesta Henry V ja kahden yhtä ajankohtaisen näyttelijän haastattelu. Eli Jamie Parker, joka näyttelee roolia parhaillaan Globessa, ja Tom Hiddlestonin, jota olemme saaneet nyt kahtena lauantaina saaneet seurata BBC:n The Hollow Crown-sarjassa. Ensin Henry IV:ssä kahdesti ja nyt ylihuomenna sitten vielä Henry V:nä! Olen tosi tyytyväinen kun näin Parkerin livenä 14.6. ja uudelleen menossa katsomaan 15.8.!

Hiddleston: From Shakespeare to superheroes is not such a leap, he says. "When I started playing Loki, Edmund in Lear and Iago in Othello were my touchstones. Two impeccable bad guys, let's throw in a bit of Cassius from Julius Caesar, a lean and hungry look and we're off to the races. I think Ken Branagh was consciously tracking the journey of Henry V when he was thinking about Thor."

Hiddleston ja Parker Globessa

Koitan saada ihan lähipäivinä väkerrettyä jotain blogikirjoitusta noista BBC:n Henry IV näytelmistä, tosin se jälkimmäinen on vielä katsomattakin... Joka ilta on vaan niin paljon rientoja ettei kerkeä.

They will both miss being a king. "It's a part with which you can light fires under people," says Parker. "The experience of playing it is one that changes you permanently," agrees Hiddleston. "The intelligence, compassion and wisdom in the writing pulls you in. You carry it with you until you die."

Koko artikkeli täällä The Independent Henry V

Housut Pois / Samppalinnan kesäteatteri 14.7.2012

Olin viikonlopulla Turussa tuomaroimassa. Joskus männäviikolla satuin lukemaan jostain lehdestä Samppalinnan Kesäteatterin arvion, jossa kehuttiin kovasti heidän tämän kesän Housut Pois-esitystään. Jotta sitten soitin keskiviikkona ja kysyin saako lippuja vielä, ja sai! Lisäksi Tuija läksi vielä mukaan seuraksi. Hyvät paikat vielä!

Niinpä sitten lauantain tuomarointipäivän jälkeen ajoin Tuorlan Majataloon minne oli mulle varattu huone, vaihdoin vaatteet ja suuntasin takaisin kaupungille. Treffattiin teatterilla ja haettiin liput, sitten käveltiin joen toiselle puolelle Dennikseen pizzalle ja siiderille/oluelle.

Joo, mitäs esityksestä voisi sanoa? Se oli todella hauska ja viihdyttävä, sai nauraa ihan kunnolla. Elokuvan olen nähnyt tosi tosi kauan sitten, ja mitään superselkeitä mielikuvia ei ollut, muutakun Robert Carlyle oli hyvä. Eli tarina kertoo kuudesta työttömäksi jääneestä pohjoisenglantilaisesta telakkatyöläisestä, jotka itsensä elättämiseksi päättävät alkaa strippareiksi.

Samppalinnan kesäteatteri, jossa en ole aiemmin ollutkaan, oli tosi upea paikka! Miljöö oli hieno, siellä korkealla mäen päällä, Aurajoen rannalla. Katettu ja pyörivä katsomo, Tampereen Pyynikin tapaan. Ylläoleva kuva on otettu meidän paikoilta tuulimyllylle päin.

Mitään suuria näyttelijänimiä ei esiintynyt, mutta mulle tuoreita ja raikkaita kasvoja! Hyviä laulajia kaikki tyynni, mikä musiikkinäytelmässä on aika tärkeää. Pääroolissa Jerrynä Mika Räinä, joka oli hyvin karismaattinen ja salskea mies. Jerryn parhaana kaverina Davena oli Panu Vauhkonen, myös erinomaisesti roolistaan suoriutuvana. Järjettömän hauska esitys kyllä! Voin lämpimästi suositella, jos Turussa päin tulee käytyä. Ja melkeen kannattaa tuon takia kauempaakin ajella!

 

Elävä orkesteri oli mukava juttu ja hyvin herrat soittivatkin! Näyttelijöitä oli kaikkiaan muutama kymmen, ja kaikki puvustukset ja lavastukset oli mietitty huolella. Mutta ei pelkästään naurua, vaan oli esityksessä suvantohetkiä ja draamaakin. Malcolmin äidin kuolema varjosti hieman hänen vastalöytämäänsä elämäniloa. Mutta hautajaisissa saatiin hieno miesduetto!

Kiitos isosti Tuijalle seurasta ja sielunparannuksesta!

Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen / Nokian kesäteatteri 11.7.2012

Nokian kesäteatterin tämänvuotinen tuotanto oli mustalaismusikaali Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen. Kaikista NTT:n esityksistä tämä oli varmaan heikoin. En tiedä oikein edes miksi. Näyttelijät olivat tuttuun tapaan kyllä hyviä ja puitteet tietysti hienot. Mutta en tiedä, ei vaan oikein lähtenyt käyntiin lainkaan. Musiikki oli vaisua. Esityksen paras anti oli huippuviulisti Eeva Oksala, joka kulki näyttelijöiden seassa soittaen, sekä hänen hanuristimiehensä Sami Varvio, joka toimi myös kapellimestarina ja musiikin sovittajana.

Joukkokohtaukset olivat ihan näyttäviä, puvustukset hienot (varsinkin huivit!), mutta tällä kertaa lavastus oli aika vaisua. Kaksi hevosta oli mukana melkein koko näytelmän ajan ja päätähti Jari Välimäki välillä ratsasteli pitkin estradia. Hänkin oli jotenkin vaisumpi kuin muutaman vuoden takaisessa Sinisessä Unessa Tapsa Rautavaarana.

NTT ei nyt oikein onnistunut, katsotaan sitten ensi talvena taas kun käyvät Notre Damen kellonsoittajan kimppuun.

Illan tyylikkäimmästä asusta vastasi tämä herra.

Shakespeare Sunday!

Oikeastaan tämä impromptu Shakespeare Sunnuntai alkoi jo eilen, kun BBC4:ltä alkoi se kauan odotettu The Hollow Crown sarja. Suomen aikaa klo 23, ja kesti melkein 2,5 tuntia. Yhteys toimi hienosti, vain pari lyhyttä katkoa. Ja se oli hyvä! Erittäin hyvä.

Päärooleissa:

King Richard - Ben Whishaw (kuvassa)

Bolingbroke - Rory Kinnear

Duke of York - David Suchet

Earl of Northumberland - David Morrissey

Duchess of York - Lindsay Duncan

Thomas Mowbray - James Purefoy

Queen Isabella - Clemence Poesy

Duke of Aumerle - Tom Hughes

John of Gaunt - Patrick Stewart

Sir Stephen Scroop - Tom Goodman-Hill

Juu, todella hienosti toteutettu. Itselle aiemmin etäisemmäksi jäänyt Shakespearen näytelmä. Ja ainoa Bardin näytelmä, mikä on kokonaan runomitassa. Richard II on ensimmäinen "osa" sarjaa, mikä jatkuu Henry IV ja Henry V näytelmillä. Tässä seurataan mikä on Richard II:n kohtalo ja miten Henry of Bolingbrokesta tulee Henry IV. Richard esitetään hyvin jeesusmaisena hahmona, varsinkin aasilla ratsastuskohtauksessa ei voi muuta kun miettiä yhtymäkohtia kuninkaan ja Jeesuksen välillä. Ja jotenklin Whishawin näytteleminenkin alleviivaa sitä yhdenmukaisuutta.

Starting in the year 1399, this continuous story of monarchy follows events during sixteen years of dynastic and political power play. Kings, with their families and followers, are threatened by rebellion and conflict. The story takes us from the Royal Court at Westminster to battlefields in England and France. These rich films are woven with the finest of Shakespeare's poetry and are filmed in the architecture and landscape of the period.

King Richard is called upon to settle a dispute between his cousin Henry Bolingbroke and Thomas Mowbray. Richard calls for a duel but then halts it just before swords clash. Both men are banished from the realm. Richard visits John of Gaunt, Bolingbroke's father, who, in the throes of death, reprimands the king. After seizing Gaunt's money and land, Richard leaves for wars against the rebels in Ireland. Bolingbroke returns to claim back his inheritance. Supported by his allies, Northumberland and the Duke of York, Bolingbroke takes Richard prisoner and lays claim to the throne...

Ja niinpä Bolingbrokesta tulee seuraava kuningas ja Richard kuolee vankeudessa (osan historioitsijoista mukaan nälkään, Shakespearen mukaan salamurhaan).

Siihen perään sitten tuli tunnin mittainen dokumentti (tai kolmas osa kuuden osan sarjasta) Shakespeare Uncovered, missä Derek Jacobi kävi läpi näytelmää ja seurattiin harjoituksia Globesta ja siinä oli myös Jamie Parker (lukemassa pätkiä Richard II:sta)! Nyt kun näin Parkerin livenä sillon pari viikkoa sitten, niin huh, tykkäsin tosi paljon!

Tänään katsoin sitten 2 ekaa osaa BBC:n sivuilta, ekassa käytiin läpi näytelmät Twelfth Night ja As You Like It, ja naisia Shakespearen näytelmistä Joely Richardsonin johdolla. Toisessa osassa Ethan Hawke johdatti Macbethin maailmaan. Kumpikin erinomaisia dokkareita, taustoja näytelmille, Shakespearen elämälle jne. Ja asiantuntijoiden (niin tutkijoiden kuin teatteriväenkin) haastatteluja. Yes!

Jamie Parker ja Roger Allam Henry IV näytelmässä 

Ja joo, mulla on ollut 2 DVD:tä odottamassa tuossa sopivaa aikaa (ostin ne siis pari vkoa sitten Lontoosta), ja vaikka ulkona oli nätti ilma tänään (ja olisi voinut leikata vaikka ruohoa), niin päätin jatkaa hyvin alkanutta Shakespeare-maratonia katsomalla ekan osan viime kesänä Lontoon Globe Theatressa tallennettua Henry IV näytelmää... Missä päärooleissa loistavat huippulahjakas ja ihana Roger Allam (Falstaff) - tuo mainio ääni Cabin Pressure kuunnelmasarjan perämies Douglas Richardsonin takaa, sekä Jamie Parker (Prince Hal), jonka näin nyt sitten Henry V:n pääroolissa muutama viikko sitten. Eka osa on 171 minuuttia pitkä.

Pieni pätkä näytelmästä, Falstaff ja Prince Hal. 

Nyt tässä kun katselen tätä, niin en ihmettele lainkaan, että Allam sai tästä Olivier-palkinnon viime vuonna. Aivan mielettömän hieno! Tähän asti mulla on Esko Salmisen Falstaff ollut sellainen malli, mutta kyllä Allam taitaa pestä Salmisen tulkitsijana... Ja Jamie Parker on loistava myös. Kumpikin nokkelia ja nerokkaita, hauskoja ja taitavia.

Falstaff:  
But to say I know more harm in him than in myself were to say more than I know. 
That he is old, the more the pity, his white hairs do witness it. 
But that he is, saving your reverence, a whoremaster, that I utterly deny. 
If sack and sugar be a fault, God help the wicked. 
If to be old and merry be a sin, then many an old host that I know is damned. 
If to be fat be to be hated, then Pharaoh’s lean kine are to be loved. 

No, my good lord, banish Peto, banish Bardolph, banish Poins, 
but for sweet Jack Falstaff, kind Jack Falstaff, true Jack Falstaff, 
valiant Jack Falstaff, and therefore more valiant being, as he is, old Jack Falstaff,
 
Banish not him thy Harry’s company,
Banish not him thy Harry’s company.
Banish plump Jack, and banish all the world.

Prince: I do; I will. 

Surullinen hetki, ja hylkäähän Harry Falstaffin kun tulee kuninkaaksi... :-(

Niin ja tämäkin näytelmä (kuten kaikki Globe teatterin esitykset) päättyy hienoon yhteistanssi-jigiin!