Juha Hurmeen mietteitä Henry V:stä

Europaeus-näytelmän käsiohjelmassa oli useita sivuja käytetty Juha Hurmeen souturomaanista "Nyljetyt ajatukset" lainaamiseen. Muuten en tiedä olisiko asia niin kiinnostanut, mutta koska siinä käsiteltiin aika paljon myös Shakespearen Henry V näytelmää, niin tässä ne osiot. Lukekaa ja ihmetelkää (minä ainakin tein niin). Mutta hyvin avartavaa.

Henry V / Noel Coward Theatre 18.1.2014

Halusin nähdä tämän uudelleen, koska viimeksi joulukuussa jäi vähän sellanen olo et oliks tää nyt tässä. Piti saada varmistettua et oliko tämä hyvä vai parempi. Ja sitäpaitsi kaverini Marie halusi kanssa tulla, koska oli oman esityksensä missannut muuttopäivänsä takia. Tietenkin kaikki esitykset myivät sitten loppuun joulukuun loppupäivinä. Joten tarjouduin menemään jonottamaan aikaisin lauantaiaamuna teatterille päivälippuja. Olinkin oikeastaan Marielle yhden jonotuksen velkaa :-)

 No, pääsin paikalle joskus 8 jälkeen aamulla, kun päivälippujen myynti alkoi klo 10.30. Jonossa oli parikymmentä ihmistä mun edellä. Mutta koska halusin matineaan ja seisomakatsomoon, niin uskoin liput saavani. Niillä oli kumpaankin näytökseen tarjolla olikohan se 10 istumapaikkaa ja 15 seisomapaikkaa tms. ja jokainen sai ostaa 2 lippua maksimissaan.

Matt Ryan (Fluellen)

Jonotus meni suht nopsaan, vaikkei istumaan päässytkään. Luin kirjaa ja sitten juttelin mun takana olevan naisen kanssa pitkään. Tämä oli tullut suoraan lentokentältä, amerikkalainen nainen. Vaihdoimme yhteystietojakin, mutta ainakaan vielä Renee ei ole vastannut mun pari päivää sitten lähetettyyn mailiin.

Sain kuin sainkin lipun, ja ostinkin sitten vaan itselleni, koska Marie ei sitten päässytkään.Yksi kaveri oli pari päivää aiemmin käynyt katsomassa juurikin noilla seisomapaikoilla ja sanoi että ovat oikein hyvät permannolla (oli myös parvelle).

Edward Harrison (Westmoreland, Henry V us)

Esitys alkoi 2.30 ja (seisoma)paikka oli tosi hyvä. Siinä suunnilleen 8. rivin kohdalla. Katsomossa oli muutama tyhjä paikka, mutta lippukassalta oli annettu lappu että niihin EI saa mennä, jos myöhästyneet päästetään sisään jossain sopivassa välissä. Kysyin kuiteskin ovivahdilta että saako siihen mennä väliajalla, jos ei kukaan ole siihen mennessä tullut. Heppu oli oikein ystävällinen, tuli oikein sanomaan kun väliaika alkoi että mee nyt tohon. Niinpä toisen näytöksen istuin jossain 6. rivillä yli 70 punnan arvoisella paikalla. Se mun seisomalippu maksoi siis kympin.

Norman Bowman (Nym/Williams)

Tällä kertaa esitys oli parempi kun viimeksi. Oli aikaa katsella sellaisia juttuja mitä en viimeksi huomannut, tai muuten vaan ihailla suorituksia. Mutta edelleen: Jude Law'n ääni oli vaisu. Tämä mua mietityttää edelleen että miksi. Mutta ehkä sen ääni sitten on vaisumpi. Leffoissa sitä ei niin huomaa, mutta teatterin lavalla kun pitäisi äänen kuulua ja kantaa asia on eri. Mutta erinomainen se oli silti. Nyt jostain syystä tuli tippakin linssiin (no tietenkin niiden patrioottisten taistelupreppauspuheiden aikana, mutta myös kosintakohtauksessakin taisin hieman liikuttua).

Fluellen (Matt Ryan) oli nyt jotenkin hyvässä vedossa, samoin Bardolph (Jason Baughan) ja Pistol (Ron Cook). Ben Lloyd-Hughes vetää kaksoisroolin eli ensin petturillinen Scroop ja tämän poistuttua kuvioista niin pöyhkeä Dauphin. Molemmissa on oikein hyvä, vaikka toki Scroopin rooli on aika pieni.Jessie Buckley oli nytkin herttainen.

Ben Lloyd-Hughes (Scroop/Dauphin)

Koska kyseessä oli matinea niin herra Tähti ei tullut sainaamaan mitään stage doorille. Sen sijaan muita tuli, joten sain käsiohjelmaani paljon lisää nimiä. Hitsi vaan kun osa meni suhrimaan Jude Law'n kuvaan...

Muilla ei ollut muutenkaan mikään kiire, joten oli aikaa jutella ja ottaa kuvia jne. Muutamakin noista yllä olevista hepuista halusi tietää oliko oleellisia eroja ekan näkemäni esityksen ja tämän välillä. Ben Lloyd-Hughesin kanssa juteltiin myös loistavasta The Hour TV-sarjasta, ja harmittelimme molemmat ettei sitä jatkettu kolmoskaudelle.

Juttelin myös muiden jonottajien kanssa ja aika kului kuin siivillä. Jotenkin aikuisempia ihmisiä verrattuna noihin muihin stage dooreihin tällä hetkellä Lontoossa (Hiddleston/Tennant/Mojon porukka) eli ei semmosta teinihysteriaa lainkaan.

Kaikenkaikkiaan erinomainen iltapäivä!

Coriolanus/Richard II/Henry V - kuka on paras?

Koska Shakespeare on niin ajankohtainen (erityisesti mun elämässä parhaillaan) niin vielä yksi kiinnostava juttu aiheesta. Teemana:

This winter, three very different actors star in three very different plays - Richard II, Henry V and Coriolanus. But who was best?

No, koska olen kaikki nähnyt lavalla, Richard II jopa kahdesti (ja ensi viikon jälkeen toivon mukaan 2 muutakin toistamiseen) niin voin osallistua tähän keskusteluun varsin helposti :-). Katsotaanpa... Juttu julkaistiin 16.12. ja kirjoittaja Helen Lewis piti kaikista kolmesta näytelmästä, kuten sivumennen sanoen minäkin.

Kaikki 3 näytelmää käsittelevät johtajuutta, tavalla tai toisella. No, mitä muuta yhteistä niillä on? Tai lähinnä, niiden pääosanesittäjillä Hiddlestonilla, Law'lla ja Tennantilla.

All three are fine stage actors but they are also “stars”: the A-lister, the telly favourite and the young pretender, fresh from playing Loki in the Avengers film. (It is entirely unsurprising, although still exciting, that Benedict Cumberbatch will be giving us his Hamlet in 2014.) This new “golden age” of Shakespeare is also a golden age of thirty­something and early fortysomething actors “doing a hero” alongside their more commercial work, in a kind of mid-career seriousness test.

Tennantilla on vaikein rooli, koska Richard II ei ole kovin pidetty henkilö tai suosittu kuningas. Miten saadaan yleisö kuitenkin pitämään epämiellyttävästi käyttäytyvästä päähenkilöstä?

Tennant plays this casual cruelty like a spoiled child – reminding us that being a king is very like being a toddler and it’s not good for anyone never to be told “no”.

The costume design helps, too, by creating a feeling that Richard’s character is out of place in his own time: this spoiled child lives in a world of tough men. Nigel Lindsay’s bullet-headed Bolingbroke is – like almost all the other male characters – clad in chain mail, while Tennant wafts round the stage in a series of flowing gowns, waving his long arms expressively and wearing elbow-length hair extensions that look like they were harvested from Neil in The Young Ones.

After Bolingbroke takes his crown, Richard achieves a different type of nobility in accepting his fate, and Tennant does this exquisitely. The metaphorical wobbly lip has always been his strength: from Blackpool to Doctor Who to Recovery, he’s probably made British television viewers cry more than any other actor working today.

Kyllä mä ainakin olin ihan myyty, ja symppasin ressukkakuningasparkaa ihan täysillä. Ja ihan samaa mieltä, Tennant osasi mestarillisesti heittäytyä tuohon reppanan rooliin. (Mutta toisaalta, niin osasi kyllä Ben Whishawkin. Mua harmittaa ihan kauheasti että muutaman vuoden takainen Donmarin versio Richard II (pääosassa Eddie Redmayne) ei ole missään nähtävillä.).

Verrattuna Tennantin taakkaan, Jude Law'lla on suht helppo sarka. Koska KAIKKI rakastavat Henry V:tä jo valmiiksi :-)

Mutta. Mä olen NIIN samaa mieltä kirjoittajan kanssa tästä:

There’s nothing wrong with this production: the whitewashed set is elegant, the costumes gesture to the period without looking ridiculous to modern eyes (Law’s slim-fit trousers have just a whisper of codpiece about them). The performances are uniformly well-judged, with Ron Cook’s swaggering Pistol and Jessie Buckley’s unexpectedly funny Katherine particular highlights.

And yet: it all left me strangely cold. If Tennant’s Richard II is a man out of his time, then perhaps Henry V is a man out of ours. There is no discussion about why the king, already ruler of one country, is desperate to acquire another. (Also, the French king seems like a decent sort, albeit with a striking resemblance to Top Gear’s James May.)

Tämä on NIIN totta. Vaikka mä rakastan tätä näytelmää yli kaiken, ja se oli oikein hyvä, niin silti se oli jotensakin vaisu. Kuten jo olen kirjoittanutkin.

Ja lopulta tullaan Coriolanukseen, joka on näistä ehkä näytelmänä vaikein (ja myös vähiten esitetty).

The tragedy of Caius Martius Coriolanus – and this play is a tragedy, not a history – is that the same stubborn pride that makes him a war hero prevents him from succeeding as a politician. Back in Rome, he cannot win over the plebs, nor the tribunes who represent them, and ends up cast out of the city as a traitor. So, he teams up with his old enemies, the Volsci, who agree to follow Coriolanus because their commander, Aufidius, has been having sexy dreams about him – and frankly who can blame him:

I have nightly since
Dreamt of encounters ’twixt thyself and me;                                                                        
We have been down together in my sleep,
Unbuckling helms, fisting each
other’s throat . . .

Ahem. You get the idea.

Hmmm... Ehkä tässä jutun kirjoittaja, sekä tämän blogin pitäjä, harhautuivat hetkeksi ihan toisaalle... Mutta siis...

Komppaan taas tässäkin, eli koska teksti ja tarina ei ole luultavasti monellekaan katsojalle se ihan tutuista tutuin, niin joutuu keskittymään tekstiin enemmän. Ja:

It’s my guess that very few theatregoers (even ones as luvvie-loving as the Donmar crowd, who seemed to be very excited about “the woman from Borgen” being in it) will be familiar with the story of Coriolanus, and that has the happy effect of making the play more enjoyable, not less. Forced to concentrate on the verse to follow the plot, you find that the language shines.

Mutta kuka sitten lopulta voittaa tämän kolmen näytelmän kamppailun? Jos nyt ylipäätään on mahdollista laittaa niitä järjestykseen. Mulla olisi myös sama lopputulos, suureksi ihmeekseni!

All three of these plays are sold out, or close to it, for their full runs; and deservedly so. We are at a lucky moment when there are actors around who can charm us as a floppy-haired Timelord or a helmet-helmed Norse god and also do justice to 16th-century verse. But if you can beg, borrow or plunder a ticket to one of these plays, let it be Coriolanus. The weak leader and the strong one are interesting in their own ways; but it is the leader who is both, each at the wrong moment, who seems the most real.

Tietenkin kokonaisvaltaisesti hyvän näytelmän lisäksi myös Tom Hiddleston vakuutti mut ainakin ihan hirveän voimakkaalla läsnäololla (mikä jäi vähän puuttumaan Jude Law'lta). Tietenkin Donmarin pienuus ja intiimiys auttoi tähän.

Koko tämä hauska ja erinomainen juttu luettavissa New Statesmanin sivuilta.



Kuvien copyright RSC,Michael Grandage Co/Noel Coward Theatre, Donmar Warehouse

Shakespearen kulta-aika?

Sarah Cromptonin erinomainen kirjoitus aiheesta elämmekö nyt Shakespearen kulta-aikaa. Julkaistiin Telegraphissa 4.12. Crompton haastattelee Michael Grandagea ja Nicholas Hytneriä.

Crompton mainitsee "kulta-ajan" esimerkiksi niin Grandagen Henry V:n, Donmarin Coriolanuksen, RSC:n Richard II:n kuin tammikuussa ensi-iltansa saavan NT:n King Learinkin. Sekä Globen parhaillaan Broadwayllä esitettävät Richard III ja Twelfth Night

It is a heck of a lot of activity for a man who has been dead since 1616 and was once consigned to dusty textbooks - and it is a trend that I am not sure anyone would have predicted even in the Nineties when Shakespeare was performed regularly and well, but without generating the same enthusiasm.

Grandage puts this theatrical revival down to his relevance. “In the times we live in Shakespeare seems to be resonating more. He seems to be speaking to us about the central themes that concern us.” He had, he says, been struck by the “depth of humanity” in Henry V, which points up the consequences and cost of going to war.

Mutta miksi Shakespeare on juuri nyt niin suosittua? Crompton löytää kolme syytä:

Globe avattiin 1997, ja keskittyy Shakespeareen laadukkailla & perinteikkäillä esityksillään. Toisena syynä Crompton mainitsee RSC:n Michael Boydin johtajakauden alkamisen 2003. Ja kolmantena Nicholas Hytnerin tulon NT:n taiteelliseksi johtajaksi 2003, ja erityisesti tämän Henry V produktio samana vuonna (Adrian Lester pääroolissa). Pitäisikin mennä NT:n arkistoon katsomaan se.

That’s the thing about Shakespeare. However familiar he seems, someone in the audience will always be discovering him for the first time. Grandage’s West End season, specifically designed to attract a new, younger audience with the help of £10 tickets, contained two Shakespeare plays for that very reason. 

His strategy has worked. Thirty per cent of the 400,000 tickets sold have gone to first-time buyers and the vast majority of the £10 seats have been purchased by 16-26 year olds. “For me the most important thing is that they see something that makes them want to come back for more and that’s where Shakespeare always wins,” he says. 

Niinpäs. Itsellä ainakin on viime vuosina ollut vahva Shakespeare aalto. Ja ehkä se ensi vuoden juhlavuosikin vaikuttaa hieman suosioon? Eikä varmaan haittaa, että tunnetut ja suositut näyttelijät vetää rooleja teatterin lavalla, ja tietty hyvät ohjaajat. Nehän ne vetää väkeä, ennenkaikkea nuoria, katsomoon. Vai olisiko Donmarin Coriolanus näin suosittu kun se nyt on, että liput riivitään käsistä ja ihmiset jonottaa teatterin ulkopuolella päiväkausia peruutuspaikkoja. Siis jos siinä olisi joku muu kun Tom Hiddleston pääroolissa. Eli syitä on monia, mutta summa summarum: NYT eletään Shakespearen kulta-aikaa.


Richard II kuva copyright Elliott Franks

Jude Law ja Henry V harjoitukset

Himpura, ei ole enää kun reilu kuukausi siihen että nään Jude Law'n teatterin lavalla, esittämässä yhtä mun suosikkinäytelmää eli Shakespearen Henry V:ttä. Viime lauantain Telegraphissa mies kertoo aika paljon siitä(kin) aiheesta. Hieman harmittaa että missasin sittenkin sen Midsummer Night's Dreamin pari viikkoa sitten, koska sitten olisin tullut nähneeksi kaikki 5 Michael Grandage Companyn tämän vuoden produktioista. Nyt jäi se siis uupumaan.

Tämä on ehdottomasti yksi mun tän vuoden teatterikokemusten kohokohtia (joiden joukossa on olleet myös molemmat Englannin Macbethit, Peter and Alice, Othello, The Tempest, The Drowned Man, Mojo). Kas kun puolet niistä onkin Shakespearea :-)

Mutta Henry V:n harjoitukset ovat menossa, ja ennakot alkavat jo tämän viikon lauantaina! Niinkuin kahdesta alemmasta kuvasta näkyy, luvassa miekkojen melskettä!!

That’s pretty essential if you’re going to tackle Henry V, which forms the final play in Michael Grandage’s remarkable West End season. As Grandage, who directed him to acclaim in his Shakespearean debut as a hauntingly febrile Hamlet four years ago, observes: “One of the things a good Henry needs to have is the ability to show the men around him that he can pull it all together even if the odds are heavily stacked against them. In the middle of that mix is charisma. And Jude naturally brings that to the role.”

“I’m in an 18-hour-a-day relationship with Henry,” he says, with a laugh. Over the past year he has read widely, watched the films of Olivier and Branagh in the role, and even consulted the former English rugby captain Lawrence Dallaglio for a session in testosterone-charged leadership skills — “very useful”. 

 
All this aims to make sense of a man who — despite the fact that Grandage will give his production a theatrical framing-device that allows the play to speak to the present while re-enacting the past — hails from a medieval world of divine right and a fledgling British state. 

“There was a little part of me – and I’d be a liar if I didn’t say this — that thought ‘Well, I gave Hamlet a good stab, I can go into Henry with a little bit of confidence.’ Of course what you forget is that it’s a completely different part, completely different demands, you’re starting from scratch again — none of that held water whatsoever. Prior to rehearsals, I was thinking I was going to “find” a character — who he was. And it has become apparent that, similarly to Hamlet, he has to be you. You’ve got to find that man in you, be truthful in the moment, and allow those moments to culminate into an arc.” 

Currently, he is relishing the “life-affirming” stress and slog of a West End schedule. “It’s a wonderful way to spend a few months, it really is. I love film but ultimately in my heart I’m a theatre actor. I’m tentatively optimistic about it.”  

As we part, he points me in the direction of Henry’s St Crispin’s Day speech . “He talks about going down through history, how if they get through this they’ll be remembered. That’s all anyone wants, isn’t it? You want someone to talk well about you. For someone to say: “Oh I remember that bloke, he was a good man”. Or of an actor – ‘I saw him on stage once and he was magnificent!’” 

Mä en tiedä miksi tää välillä antaa upottaa videon blogiin, ja välillä ei? Menkää katsomaan YouTubesta sitten, näytelmän traileri.

kuvien copyright Michael Grandage Company

Branagh, Thor ja Shakespeare

Kenneth Branagh, yksi suosikkiohjaajistani - jonka näen livenä lavalla Macbethin saappaissa Manchesterissa ihan muutaman viikon kuluttua - jutustaa mm. ohjaamastaan Thor-leffasta ja sen yhteydestä Shakespeareen. Tää on jo pari vuotta vanha juttu (siltä ajalta kun Thor oli tulossa ensi-iltaan), mutta aina ajankohtainen. Herran mielestä Thorilla ja Henry V:llä on paljon yhtymäkohtia. Hmmm...

I think Henry V was an interesting example because, as a young man he was reckless and he kept bad company. People thought he'd make a terrible leader. His father was angry at him but he turned out to be a terrific leader. But he had to earn that privilege, earn that place by losing a lot of friends, losing power, losing family and making sacrifices. They're both stories of how you find yourself. A rite of passage. Both are a good identity story and very relatable.

Ja tulikin mieleeni, että Tom Hiddleston, tuo Thor-elokuvan mainio Loki, esitti Henry V:ttä eilen vuoden täyttäneessä The Hollow Crown-sarjassa. Ympäri käydään ja yhteen tullaan.

Shakespeare Staging the World näyttely / British Museum 10.10.2012

 

Keskiviikkopäivä aurinkoisessa Lontoossa. Sellainen mukava syyskeli, jossa t-paidalla ja jakulla tarkeni ihan mallikkaasti. Central Linella kohti keskustaa. Piti mennä kaupoille mutta suunnitelmat muuttuivat metromatkalla. Ensimmäinen pysäkki siis Holborn ja siitä kävely British Museumiin. Siellä oli Shakespeare Staging The World-näyttely (liput £14), siinä keskusosan pyöreässä kirjasto-osassa. Varsin hyvin toteutettu.

Näytelmien analysoinnin sijaan se keskittyi enemmän ajankuvaan, eli mitä maailmassa tapahtui samaan aikaan kun WS näytelmiään kirjoitti, mistä hän sai vaikutteita. Hienolla tavalla yhdistellen näytelmätekstejä erilaisiin dokumentteihin, tauluihin ja museoesineisiin.  Siellä oli mm. Henry V:n hautajaisseremonioista miekkaa ja sotisopaa, jos kohta ei ole täyttä varmuutta kenen ne olivat (siis uskotaan että ovat Henry V:n, mutta varmaa tietoa ei ole).

Shakespearen jälkeen pieni kierros British Museumin parissa kaupassa. Ja pikavilkaisu myös Sutton Hoon viikinkilaivahautakaivauksien kuvioihin, ne tavarat oli siirretty siihen yhden kaupan taakse. Paikan päällä Sutton Hoossa käyneenä oli taas kiinnostava katsella niitä.

Henry V kuvia

Vaikkei esityksessä (tietenkään) saanut kuvata - niinkuin ei koskaan - niin rikoin (taaskin) lakia ja otin muutaman. Kas tässä, mahtava Jamie Parker vauhdissa keskiviikon matinea esityksessä Lontoon Globe Theatren lavalta...

Henry V / Globe Theatre 15.8.2012

Elokuun Lontoon-reissulla mahdollisuus nähdä mainio Globen versio Henry V:stä uudelleen...

Pikkuhiljaa käpeksittiin kohti Globe teatteria, jossa Henry V alkoi klo 14. Ja se oli aivan mahtava ja loistava ja erinomainen taas kerran. Paikatkin olivat oikeastaan vallan mainiot, vaikka kauimmasin rivi takana. Oli se vaan hieno, ei voi kun todeta, ja Jamie Parker oli vaan erinomainen!!

Näytelmän jälkeen käpeksintää eteenpäin pitkin Thamesin rantaa. Poikkeaminen Southwark Cathedraliin, missä otin kuvia kunnes pitkätukkainen pappi tms tuli kommentoimaan asiaa, ja lupasi takavarikoida kaikki kameroista ostoksiin... olisi pitänyt ostaa 2 punnan kuvauslupa, mutta sanoi katsovansa asiaa sormien läpi, ja osa kirkosta oli suljettunakin, koska siellä oli alkamassa jumalanpalvelus. Huumorimiehiä ;-)

Henry V teatterissa

Tämän päivän The Independent-lehdessä oli todella ajankohtainen ja ihana artikkeli aiheesta Henry V ja kahden yhtä ajankohtaisen näyttelijän haastattelu. Eli Jamie Parker, joka näyttelee roolia parhaillaan Globessa, ja Tom Hiddlestonin, jota olemme saaneet nyt kahtena lauantaina saaneet seurata BBC:n The Hollow Crown-sarjassa. Ensin Henry IV:ssä kahdesti ja nyt ylihuomenna sitten vielä Henry V:nä! Olen tosi tyytyväinen kun näin Parkerin livenä 14.6. ja uudelleen menossa katsomaan 15.8.!

Hiddleston: From Shakespeare to superheroes is not such a leap, he says. "When I started playing Loki, Edmund in Lear and Iago in Othello were my touchstones. Two impeccable bad guys, let's throw in a bit of Cassius from Julius Caesar, a lean and hungry look and we're off to the races. I think Ken Branagh was consciously tracking the journey of Henry V when he was thinking about Thor."

Hiddleston ja Parker Globessa

Koitan saada ihan lähipäivinä väkerrettyä jotain blogikirjoitusta noista BBC:n Henry IV näytelmistä, tosin se jälkimmäinen on vielä katsomattakin... Joka ilta on vaan niin paljon rientoja ettei kerkeä.

They will both miss being a king. "It's a part with which you can light fires under people," says Parker. "The experience of playing it is one that changes you permanently," agrees Hiddleston. "The intelligence, compassion and wisdom in the writing pulls you in. You carry it with you until you die."

Koko artikkeli täällä The Independent Henry V

Shakespeare Sunday!

Oikeastaan tämä impromptu Shakespeare Sunnuntai alkoi jo eilen, kun BBC4:ltä alkoi se kauan odotettu The Hollow Crown sarja. Suomen aikaa klo 23, ja kesti melkein 2,5 tuntia. Yhteys toimi hienosti, vain pari lyhyttä katkoa. Ja se oli hyvä! Erittäin hyvä.

Päärooleissa:

King Richard - Ben Whishaw (kuvassa)

Bolingbroke - Rory Kinnear

Duke of York - David Suchet

Earl of Northumberland - David Morrissey

Duchess of York - Lindsay Duncan

Thomas Mowbray - James Purefoy

Queen Isabella - Clemence Poesy

Duke of Aumerle - Tom Hughes

John of Gaunt - Patrick Stewart

Sir Stephen Scroop - Tom Goodman-Hill

Juu, todella hienosti toteutettu. Itselle aiemmin etäisemmäksi jäänyt Shakespearen näytelmä. Ja ainoa Bardin näytelmä, mikä on kokonaan runomitassa. Richard II on ensimmäinen "osa" sarjaa, mikä jatkuu Henry IV ja Henry V näytelmillä. Tässä seurataan mikä on Richard II:n kohtalo ja miten Henry of Bolingbrokesta tulee Henry IV. Richard esitetään hyvin jeesusmaisena hahmona, varsinkin aasilla ratsastuskohtauksessa ei voi muuta kun miettiä yhtymäkohtia kuninkaan ja Jeesuksen välillä. Ja jotenklin Whishawin näytteleminenkin alleviivaa sitä yhdenmukaisuutta.

Starting in the year 1399, this continuous story of monarchy follows events during sixteen years of dynastic and political power play. Kings, with their families and followers, are threatened by rebellion and conflict. The story takes us from the Royal Court at Westminster to battlefields in England and France. These rich films are woven with the finest of Shakespeare's poetry and are filmed in the architecture and landscape of the period.

King Richard is called upon to settle a dispute between his cousin Henry Bolingbroke and Thomas Mowbray. Richard calls for a duel but then halts it just before swords clash. Both men are banished from the realm. Richard visits John of Gaunt, Bolingbroke's father, who, in the throes of death, reprimands the king. After seizing Gaunt's money and land, Richard leaves for wars against the rebels in Ireland. Bolingbroke returns to claim back his inheritance. Supported by his allies, Northumberland and the Duke of York, Bolingbroke takes Richard prisoner and lays claim to the throne...

Ja niinpä Bolingbrokesta tulee seuraava kuningas ja Richard kuolee vankeudessa (osan historioitsijoista mukaan nälkään, Shakespearen mukaan salamurhaan).

Siihen perään sitten tuli tunnin mittainen dokumentti (tai kolmas osa kuuden osan sarjasta) Shakespeare Uncovered, missä Derek Jacobi kävi läpi näytelmää ja seurattiin harjoituksia Globesta ja siinä oli myös Jamie Parker (lukemassa pätkiä Richard II:sta)! Nyt kun näin Parkerin livenä sillon pari viikkoa sitten, niin huh, tykkäsin tosi paljon!

Tänään katsoin sitten 2 ekaa osaa BBC:n sivuilta, ekassa käytiin läpi näytelmät Twelfth Night ja As You Like It, ja naisia Shakespearen näytelmistä Joely Richardsonin johdolla. Toisessa osassa Ethan Hawke johdatti Macbethin maailmaan. Kumpikin erinomaisia dokkareita, taustoja näytelmille, Shakespearen elämälle jne. Ja asiantuntijoiden (niin tutkijoiden kuin teatteriväenkin) haastatteluja. Yes!

Jamie Parker ja Roger Allam Henry IV näytelmässä 

Ja joo, mulla on ollut 2 DVD:tä odottamassa tuossa sopivaa aikaa (ostin ne siis pari vkoa sitten Lontoosta), ja vaikka ulkona oli nätti ilma tänään (ja olisi voinut leikata vaikka ruohoa), niin päätin jatkaa hyvin alkanutta Shakespeare-maratonia katsomalla ekan osan viime kesänä Lontoon Globe Theatressa tallennettua Henry IV näytelmää... Missä päärooleissa loistavat huippulahjakas ja ihana Roger Allam (Falstaff) - tuo mainio ääni Cabin Pressure kuunnelmasarjan perämies Douglas Richardsonin takaa, sekä Jamie Parker (Prince Hal), jonka näin nyt sitten Henry V:n pääroolissa muutama viikko sitten. Eka osa on 171 minuuttia pitkä.

Pieni pätkä näytelmästä, Falstaff ja Prince Hal. 

Nyt tässä kun katselen tätä, niin en ihmettele lainkaan, että Allam sai tästä Olivier-palkinnon viime vuonna. Aivan mielettömän hieno! Tähän asti mulla on Esko Salmisen Falstaff ollut sellainen malli, mutta kyllä Allam taitaa pestä Salmisen tulkitsijana... Ja Jamie Parker on loistava myös. Kumpikin nokkelia ja nerokkaita, hauskoja ja taitavia.

Falstaff:  
But to say I know more harm in him than in myself were to say more than I know. 
That he is old, the more the pity, his white hairs do witness it. 
But that he is, saving your reverence, a whoremaster, that I utterly deny. 
If sack and sugar be a fault, God help the wicked. 
If to be old and merry be a sin, then many an old host that I know is damned. 
If to be fat be to be hated, then Pharaoh’s lean kine are to be loved. 

No, my good lord, banish Peto, banish Bardolph, banish Poins, 
but for sweet Jack Falstaff, kind Jack Falstaff, true Jack Falstaff, 
valiant Jack Falstaff, and therefore more valiant being, as he is, old Jack Falstaff,
 
Banish not him thy Harry’s company,
Banish not him thy Harry’s company.
Banish plump Jack, and banish all the world.

Prince: I do; I will. 

Surullinen hetki, ja hylkäähän Harry Falstaffin kun tulee kuninkaaksi... :-(

Niin ja tämäkin näytelmä (kuten kaikki Globe teatterin esitykset) päättyy hienoon yhteistanssi-jigiin!

Viikon teatteripaukku!

No jos se että BC esittää (tai ainakin haluaa esittää) Hamletia oli yksi kiinnostavimpia (teatteri)uutisia kuluneella viikolla, niin tämä on vielä parempi: Michael Grandage, tuo Donmar Theatren ex-taiteellinen johtaja, läksi sieltä tässä hiljan ja perusti oman puodin Michael Grandage Company. Viime viikolla julkistettiin ensimmäinen ohjelma 2012-13. Ja mitä näytelmiä on luvassa!! Kukin pyörii kuutisen viikkoa.

1.12.2012 Peter Nicholsin näytelmä Privates on Parade, pääosassa Simon Russell Beale.

John Loganin uusi näytelmä Peter And Alice, ensi-ilta 9.3.2013 ja päärooleissa Judi Dench ja Ben Whishaw!! Tänne mä luultavasti ja toivon mukaan pääsenkin, kun suunnitellaan Minnan kanssa retkeä Cruftsiin ja samalla vois pikkasen piipahtaa Lontoossa teatterissa...

8.6.2013 vuorossa Martin McDonaghin The Cripple of Inishmaan, missä Harry Potter himself eli Daniel Radcliffe astuu lavalle. Olisi kiinnostava nähdä.

7.9.2013 sitten näistä mua vähiten kiinnostava Shakespearen A Midsummer Night's Dream, Sheridan Smith ja David Walliams.

Mutta sitten sokerina pohjalla:
23.11.2013.
Shakespeare.
Henry V.
Jude Law.

Ja joo, heti kun tulee rahaa niin liput lähtee varaukseen... Siis mun suosikki-Shakespeare ja JUDE LAW!!! Livenä!!

Ja samalla siis voisi sihdata mennä niin että Hobitin kakkososan ensi-iltagaala on Lontoossa.

Henry V / Globe Theatre 14.6.2012

Näkymä mun paikalta, ennen näytelmän alkua

Lontoon torstai oli teatteripäivä, joten miten se erosi muista päivistä. Ei varsinaisesti mitenkään, paitsi iltaan asti jatkuneella krapulalla. Kun selviydyin Thamesin rannalle Globe teatterille kahdeksi, niin se oli jo puoli voittoa. Näytelmän alkuosa meni hieman voipuneena, mutta kyllä se siitä sitten.

Taitavat muusikot lavalla ihan aluksi.

Elikkä ohjelmistossa oli Shakespearen Henry V, mun kaikkien aikojen suosikkinäytelmä herralta.

Ja olihan se hyvä, vallan erinomainen. Mulla oli ylimmällä parvella paikka, eturivissä eli nojailin kaiteeseen. Ja vaikka Globe on ahdas ja penkit on kovat ja näytelmät vielä pitkiä kun nälkävuosi, niin en valita. Laatu korvaa epämukavuudet. Ja mun riville jäi yksi tulematta joten oli siinä ihan tilaa. Ja se oli päätypaikka vielä eli toisella puolella oli myös väliseinä. Tai sellainen kaidesysteemi.

Takana istuva mummo otti kuvan...

Miehityshän oli vimpan päälle. Toissa kesän Henry IV näytelmistä tuttu Jamie Parker palaa lavalle samaan rooliinsa eli Prinssi Harryksi... ja hyvin palaakin. Aivan huikean hyvä esitys. En tiedä miten näin hyvästä tekstistä saisi huonon. Kriitikot ovat tykänneet kanssa... Olivia Ross on muikean hauska Catherinenä, Brendan O'Hea huima kapteeni Fluellen, ja Sam Cox Pistolin roolissa... Ohjauksesta vastasi Dominic Dromgoole, Globen taiteellinen johtaja.

Erikoismaininta hirvittävän hyville muusikoille, mitkä alussa, lopussa ja keskellä väläyttelivät taitojaan. Ja lopussahan perinteisesti jig, mikä sai yleisön taputtamaan riemuissaan tahtia. Muutenkin yleisö oli hyvin mukana. Thamesin päällä pörrännyt helikopteri koitti hetkittäin hukuttaa äänet alleen...

Kaikki näyttelijät olivat kyllä erinomaisia. Lavastus globemäiseen tapaan hyvin pelkistetty. Puvustukset vimpan päälle. Sotakohtaukset ovat tietysti isossa roolissa, koska Agincourtin taistelu on niin isossa roolissa koko näytelmässä. Ne olikin toteutettu tyylikkäästi. Jousiampujat, miekkailut... näyttävää ja visuaalisesti miellyttävää.

Demetrios Matheou (the Arts Desk) oli samassa esityksessä: Parker played Prince Hal in Dromgoole’s 2010 productions of Henry IV Parts 1. I really do like how’s he’s returned with the character, in a performance that is played with disarming lightness. The performance I saw offered an immediate, improvised hint of what was to come, when the Globe suffered one of those disruptions that its forebear could not. As a helicopter refused to budge overhead, having given Brid Brennan’s Chorus a torrid time, Parker strode on, looked to the skies, then darted a glance – halfway to a wink – to the audience: ice broken, on with the play, the people’s prince into his stride as newly crowned king.

And the humour is maximised well beyond the expected larks of Pistol and co, from the sight of the Archbishop of Canterbury relieving himself centre-stage, to the Dauphin’s sonnet for his horse, the French Princess Katherine’s assault on the English language (Ross again) and Henry’s delightfully awkward courtship of her. Not surprisingly in a production marked by clarity and comedy, Brendan O’Hea’s preposterous but very well-spoken Welshman, Captain Fluellen, steals every scene he’s in.

Lyn Gardner (The Guardian): Henry V's eve of Agincourt address is one of the most famous in the English language, and director Dominic Dromgoole and Jamie Parker's Henry V put the Globe's dynamics to such cunning use; I swear that if this Henry had strode off the stage and out of the theatre at the end, everyone would have followed him.

Not surprisingly, the wooing scene, with Olivia Ross's delicious French Princess Katherine, is a delight of mangled language and emotions.

Fiona Mountford (The Evening Standard): The result is another enjoyably sharp production from this resurgent venue — and we have artistic director Dominic Dromgoole to thank on both counts.

He [Harry] addresses his rousing pep talk before the siege of Harfleur to us all, with the result that we join him in crying “God for Harry, England and St George!” (It’s a rare actor who doesn’t mind the punters stealing his best lines). The climactic wooing scene has a lovely lightness of touch and there’s fine support from that Welsh windbag Fluellen (Brendan O’Hea). A double helping of Mark Rylance is still to come at the Globe this season but the stakes have been set high.

Zoe Craig (Londonist): Perhaps the perfect play for summer 2012, this Henry V is traditional, patriotic and nuanced.

And, oh, how we’re rallied: is there any greater motivational speech than Shakespeare’s Henry makes before battle? The power of those words, delivered front and straight into the intimate Globe, is spellbinding. When our lovely leader cries “God for Harry, England, and Saint George!” some audience members around us, straining forward on the very edges of their seats, even joined in. Then looked nervously at their neighbours – we were s’posed to shout back, weren’t we?

Jamie Parker's Henry is a masterful creation, balancing a warrior king and a conscience-stricken leader. Parker speaks the Shakespearean verse like it’s his mother tongue – sweeping the spectrum from matter-of-fact politicking to rallying war cry, from gentle joking to powerful fury. His Henry displays all the complexities of Shakespeare’s character: part motivational speaker, part soldier, part humble, part regal; wholly real.

With Parker at the lead, this play presents a great package. The sheer variety of tone – comic wordplay, rousing speeches, playful courtship and bloody battles – create a great evening’s entertainment.

 

Loppukiitosten aika

Tämä on näytelmä joka saa mulla aina silmät kyyneliin, monessakin eri kohtaa. Oli se sitten elokuvaversio, tai näyttämöllä. Ja tuntuu että nyt mua hemmotellaan kunnolla: ensin ja alunperin oli tietenkin Laurence Olivierin versio, mutta mulla eka näkemäni oli tietenkin Kenneth Branaghin versio, silloin 1989. Nyt tämä. Parin viikon päästä BBC:n The Hollow Crown tv-versio, jossa Tom Hiddleston vetää roolin. Ja ensi vuonna sitten Jude Law nähdään teatterissa samassa roolissa. 4 erinomaisen hyvää näyttelijää...

Jamie Parker kiittää

Turisti Globessa

Once more unto the breach, dear friends, once more;
Or close the wall up with our English dead!
In peace there's nothing so becomes a man
As modest stillness and humility:
 
But when the blast of war blows in our ears,
Then imitate the action of the tiger;
Stiffen the sinews, summon up the blood,
Disguise fair nature with hard-favoured rage;
Then lend the eye a terrible aspect.
 

This day is called the feast of Crispian:

He that outlives this day and comes safe home,
Will stand a tip-toe when this day is named,
And rouse him at the name of Crispian.

He that shall live this day, and see old age,
Will yearly on the vigil feast his neighbours,
And say, 'To-morrow is Saint Crispian:'
Then will he strip his sleeve and show his scars,
And say, 'These wounds I had on Crispin's day.'

Old men forget: yet all shall be forgot,
But he'll remember with advantages
What feats he did that day. Then shall our names,
Familiar in his mouth as household words,
Harry the King, Bedford and Exeter,
Warwick and Talbot, Salisbury and Gloucester,
 

Be in their flowing cups freshly remembered.
This story shall the good man teach his son;
And Crispin Crispian shall ne'er go by,
From this day to the ending of the world,
 

But we in it shall be rememberèd;
We few, we happy few, we band of brothers;
For he to-day that sheds his blood with me
Shall be my brother; be he ne'er so vile
This day shall gentle his condition:
 

And gentlemen in England, now a-bed
Shall think themselves accursed they were not here,
And hold their manhoods cheap whiles any speaks
That fought with us upon Saint Crispin's day.

A good leg will fall; a straight back will stoop;
a black beard will turn white;
a curled pate will grow bald;
a fair face will wither;
a full eye will wax hollow:
but a good heart, Kate,
is the sun and the moon;
or, rather, the sun, and not the moon;
for it shines bright and never changes,
but keeps his course truly. 

If thou would have such a one, take me;
and take me, take a soldier;
take a soldier, take a king.
And what sayest thou then to my love?
speak, my fair, and fairly, I pray thee. 

Esityksen jälkeen käytin aika ison summan rahaa teatterin kaupassa: t-paita, 2 x DVD (Henry IV), postikortteja, juliste, jääkaappimagneetteja, kirjanmerkki, rintanappi... Henry V folioversion kopio. Varsinkin erilaisia t-paitoja oli paljon ihania... No, lokakuussa taas menossa Globeen, katsomaan Loppiaisaattoa. Ja tekisi kyllä mieli nähdä tämä elokuussa uudestaan...

PR-kuvien copyright Globe, muut otin ihan itse, tai joku muu.