Jonottamassa lippuja...
Siinä sitten nökötettiin, teatterin edustalla toivorikkaina. Välillä kirmasin Gielgud teatterille katsomaan millainen jono siellä olisi, että olisi ostajaehdokkaita niille The Audience lipuille. Sekin oli loppuunmyyty. Nooh... Joskus ennen viittä tuli myyntiin 1 lippu, eturiviin. Hinta oli melkoinen, mutta hei, ei mahda mitään. Ostettiin se. Pikkuhiljaa siihen alkoi kerääntyä muitakin. Mä hilppasin sitä kahden teatterin väliä lukuisia kertoja, mutta ei oikein uskaltanut alkaa myymään omiaan ennenkuin olisi toiset liput plakkarissa.
Onneksi sitten lopulta tuli n. 7 riville myös muutama paikka myyntiin, ja otettiin toinen lippu siihen. Se oli vieläkin kalliimpi kuin eturivin paikka. Näin ollen uskalsin sitten mennä myymään toiset liput, ja onnekseni sain ne jonossa ainoalle olleelle miehelle kaupaksi. Ostin käsiohjelman Audienceen myös.
Siinä jonossa oli lopulta ehkä parikymmentä henkeä, ja aika moni sai kyllä lipunkin. Useamman kanssa tuli juteltua, no on mukavia keskusteluja tommoset, kun pääsee puhumaan teatterista!!
Miksi tämmöinen ratkaisu? Koska The Audience oli tulossa Suomeen NT Live sarjaan katsottavaksi kesäkuussa, ja tiesin näkeväni sen sitten siellä (niinkuin näinkin). Olisin toki ääreismielelläni nähnyt sen livenä, mutta. Judi Dench ja Ben Whishaw veivät nyt voiton.
Iloisena illan lippurumban loppumisesta mentiin syömään thaimaalais-laosilaista ruokaa johonkin teatterin viereen pikkuravintolaan. Ihan hyvää oli, jos kohta parempaakin on syöty. Sitten pikkuhiljaa tulikin aika siirtyä Noel Coward teatterille takaisin ja mennä katsomaan näytelmää.
Peter and Alice oli vieläkin parempin kun muistin. Ja nyt kun oli vielä eturivin paikka. Surullinen, liikuttava, mutta myös paljon hauskoja juttuja sisältävä näytelmä. Ben Whishaw oli juuri niin ihmeellinen ja taitava kuin muistinkin, ja oli ilo seurata niin läheltä kasvonilmeitä, eleitä ja kaikkea. Judi Dench oli myöskin vallan erinomainen. Tietenkin.
Esityksen jälkeen stage doorille, ja siellä oli aikamoinen ruuhka. Judi Dench karkasi etuoven kautta, mutta Ben tuli ihan asiallisesti paikalle. Mulla oli tällä kertaa sille lahjana Nuuskamuikkus-muki ja suklaata ja kortti. Koska sai viimeksi likööriä :-) Oli kyllä asteen kiireisempi kun viimeksi maaliskuussa. Sain nimmarin tällä kertaa näytelmän tekstiin. Ja pikaisen poseerauskuvankin. Mutta on se vaan IHANA!
Ilta ei suinkaan loppunut vielä tähän, vaan koska Peter and Alice oli niin lyhkänen näytelmä niin kerettiin ihan hyvin vielä sinne Gielgud teatterillekin.
Mullahan oli käsiohjelma jo valmiina, ja aattelin et joskos saisi Helen Mirrenin nimmarin siihen. Ja oli mulla sille lahjakin, likööriä... No, Heleniä ei näkynyt, mutta ystävällinen henkilökunta keräsi n. parikymmenpäiseltä ihmisjoukolta käsiohjelmat ja kävi keräämässä niihin rouvalta nimmarit. Ja vei mun lahjan perille.
Sen sijaan näin muutaman muun näyttelevän herran, joista erityismaininta ihastuttavalle Nathaniel Parkerille :-) Ja nähtiin myös näytelmässä esiintyneet corgit :-)
Nathaniel Parker :-)
