4 bussilastillista mummoja/pappoja täytti koko salin. Kesällä sitten Niskavuoren Naiset ja ensi talvella Myrskyluodon Maija!
Kyllä nokialaiset edelleen on harrastajateatterin aatelia!
Kuvat copyright Jaana Viinikka
maanantai 25. helmikuuta 2013
Notre Damen Kellonsoittaja / Nokian Työväen Teatteri
Jokatalvinen teatteriperinne Nokian Työväen Teatteriin tapahtui eilen. Notre Damen kellonsoittaja oli talvinäytelmä. Ihan kiinnostava toteutus, kaikki eivät olleet ihan niin hyviä laulajia, mutta pääpari Niina Siren- Haapasaari Esmeraldana ja Rami Mäkelä Gringoirena olivat oikein hyviä. Lavasteet Huillan Tapsan taattua laatua ja puvutkin olivat tosi hienot - kyllä Lundenin Marjo osaa! Jaana oli perinteisesti tehnyt käsiohjelman ja Heli vastasi ohjauksesta, tuottamisesta ja koreografioista. Nähtiin Heli väliajalla ja juteltiinkin hieman, sekä lisää näytelmän jälkeen.
4 bussilastillista mummoja/pappoja täytti koko salin. Kesällä sitten Niskavuoren Naiset ja ensi talvella Myrskyluodon Maija!
Kyllä nokialaiset edelleen on harrastajateatterin aatelia!
4 bussilastillista mummoja/pappoja täytti koko salin. Kesällä sitten Niskavuoren Naiset ja ensi talvella Myrskyluodon Maija!
Kyllä nokialaiset edelleen on harrastajateatterin aatelia!
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Macbethin ensi-iltabileet
Pian mä tän näenkin (eli 9.3.), mutta ensi-ilta oli 22.2. ja ekat kritiikit on olleet yhtä ylistystä...
The Guardian kehuu skottilaisuudella, mikä tietenkin on hyvin sopivaa... :-)
Be ready, too, for an excellent and harrowing performance from McAvoy. His Macbeth is possessed with manic brutality. We often glimpse, unnervingly, the whites of his eyes and the sudden blaze of his smile. He is a man of action whose words go awol: he chokes on "amen" and the names of the men he has killed. After murdering Duncan, he and his wife wear sleeves of blood up to their elbows.
Neljää tähteä suurin osa lehdistä on antanut... katotaan kohta mikä oli oma mielipide. Kaverini Marie kehui kanssa, kun kävi viime viikolla ennakossa katsomassa. Odotan kovasti...
The Guardian kehuu skottilaisuudella, mikä tietenkin on hyvin sopivaa... :-)
Be ready, too, for an excellent and harrowing performance from McAvoy. His Macbeth is possessed with manic brutality. We often glimpse, unnervingly, the whites of his eyes and the sudden blaze of his smile. He is a man of action whose words go awol: he chokes on "amen" and the names of the men he has killed. After murdering Duncan, he and his wife wear sleeves of blood up to their elbows.
Neljää tähteä suurin osa lehdistä on antanut... katotaan kohta mikä oli oma mielipide. Kaverini Marie kehui kanssa, kun kävi viime viikolla ennakossa katsomassa. Odotan kovasti...
James McAvoy ihanassa punaisessa parrassa
sekä vaimonsa Anne-Marie Duff ensi-iltabileissä eilen
lauantai 23. helmikuuta 2013
Next to Normal / Tampereen työväen teatteri 23.2.2013
Lauantai-illan teatteriannoksesta vastasi Tampereen Työväen Teatteri ja palkittu Broadway menestysmusikaali Next To Normal.
Pelkkiä kehuja ja kiitoksia niittänyt produktio oli kyllä kaikkien
kehujen arvoinen. Tämä oli vika tai tokavika esitys ja kaikki on
tainneet olla loppuunmyytyjä. Ymmärrän hyvin. Toim huom, tämä oli
tokavika, 7.3. on vielä vimppa mahdollisuus nähdä!
Aihe oli vaikea, ja tietenkin aika traaginen, mutta tarina oli vetävä, musiikki mukaansatempaavaa ja vaihtelevaa ja esiintyjät tosi loistavia. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä poteva perheenäiti on sairastanut pitkään, melkein 16 vuotta. Isä ja teini-ikäinen tytär ovat vähän hätää kärsimässä, mutta eniten kärsii tietenkin äiti. Hyvin näkyy kuitenkin miten äidin sairaus saa koko perheen voimaan pahoin.
Eriikka Väliahde on ihan hirveän hyvä hyperaktiivisena ja varsinkin hoitojen jälkeen hyvin masentuneena ja harhaisena äitinä. Likipitäen kaikki repliikit on laulettuja ja laulu sujuu tältä karismaattiselta naiselta! Emmi Kaislakari perheen pianoa soittavana ja huonoille teille ajautuvana tyttärenä tekee myös hienon roolin. Hieman eksyneenä isänä ehkä heikoin laulaja tästä sakista (mutta silti ihan mukiinmenevä) Puntti Valtonen.
Kolme nuorta miestä ovat kaikki ihan jees. Näistä parhaana mun mielestä Jukka Nylund (joka muuten onnistuu trendikkäissä vaatteissan näyttämään ihan mun kaverilta Ilkalta!), joka laulaa ja näyttelee upeasti. Kahtakin eri tohtoria tulkitseva Toni Harjajärvi on myös oikeinkin jees, ja Natalien poikaystävänä Juha-Matti Koskela on myös oikein hyvä.
Hieno livebändi Eeva Kontun (Konnun?) johdolla vetää kaikki biisit antaumuksella. Vaikka tätä on kai tituleerattu jossain rockmusikaaliksi, niin kyllä musiikkilajien kirjo on paaaaaaljon laajempi. Lavastus oli myös aika nerokas... Sähköshokkikohtaus oli aika karmaiseva.
Ja näin montaa kertaa en muista näyttelijöitä taputetun takaisin lavalle miesmuistiin. Lopuksi melkein koko yleisö seisoi ja huusi!
Kuvan copyright TTT Petri Kovalainen
Aihe oli vaikea, ja tietenkin aika traaginen, mutta tarina oli vetävä, musiikki mukaansatempaavaa ja vaihtelevaa ja esiintyjät tosi loistavia. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä poteva perheenäiti on sairastanut pitkään, melkein 16 vuotta. Isä ja teini-ikäinen tytär ovat vähän hätää kärsimässä, mutta eniten kärsii tietenkin äiti. Hyvin näkyy kuitenkin miten äidin sairaus saa koko perheen voimaan pahoin.
Eriikka Väliahde on ihan hirveän hyvä hyperaktiivisena ja varsinkin hoitojen jälkeen hyvin masentuneena ja harhaisena äitinä. Likipitäen kaikki repliikit on laulettuja ja laulu sujuu tältä karismaattiselta naiselta! Emmi Kaislakari perheen pianoa soittavana ja huonoille teille ajautuvana tyttärenä tekee myös hienon roolin. Hieman eksyneenä isänä ehkä heikoin laulaja tästä sakista (mutta silti ihan mukiinmenevä) Puntti Valtonen.
Kolme nuorta miestä ovat kaikki ihan jees. Näistä parhaana mun mielestä Jukka Nylund (joka muuten onnistuu trendikkäissä vaatteissan näyttämään ihan mun kaverilta Ilkalta!), joka laulaa ja näyttelee upeasti. Kahtakin eri tohtoria tulkitseva Toni Harjajärvi on myös oikeinkin jees, ja Natalien poikaystävänä Juha-Matti Koskela on myös oikein hyvä.
Hieno livebändi Eeva Kontun (Konnun?) johdolla vetää kaikki biisit antaumuksella. Vaikka tätä on kai tituleerattu jossain rockmusikaaliksi, niin kyllä musiikkilajien kirjo on paaaaaaljon laajempi. Lavastus oli myös aika nerokas... Sähköshokkikohtaus oli aika karmaiseva.
Ja näin montaa kertaa en muista näyttelijöitä taputetun takaisin lavalle miesmuistiin. Lopuksi melkein koko yleisö seisoi ja huusi!
Kuvan copyright TTT Petri Kovalainen
perjantai 22. helmikuuta 2013
Tahtoo mennä Chichesteriin!
Mutta saas nähdä, nyt on niin monta matkaa jo Britteihin suunnitelmissa tälle vuodelle, että ehken pääse/kykene/pysty enää lähtemään syys-lokakuussa Chichesterin festareille katsomaan Julian Mitchellin näytelmää Another Country.
Mulla on se leffa DVD:llä (Rupert Everett pääroolissa) ja olisi NIIN
kiva nähdä livenäkin. Näyttelijöistä tms ei ole mitään tietoa vielä.
Mutta pitää elää toivossa että tämä siirtyisi Lontooseen sitten myöhemmin; jotkut noista Chichesterin produktioista siirtyy.
Mutta pitää elää toivossa että tämä siirtyisi Lontooseen sitten myöhemmin; jotkut noista Chichesterin produktioista siirtyy.
tiistai 19. helmikuuta 2013
Frankenstein / Kansallisteatteri 16.2.2013
Lauantaina tuli poikettua Kansallisteatterissa
tuomaripäivien yhteydessä katsomassa nyt sitten uudelleen Frankenstein.
Edelleenkin oli hyvä, nyt keskityin ehkä hieman eri asioihin kun
ennakkonäytöksessä.
Pikkasen oli ehkä jotain hienosäätöä tapahtunut, mutta muuten esitys oli samanlainen kun ennakossakin. Ja Antti Luusuaniemi on kyllä hyvä!! Ja tarttee sanoa että Kansallisteatterin asiakaspalvelu on erinomaista!!
Teatterin jälkeen Sallan ja Elisan kanssa syömässä nepalilaisessa ravintolassa ihan siinä teatterin vieressä. Hyvää ruokaa ja oli tosi mukava treffata kavereita teatterin & treffien merkeissä.
Pikkasen oli ehkä jotain hienosäätöä tapahtunut, mutta muuten esitys oli samanlainen kun ennakossakin. Ja Antti Luusuaniemi on kyllä hyvä!! Ja tarttee sanoa että Kansallisteatterin asiakaspalvelu on erinomaista!!
Teatterin jälkeen Sallan ja Elisan kanssa syömässä nepalilaisessa ravintolassa ihan siinä teatterin vieressä. Hyvää ruokaa ja oli tosi mukava treffata kavereita teatterin & treffien merkeissä.
maanantai 18. helmikuuta 2013
What's On Stage palkinnot 2013
Niin, siis piti varmaankin vielä laittaa ne taannoiset What's On Stage palkintojen saajatkin! Nämähän on siis yleisön eli teatterissakävijöiden äänestämiä. Tulokset julkistettiin 17.2.2013 konserttigaalassa.
Ehdokkaat, mistä sitten sai äänestää (tai alunperin listahan oli paaaljon pidempi, mutta nämä olivat ne lopulliset ehdokkaat sitten...)
Ja tulokset sitten... Nää on sikäli hauskoja, että näkyy graafiset esitykset annetuista äänimääristäkin. Ja tulokset toisessakin muodossa.
Paras naisnäyttelijä:
1. Sheridan Smith (25,6% äänistä)
2. Billie Piper (24,7%) eli hyvin tasaista. Mä äänestin Billietä, koska se oli ensinnäkin loistava, toisekseen ainoa Julie Waltersin lisäksi ketä olin näistä nähnyt lavalla.
Paras miesnäyttelijä:
1. Rupert Everett (27,4%) ja oli myös muistaakseni mun valintani. Judas Kiss oli vaan NIIN hyvä näytelmä!
2. Mark Rylance (21%)
3. David Suchet (16,8%)
4. Luke Treadaway (16,7%) vai äänestinköhän mä Lukea? Taisin äänestää. Joka tapauksessa, näistä neljästä herrasta näin muut paitsi David Suchetin lavalla, ja kaikki oli ihan huikean hyviä rooleissaan.
Paras naissivuosa:
1. Natalie Casey (29,9%)
2. Helen McCrory (21%), oli mun äänestys, koska muita näistä naisten näytelmistä en ollut nähnyt.
Paras miessivuosa:
1. Stephen Fry (49,3%), vaikka Fry olikin hyvä, en silti äänestänyt sitä
2. Mark Gatiss (19,7%) vaan Mark Gatissia, joka oli ehdolla sekä Recruiting Officerin että 55 Daysin rooleista. Ja kummatkin nähneenä oli musta parempi kun Stephen Fry.
Musikaaliehdokkaita en ollu nähnyt yhtään, joten ei niistä sen enempää.
Sen sijaan Best ensemble performance kategoriassa:
1. Richard III & Twelfth Night (22,7%)
2. The Curious Incident of the Dog in the Night-time (17,7%) oli kyllä mun valinta, mutta molemmat oli hyviä, tai siis kaikki kolme näytelmää.
Yksi eniten mua ilahduttavia palkintoja oli Paras uusi näytelmä:
1. The Curious Incident... (32,7%) erittäin ansaitusti!!
The Effect oli 9,8% 5. ja 55 Days 8,3% 6.
Paras Shakespeare-produktio:
1. Twelfth Night (35,9%)
2. Much Ado About Nothing (20,8%)
3. Richard III (14,8%)
Näistä näin lavalla 1. ja 3. - ja mun suosikki kyllä melkeen oli Richard III. Molemmat oli kyllä loistavia, ja samat näyttelijäthän kummassakin oli, että sen puoleen. Paitsi Stephen Fry oli vaan tossa ekassa.
Paras ohjaaja oli musikaalista Sweeney Todd Jonathan Kent (34,3%) ja tokana Marianne Elliott (18,55) The Curious Incindentillä.
Huikealla ylivoimalla Danny Boylen ohjaama olympialaisten avajaisseremonia voitti parhaan teatteritapauksen palkinnon! 56,4%!
Ehdokkaat, mistä sitten sai äänestää (tai alunperin listahan oli paaaljon pidempi, mutta nämä olivat ne lopulliset ehdokkaat sitten...)
Ja tulokset sitten... Nää on sikäli hauskoja, että näkyy graafiset esitykset annetuista äänimääristäkin. Ja tulokset toisessakin muodossa.
Paras naisnäyttelijä:
1. Sheridan Smith (25,6% äänistä)
2. Billie Piper (24,7%) eli hyvin tasaista. Mä äänestin Billietä, koska se oli ensinnäkin loistava, toisekseen ainoa Julie Waltersin lisäksi ketä olin näistä nähnyt lavalla.
Paras miesnäyttelijä:
1. Rupert Everett (27,4%) ja oli myös muistaakseni mun valintani. Judas Kiss oli vaan NIIN hyvä näytelmä!
2. Mark Rylance (21%)
3. David Suchet (16,8%)
4. Luke Treadaway (16,7%) vai äänestinköhän mä Lukea? Taisin äänestää. Joka tapauksessa, näistä neljästä herrasta näin muut paitsi David Suchetin lavalla, ja kaikki oli ihan huikean hyviä rooleissaan.
Paras naissivuosa:
1. Natalie Casey (29,9%)
2. Helen McCrory (21%), oli mun äänestys, koska muita näistä naisten näytelmistä en ollut nähnyt.
Paras miessivuosa:
1. Stephen Fry (49,3%), vaikka Fry olikin hyvä, en silti äänestänyt sitä
2. Mark Gatiss (19,7%) vaan Mark Gatissia, joka oli ehdolla sekä Recruiting Officerin että 55 Daysin rooleista. Ja kummatkin nähneenä oli musta parempi kun Stephen Fry.
Musikaaliehdokkaita en ollu nähnyt yhtään, joten ei niistä sen enempää.
Sen sijaan Best ensemble performance kategoriassa:
1. Richard III & Twelfth Night (22,7%)
2. The Curious Incident of the Dog in the Night-time (17,7%) oli kyllä mun valinta, mutta molemmat oli hyviä, tai siis kaikki kolme näytelmää.
Yksi eniten mua ilahduttavia palkintoja oli Paras uusi näytelmä:
1. The Curious Incident... (32,7%) erittäin ansaitusti!!
The Effect oli 9,8% 5. ja 55 Days 8,3% 6.
Paras Shakespeare-produktio:
1. Twelfth Night (35,9%)
2. Much Ado About Nothing (20,8%)
3. Richard III (14,8%)
Näistä näin lavalla 1. ja 3. - ja mun suosikki kyllä melkeen oli Richard III. Molemmat oli kyllä loistavia, ja samat näyttelijäthän kummassakin oli, että sen puoleen. Paitsi Stephen Fry oli vaan tossa ekassa.
Paras ohjaaja oli musikaalista Sweeney Todd Jonathan Kent (34,3%) ja tokana Marianne Elliott (18,55) The Curious Incindentillä.
Huikealla ylivoimalla Danny Boylen ohjaama olympialaisten avajaisseremonia voitti parhaan teatteritapauksen palkinnon! 56,4%!
perjantai 15. helmikuuta 2013
Yksi Lensi Yli Käenpesän / Lempäälän Ns 14.2.20
Torstaina oli elämäni ensimmäinen kerta kun kävin Lempäälän
Nuorisoseuran talossa. Olikin mukava yllätys kun lipun hinnalla sai
käsiohjelman, narikan sekä pullakahvit väliajalla. Sekä vielä kaksi
lippua yhden hinnalla! Syynä oli ystävänpäivä, mitä en tullut lainkaan
ajatelleeksi kun lippuja varailin joskus alkuvuonna. Mutta mikä ihana
yllätys! Ei lippujen hinta nyt muutenkaan niin päätähuimaava ollut (16 e
kpl), mutta toki kivempi saada vielä puoleen hintaan.
No joo, näytelmänä oli Ken Keseyn kirjaan perustuva Yksi Lensi Yli Käenpesän. Kaikki on varmaan nähneet Jack Nicholsonin tähdittämän leffan, ja moni on varmaan lukenut klassikkokirjankin. Tämä versio oli suht uskollinen molemmille. NS-talo oli hyvin muutettu mielisairaalaksi. Henkilökunta oli pukeutunut hoitajiksi ja väliaikakahvillakin oli tarjolla lääkepikarillinen meille potilaille! Aivan loistavaa!
Sami Parkkisen suomennos toimi ihan mallikkaasti. Esityksen oli ohjannut Pia Koponen.
Esitys oli oikein hyvä, Randall McMurphynä ihan huikean hieno Jari Lehto. Pieni mies ja sellanen hyvä supliikki ja letkeä lavapreesens. Päällikkö Bromdenina taas isokokoinen kaljuhko Eero Väätäinen. Tässä oli annettu Bromdenille hieman enemmän kertojan ääntä... Hullujen näyttelijät olivat oikein passeleita, ainoa joka mua hieman häiritsi oli Billy Bibbittin esittäjä Paula Länsirinne. Ei siis se että se oli nainen, vaan ylipäätään ei ollut mikään varma esitys.
Valot ja pelkiustetty lavastus, mutta ne kaikki rummut tai videoilla toteutetut lentävät hanhet ja muut, todella vaikuttavaa. Harrastajateatterin esitykseksi aivan erinomainen! Pyörii Lempäälässä vielä huhtikuun alkuun asti, joten kannattaa mennä katsomaan jos vaan mahdollista.
Kaikesta (siis myös tästä) sitä nykyään tehdään traileri!
Kuvan copyright Lempäälän-Vesilahden Sanomat
No joo, näytelmänä oli Ken Keseyn kirjaan perustuva Yksi Lensi Yli Käenpesän. Kaikki on varmaan nähneet Jack Nicholsonin tähdittämän leffan, ja moni on varmaan lukenut klassikkokirjankin. Tämä versio oli suht uskollinen molemmille. NS-talo oli hyvin muutettu mielisairaalaksi. Henkilökunta oli pukeutunut hoitajiksi ja väliaikakahvillakin oli tarjolla lääkepikarillinen meille potilaille! Aivan loistavaa!
Sami Parkkisen suomennos toimi ihan mallikkaasti. Esityksen oli ohjannut Pia Koponen.
Esitys oli oikein hyvä, Randall McMurphynä ihan huikean hieno Jari Lehto. Pieni mies ja sellanen hyvä supliikki ja letkeä lavapreesens. Päällikkö Bromdenina taas isokokoinen kaljuhko Eero Väätäinen. Tässä oli annettu Bromdenille hieman enemmän kertojan ääntä... Hullujen näyttelijät olivat oikein passeleita, ainoa joka mua hieman häiritsi oli Billy Bibbittin esittäjä Paula Länsirinne. Ei siis se että se oli nainen, vaan ylipäätään ei ollut mikään varma esitys.
Valot ja pelkiustetty lavastus, mutta ne kaikki rummut tai videoilla toteutetut lentävät hanhet ja muut, todella vaikuttavaa. Harrastajateatterin esitykseksi aivan erinomainen! Pyörii Lempäälässä vielä huhtikuun alkuun asti, joten kannattaa mennä katsomaan jos vaan mahdollista.
Kaikesta (siis myös tästä) sitä nykyään tehdään traileri!
Kuvan copyright Lempäälän-Vesilahden Sanomat
torstai 14. helmikuuta 2013
Hamlet (harjoitukset) / Tampereen Teatteri 12.2.2013
Olin Eevan kanssa katsomassa Tampereen Teatterilla 21.2.
ensi-iltansa saavaa Hamletia, tai siis sen avoimia harjoituksia. Oli
hurjan kiinnostavaa, niinkun nyt aina avoimissa harjoituksissa. Osa
näyttelijöistä oli vielä sekalaisissa puvuissa, osalla osa
roolivaatteista, osalla kaikki vermeet päällä. Lavastukset, valot ja
kaikki muukin näyttivät tosi hyviltä!
Ohjaaja Mikko Viherjuuri puheli kaikenlaisia, ja muutamia kohtauksia käytiin läpi. Piti kestää tunnin ja venyi melkeen puoleentoista.
Oli aluksi hieman ennakkoluuloja "tuntematonta" Hamletia eli Tomi Alataloa kohtaan, mutta aika hyvältä sekin näytti ja kuulosti. Pitkä ja laiha ja sopivalla tavalla synkkä.
Hitsi kun menen katsomaan tätä vasta huhtikuun lopulla, tekisi mieli nähdä jo aiemminkin.
Kuva copyright Harri Hinkka, Tampereen Teatteri
Ohjaaja Mikko Viherjuuri puheli kaikenlaisia, ja muutamia kohtauksia käytiin läpi. Piti kestää tunnin ja venyi melkeen puoleentoista.
Hamlet, Horatio ja Hamletin isän haamu
Oli aluksi hieman ennakkoluuloja "tuntematonta" Hamletia eli Tomi Alataloa kohtaan, mutta aika hyvältä sekin näytti ja kuulosti. Pitkä ja laiha ja sopivalla tavalla synkkä.
Hitsi kun menen katsomaan tätä vasta huhtikuun lopulla, tekisi mieli nähdä jo aiemminkin.
Kuva copyright Harri Hinkka, Tampereen Teatteri
tiistai 12. helmikuuta 2013
Mark Rylance ja tilannekomiikka
Lontoossa huikean hienon näytelmän Richard III:n näytökset loppuivat
männä viikonlopulla ja loistava Mark Rylance osoitti tilanne- ja huumorintajuaan
pitelemällä tätä kylttiä :-)) Juurikin Richard III maalliset jäännökset löytyivät Leicesteriläisen parkkipaikan alta viime syksynä ja identiteetin vahvistus saatiin nyt tammikuussa.
maanantai 11. helmikuuta 2013
Jesus Christ Superstar / Göta Lejon 9.2.2013
Meidän kolmen naisen iskuryhmä lähti reissuun! Allekirjoittanut, Riitta
ja Jaana päättivät jättää kerrankin koirat kotiin, lyödä hynttyyt yhteen
ja suunnata yhdessä ulkomaille! Jee! Itse matka ei ollut hinnalla
pilattu, vaikka kokeilimme kaikkia mahdollisia kulkuneuvoja... Auto,
lentokone, bussi, metro, laiva ja juna sekä vielä kaupan päälle
rullaportaat!
Käytiin siis Tukholmassa katsomassa huippuloistavaa musikaalia Jesus Christ Superstar. Mä olin jo neljättä kertaa ja sain ylipuhuttua (no, ei vaatinut kauheasti suostuttelua) tytöt mukaan.
Hieman hirvitti, koska perjantaina samaan aikaan ollut lento piti lumimyrskyn takia perua. Nooh, onneksi tuuli laantui ja päästiin ihan normaalisti lentoon. Menomatka kesti siis kaikki 55 minuuttia ja kone oli hyvin tyhjä. Ja pieni. Ja aika söpökin, ja piti kivaa putputusta.
Tukholmassa syötiin sitten lounasta Arlandan kentällä (Max! hei, niillä on uusi hyvä hampurilainen, missä on salsaa ja nachoja!), ja sitten napattiin lentokenttäbussi keskustaan. Keskusasemalta sitten lähdettiin kartan kanssa kävelemään teatteria kohti, matkalla poikettiin Gudrunin vaateputiikkiin (josta Jaana osti alennusmekon). Kahville ei keretty kuiteskaan. Loskakävelyn jälkeen oltiin Göta Lejonissa joskus kolmen jälkeen.
Paikat ois voinu olla paremmatkin, vitosrivillä aika reunassa... Hyvin näki, mutta hieman liian reunassa. Hieno oli taas, kovasti oli miehistönvaihdoksia sitten viime näkemän (eli joulukuun). Suurin osa opetuslapsista oli vaihtunut (vain 4 oli samaa kuin viimeksi), samoin mm. Marian, Herodeksen ja Hannasin esittäjät. Ja oli kiva nähdä Fred Johanson takaisin Pontius Pilatuksena :-)
Kaippa ne tytötkin tykkäsi. Mä odotan lottovoittoa että vois vielä kerran lähtee katsomaan, se loppuu nyt maaliskuussa. Ja voi elämän kevät jotta Patrik Martinsson oli UPEA. Taas kerran. Meillä oli Jaanan kanssa kovaa kiistaa kumpi mahtaa nahkahousuissaan olla komeampi Ola Salo vai Patrik. No, molempi parempi. Ei se Olakaan huono ole :-)
Esityksen jälkeen metroon ja Gärdetin asemalle ja siitä kävely satamaan sitten. Paluumatka sujui sitten Silja Galaxyllä. Joka oli tosi tyhjä. Söimme alkupalapöydän ja joimme pullon hyvää uusiseelantilaista valkkaria, sekä muutamat drinksut vielä pubissa. Kerrankin oli huoleton matka - ei koiria hytissä, kenenkään ei tarvinnut ajaa aamulla jne. Mentiin kuiteskin nukkumaan jo puolenyön jälkeen.
Sunnuntaiaamuna sitten junalla Turusta Tampereelle ja kotiin. Aika väsynyttä porukkaa oli. Junamatkailu on kyllä kivaa, mutta kamalasti odottelua. Ensin satamassa reilu tunti junan lähtöön. Siitä Turun rautatieasemalle ja taas yli puoli tuntia odottelua Tampereen junaan. Plääh.
Tämä pitää ottaa uusiksi, sen verran hauskaa meillä oli!
Mitä tämä lysti sitten maksoi? No lento, laiva ja juna vähän yli satasen ja teatterilippu sitten hieman alle. Matkat oli siis naurettavan halvat (varasin kaikki jo joulukuussa) mutta teatterilippu (795 kruunua) taas turkasen kallis.
Golden Air on juuri laskeutunut tuliseen Tukholmaan
Käytiin siis Tukholmassa katsomassa huippuloistavaa musikaalia Jesus Christ Superstar. Mä olin jo neljättä kertaa ja sain ylipuhuttua (no, ei vaatinut kauheasti suostuttelua) tytöt mukaan.
Hieman hirvitti, koska perjantaina samaan aikaan ollut lento piti lumimyrskyn takia perua. Nooh, onneksi tuuli laantui ja päästiin ihan normaalisti lentoon. Menomatka kesti siis kaikki 55 minuuttia ja kone oli hyvin tyhjä. Ja pieni. Ja aika söpökin, ja piti kivaa putputusta.
Tukholmassa syötiin sitten lounasta Arlandan kentällä (Max! hei, niillä on uusi hyvä hampurilainen, missä on salsaa ja nachoja!), ja sitten napattiin lentokenttäbussi keskustaan. Keskusasemalta sitten lähdettiin kartan kanssa kävelemään teatteria kohti, matkalla poikettiin Gudrunin vaateputiikkiin (josta Jaana osti alennusmekon). Kahville ei keretty kuiteskaan. Loskakävelyn jälkeen oltiin Göta Lejonissa joskus kolmen jälkeen.
Paikat ois voinu olla paremmatkin, vitosrivillä aika reunassa... Hyvin näki, mutta hieman liian reunassa. Hieno oli taas, kovasti oli miehistönvaihdoksia sitten viime näkemän (eli joulukuun). Suurin osa opetuslapsista oli vaihtunut (vain 4 oli samaa kuin viimeksi), samoin mm. Marian, Herodeksen ja Hannasin esittäjät. Ja oli kiva nähdä Fred Johanson takaisin Pontius Pilatuksena :-)
Kaippa ne tytötkin tykkäsi. Mä odotan lottovoittoa että vois vielä kerran lähtee katsomaan, se loppuu nyt maaliskuussa. Ja voi elämän kevät jotta Patrik Martinsson oli UPEA. Taas kerran. Meillä oli Jaanan kanssa kovaa kiistaa kumpi mahtaa nahkahousuissaan olla komeampi Ola Salo vai Patrik. No, molempi parempi. Ei se Olakaan huono ole :-)
Ola ja Patrik tossa keskellä hymyilevinä
Esityksen jälkeen metroon ja Gärdetin asemalle ja siitä kävely satamaan sitten. Paluumatka sujui sitten Silja Galaxyllä. Joka oli tosi tyhjä. Söimme alkupalapöydän ja joimme pullon hyvää uusiseelantilaista valkkaria, sekä muutamat drinksut vielä pubissa. Kerrankin oli huoleton matka - ei koiria hytissä, kenenkään ei tarvinnut ajaa aamulla jne. Mentiin kuiteskin nukkumaan jo puolenyön jälkeen.
Laivan ravintolassa oli kylmä
Sunnuntaiaamuna sitten junalla Turusta Tampereelle ja kotiin. Aika väsynyttä porukkaa oli. Junamatkailu on kyllä kivaa, mutta kamalasti odottelua. Ensin satamassa reilu tunti junan lähtöön. Siitä Turun rautatieasemalle ja taas yli puoli tuntia odottelua Tampereen junaan. Plääh.
Tämä pitää ottaa uusiksi, sen verran hauskaa meillä oli!
Mitä tämä lysti sitten maksoi? No lento, laiva ja juna vähän yli satasen ja teatterilippu sitten hieman alle. Matkat oli siis naurettavan halvat (varasin kaikki jo joulukuussa) mutta teatterilippu (795 kruunua) taas turkasen kallis.
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Priscilla Queen of the Desert Tukholmaan!
Huomasinpa viikonlopulla, että eräs suosikkielokuvistani, tai lähinnä
siitä tehty musikaali, tulee Tukholmaan ensi syksynä!! Kyseessä on
nimittäin australialainen Priscilla - Queen of the Desert.
Leffan olen nähnyt monta monituista kertaa ja musikaalin Lontoossa
muutama vuosi sitten. Musikaalille (ja sen eri versioille) on oma sivunsakin.
Aivan huikean hauska (ja hetkittäin surullisempikin) tarina kolmesta drag queenista, jotka matkaavat bussillaan Sydneystä Alice Springsiin esiintymään. Matkalla sattuu ja tapahtuu, ja kolmen räiskyvän tyypin elo ja olo bussissa on hetkittäin aika haasteellista. Leffassa Anthony/Mitz roolia esittää Hugo Weaving, Ralph/Bernadette on Terence Stamp ja nuorena adoniksena Adam/Felicia on Guy Pearce.
No, musta tuntuu että vaikka Weaving on ollut tosi loistava niin Mr Smithinä Matrix-trilogiassa kuin Elrondina LOTR-elokuvissa, niin tämä on kyllä miehen paras rooli. Sama pätee kyllä Guy Pearceen.
Leffa sai aikanaan Oscarinkin 1995 parhaasta puvustuksesta - ja ihan syystä!
Yksi iso osa niin elokuvaa kuin tietenkin musikaaliakin on se musiikki. Koska kyseessä on drag-artistit, kuullaan paljon discoklassikoita Gloria Gaynorista Donna Summeriin.
No, nyt tämä sama musikaaliproduktio tulee Tukholmaan. Siis KAIKKI on samaa kuin Lontoossa, mutta esiintyjät paikallisia. Jo pelkästään tämä saa mut ihan sekaisin ilosta, mutta ei tässä vielä kaikki. Ne esiintyjät.
Ensinnäkin Björn Kjellman on Bernadette. Viimeksi tämä charmantisti harmaantunut herra nähtiin Suomenkin telkkarissa aivan järisyttävän hienossa kolmiosaisessa sarjassa Torka aldrig tårar utan handskar (Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin) josta mun on pitänytkin kirjoittaa oma postaus (kaikki osat vielä Areenassa nähtävissä). Björn on esiintynyt paljon niin musikaaleissa kun perinteisimmissä näyttelijänrooleissa.
Toisekseen Jesus Christ Superstarissa nyt kohta vuoden verran Jaakob nuoremman roolin laulanut Erik Hoiby tulee olemaan Felicia! Huh!
Naispääosassa on Pernilla Wahlgren, jolla on kanssa vankka musikaalitausta... Mä en oikeestaan tiedä ketä se esittää, koska roolinimi on Diva. Onko se sitten se Alice Springsissä asuva kasinonpitäjä vai sitten vaan joku Drag Queen...? No, eiköhän siitä selviä lisää myöhemmin.
Jaaaaa, sokerina pohjalla: Mitzin roolissa kukapa muukaan kun maailman ihanin Patrik Martinsson!! Mä oikeasti meinasin pyörtyä kun luin tämän!!
Mä niinkun oikeestaan etsin tietoa missä herra Martinsson esiintyy seuraavaksi kun JCS:n esitykset keväällä loppuu, koska aattelin että oli se mikä hyvänsä (vaikka tavallinen näytelmä, ruotsiksi) niin menisin katsomaan. En voinut käsittää uskomatonta onneani kun aloitin etsinnät Göta Lejonin sivuilta ja näin Priscillan mainokset!
Ensi-ilta on 21.9. ja kuinka sattuukaan, että Viggon lasten luonnetesti on Ruotsissa seuraavana päivänä! Eli olen sen viikonlopun kuitenkin maassa. Lipunmyynti alkaa 22.2. ja koitan siis saada liput tuohon ensi-iltaan, niin pääsee samalla reissulla. Sitten jos se on (ja luultavasti onkin) loistava, niin Nokian Nipot vois pikkujoulumatkailla sinne, ja Tukholman koiranäyttely on taas joulukuussa ja...
Aivan huikean hauska (ja hetkittäin surullisempikin) tarina kolmesta drag queenista, jotka matkaavat bussillaan Sydneystä Alice Springsiin esiintymään. Matkalla sattuu ja tapahtuu, ja kolmen räiskyvän tyypin elo ja olo bussissa on hetkittäin aika haasteellista. Leffassa Anthony/Mitz roolia esittää Hugo Weaving, Ralph/Bernadette on Terence Stamp ja nuorena adoniksena Adam/Felicia on Guy Pearce.
No, musta tuntuu että vaikka Weaving on ollut tosi loistava niin Mr Smithinä Matrix-trilogiassa kuin Elrondina LOTR-elokuvissa, niin tämä on kyllä miehen paras rooli. Sama pätee kyllä Guy Pearceen.
Leffa sai aikanaan Oscarinkin 1995 parhaasta puvustuksesta - ja ihan syystä!
Yksi iso osa niin elokuvaa kuin tietenkin musikaaliakin on se musiikki. Koska kyseessä on drag-artistit, kuullaan paljon discoklassikoita Gloria Gaynorista Donna Summeriin.
Musikaalista, vas. Mitzi, Bernadette ja Felicia
No, nyt tämä sama musikaaliproduktio tulee Tukholmaan. Siis KAIKKI on samaa kuin Lontoossa, mutta esiintyjät paikallisia. Jo pelkästään tämä saa mut ihan sekaisin ilosta, mutta ei tässä vielä kaikki. Ne esiintyjät.
Ensinnäkin Björn Kjellman on Bernadette. Viimeksi tämä charmantisti harmaantunut herra nähtiin Suomenkin telkkarissa aivan järisyttävän hienossa kolmiosaisessa sarjassa Torka aldrig tårar utan handskar (Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin) josta mun on pitänytkin kirjoittaa oma postaus (kaikki osat vielä Areenassa nähtävissä). Björn on esiintynyt paljon niin musikaaleissa kun perinteisimmissä näyttelijänrooleissa.
Toisekseen Jesus Christ Superstarissa nyt kohta vuoden verran Jaakob nuoremman roolin laulanut Erik Hoiby tulee olemaan Felicia! Huh!
Naispääosassa on Pernilla Wahlgren, jolla on kanssa vankka musikaalitausta... Mä en oikeestaan tiedä ketä se esittää, koska roolinimi on Diva. Onko se sitten se Alice Springsissä asuva kasinonpitäjä vai sitten vaan joku Drag Queen...? No, eiköhän siitä selviä lisää myöhemmin.
Jaaaaa, sokerina pohjalla: Mitzin roolissa kukapa muukaan kun maailman ihanin Patrik Martinsson!! Mä oikeasti meinasin pyörtyä kun luin tämän!!
Mä niinkun oikeestaan etsin tietoa missä herra Martinsson esiintyy seuraavaksi kun JCS:n esitykset keväällä loppuu, koska aattelin että oli se mikä hyvänsä (vaikka tavallinen näytelmä, ruotsiksi) niin menisin katsomaan. En voinut käsittää uskomatonta onneani kun aloitin etsinnät Göta Lejonin sivuilta ja näin Priscillan mainokset!
Ensi-ilta on 21.9. ja kuinka sattuukaan, että Viggon lasten luonnetesti on Ruotsissa seuraavana päivänä! Eli olen sen viikonlopun kuitenkin maassa. Lipunmyynti alkaa 22.2. ja koitan siis saada liput tuohon ensi-iltaan, niin pääsee samalla reissulla. Sitten jos se on (ja luultavasti onkin) loistava, niin Nokian Nipot vois pikkujoulumatkailla sinne, ja Tukholman koiranäyttely on taas joulukuussa ja...
tiistai 5. helmikuuta 2013
Manchester/Macbeth liput ja muuta lippuasiaa
Manchester Festivalin liput yleisöille tuli myyntiin viime perjantaina, ja Macbeth möi
kaikki esitykset loppuun vajaassa 10 minuutissa. Kerrankin onnisti, eli
onnistuin nappaamaan 2 lippua sinne sitten!! Ou jee, supertyytyväinen!
Tämä on siis heinäkuussa ja alustavan matkasuunnitelman tein jo, mutta
lentoja tai mitään en ole varannut. Odotellaan että tulisi ensin rahaa
jostain :-) Noi liput nyt oli vaan hankittava heti. Pirun kalliitakin
olivat, ja ei mitään tietoa millaset paikat on. Kun ei esityspaikkaakaan
ole kerrottu. Ihan sama.
Mä koitan siihen heinäkuiselle Macbeth-matkalle ympätä myös 2 näytelmää Lontoossa, sen jo aiemmin mainitun Cripple of Inishmaanin lisäksi Noel Cowardin näytelmän Private Lives (Toby Stephens ja Anna Chancellor) Gielgud Theatressa.
Torstaina tulee sitten NT:n Othello-liput myyntiin. Tänään alkoi Priority-jäsenten lipunmyynti, ja näinköhän meille Advance-jäsenille jää mitään? Puhumattakaan normaaleista lipunostajista. Hyvin ne tuntui menevän kaupaksi, ja kauheat ruuhkat oli sekä puhelinpalvelussa, nettisivuilla kuin paikan päälläkin.
Mä koitan siihen heinäkuiselle Macbeth-matkalle ympätä myös 2 näytelmää Lontoossa, sen jo aiemmin mainitun Cripple of Inishmaanin lisäksi Noel Cowardin näytelmän Private Lives (Toby Stephens ja Anna Chancellor) Gielgud Theatressa.
Torstaina tulee sitten NT:n Othello-liput myyntiin. Tänään alkoi Priority-jäsenten lipunmyynti, ja näinköhän meille Advance-jäsenille jää mitään? Puhumattakaan normaaleista lipunostajista. Hyvin ne tuntui menevän kaupaksi, ja kauheat ruuhkat oli sekä puhelinpalvelussa, nettisivuilla kuin paikan päälläkin.
Rory Kinnear Jagona ja Adrian Lester Otellona.
Ensi viikolla 11.2. tulee vielä myyntiin Royal Shakespeare Companyn Richard II, ja päätin että loka-marraskuun vaihteessa vois tehdä
sellaisen pitkän viikonlopun reissun, olla pari yötä
Stratford-Upon-Avonissa, ja käydä katsomassa tuon. Se siirtyy sitten
Lontooseen kyllä joulukuussa, mutta... Tästä mä siis 23.1. kirjoitinkin jo. Voi vinde, mä en ees tiedä mitä näistä mä odotan eniten!!
maanantai 4. helmikuuta 2013
James Phelps teatterissa!
Mun suosikki-Potter-näyttelijä James Phelps pääsee näyttämölle!
Valitettavasti näytöksiä on vaan muutama hassu, joten ei onnistu nyt
näkeminen. Kyseessä on siis The Boy Who Was Woody Allen, joka kuulostaa aika kiinnostavalta.
Pieni haastattelupätkä asian tiimoilta.
TW: You’ve worked on lots of films in recent years. Which is better, film-ing or theatre-ing?
JP: This is actually my first theatre gig! But it’s something I’ve always wanted to do. It is very different to filming; if you mess up filming, you cut and retake… however, on stage if you mess up then you have to get on with it… I’m praying that doesn’t happen though.
Pieni haastattelupätkä asian tiimoilta.
TW: You’ve worked on lots of films in recent years. Which is better, film-ing or theatre-ing?
JP: This is actually my first theatre gig! But it’s something I’ve always wanted to do. It is very different to filming; if you mess up filming, you cut and retake… however, on stage if you mess up then you have to get on with it… I’m praying that doesn’t happen though.
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Lisää Frankenstein kritiikkejä
Aika monessa aikakauslehdessä on nyt ollut Kansallisteatterin Frankenstein-arvio, mutta tässä muutama sanomalehtikriitiikki. Mainontaa on myös aikalailla... Hyvä juttu.
Keskisuomalainen ja kriitikko Anu Puska
blogisti Valonkuvaaja
Turun Sanomat ja kriitikko Ilona Kangas
Tiedonantaja ja kriitikko Helena Häme
Satakunnan Kansa ja kriitikko Matti Linnavuori
Skenet-blogissa kriitikko Martti Mäkelä
Keskisuomalainen ja kriitikko Anu Puska
blogisti Valonkuvaaja
Turun Sanomat ja kriitikko Ilona Kangas
Tiedonantaja ja kriitikko Helena Häme
Satakunnan Kansa ja kriitikko Matti Linnavuori
Skenet-blogissa kriitikko Martti Mäkelä
lauantai 2. helmikuuta 2013
Sakespearen Kootut Theokset / TTT Klubi 30.1.2013
Viime keskiviikkona kävin kohta vuoden täyttävässä TTT-Klubissa Eevan kanssa katsomassa teatteri Siperian & TTT:n kimppatuotantoa Sakespearen Kootut Theokset-näytelmää.
Viime kesänä meni samalla miehityksellä Hämeenlinnan kesäteatterissa,
ja pikkiriikkisen sitä oli ajantasaistettu (esim. Anne Hathaway/Les
Miserables-vitsi) ja kirjoitinkin siitä 9.8. täällä.
Edelleenkin oli ratkiriemukas, meillä oli hyvät paikat (oltiin hyvissä ajoin paikalla, koska siellä ei ole numeroituja paikkoja) ja Teemu Palosaari on ihan nuoren Hugh Jackmanin näkönen! Jaa, hyvin esitys sopi intiimiin ja pieneen teatteriklubiinkin, lavasteet nyt vaan oli vähän pienemmät :-) Sattuikin olevan vielä ensi-ilta, mutta ei tainnut talo ihan täynnä olla silti.
Loistavat Teemu Palosaari, Mikko Nousiainen ja Tuukka Huttunen
Edelleenkin oli ratkiriemukas, meillä oli hyvät paikat (oltiin hyvissä ajoin paikalla, koska siellä ei ole numeroituja paikkoja) ja Teemu Palosaari on ihan nuoren Hugh Jackmanin näkönen! Jaa, hyvin esitys sopi intiimiin ja pieneen teatteriklubiinkin, lavasteet nyt vaan oli vähän pienemmät :-) Sattuikin olevan vielä ensi-ilta, mutta ei tainnut talo ihan täynnä olla silti.
Uusi trailerikin aiheesta...
Tennantin Hamlet ja pääkallo
Vaikka
onkin vanhaa asiaa, niin enpä ollut tiennyt että Royal Shakespeare Companyn muutaman vuoden takaisessa Hamlet-tuotannossa (se missä oli David Tennant, ja mistä tehtiin sitten myynti-DVD myöskin) mukana ollut rekvisiitta-pääkallo olikin ihan oikea :-) No huh!
Ja lisää pääkalloasiaa Hamletin tiimoilta tässä kiinnostavassa artikkelissa!
Ja lisää pääkalloasiaa Hamletin tiimoilta tässä kiinnostavassa artikkelissa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)