Hedwig and the Angry Inch / Göta Lejon 25.5.2016

Musikaali minkä olen halunnut nähdä about aina.

Pääroolissa yksi maailman ihkuimmista artisteista.

Ei siis kovin kauaa tarvinnut pohtia suuntaanko Tukholmaan toukokuussa. Göta Lejon on tuttu paikka, siellä on nyt tullut viime vuosina hypättyä useampaan otteeseen.

  

Hedwig and the Angry Inch on noussut jonkunlaiseen kulttimusikaalin asemaan. Ja koska valitettavasti kukaan ei sitä tunnu Suomessakaan tekevän, ja uusinta Lontoo-versiotakin saadaan vielä odotella (villi veikkaus on että loppuvuonna 2016 tai 2017 se tulisi), niin Tukholmaan sitten. Kun ei rahaa Broadwayllekään ole lähteä. Tekstin kirjoitti alunperin John Cameron Mitchell, jonkun verran omakohtaisista kokemuksistaan. Hän myös veti Hedwigin roolin alkuperäisessä produktiossa (1998) sekä leffaversiossa (2001). Ja palasipa vielä viime keväänä Broadwaylle vetämään muutamaksi kuukaudeksi, 52-vuotiaana (kuvien ja videoiden perusteella varsin mainiossa vedossa). Musiikin ja lyriikat ovat lähtöisin Stephen Traskin kynästä. Hyvin glam-rock-vaikutteista tämä on, tykkään!

John Cameron Mitchell viime vuonna loppukiitoksissa. Ola Salo oli aamutakissa, murr...

Tarinan tiivistelmä: Hansel syntyy ja kasvaa Itä-Berliinissä 80-luvulla, ennen muurin murtumista. Hansel tuntee olevansa kuitenkin tyttö eikä poika, ja kun tulee mahdollisuus muuttaa länteen amerikkalaisen sotilaan vaimona, Hedwig-äiti kustantaa sukupuolenvaihdosleikkauksen ja antaa oman passinsa. Näin Hansel muuttuu Hedwigiksi. Operaatio menee kuitenkin myttyyn, ja siitä musikaalin nimikin tulee*. Elämä Ameriikoissa ei kuitenkaan suju niinkuin Strömsössä, trailerparkin elämä ei ole ihan sitä... Ja kun ukkokin lähtee ensimmäisenä hääpäivänä toisen miehen matkaan. Muurikin murtuu.

Mutta Hedwig ei lannistu vaan perustaa The Angry Inch -nimisen rockbändin, vetää peruukkia päähän ja ottaa lavat haltuun. Sitten Hedwig kohtaa teinipoika Tommyn, ja se on menoa, kadonnut toinen puolisko on löytynyt! Tommystä tulee iso rockstara Tommy Gnosis, osittain Hedwigin kirjoittamien biisien ansiosta. Hedwig romahtaa lopuksi ja luopuu drag-lookistaan. Onneksi on sentään aviopuoliso Yitzak. Hyvin dramaattinen loppu.

Hedwig on musikaali, tai en tiedä edes onko se oikein varsinainen musikaali. Ehkä enemmänkin kuin rockkonsertti. Mitään dialogia ei juuri ole, vaan tarina kerrotaan kappaleiden muodossa, kuin rockkeikalla. Hedwig kyllä höpisee kaikkea, mutta muiden esiintyjien rooli on lähinnä esittää bändin jäseniä. Puhereploja ei taida olla edes muilla kuin Yitzakilla. Ja tietty sitten Hedwigillä, sen show tämä kokonaan on.

En voisi kuvitella enää parempaa tyyppiä solahtamaan Hedwigin nahkoihin kuin Ola Salon. Ihan kuin rooli olisi räätälöity hänelle! Mies on sopivan androgyyni, ja kuin kotonaan peruukeissa, voimakkaassa meikissä, seksikkäissä hepenissä ja korkokengissä. Ola osaa laulaa, esiintyä, flirttailla, ja olla täydellinen Drama Queen! Aivan upeaa työtä. Ola todella ottaa yleisönsä, purskutellen vettä eturivin päälle ja hipsiessään siinä ihmisten hiuksia hipelöiden. Oli se sitten rokimpaa menoa tai tunteita raastavaa balladia. Aina yhtä hurmaava ja ihana.

Muukin porukka oli oikein soittotaitoista ja näyttivät sopivan rockhenkisiltä myös. Yitzakin roolissa on aina ollut nainen, vaikka hän on siis mies (eli drag-queen Israelista). Lisa Stadell hoiti tonttinsa erinomaisesti; ilmeitä, eleitä, kävelytyyliä ja vaatteita myöten. Lauluäänikään ei ollut pöllömpi.

Omaa esityksen seuraamista hankaloitti hieman kieli. Eli siis oma ruotsinkielenpuutteeni. Välillä Hedwig vuodattaa pitkiä monologeja, ja vaikka asian ydin tuli (ainakin useimmiten) selväksi, niin hienosäädössä ois ollut toivomisen varaa. Siksikin odotan tämän näkemistä englanniksi. Leffa on kyllä tilattu, mutta ei ole vielä näkynyt. Spotifystä olen kyllä kuunnellut useampaakin eri levytystä ahkerasti.

Tämä on aika lyhyt juttu, ilman väliaikaakin. Fiilis on kuin bändikeikalla, mikä se tietty niinkun onkin. Mua harmittaa kovasti kun istuin sellaisen 30-40 -vuotiaan naiskaksikon rinnalla, joista se mua lähin piti KOKO esityksen ajan puhelinta auki, aina parin minuutin välein sitä selaten. Voi helvatti... loin siihen murhaavia katseita sen sata kertaa, ei mitään vaikutusta. Miten kukaan viitsii tulla esitykseen ja sitten roikkua somessa koko ajan. Ja vielä aikuinen ihminen. Liput kuiteskin olivat aika kalliit. Se vähän häiritsi iltaa. Tai aika paljonkin.

Sen verran tämä vei mukanaan, että muistikirjaan olen kirjoittanut vain:

Peruukit! Puvut! Ola (ja tässä iso SYDÄN).

Kielimuuri.

Biisit hienoja.

No, siinä se ehkä pähkinänkuoressa olikin.

Hugo Hansen vastaa ohjauksesta ja Denise Holland Bethke koreografioista. Mutta erikoiskiitos pukusuunnittelija Annsofi Östbergh Nybergille ja peruukeista & maskeerauksesta Erika Nicklassonille. Vallan upeaa työtä.

Esityksiä oli vain toukokuun ajan, mutta hyvä uutinen: Hedwig on mahdollista nähdä lokakuussa vielä kolme kertaa Tukhomassa (17.-19.10.) ja Malmössä kahdesti (22.-23.10.). Osta liput täältä - et kadu! Menisin itsekin uudelleen jos vaan kalenteriin sopisi (17.10. voisi muuten sopiakin... eli hihkase jos kiinnostaisi lähteä!).

 

Tässä muutamia haastattelulinkkejä, tosin vain ruotsiksi, ken haluaa syventyä Göta Lejonin Hedwigiin tarkemmin. TV4 Nyhetsmorgon on mukana 3 esiintyjää, ja Kändis TV:ssä pääsemme hieman kurkistamaan kulissien taaksekin. Ja pari kritiikkiäkin/juttua: Svenska Dagbladet ja Sydsvenskan. Ja vetääpä Ola TV4:n studiossa pari biisiäkin Sugar Daddy ja Min Gamla Peruken (Wig in a Box). Juu, hienoa menoa.

Esityskuvien copyright Mattias Edwall
muut omia

*
Long story short
When I woke up from the operation
I was bleeding down there
I was bleeding from the gash between my legs
My first day as a woman
and already it’s that time of the month
But two days later
the hole closed up
The wound healed
and I was left with a one inch mound of flesh
where my penis used to be
where my vagina never was
A one inch mound of flesh with a scar running down it
like a sideways grimace
on an eyeless face
Just a little bulge
It was an angry inch

Jesus Christ Superstar / Göta Lejon 9.2.2013

Meidän kolmen naisen iskuryhmä lähti reissuun! Allekirjoittanut, Riitta ja Jaana päättivät jättää kerrankin koirat kotiin, lyödä hynttyyt yhteen ja suunnata yhdessä ulkomaille! Jee! Itse matka ei ollut hinnalla pilattu, vaikka kokeilimme kaikkia mahdollisia kulkuneuvoja... Auto, lentokone, bussi, metro, laiva ja juna sekä vielä kaupan päälle rullaportaat!

 Golden Air on juuri laskeutunut tuliseen Tukholmaan

Käytiin siis Tukholmassa katsomassa huippuloistavaa musikaalia Jesus Christ Superstar. Mä olin jo neljättä kertaa ja sain ylipuhuttua (no, ei vaatinut kauheasti suostuttelua) tytöt mukaan.

Hieman hirvitti, koska perjantaina samaan aikaan ollut lento piti lumimyrskyn takia perua. Nooh, onneksi tuuli laantui ja päästiin ihan normaalisti lentoon. Menomatka kesti siis kaikki 55 minuuttia ja kone oli hyvin tyhjä. Ja pieni. Ja aika söpökin, ja piti kivaa putputusta.

Tukholmassa syötiin sitten lounasta Arlandan kentällä (Max! hei, niillä on uusi hyvä hampurilainen, missä on salsaa ja nachoja!), ja sitten napattiin lentokenttäbussi keskustaan. Keskusasemalta sitten lähdettiin kartan kanssa kävelemään teatteria kohti, matkalla poikettiin Gudrunin vaateputiikkiin (josta Jaana osti alennusmekon). Kahville ei keretty kuiteskaan. Loskakävelyn jälkeen oltiin Göta Lejonissa joskus kolmen jälkeen.

Paikat ois voinu olla paremmatkin, vitosrivillä aika reunassa... Hyvin näki, mutta hieman liian reunassa. Hieno oli taas, kovasti oli miehistönvaihdoksia sitten viime näkemän (eli joulukuun). Suurin osa opetuslapsista oli vaihtunut (vain 4 oli samaa kuin viimeksi), samoin mm. Marian, Herodeksen ja Hannasin esittäjät. Ja oli kiva nähdä Fred Johanson takaisin Pontius Pilatuksena :-)

Kaippa ne tytötkin tykkäsi. Mä odotan lottovoittoa että vois vielä kerran lähtee katsomaan, se loppuu nyt maaliskuussa. Ja voi elämän kevät jotta Patrik Martinsson oli UPEA. Taas kerran. Meillä oli Jaanan kanssa kovaa kiistaa kumpi mahtaa nahkahousuissaan olla komeampi Ola Salo vai Patrik. No, molempi parempi. Ei se Olakaan huono ole :-)

Ola ja Patrik tossa keskellä hymyilevinä

Esityksen jälkeen metroon ja Gärdetin asemalle ja siitä kävely satamaan sitten. Paluumatka sujui sitten Silja Galaxyllä. Joka oli tosi tyhjä. Söimme alkupalapöydän ja joimme pullon hyvää uusiseelantilaista valkkaria, sekä muutamat drinksut vielä pubissa. Kerrankin oli huoleton matka - ei koiria hytissä, kenenkään ei tarvinnut ajaa aamulla jne. Mentiin kuiteskin nukkumaan jo puolenyön jälkeen.

Laivan ravintolassa oli kylmä

Sunnuntaiaamuna sitten junalla Turusta Tampereelle ja kotiin. Aika väsynyttä porukkaa oli. Junamatkailu on kyllä kivaa, mutta kamalasti odottelua. Ensin satamassa reilu tunti junan lähtöön. Siitä Turun rautatieasemalle ja taas yli puoli tuntia odottelua Tampereen junaan. Plääh.

Tämä pitää ottaa uusiksi, sen verran hauskaa meillä oli!


Mitä tämä lysti sitten maksoi? No lento, laiva ja juna vähän yli satasen ja teatterilippu sitten hieman alle. Matkat oli siis naurettavan halvat (varasin kaikki jo joulukuussa) mutta teatterilippu (795 kruunua) taas turkasen kallis.

JCS Tukholmassa, taas!

En varmaan ole ihan terve, mutta ostin itselleni juurikin lipun katsomaan Jesus Christ Superstaria Tukholmaan 16.12. Hyppään samaan kyytiin Anun kanssa, joka on menossa koiranäyttelyyn, ja itse asiassa Tuula ja Pilvikin lähtee koirineen. Ja ehkä mä jopa saatan ottaa Viggon mukaan sinne näyttelyyn. Esitys alkaa klo 15, jotta hyvin kerkee molempiin ja iltalaivalla takaisin.

Sain lipun riviltä 11, eli aika kaukaa... mutta ei haittaa. Kai siitäkin näkee Patrik Martinssonin ja Ola Salon.

Jesus Christ Superstar / Göta Lejon 18.10.2012

No... pääsiäisen ensi-ilta oli niin hieno, että jo silloin päätin että uudelleen tämä on nähtävä. Ja Minna lupasi lähteä mukaan, jee!

 Odotellaan että esitys alkaa... Tunnelma katossa!

Pieniä henkilöstövaihdoksia oli, eli Herodeksen, Pontius Pilateksen ja Marian esittäjät olivat vaihtuneet. Tästä syystä myös käsiohjelma oli tehty uusiksi. Joten piti ostaa sitten se uusikin :-)

Mutta Ola Salo ja Patrik Martinsson olivat edelleen päärooleissa, ja varsinkin Patrik oli LOISTAVA. Olan ääni oli jotenkin vaisu, olisiko ollut flunssaa tai jotain tulossa. Meidän paikat oli seiskarivin keskellä ja olihan se loppuunmyyty. Esitykset jatkuvat maaliskuulle asti, ja kai se pitää koittaa jotenkin vielä tulla katsomaan...

Pieniä muutoksia oli myös esityksessä. Sellaisia pikkujuttuja, ja parannuksia ehkä. Se ainakin oli parannus, että loppukohtauksessa missä Juudas laskeutuu katosta ja laulaa nimibiisin, niin Patrik heittää punaisen takin pois ja laulaa lopun paidatta. Siinä vaiheessa oltiin Minnan kanssa molemmat astmakohtauksen partaalla. No huh, mikä mies, ja mikä ääni!!

Vaikka Ola Salo on ihmeellinen ja aivan loistava ja Jeesuksena ihan yliveto, niin tarttee sanoa että Patrik Martinsson varasti kyllä koko show'n. Niinkuin se kyllä teki ensi-illassakin, ei sen puoleen. Kyllä se on äärimmäisen karismaattinen ja vielä sairaan hieno laulajakin. Juudaksen kappaleet kun nyt on vielä suurin osa rokkibiisejäkin.

Hauska loppukaneetti reissulle... Muutaman twitter-viestin taisin laittaa aiheesta P. Martinssonin ylistys. Mä koitin sitä kyllä etsiä Twitteristä, mutta en löytänyt. Noh, herra oli kuin olikin siellä, ja oli retweetannut yhden mun viesteistä. Olikohan vähän noloa... :-)) Mutta on se ihana!

Herrat kiittävät myös orkesteria.

Juu, tämän verran piti rikkoa kuvauskieltoa, että sain otettua loppukumarruksista kuvia. Harmittaa kun toi yksi on epätarkka... kun se ois muuten ollu niin hyvä.

Jesus Christ Superstar / Göta Lejon 8.4.2012

Vihdoin pääsiäinen ja reissu Tukholmaan! Liputhan musikaalin ensi-iltaan ostin jo Lontoossa ollessa marraskuussa eli heti samalla sekunnilla kun tulivat myyntiin.


Nyt on sitten Ola Salo ja muutama muukin tähti nähty. Tarttee sanoa että kokemus oli vallan mykistävä. Ola oli aivan LOISTAVA, siis hypnoottisen hyvä Jeesus. Ja ei ainoastaan laulajana, vaan myös tulkitsijana ja näyttelijänä. Ihan huikea esitys. Tässä pieni ääninäyte, joka on Malmön versiosta vuodelta 2008. Jesus (Ola Salo): Getsemane

Ja tässä Götä Lejon teatterin traileri.

Ola on tehnyt tämän uuden ruotsinnoksenkin, jo siihen 2008 Malmössa olleeseen versioon. Ja vaikka ei multa ruotsinkieli ihan täydellisesti sujukaan, niin yllättävän paljon sai selvää. Laulajat artikuloivat aika selkeästi. Kaikki sanat on painettu myös ohjelmalehtiseen (kuva alla). Ja kun tarina on pääpiirteissään tuttu...


Esitys oli siis järisyttävän hyvä. Olan lisäksi Judaksena ollut Patrik Martinsson oli aivan tajuttoman upea. Siis miten hieno rockääni! Siinä missä Ola pääsee vetämään aika korkealta, niin Patrik rokkasi! Huh. Sukat pyörii vieläkin jaloissa. Paikat oli kuudennelta riviltä, ei nyt ihan keskeltä mutta melkein. Aivan loistavat, siitä näki ja kuuli kaiken tosi hyvin.


Laulajat olivat puvustettu kunnon rockmeiningin mukaisesti. Tai siis Jeesus, Maria ja opetuslapset olivat rokkarilookissa... Lavastus oli teollisuusalueen oloinen. Kaikki koreografiat ja kuoro-osuudet onnistuivat säväyttämään. Ja siinä missä Malmön esitys noudatteli (ainakin näkemieni kuvien ja videopätkien perusteella) vuoden 1973 elokuvan ylöspanoa, niin tässä oli lähdetty ihan uusille linjoille, esim. loppukohtauksessa (punaiset puvut).

Järjettömän upea esitys. Yleisö antoi aplodeja joka välissä. Ja kun kyseessä oli ensi-ilta niin paikalla oli paljon ruotsalaisia julkkiksia ja muita. Ohjaaja Ronny Danielsson istui meidän takana. Esityksen jälkeen oli siinä käytävällä ja kun mentiin ohi niin kiitin erinomaisesta show'sta :-)

Jeesus ja Juudas

Lopuksi Olan haastattelu, sis. pätkiä esityksestä.

Göta Lejon teatterin sivuille

Kaikki kevään esitykset myytiin loppuun aika nopeasti, ja jatkuu sitten syksyllä. Onnistuin saamaan liput lokakuulle, seitsemänneltä riviltä, ja lähdetään sitten Minnan kanssa uusintakierrokselle :-)

Göta Lejon oli upea miljöö, vanha elokuvateatteri missä oli hienot kattomaalaukset ja patsaita parvella ja kaikkea. Aika ahdasta oli paikoitellen, kun ihmiset kiskovat kuohujuomia aulassa. Myynnissä oli myös t-paitoja ja pitihän semmoinenkin saada.

Kyllä huomasi kuka tässä on se Tähti, mutta isoja aplodeja sai myöskin Anna-Maria Hallgarn (Maria), Fred Johanson (Pontius Pilatus), Morgan Alling (Herodes) ja Janne Åström (Kajafas). Loistavia laulajia kaikki tyynni. Ja melkeen tarttee sanoa että vähintään yhtä hyvä Ola Salon kanssa oli Patrik Martinsson. Mikä ääni! Samalla porukalla oltiin jo Malmössä liikkeellä, eli Jesus ja Judas oli samat tyypit, ja muutamat muutkin. Ja siinä missä Olalla oli näyttävä kokoparta (ihan oma!) Malmön produktiossa, niin tässä oli vaan sänki ja peruukki.

Toi video on Malmöstä, lehdistötilaisuudesta, mutta laitoin ne nyt tähän, koska Ola ja Patrik on samat laulajat kuin tässä Tukholman produktiossa...

Olen vieläkin ihan mykistynyt.

Noi viralliset kuvat on Göta Lejonin sivuilta ja Ola Salo & Patrik Martinsson lavalla ihan omia ottamia...