Thalia-palkinnot 2011

Viime sunnuntaina järjestettiin historian toinen Thalia-gaala, missä palkittiin ansioituneita teatterintekijöitä. Muista palkinnoista en kommentoi, mutta TTT:n hieno Tuire Salenius sai parhaan naisnäyttelijän palkinnon!! Salenius palkittiin äidin roolistaan huikean hienossa Pieni Raha -näytelmässä. Sen lisäksi viime aikoina hän on mielestäni loistanut Elokuu-näytelmän narkkariäitinä ja tietenkin Äitinä Sirkku Peltolan trilogiassa Suomen Hevonen - Yksiöön en Äitee ota - Lämminveriset.

Raadin perustelut:

Tuire Saleniuksen näyttelijäntyö on tarkkaa, oivaltavaa ja terävästi läsnä olevaa. Pidempi yhteistyö teoksen ohjaajan kanssa näkyy minimalistisen tyylin herkullisena hallintana.

Ja tässä kaikki palkitut: Thalia palkitut 2011

Vincent River / Tampereen Työväen Teatteri 25.3.2011

Käytiin eilen Sonjan kanssa TTT:ssä, katsomassa "kohunäytelmää" Vincent River. Philip Ridleyn alkuperäistekstin on suomentanut Sami Parkkinen ja ohjannut Mikko Roiha.

Poikansa menettäneen keski-ikäisen Anitan roolissa loistava Tiina Weckström ja 17-vuotiaan (mutta ah, niin kokeneen) Jamien roolissa henkeäsalpaava Markus Riuttu. Molemmat tekivät todella rankat roolit, sekä fyysisesti että varmaan myös henkisesti. Anitan poika on kuollut hieman mystisesti ja väkivaltaisesti ja Jamiella on tarkempaa tietoa asiasta... Seurattuaan Anitaa kuukausia, hän pistäytyy kylässä, ja siitä alkaa selvittely mitä Vincentille oikein tapahtui ja mikä oli Jamien osuus hänen kuolemassaan. Oliko Jamie Vincentin salainen rakastettu ja löysikö hän ruumiin? Jamietakin on hakattu... Anita ei millään meinaa/halua uskoa että hänen (ainoa?) poikansa oli homo.

Aihe oli rankka, toteutus oli rankka. Mutta kaikenkaikkiaa todella hienosti näytelty ja tulkittu. Lavastus oli äärimmäisen pelkistetty, musiikki tuki tarinaa ja taustalla näytetty videokollaasi auttoi hahmottamaan kertomusta.

Aamulehden Jussi Suvanto kirjoitti näytelmästä näin:

Juuri purkaus on se sana, jolla tämän esityksen näyttelijäntyötä voi parhaiten kuvata. Tiina Weckström ja Markus Riuttu näyttelevät tavalla, joka tuo mieleen luonnonvoimien myllerryksen, mutta ei tingi lainkaan tarkkuudesta tai herkkyydestä.



Kuvan copyright Mika Meskanen

Lämminveriset / Tampereen Työväen Teatteri 22.3.2011

Tampereen Työväen Teatterissa ei kyllä oikeastaan huonoja esityksiä näekään. Tämäkään ilta ei ollut poikkeus. Sirkku Peltolan trilogian päätösosa Lämminveriset oli varsinaista näyttelijätyön juhlaa. Kotalan perheen vaiheita seurattiin jo Suomenhevosessa 2005 ja sitten sen jälkeen oli vuorossa Yksiöön en äitee ota 2008. Nyt perhe on joutunut sillan alle asumaan...

Aimo Räsänen on varmaan yksi Suomen parhaita näyttelijöitä, taas kerran. Kai Kotalan roolissa hän pääsee revittelemään oikein kunnolla :-) Maria Aron lakoninen Äite ja Tuire Saleniuksen Äiti ovat kyllä vallan taitavia myös. Pentti Helin Hamedina on jotenkin surullisenhassu. Kaitsu löytää myös tyttöystävä-Jaanan, jonka kanssa seukkaavat... Jaanana loistava Janne Kallioniemi.

Lavastus oli ihan sairaan hieno, lumisine maisemineen ja jättimäisine betonisiltoineen. Oli myös upeat valot, ja hieno Gypsy Guides -orkesteri ja Taivastrio, jotka soittivat livenä lavalla (piano, sello, viulu).

Kaikenkaikkiaan hulppean hieno esitys, joka hersyi nokkelaa ja hauskaa dialogia ja hienoja kohtauksia. Vaikka se koko pohjavire ihmisten syrjäytymisestä nykyajan Suomessa ja sosiaalipuolen riittämättömyydestä onkin synkkää, ahdistavaa ja vakavaa, ja näytelmän loppukin surullinen. Silti näytelmä on hauska ja varsin viihdyttävä.

Viimeiset esitykset

Jos joku tätä lukee ja miettii hyviä teatterikokemuksia, niin TTT:ssä on muutama hyvä näytelmä loppumassa pian. Menkää ihmeessä katsomaan jos kykenette!


Elokuu

Viimeiset esitykset:

la 26.3. klo 19

pe 8.4. klo 19

to 14.4. klo 19

Vanha päänäyttämö



Todellinen löytö

Viimeiset esitykset:
la 2.4. klo 19

pe 15.4. klo 19

la 30.4. klo 19

Kellariteatteri

Molemmat näytelmät erittäin katsomisen arvoisia!

Corto Maltesen Seikkailut / Q-teatteri 16.3.2011

Eilen tuli käytyä Helsingissä Q-teatterissa (pitkästä, pitkästä aikaa). Corto Maltesen Seikkailut oli se mikä sinne veti. Oli aika, 90-luvun alussa, kun tuli käytyä katsomassa kaikki mitä Q-teatteri esitti. Pirun Kaunis Tyttö on edelleenkin yksi hienoimpia teatterikokemuksia ikinä ;-) Näin sen silloin 4 kertaa (joista yksi tosin Tampereen teatterikesässä). Se oli ihan klassikko!

Teatteri oli entisellään, ja näyttelijöistäkin osa oli samoja kuin "silloin joskus". Näytelmän kotisivut.

Tykkään kovasti Hugo Prattin Corto-sarjakuvista, ja kun syksyllä kuulin että tekeillä on teatteri, niin pitihän ne liput hankkia hetimmiten. Ja kuka voisi paremmin esittää tätä onnensoturia ja laivatonta kapteenia kuin Tommi Korpela? Tommi oli aivan ilmetty Corto! Huh! Aivan henkeäsalpaavan loistava, pulisonkeja myöten :-)

Kuva Patrik Pesonius

Näytelmä oli muutenkin hyvä, vauhdikas ja mukaansatempaava. Varsinkin puoliajan jälkeen vauhti kiihtyi. Kaikki olivat rooleissan erinomaisia. En ole niin kauheasti koskaan tykännyt Jani Volasesta, mutta täytyy sanoa, että tässä hän oli aivan mahtava Rasputin! Siis maanisen hullu ja ihan briljantti. Varsinkin toisella puoliajalla.

Janne Hyytiäinen oli lukuisissa eri rooleissaan myös tosi hyvä. Taisto Oksasella oli kanssa ainakin 10 roolia, ja kaikki olivat erinomaisen viihdyttäviä. Naisnäyttelijöitä oli 2, mutta rooleja toki toistakymmentä. Pirjo Lonka oli tosi tosi hyvä, mutta eu Kreeta Salminenkaan pöllömpi ollut.

Mutta ehkä sarjakuvia tuntemattomalle voi olla ettei kaikki avautunut. Niin monia juonenkäänteitä ja kuvioita tässä oli. Lavastus oli tosi pelkistetty. Musiikki ja äänitehosteet toimivat hyvin. Paljon oli huutoa ja ammuntaa ja kuolemisia... Tupakka/sikari (kamalan hajuiset yrttitupakat) käryävät jatkuvasti, liki kaikilla. Puvustus oli sopivaa ja nopeat vaatteiden vaihdotkin sujuivat ilmeisesti.

Yleisö oli tosi nuorta, kai tämmöinen sarjakuvasta tehty sitten vetoaa nuoriin? Vaikkei musta Corto Malteset olekaan mitään nuorten sarjakuvaa välttämättä, enempi aikuisten. Siis ei mitään K-18 materiaalia, vaan niin sellaista "vakavahenkistä" ja syvällisiä ja kulttuurisia asioita käsitteleviä, etten tiedä kuinka monen 12-18 vuotiaan yleissivistys tai muu antaa myöten lukea ja ymmärtää niitä. Itse en ainakaan olisi siinä iässä jaksanut lukea ainuttakaan kahta sivua pidemmälle.

Kauppalehden kriitikko Tommi Aitio kirjoitti hauskasti:

"Savukiehkurat vain leijuvat ilmatilassa, kun laivaton merikapteenimme kulkee Venetsiasta Rodokselle ja Bakuun ja aina Samarkandiin asti. Yksityiskohta on tärkeä, sillä tikkaria imutteleva Corto olisi yhtä kaukana todellisuudesta kuin Suomi jalkapalloilemassa MM-kisojen finaalissa. Brasilialaiset pikkusikarit ja turkkilaiset röökit kuuluvat Corton legendaan siinä missä kipparinhattu ja valkoiset seilorihousut."

ja vielä:

"Gibraltarilaisen mustalaisnaisen poika syntyi ilman elämänviivaa kämmenessään. Koska jokaisella miehellä on kohtalonsa, Corto itse viilsi viivan isänsä partaveitsellä. Symboliikka on selvää: tosi seikkailija kirjoittaa itse oman kohtalonsa, eikä siihen ulkopuolisen maailman kuohut tai muutamat stalinit ja rasputinit paljoa vaikuta."

Kaiken kaikkiaan: loistokas esitys!

Much Ado About Nothing / Wyndham's Theatre

13.8. menossa katsomaan Lontooseen ihanaa Shakespearen näytelmää Much Ado About Nothing. Esityksistä on jo loppuunmyytyjä iso osa.

Wyndhams Theatre:n sivut

Ensi-iltaan on nyt 61 päivää ja tässä promokuva pääparista Benedick ja Beatrice (David Tennant ja Catherine Tate).

Rimpsuja ja Ruusuja / Nokian Työväen Teatteri 13.3.2011

Nokian teatterissa tänään, Tapio Parkkisen Rimpsuja ja Ruusuja eli ties-kuinka-mones-näytelmä-Nokian-teatterille. Ihan mukava, kepeä esitys. Naisvaltainen esiintyjäkaarti (vain 2 miesroolia). Mukana vanhat hyvät konkarit, ja muutama tuorekin vahvistus. Ei mikään superjuttu, mutta sellainen kiva iltapäivän vietto.

Sen jälkeen pitkästä, pitkästä aikaa syömässä Nokian Pepperissä. Talon possu oli edelleen sairaan hyvää (se kastike!).

Kulttuurin kesto (AL juttu 1.3.2011)

Tämän päivän Aamulehdessä (1.3.2011) mainio toimittaja Matti Kuusela kirjoittaa eri kulttuuritapahtumien kestosta, miten ne ovat monesti aivan liian pitkiä. Väitteenä on että kaikki yli 3 tuntia kestävä on katsojan aliarviointia.

Esimerkki/ideaaliaikoja:

musiikkitilaisuus 1,5 h + encore
konsertti 1 h 50 min
teatteri 2 h 50 min väliaikoineen
elokuva 1 h 40 min

Jalkapallo opettaa, että esityksen ihanteellinen kesto on 2 x 45 minuuttia.

"Mikä teatterintekijöitä oikein riivaa? Suuruudenhulluus? Höplähuulisuus? Superego? Kehno itsetunto? Laiskuus? Ahneus? Hölmöys? Vai sittenkin silkka ammattitaidottomuus, kyvyttömyys nähdä ytimeen?"

Tamperelaisen Komediateatterin johtaja Panu Raipia kiteyttää hyvin:
-Minulla on sellainen motto, että katsojan pitää poislähtiessä ajatella "joko se loppui", ei "eikö se jo lopu".

Hmm, asiaa! Kyllä se Pitkän päivän matka yöhön viime viikolla melkein 3,5 tuntisena oli himppasen liian pitkä.

Lisäksi artikkelissa on kainalojuttuna hauska taulukko, missä on lueteltu erilaisten tapahtumien kestoja. Viimeisenä mainitaan kriketti, jonka kesto on pari päivää. "On mielenkiintoisempaa seurata ruohon kasvavan kuin krikettiottelun etenevän". :-))

Niin totta (siksi minua ei lupauksistani huolimatta ole saatu houkuteltua krikettiä katsomaan livenä).

Koko juttu Puheenaihe: Kolmen tunnin teatteriesitys on katsojan aliarviointia.