Hedwig and the Angry Inch / Göta Lejon 25.5.2016

Musikaali minkä olen halunnut nähdä about aina.

Pääroolissa yksi maailman ihkuimmista artisteista.

Ei siis kovin kauaa tarvinnut pohtia suuntaanko Tukholmaan toukokuussa. Göta Lejon on tuttu paikka, siellä on nyt tullut viime vuosina hypättyä useampaan otteeseen.

  

Hedwig and the Angry Inch on noussut jonkunlaiseen kulttimusikaalin asemaan. Ja koska valitettavasti kukaan ei sitä tunnu Suomessakaan tekevän, ja uusinta Lontoo-versiotakin saadaan vielä odotella (villi veikkaus on että loppuvuonna 2016 tai 2017 se tulisi), niin Tukholmaan sitten. Kun ei rahaa Broadwayllekään ole lähteä. Tekstin kirjoitti alunperin John Cameron Mitchell, jonkun verran omakohtaisista kokemuksistaan. Hän myös veti Hedwigin roolin alkuperäisessä produktiossa (1998) sekä leffaversiossa (2001). Ja palasipa vielä viime keväänä Broadwaylle vetämään muutamaksi kuukaudeksi, 52-vuotiaana (kuvien ja videoiden perusteella varsin mainiossa vedossa). Musiikin ja lyriikat ovat lähtöisin Stephen Traskin kynästä. Hyvin glam-rock-vaikutteista tämä on, tykkään!

John Cameron Mitchell viime vuonna loppukiitoksissa. Ola Salo oli aamutakissa, murr...

Tarinan tiivistelmä: Hansel syntyy ja kasvaa Itä-Berliinissä 80-luvulla, ennen muurin murtumista. Hansel tuntee olevansa kuitenkin tyttö eikä poika, ja kun tulee mahdollisuus muuttaa länteen amerikkalaisen sotilaan vaimona, Hedwig-äiti kustantaa sukupuolenvaihdosleikkauksen ja antaa oman passinsa. Näin Hansel muuttuu Hedwigiksi. Operaatio menee kuitenkin myttyyn, ja siitä musikaalin nimikin tulee*. Elämä Ameriikoissa ei kuitenkaan suju niinkuin Strömsössä, trailerparkin elämä ei ole ihan sitä... Ja kun ukkokin lähtee ensimmäisenä hääpäivänä toisen miehen matkaan. Muurikin murtuu.

Mutta Hedwig ei lannistu vaan perustaa The Angry Inch -nimisen rockbändin, vetää peruukkia päähän ja ottaa lavat haltuun. Sitten Hedwig kohtaa teinipoika Tommyn, ja se on menoa, kadonnut toinen puolisko on löytynyt! Tommystä tulee iso rockstara Tommy Gnosis, osittain Hedwigin kirjoittamien biisien ansiosta. Hedwig romahtaa lopuksi ja luopuu drag-lookistaan. Onneksi on sentään aviopuoliso Yitzak. Hyvin dramaattinen loppu.

Hedwig on musikaali, tai en tiedä edes onko se oikein varsinainen musikaali. Ehkä enemmänkin kuin rockkonsertti. Mitään dialogia ei juuri ole, vaan tarina kerrotaan kappaleiden muodossa, kuin rockkeikalla. Hedwig kyllä höpisee kaikkea, mutta muiden esiintyjien rooli on lähinnä esittää bändin jäseniä. Puhereploja ei taida olla edes muilla kuin Yitzakilla. Ja tietty sitten Hedwigillä, sen show tämä kokonaan on.

En voisi kuvitella enää parempaa tyyppiä solahtamaan Hedwigin nahkoihin kuin Ola Salon. Ihan kuin rooli olisi räätälöity hänelle! Mies on sopivan androgyyni, ja kuin kotonaan peruukeissa, voimakkaassa meikissä, seksikkäissä hepenissä ja korkokengissä. Ola osaa laulaa, esiintyä, flirttailla, ja olla täydellinen Drama Queen! Aivan upeaa työtä. Ola todella ottaa yleisönsä, purskutellen vettä eturivin päälle ja hipsiessään siinä ihmisten hiuksia hipelöiden. Oli se sitten rokimpaa menoa tai tunteita raastavaa balladia. Aina yhtä hurmaava ja ihana.

Muukin porukka oli oikein soittotaitoista ja näyttivät sopivan rockhenkisiltä myös. Yitzakin roolissa on aina ollut nainen, vaikka hän on siis mies (eli drag-queen Israelista). Lisa Stadell hoiti tonttinsa erinomaisesti; ilmeitä, eleitä, kävelytyyliä ja vaatteita myöten. Lauluäänikään ei ollut pöllömpi.

Omaa esityksen seuraamista hankaloitti hieman kieli. Eli siis oma ruotsinkielenpuutteeni. Välillä Hedwig vuodattaa pitkiä monologeja, ja vaikka asian ydin tuli (ainakin useimmiten) selväksi, niin hienosäädössä ois ollut toivomisen varaa. Siksikin odotan tämän näkemistä englanniksi. Leffa on kyllä tilattu, mutta ei ole vielä näkynyt. Spotifystä olen kyllä kuunnellut useampaakin eri levytystä ahkerasti.

Tämä on aika lyhyt juttu, ilman väliaikaakin. Fiilis on kuin bändikeikalla, mikä se tietty niinkun onkin. Mua harmittaa kovasti kun istuin sellaisen 30-40 -vuotiaan naiskaksikon rinnalla, joista se mua lähin piti KOKO esityksen ajan puhelinta auki, aina parin minuutin välein sitä selaten. Voi helvatti... loin siihen murhaavia katseita sen sata kertaa, ei mitään vaikutusta. Miten kukaan viitsii tulla esitykseen ja sitten roikkua somessa koko ajan. Ja vielä aikuinen ihminen. Liput kuiteskin olivat aika kalliit. Se vähän häiritsi iltaa. Tai aika paljonkin.

Sen verran tämä vei mukanaan, että muistikirjaan olen kirjoittanut vain:

Peruukit! Puvut! Ola (ja tässä iso SYDÄN).

Kielimuuri.

Biisit hienoja.

No, siinä se ehkä pähkinänkuoressa olikin.

Hugo Hansen vastaa ohjauksesta ja Denise Holland Bethke koreografioista. Mutta erikoiskiitos pukusuunnittelija Annsofi Östbergh Nybergille ja peruukeista & maskeerauksesta Erika Nicklassonille. Vallan upeaa työtä.

Esityksiä oli vain toukokuun ajan, mutta hyvä uutinen: Hedwig on mahdollista nähdä lokakuussa vielä kolme kertaa Tukhomassa (17.-19.10.) ja Malmössä kahdesti (22.-23.10.). Osta liput täältä - et kadu! Menisin itsekin uudelleen jos vaan kalenteriin sopisi (17.10. voisi muuten sopiakin... eli hihkase jos kiinnostaisi lähteä!).

 

Tässä muutamia haastattelulinkkejä, tosin vain ruotsiksi, ken haluaa syventyä Göta Lejonin Hedwigiin tarkemmin. TV4 Nyhetsmorgon on mukana 3 esiintyjää, ja Kändis TV:ssä pääsemme hieman kurkistamaan kulissien taaksekin. Ja pari kritiikkiäkin/juttua: Svenska Dagbladet ja Sydsvenskan. Ja vetääpä Ola TV4:n studiossa pari biisiäkin Sugar Daddy ja Min Gamla Peruken (Wig in a Box). Juu, hienoa menoa.

Esityskuvien copyright Mattias Edwall
muut omia

*
Long story short
When I woke up from the operation
I was bleeding down there
I was bleeding from the gash between my legs
My first day as a woman
and already it’s that time of the month
But two days later
the hole closed up
The wound healed
and I was left with a one inch mound of flesh
where my penis used to be
where my vagina never was
A one inch mound of flesh with a scar running down it
like a sideways grimace
on an eyeless face
Just a little bulge
It was an angry inch

Evita / Göta Lejon 30.10.2014

Piti sitten Tanskan koiranäyttelyreissun yhteyteen buukata musikaali-iltakin, ja sitä varten muuttaa laiva päivälaivaksi, joka taas tarkoitti yötä myöten ajoa Tanskaan... Ei herkkua, varsinkin kun olin kuumeinen ja kipeä koko reissun ajan. Mutta sai ikään kuin samalla reissulla käytyä katsomassa mitä Göta Lejon -teatterissa saatiin aikaan Evitasta...

Pelkästään jo Patrik Martinssonin Chen takia kannatti hilautua Tukholmaan asti. Se on nyt tullut todistetuksi parissa aiemmassakin tuotannossa samaisessa teatterissa. Jesus Christ Superstarin näin neljästi sen vuoden aikana mitä sitä esitettiin ja Priscillan valitettavasti vain kerran. Jokaisessa Patrik on varastanut show'n totaalisesti. Ja niin kävi nytkin.

Vaikka pääroolin Evana olikin ihan mukiinmenevä Charlotte Perrelli, niin ei sen karisma ollut mitään Chen rinnalla. Mun mielestä se näytti kovin vanhalta rooliin, eikä lauluäänikään mitenkään häikäissyt. Jotenkin kylmä ääni. Prostituoitu (Lisa Stadell) oli sen sijaan erinomainen laulaja ja Juan Peron (Daniel Engman) raamikas ja näyttävä. Magaldista (Rolf Lydahl) ei jäänyt oikein mitään mielikuvaa.

Tässä oli paljon samaa porukkaa tekemässä kuin noita jo mainittuja musikaalejakin. Esiintyjissäkin oli samoja tyyppejä. Ensemblessä on mukana paljon hyviä tanssijoita.

Mun muistikirja alkaa Evitan kohdalla näin: "Patrik M. pyyhkii muilla laulajilla lattiaa" :-) Eipä siihen ole mitään lisättävää vieläkään. Mutta ettei tämä juttu jäisi ihan liian lyhyeksi, katsotaan mitä muuta mä olen kuumehouruissani kirjoittanut.

Che on läsnä oikeasti koko näytelmän ajan, tarkkailemassa vähintään, ellei sitten osallistumassa aktiivisesti. Hyvin fyysinen Che muutenkin. Che myös laulaa paljon, mun mielestä enemmän kuin TTT:n versiossa. Ja pääsee kunnolla revittelemäänkin rockäänensä kanssa hetkittäin. Pakko kehua vielä erikseen näitä vaatteita: erittäin hyvin istuvat housut, yönsininen paita, musta liivit. Todella tyylikästä. Ja Che tanssimassa!

Mikki Kuntun valosuunnittelu ja videoinstallaatiot kehun ainakin, koska ne ovat aika upeita. Mies osaa asiansa. Varsinkin keskellä lavaa olevaan isoon pyörivään kuutioon kun heijastetaan valoja ja liikkuvaa kuvaa, vau. Lavastus oli aika modernia, mutta toimi hyvin. Puvut näyttäviä, joka kohtaukseen sopivia. Milloin vaaleita ja vaatimattomampia ja milloin täynnä glamouria. Evan valkoinen tylliunelma ja timanttikorut on huikeat! Valkoiset valon säteet valaisevat kun tämä laulaa Argentiinasta ja kyynelistä. Evalla on kauheasti hyvin nopeita puvunvaihdoksia.

Eva alkaa hiipua loppua kohden ja lopulta ei entisestä loistosta ole jäljellä mitään. Perrelli tuo tämän hyvin esiin, yhdessä tietysti hyvän maskeerauksen kanssa.

Visuaalisesti näyttävä ja hyvin erilainen TTT:n Evitaan verrattuna. En tiedä onko kokonaisuutena parempi vai huonompi, mutta Che ainakin on maailmanhistorian upein :-)

Huomatkaa Tampereen Silmäaseman pussukka :-) Suklaata ja teetä...

Esitykset jatkuvat maaliskuun 2015 loppuun, eli vielä kerkeää!

Virallisten kuvien copyright Peter Knutson
Patrikin loppukumarruskuvat omia.

Priscilla, Queen of the Desert / Göta Lejon 21.9.2013

Kyllä, oli se oikein toimiva kokonaisuus myös ruotsiksi! Paljon paljetteja, tekoripsiä ja höyhenpuuhkia (yleisöllä). Lavalla oli sitten niin paljon kimallusta ja glamouria, että riittää useiksi viikoiksi! Puvustukset olivat niin järisyttävän hienot kun vaan olla voi. Kaikki muukin toimi, jopa dialogi ja laulujen ruotsinnetut tekstit. Munkin rajoitetulla kielitaidolla pysyi hyvin kärryillä, koska tarinan tuntee niin hyvin.

Siitä on jo muutamia vuosia kun olen Lontoon esityksen nähnyt, mutta hyvin uskolliselta tämäkin versio vaikutti. Ja onko tuo nyt ihme, koska tekijä/taustatiimi on sama. Leffan olen taas nähnyt jo niin monta kertaa että ei kykene muistamaan. Viimeksi heinäkuussa Lontoossa ihan leffateatterissa.

Esirippukin oli valaistu, nimittäin väliajalla valot 

olivat syttyneet melkein koko matkalle.

Ensi-iltatarjoilut olivat hulppeat (pinkkiä samppanjaa, pinkkejä leivoksia) mutta en kyllä maistanut kumpiakaan. Paljon ruotsalaisia julkkiksia paikalla, mutta en tietenkään tunnistanut ketään :-) Mun vieressä istunut nainen otti kovasti kuvia edessä istuneesta miehestä, mutta ei aavistustakaan kuka se mahtoi olla. Upeita drag queenejä oli myös katsomossa, sekä paljon miespareja. Diskopalloja katossa, vaaleanpunaisia ilmapalloja ja katsojat toivotettiin ovella tervetulleeksi... Yleisössä oli paljon myös englantia puhuvia ihmisiä, joista ainakin muutamien kuulin kommentoivan, etteivät ymmärtäneet halaistua sanaa, mutta pitivät silti näkemästään.

Mites ne esiintyjät sitten? Kaikki oli tosi hyviä. Kärkikolmikko tietenkin erityisen taitavia. Patrik Martinsson (joka siis loisti Göta Lejonin Jesus Christ Superstarin esityksissä viime vuonna Judaksen roolissa) oli oikein loistava Tick/Mitzi, kuten oli odotettavissakin. Ja tarttee sanoa että 46-vuotiaaksi mieheksi niin on kyllä mielettömässä kunnossa. Ei ihan illan kauneimmat sääret, mutta melkein.

 

Erik Hoiby (joka kunnostautui myös JCS:ssa, Jaakob nuorempana) taisi silti olla illan tähti. Huikean hieno esitys Adam/Feliciana. Ja Erikillä oli sitten vissiin ne esityksen upeimmat sääret :-) Mutta camp-hengessä ihan loistava!


Björn Kjellman oli erinomainen Bernadette. Näistä kolmesta hän on selkeästi Ruotsissa tunnetuin näyttelijä, mutta mä en ole muualla nähnyt kai, kun tv-minisarjassa Torka aldrig tårar utan handskar, missä oli kyllä myös hyvä.

Vasemmalta Erik Hoiby, Björn Kjellman ja Patrik Martinsson

Erinomaisia olivat myös ensemble-esiintyjät. Loistavia tanssijoita ja joukkokohtaukset olivat vallan hienoja. Orkesteri soitti mallikkaasti, ja itse en huomannut ainakaan mitään isompia mokia (yhdessä kohdassa yhden taustatanssijan päähineen valot eivät palaneet). Itse Priscilla (bussi) oli näyttävä, ja jaksan edelleenkin ihmetellä miten ne ledivalot saadaan toimimaan niin hienosti bussin "väreinä". Hirmuisen nopeita vaatteiden vaihtoja, ja koska istuin kuudennella rivillä, niin huomasin miten jotkut näyttävimmät meikit oli tehty (sellainen naamio kumilenksuilla).

 

Musiikki hienoa, mutta se hieman harmittaa että Abbaa ei näissä teatteriversioissa kuulla tekijänoikeussyistä lainkaan. Ilmeisestikin Mamma Mia -musikaali aiheutti sen, että vaikka alkuperäisessä Priscilla elokuvassa  Abbaa kuultiinkin, niin lavalla enää ei :-( Mutta onneksi jäljelle jäi tukku muita hyviä diskohittejä.

500 pukua, 60 peruukkia, 150 kenkäparia, 200 päähinettä... kyllä niillä saadaan aikaan näyttävyyttä. Vai mitä sanotte tästä Erik Hoibyn muutama viikko Instagramiin laittamasta kuvasta? Tuohon kun vielä lisätään n. 80 cm korkeat peruukit, niin avot - Sydneyn oopperatalopuvut on valmiit!

Esityksen lopuksi oli kukitusten ja puheiden vuoro. Vaikka muu tiimi oli saapunut ulkomailta niin Kristjan Ra. Kristjansson (no alunperin hänkin on Islannista) veti esittelyt vastaavan tuottajan ominaisuudessa. Yhtä lukuunottamatta koko tuotantoporukka oli paikalla kuulemassa yleisön suosionosoituksia.

Tässä hieman lauletaan kukitusten jälkeen.

Ruotsalaiselle teatteriyleisölle tarttee antaa kyllä täydet pisteet. Huomasin sen jo JCS:ssä (kaikissa neljässä esityksessä mitä kävin katsomassa) ja nyt taas. Heti alusta asti taputukset, vihellykset ja muu eläytyminen oli sataprosenttista. Lopussa iso osa porukasta nousi seisomaan ja mekkalasta ei ollut loppua tulla. Ihanaa! Ensi-illassa nyt aina on paljon esiintyjien tuttuja ja silmäätekeviä muutenkin, mutta uskoisin että yleisö käyttäytyy yhtä riehakkaasti jatkossakin. Minäkin meinaan seuraavaan kertaan hankkia höyhenpuuhkan. Ai mikä seuraava kerta? En tiedä koska, mutta kyllä tämä uudelleen pitää nähdä!

 

Arvosteluitakin on alkanut tippua, sekä tekijöiden haastatteluja.

Patrik Martinsson radiossa, P4 Östergötland. Aftonbladet antoi neljä tähteä ja kehui myös Patrikia:

"Patrik Martinsson och Erik Høiby sjunger mycket och briljant, förutom att vara bra skådespelare."

Norrköpings Tidningar sivut kehui myös:

Det finns tre huvudroller. Linköpingskillen Patrik Martinsson är bekant. Han gör sin känslige Tick till en öm fadersgestalt som i slutscenen återser sonen som verkade ha förlorat sin far. Eric Høiby blir till ett energiknippe som det slår gnistor om, hans superfjolliga Adam intar scenen på ett strålande vis medan Björn Kjellman visar skådespelarkonst med sin nyansrika gestaltning av Bernadette.

Ruotsalainen gay-sivusto QX kehui Priscillaa maasta taivaaseen :-)

Huvudrollsdamerna då?

Jo, QX coverboy Erik Höiby är galet grym som kaxiga ungdrugan Felicia. Han är käftig fjolla ut i fingerspetsarna och spelar även känsliga scener med oerhörd finess. Patrik Martinsson är druga nummer två, Tick/Mitzi, en stor men lite otacksam roll vars story för musikalen framåt. Mot slutet framkallar Martinsson dock tårar i uppsättningens starkaste och finaste scen…

Men mitt i detta fantastiska så reser sig Björn Kjellman ändå huvudet över alla andra. Vilken prestation! Jag har sett honom i flertalet roller genom åren, men som transexuella Bernadette är han outstandning. Han fångar den gamla divan i varenda gest, vartenda röstläge och varenda känsla. Björn Kjellman ÄR den bittra, roliga och fantastiska damen som blomstrar upp när två yngre dragqueens tar honom med på resan genom Australiens öken. Han skapar magi i varenda scen han är med i. Guldmask nu, tack.

Ensi-ilta oli siis lauantaina 21.9. Tukholman Göta Lejon-teatterissa, ja esitykset jatkuvat vielä toivon mukaan ensi vuonnakin. Liput ovat tyyriitä, mutta ehdottomasti on katsomisen arvoinen!

Jesus Christ Superstar / Göta Lejon 9.2.2013

Meidän kolmen naisen iskuryhmä lähti reissuun! Allekirjoittanut, Riitta ja Jaana päättivät jättää kerrankin koirat kotiin, lyödä hynttyyt yhteen ja suunnata yhdessä ulkomaille! Jee! Itse matka ei ollut hinnalla pilattu, vaikka kokeilimme kaikkia mahdollisia kulkuneuvoja... Auto, lentokone, bussi, metro, laiva ja juna sekä vielä kaupan päälle rullaportaat!

 Golden Air on juuri laskeutunut tuliseen Tukholmaan

Käytiin siis Tukholmassa katsomassa huippuloistavaa musikaalia Jesus Christ Superstar. Mä olin jo neljättä kertaa ja sain ylipuhuttua (no, ei vaatinut kauheasti suostuttelua) tytöt mukaan.

Hieman hirvitti, koska perjantaina samaan aikaan ollut lento piti lumimyrskyn takia perua. Nooh, onneksi tuuli laantui ja päästiin ihan normaalisti lentoon. Menomatka kesti siis kaikki 55 minuuttia ja kone oli hyvin tyhjä. Ja pieni. Ja aika söpökin, ja piti kivaa putputusta.

Tukholmassa syötiin sitten lounasta Arlandan kentällä (Max! hei, niillä on uusi hyvä hampurilainen, missä on salsaa ja nachoja!), ja sitten napattiin lentokenttäbussi keskustaan. Keskusasemalta sitten lähdettiin kartan kanssa kävelemään teatteria kohti, matkalla poikettiin Gudrunin vaateputiikkiin (josta Jaana osti alennusmekon). Kahville ei keretty kuiteskaan. Loskakävelyn jälkeen oltiin Göta Lejonissa joskus kolmen jälkeen.

Paikat ois voinu olla paremmatkin, vitosrivillä aika reunassa... Hyvin näki, mutta hieman liian reunassa. Hieno oli taas, kovasti oli miehistönvaihdoksia sitten viime näkemän (eli joulukuun). Suurin osa opetuslapsista oli vaihtunut (vain 4 oli samaa kuin viimeksi), samoin mm. Marian, Herodeksen ja Hannasin esittäjät. Ja oli kiva nähdä Fred Johanson takaisin Pontius Pilatuksena :-)

Kaippa ne tytötkin tykkäsi. Mä odotan lottovoittoa että vois vielä kerran lähtee katsomaan, se loppuu nyt maaliskuussa. Ja voi elämän kevät jotta Patrik Martinsson oli UPEA. Taas kerran. Meillä oli Jaanan kanssa kovaa kiistaa kumpi mahtaa nahkahousuissaan olla komeampi Ola Salo vai Patrik. No, molempi parempi. Ei se Olakaan huono ole :-)

Ola ja Patrik tossa keskellä hymyilevinä

Esityksen jälkeen metroon ja Gärdetin asemalle ja siitä kävely satamaan sitten. Paluumatka sujui sitten Silja Galaxyllä. Joka oli tosi tyhjä. Söimme alkupalapöydän ja joimme pullon hyvää uusiseelantilaista valkkaria, sekä muutamat drinksut vielä pubissa. Kerrankin oli huoleton matka - ei koiria hytissä, kenenkään ei tarvinnut ajaa aamulla jne. Mentiin kuiteskin nukkumaan jo puolenyön jälkeen.

Laivan ravintolassa oli kylmä

Sunnuntaiaamuna sitten junalla Turusta Tampereelle ja kotiin. Aika väsynyttä porukkaa oli. Junamatkailu on kyllä kivaa, mutta kamalasti odottelua. Ensin satamassa reilu tunti junan lähtöön. Siitä Turun rautatieasemalle ja taas yli puoli tuntia odottelua Tampereen junaan. Plääh.

Tämä pitää ottaa uusiksi, sen verran hauskaa meillä oli!


Mitä tämä lysti sitten maksoi? No lento, laiva ja juna vähän yli satasen ja teatterilippu sitten hieman alle. Matkat oli siis naurettavan halvat (varasin kaikki jo joulukuussa) mutta teatterilippu (795 kruunua) taas turkasen kallis.

Priscilla Queen of the Desert Tukholmaan!

Huomasinpa viikonlopulla, että eräs suosikkielokuvistani, tai lähinnä siitä tehty musikaali, tulee Tukholmaan ensi syksynä!! Kyseessä on nimittäin australialainen Priscilla - Queen of the Desert. Leffan olen nähnyt monta monituista kertaa ja musikaalin Lontoossa muutama vuosi sitten. Musikaalille (ja sen eri versioille) on oma sivunsakin.

Aivan huikean hauska (ja hetkittäin surullisempikin) tarina kolmesta drag queenista, jotka matkaavat bussillaan Sydneystä Alice Springsiin esiintymään. Matkalla sattuu ja tapahtuu, ja kolmen räiskyvän tyypin elo ja olo bussissa on hetkittäin aika haasteellista. Leffassa Anthony/Mitz roolia esittää Hugo Weaving, Ralph/Bernadette on Terence Stamp ja nuorena adoniksena Adam/Felicia on Guy Pearce.

No, musta tuntuu että vaikka Weaving on ollut tosi loistava niin Mr Smithinä Matrix-trilogiassa kuin Elrondina LOTR-elokuvissa, niin tämä on kyllä miehen paras rooli. Sama pätee kyllä Guy Pearceen.

Leffa sai aikanaan Oscarinkin 1995 parhaasta puvustuksesta - ja ihan syystä!

Yksi iso osa niin elokuvaa kuin tietenkin musikaaliakin on se musiikki. Koska kyseessä on drag-artistit, kuullaan paljon discoklassikoita Gloria Gaynorista Donna Summeriin.

Musikaalista, vas. Mitzi, Bernadette ja Felicia

No, nyt tämä sama musikaaliproduktio tulee Tukholmaan. Siis KAIKKI on samaa kuin Lontoossa, mutta esiintyjät paikallisia. Jo pelkästään tämä saa mut ihan sekaisin ilosta, mutta ei tässä vielä kaikki. Ne esiintyjät.

Ensinnäkin Björn Kjellman on Bernadette. Viimeksi tämä charmantisti harmaantunut herra nähtiin Suomenkin telkkarissa aivan järisyttävän hienossa kolmiosaisessa sarjassa Torka aldrig tårar utan handskar (Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin) josta mun on pitänytkin kirjoittaa oma postaus (kaikki osat vielä Areenassa nähtävissä). Björn on esiintynyt paljon niin musikaaleissa kun perinteisimmissä näyttelijänrooleissa.

Toisekseen Jesus Christ Superstarissa nyt kohta vuoden verran Jaakob nuoremman roolin laulanut Erik Hoiby tulee olemaan Felicia! Huh!

Naispääosassa on Pernilla Wahlgren, jolla on kanssa vankka musikaalitausta... Mä en oikeestaan tiedä ketä se esittää, koska roolinimi on Diva. Onko se sitten se Alice Springsissä asuva kasinonpitäjä vai sitten vaan joku Drag Queen...? No, eiköhän siitä selviä lisää myöhemmin.

Jaaaaa, sokerina pohjalla: Mitzin roolissa kukapa muukaan kun maailman ihanin Patrik Martinsson!! Mä oikeasti meinasin pyörtyä kun luin tämän!!

Mä niinkun oikeestaan etsin tietoa missä herra Martinsson esiintyy seuraavaksi kun JCS:n esitykset keväällä loppuu, koska aattelin että oli se mikä hyvänsä (vaikka tavallinen näytelmä, ruotsiksi) niin menisin katsomaan. En voinut käsittää uskomatonta onneani kun aloitin etsinnät Göta Lejonin sivuilta ja näin Priscillan mainokset!

Ensi-ilta on 21.9. ja kuinka sattuukaan, että Viggon lasten luonnetesti on Ruotsissa seuraavana päivänä! Eli olen sen viikonlopun kuitenkin maassa. Lipunmyynti alkaa 22.2. ja koitan siis saada liput tuohon ensi-iltaan, niin pääsee samalla reissulla. Sitten jos se on (ja luultavasti onkin) loistava, niin Nokian Nipot vois pikkujoulumatkailla sinne, ja Tukholman koiranäyttely on taas joulukuussa ja...

Jesus Christ Superstar / Göta Lejon 16.12.2012

Tukholmassa koiranäyttelyreissun yhteydessä tuli piipahdettua, ja taas vaihteeksi (kolmatta kertaa) katsomassa myös miltä Patrik Martinsson näyttää ja kuulostaa...

Niin, siitä teatterista. Pitäskö siitäkin sanoa jotain? Paikka oli 11. rivillä, himpun verran liian takana, mutta ok. Esitys oli taas todella hyvä... Isompia muutoksia en huomannut edelliseen nähden. Simonin roolin lauloi understudy. Oli se vaan ihana esitys :-) Mun takana istui isä kahden n 10 v kakaransa kanssa, jotka pölisi kokoajan, minä sekä pari muuta mulkoili niitä ja sanoikin pari kertaa... Huoh.

 

ps. ja liput seuraavaan esitykseen helmikuulle on jo varattu, lähdetään Nokian Nipojen kanssa kevättalven retkelle :-))

Jesus Christ Superstar / Göta Lejon 18.10.2012

No... pääsiäisen ensi-ilta oli niin hieno, että jo silloin päätin että uudelleen tämä on nähtävä. Ja Minna lupasi lähteä mukaan, jee!

 Odotellaan että esitys alkaa... Tunnelma katossa!

Pieniä henkilöstövaihdoksia oli, eli Herodeksen, Pontius Pilateksen ja Marian esittäjät olivat vaihtuneet. Tästä syystä myös käsiohjelma oli tehty uusiksi. Joten piti ostaa sitten se uusikin :-)

Mutta Ola Salo ja Patrik Martinsson olivat edelleen päärooleissa, ja varsinkin Patrik oli LOISTAVA. Olan ääni oli jotenkin vaisu, olisiko ollut flunssaa tai jotain tulossa. Meidän paikat oli seiskarivin keskellä ja olihan se loppuunmyyty. Esitykset jatkuvat maaliskuulle asti, ja kai se pitää koittaa jotenkin vielä tulla katsomaan...

Pieniä muutoksia oli myös esityksessä. Sellaisia pikkujuttuja, ja parannuksia ehkä. Se ainakin oli parannus, että loppukohtauksessa missä Juudas laskeutuu katosta ja laulaa nimibiisin, niin Patrik heittää punaisen takin pois ja laulaa lopun paidatta. Siinä vaiheessa oltiin Minnan kanssa molemmat astmakohtauksen partaalla. No huh, mikä mies, ja mikä ääni!!

Vaikka Ola Salo on ihmeellinen ja aivan loistava ja Jeesuksena ihan yliveto, niin tarttee sanoa että Patrik Martinsson varasti kyllä koko show'n. Niinkuin se kyllä teki ensi-illassakin, ei sen puoleen. Kyllä se on äärimmäisen karismaattinen ja vielä sairaan hieno laulajakin. Juudaksen kappaleet kun nyt on vielä suurin osa rokkibiisejäkin.

Hauska loppukaneetti reissulle... Muutaman twitter-viestin taisin laittaa aiheesta P. Martinssonin ylistys. Mä koitin sitä kyllä etsiä Twitteristä, mutta en löytänyt. Noh, herra oli kuin olikin siellä, ja oli retweetannut yhden mun viesteistä. Olikohan vähän noloa... :-)) Mutta on se ihana!

Herrat kiittävät myös orkesteria.

Juu, tämän verran piti rikkoa kuvauskieltoa, että sain otettua loppukumarruksista kuvia. Harmittaa kun toi yksi on epätarkka... kun se ois muuten ollu niin hyvä.

Jesus Christ Superstar traileri (uusintaensi-ilta)

Uusintaensi-ilta oli syyskuussa. Tekivät sitten uuden trailerinkin. Tätä katsoessa voi vaikka pyörtyä.

Jesus Christ Superstar / Göta Lejon 8.4.2012

Vihdoin pääsiäinen ja reissu Tukholmaan! Liputhan musikaalin ensi-iltaan ostin jo Lontoossa ollessa marraskuussa eli heti samalla sekunnilla kun tulivat myyntiin.


Nyt on sitten Ola Salo ja muutama muukin tähti nähty. Tarttee sanoa että kokemus oli vallan mykistävä. Ola oli aivan LOISTAVA, siis hypnoottisen hyvä Jeesus. Ja ei ainoastaan laulajana, vaan myös tulkitsijana ja näyttelijänä. Ihan huikea esitys. Tässä pieni ääninäyte, joka on Malmön versiosta vuodelta 2008. Jesus (Ola Salo): Getsemane

Ja tässä Götä Lejon teatterin traileri.

Ola on tehnyt tämän uuden ruotsinnoksenkin, jo siihen 2008 Malmössa olleeseen versioon. Ja vaikka ei multa ruotsinkieli ihan täydellisesti sujukaan, niin yllättävän paljon sai selvää. Laulajat artikuloivat aika selkeästi. Kaikki sanat on painettu myös ohjelmalehtiseen (kuva alla). Ja kun tarina on pääpiirteissään tuttu...


Esitys oli siis järisyttävän hyvä. Olan lisäksi Judaksena ollut Patrik Martinsson oli aivan tajuttoman upea. Siis miten hieno rockääni! Siinä missä Ola pääsee vetämään aika korkealta, niin Patrik rokkasi! Huh. Sukat pyörii vieläkin jaloissa. Paikat oli kuudennelta riviltä, ei nyt ihan keskeltä mutta melkein. Aivan loistavat, siitä näki ja kuuli kaiken tosi hyvin.


Laulajat olivat puvustettu kunnon rockmeiningin mukaisesti. Tai siis Jeesus, Maria ja opetuslapset olivat rokkarilookissa... Lavastus oli teollisuusalueen oloinen. Kaikki koreografiat ja kuoro-osuudet onnistuivat säväyttämään. Ja siinä missä Malmön esitys noudatteli (ainakin näkemieni kuvien ja videopätkien perusteella) vuoden 1973 elokuvan ylöspanoa, niin tässä oli lähdetty ihan uusille linjoille, esim. loppukohtauksessa (punaiset puvut).

Järjettömän upea esitys. Yleisö antoi aplodeja joka välissä. Ja kun kyseessä oli ensi-ilta niin paikalla oli paljon ruotsalaisia julkkiksia ja muita. Ohjaaja Ronny Danielsson istui meidän takana. Esityksen jälkeen oli siinä käytävällä ja kun mentiin ohi niin kiitin erinomaisesta show'sta :-)

Jeesus ja Juudas

Lopuksi Olan haastattelu, sis. pätkiä esityksestä.

Göta Lejon teatterin sivuille

Kaikki kevään esitykset myytiin loppuun aika nopeasti, ja jatkuu sitten syksyllä. Onnistuin saamaan liput lokakuulle, seitsemänneltä riviltä, ja lähdetään sitten Minnan kanssa uusintakierrokselle :-)

Göta Lejon oli upea miljöö, vanha elokuvateatteri missä oli hienot kattomaalaukset ja patsaita parvella ja kaikkea. Aika ahdasta oli paikoitellen, kun ihmiset kiskovat kuohujuomia aulassa. Myynnissä oli myös t-paitoja ja pitihän semmoinenkin saada.

Kyllä huomasi kuka tässä on se Tähti, mutta isoja aplodeja sai myöskin Anna-Maria Hallgarn (Maria), Fred Johanson (Pontius Pilatus), Morgan Alling (Herodes) ja Janne Åström (Kajafas). Loistavia laulajia kaikki tyynni. Ja melkeen tarttee sanoa että vähintään yhtä hyvä Ola Salon kanssa oli Patrik Martinsson. Mikä ääni! Samalla porukalla oltiin jo Malmössä liikkeellä, eli Jesus ja Judas oli samat tyypit, ja muutamat muutkin. Ja siinä missä Olalla oli näyttävä kokoparta (ihan oma!) Malmön produktiossa, niin tässä oli vaan sänki ja peruukki.

Toi video on Malmöstä, lehdistötilaisuudesta, mutta laitoin ne nyt tähän, koska Ola ja Patrik on samat laulajat kuin tässä Tukholman produktiossa...

Olen vieläkin ihan mykistynyt.

Noi viralliset kuvat on Göta Lejonin sivuilta ja Ola Salo & Patrik Martinsson lavalla ihan omia ottamia...