Aihe oli vaikea, ja tietenkin aika traaginen, mutta tarina oli vetävä, musiikki mukaansatempaavaa ja vaihtelevaa ja esiintyjät tosi loistavia. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä poteva perheenäiti on sairastanut pitkään, melkein 16 vuotta. Isä ja teini-ikäinen tytär ovat vähän hätää kärsimässä, mutta eniten kärsii tietenkin äiti. Hyvin näkyy kuitenkin miten äidin sairaus saa koko perheen voimaan pahoin.
Eriikka Väliahde on ihan hirveän hyvä hyperaktiivisena ja varsinkin hoitojen jälkeen hyvin masentuneena ja harhaisena äitinä. Likipitäen kaikki repliikit on laulettuja ja laulu sujuu tältä karismaattiselta naiselta! Emmi Kaislakari perheen pianoa soittavana ja huonoille teille ajautuvana tyttärenä tekee myös hienon roolin. Hieman eksyneenä isänä ehkä heikoin laulaja tästä sakista (mutta silti ihan mukiinmenevä) Puntti Valtonen.
Kolme nuorta miestä ovat kaikki ihan jees. Näistä parhaana mun mielestä Jukka Nylund (joka muuten onnistuu trendikkäissä vaatteissan näyttämään ihan mun kaverilta Ilkalta!), joka laulaa ja näyttelee upeasti. Kahtakin eri tohtoria tulkitseva Toni Harjajärvi on myös oikeinkin jees, ja Natalien poikaystävänä Juha-Matti Koskela on myös oikein hyvä.
Hieno livebändi Eeva Kontun (Konnun?) johdolla vetää kaikki biisit antaumuksella. Vaikka tätä on kai tituleerattu jossain rockmusikaaliksi, niin kyllä musiikkilajien kirjo on paaaaaaljon laajempi. Lavastus oli myös aika nerokas... Sähköshokkikohtaus oli aika karmaiseva.
Ja näin montaa kertaa en muista näyttelijöitä taputetun takaisin lavalle miesmuistiin. Lopuksi melkein koko yleisö seisoi ja huusi!
Kuvan copyright TTT Petri Kovalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti