Sekaisin Wilistä / Valtimonteatteri 27.10.2016

Oikeasti, jos joku taho Suomessa tekee näytelmää William Shakespearestä, niin siellä olen minä! Ja tällä kertaa olin oikea VIP-kutsuvieras ensi-illassa, ja kylläpä mua hemmoteltiin. Olisi saanut kuohuviiniäkin, mutta autolla kun olin, ja en muutenkaan ole kuohujuoman ystävä, niin tyydyin vissyyn. Mutta ihania suolapaloja ja suklaakonvehteja tunnustan suorastaan ahmineeni. Eli iso kiitos Valtimonteatteri myös tästä!! Ja kuka sanoo ettei teatteribloggaajat saa mitään bonusta tästä hommasta :-)

Näillä tarjoomuksilla ei kuitenkaan ollut osaa eikä arpaa mielipiteeseeni illan esityksestä. Koska RAKASTIN sitä!! Sekaisin Wilistä eli Shakespeare for very dummies summaa Shakespearen elämää napakasti, hauskasti ja hetkittäin jopa aivan hysteerisesti. Tämä kaikki ennen väliaikaa, sillä sen jälkeen luodaan katsausta herran näytelmiin.

Koko neljän hengen sakki estradilla pistää itsensä likoon lukuisissa eri rooleissa. Eero Enqvist, Pinja Hahtola, Outi Ikonen ja Mona Kortelampi ovat ihan loistavia, ihan kaikissa tamineissa. Viiksillä tai ilman. Ohjaaja Seppo Honkonen on yhdessä tämän tiimin kanssa keittänyt kokoon maukkaamman sopan kuin Macbethin noidat konsanaan. Se mitä Williamin elämästä ei tiedetä (eli ei paljon mitään) niin se keksitään :-) Monty Pythonin henki leijailee voimakkaana koko produktion yläpuolella, ja sen vaikutteita ei todellakaan piilotella. Hyvä niin.

Meille paljastuu missä William todellisuudessa oli seitsemän vuoden "katoamisensa" aikana => seksiorjana Anne Hathawayn kellarissa. Näemme miten metsäkauris saa erilaisia täytteitä purjosta parsakaaliin. Globe-teatteri Lontoossa on todellinen lavastustaiteen mestarinäyte! Edward de Ver palkkaa Shakespearen kuuluisan näytelmäkirjailijan rooliin, koska ei itse erinäisistä syistä voi julkaista näytelmiään... "ooks sä vähän sellainen sonetti-boy?".

Ja eihän se yhtään sopisi jos nainen avaisi suunsa näyttämöllä! Alluusio (vai oliko se sittenkin jallu fuusio vai falloskuutio?) on eräänlaista kirjallisuusbrassailua... no niinpä! Kaikkihan tietävät että WS jätti toiseksi parhaan sänkynsä vaimolleen testamentissaan. Illan aikana selviää sekin mysteeri mihin se paras sänky sitten meni.

Yksi esityksen helmistä (niistä lukuisista) oli katkelma Jaakko Fredrik Lagervallin Ruunulinna murhenäytelmästä! Tuo jo vuonna 1834 ilmestynyt Karjalaan sijoittuva suomalaismukaelma Macbethistä. Mikä kulttuuriteko! Tekisipä joku ryhmä joskus koko Ruunulinnan näyttämölle! Aivan huikeaa. Ruunulinnasta ja sen Macbeth-yhteyksistä (ja Macbethin kääntämisestä ylipäätään) löytyy loistava blogikirjoitus VARIENG-sivustolla. Kannattaa ehdottomasti lukaista.

  

Meille tarjoillaan Ruunulinnan ja Macbethin lisäksi katkelmia (muodossa tai toisessa) myös näytelmistä Richard III, Hamlet, Kuningas Lear, Antony ja Kleopatra, Romeo ja Julia, Myrsky, Otello... Erityisenä helmenä Learin eri suomennosversiot, ja mukaan on päässyt myös tämä googlen kääntämä "kuningas on kauhea rage" käännös!! Tunnustan että nauroin välillä niin paljon että meinasin tipahtaa tuolilta.

Ihan kaikki ei iske muhun NIIN kamalasti (esimerkiksi Romeo ja Julia kierrättämässä takavuosien Raptorin hittiä Oi Beibi), mutta enimmäkseen viihdyin niin hyvin kun voi missään esityksessä vaan viihtyä.

Suositellaan erityisesti Shakespeare-faneille, uskoisin että pienellä WS-tietämyksellä tästä saa irti niin paljon enemmän. Mutta kuka hyvänsä teatterin tai Monty Pythonin ystävä nauttinee tästä kyllä myös. Esityksiä on 3.12. asti, ja jos suinkin saan mahdutettua allakkaan niin meinaan mennä katsomaan tämän uudelleenkin. Sen verran loistavaa menoa pikkiriikkiseen tilaan oli saatu mahdutettua.

Valtavan iso kiitos koko Valtimonteatteri ja työryhmä tästä pienestä helmestä!

Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Kuvatkin otin ihan itse.

Sakespearen Kootut Theokset / TTT Klubi 30.1.2013

Viime keskiviikkona kävin kohta vuoden täyttävässä TTT-Klubissa Eevan kanssa katsomassa teatteri Siperian & TTT:n kimppatuotantoa Sakespearen Kootut Theokset-näytelmää. Viime kesänä meni samalla miehityksellä Hämeenlinnan kesäteatterissa, ja pikkiriikkisen sitä oli ajantasaistettu (esim. Anne Hathaway/Les Miserables-vitsi) ja kirjoitinkin siitä 9.8. täällä.

Loistavat Teemu Palosaari, Mikko Nousiainen ja Tuukka Huttunen

Edelleenkin oli ratkiriemukas, meillä oli hyvät paikat (oltiin hyvissä ajoin paikalla, koska siellä ei ole numeroituja paikkoja) ja Teemu Palosaari on ihan nuoren Hugh Jackmanin näkönen! Jaa, hyvin esitys sopi intiimiin ja pieneen teatteriklubiinkin, lavasteet nyt vaan oli vähän pienemmät :-) Sattuikin olevan vielä ensi-ilta, mutta ei tainnut talo ihan täynnä olla silti.

Uusi trailerikin aiheesta...

Shakespearen ääntämisestä

Shakespeare Staging the World näyttely / British Museum 10.10.2012

 

Keskiviikkopäivä aurinkoisessa Lontoossa. Sellainen mukava syyskeli, jossa t-paidalla ja jakulla tarkeni ihan mallikkaasti. Central Linella kohti keskustaa. Piti mennä kaupoille mutta suunnitelmat muuttuivat metromatkalla. Ensimmäinen pysäkki siis Holborn ja siitä kävely British Museumiin. Siellä oli Shakespeare Staging The World-näyttely (liput £14), siinä keskusosan pyöreässä kirjasto-osassa. Varsin hyvin toteutettu.

Näytelmien analysoinnin sijaan se keskittyi enemmän ajankuvaan, eli mitä maailmassa tapahtui samaan aikaan kun WS näytelmiään kirjoitti, mistä hän sai vaikutteita. Hienolla tavalla yhdistellen näytelmätekstejä erilaisiin dokumentteihin, tauluihin ja museoesineisiin.  Siellä oli mm. Henry V:n hautajaisseremonioista miekkaa ja sotisopaa, jos kohta ei ole täyttä varmuutta kenen ne olivat (siis uskotaan että ovat Henry V:n, mutta varmaa tietoa ei ole).

Shakespearen jälkeen pieni kierros British Museumin parissa kaupassa. Ja pikavilkaisu myös Sutton Hoon viikinkilaivahautakaivauksien kuvioihin, ne tavarat oli siirretty siihen yhden kaupan taakse. Paikan päällä Sutton Hoossa käyneenä oli taas kiinnostava katsella niitä.

Henry V / Globe Theatre 14.6.2012

Näkymä mun paikalta, ennen näytelmän alkua

Lontoon torstai oli teatteripäivä, joten miten se erosi muista päivistä. Ei varsinaisesti mitenkään, paitsi iltaan asti jatkuneella krapulalla. Kun selviydyin Thamesin rannalle Globe teatterille kahdeksi, niin se oli jo puoli voittoa. Näytelmän alkuosa meni hieman voipuneena, mutta kyllä se siitä sitten.

Taitavat muusikot lavalla ihan aluksi.

Elikkä ohjelmistossa oli Shakespearen Henry V, mun kaikkien aikojen suosikkinäytelmä herralta.

Ja olihan se hyvä, vallan erinomainen. Mulla oli ylimmällä parvella paikka, eturivissä eli nojailin kaiteeseen. Ja vaikka Globe on ahdas ja penkit on kovat ja näytelmät vielä pitkiä kun nälkävuosi, niin en valita. Laatu korvaa epämukavuudet. Ja mun riville jäi yksi tulematta joten oli siinä ihan tilaa. Ja se oli päätypaikka vielä eli toisella puolella oli myös väliseinä. Tai sellainen kaidesysteemi.

Takana istuva mummo otti kuvan...

Miehityshän oli vimpan päälle. Toissa kesän Henry IV näytelmistä tuttu Jamie Parker palaa lavalle samaan rooliinsa eli Prinssi Harryksi... ja hyvin palaakin. Aivan huikean hyvä esitys. En tiedä miten näin hyvästä tekstistä saisi huonon. Kriitikot ovat tykänneet kanssa... Olivia Ross on muikean hauska Catherinenä, Brendan O'Hea huima kapteeni Fluellen, ja Sam Cox Pistolin roolissa... Ohjauksesta vastasi Dominic Dromgoole, Globen taiteellinen johtaja.

Erikoismaininta hirvittävän hyville muusikoille, mitkä alussa, lopussa ja keskellä väläyttelivät taitojaan. Ja lopussahan perinteisesti jig, mikä sai yleisön taputtamaan riemuissaan tahtia. Muutenkin yleisö oli hyvin mukana. Thamesin päällä pörrännyt helikopteri koitti hetkittäin hukuttaa äänet alleen...

Kaikki näyttelijät olivat kyllä erinomaisia. Lavastus globemäiseen tapaan hyvin pelkistetty. Puvustukset vimpan päälle. Sotakohtaukset ovat tietysti isossa roolissa, koska Agincourtin taistelu on niin isossa roolissa koko näytelmässä. Ne olikin toteutettu tyylikkäästi. Jousiampujat, miekkailut... näyttävää ja visuaalisesti miellyttävää.

Demetrios Matheou (the Arts Desk) oli samassa esityksessä: Parker played Prince Hal in Dromgoole’s 2010 productions of Henry IV Parts 1. I really do like how’s he’s returned with the character, in a performance that is played with disarming lightness. The performance I saw offered an immediate, improvised hint of what was to come, when the Globe suffered one of those disruptions that its forebear could not. As a helicopter refused to budge overhead, having given Brid Brennan’s Chorus a torrid time, Parker strode on, looked to the skies, then darted a glance – halfway to a wink – to the audience: ice broken, on with the play, the people’s prince into his stride as newly crowned king.

And the humour is maximised well beyond the expected larks of Pistol and co, from the sight of the Archbishop of Canterbury relieving himself centre-stage, to the Dauphin’s sonnet for his horse, the French Princess Katherine’s assault on the English language (Ross again) and Henry’s delightfully awkward courtship of her. Not surprisingly in a production marked by clarity and comedy, Brendan O’Hea’s preposterous but very well-spoken Welshman, Captain Fluellen, steals every scene he’s in.

Lyn Gardner (The Guardian): Henry V's eve of Agincourt address is one of the most famous in the English language, and director Dominic Dromgoole and Jamie Parker's Henry V put the Globe's dynamics to such cunning use; I swear that if this Henry had strode off the stage and out of the theatre at the end, everyone would have followed him.

Not surprisingly, the wooing scene, with Olivia Ross's delicious French Princess Katherine, is a delight of mangled language and emotions.

Fiona Mountford (The Evening Standard): The result is another enjoyably sharp production from this resurgent venue — and we have artistic director Dominic Dromgoole to thank on both counts.

He [Harry] addresses his rousing pep talk before the siege of Harfleur to us all, with the result that we join him in crying “God for Harry, England and St George!” (It’s a rare actor who doesn’t mind the punters stealing his best lines). The climactic wooing scene has a lovely lightness of touch and there’s fine support from that Welsh windbag Fluellen (Brendan O’Hea). A double helping of Mark Rylance is still to come at the Globe this season but the stakes have been set high.

Zoe Craig (Londonist): Perhaps the perfect play for summer 2012, this Henry V is traditional, patriotic and nuanced.

And, oh, how we’re rallied: is there any greater motivational speech than Shakespeare’s Henry makes before battle? The power of those words, delivered front and straight into the intimate Globe, is spellbinding. When our lovely leader cries “God for Harry, England, and Saint George!” some audience members around us, straining forward on the very edges of their seats, even joined in. Then looked nervously at their neighbours – we were s’posed to shout back, weren’t we?

Jamie Parker's Henry is a masterful creation, balancing a warrior king and a conscience-stricken leader. Parker speaks the Shakespearean verse like it’s his mother tongue – sweeping the spectrum from matter-of-fact politicking to rallying war cry, from gentle joking to powerful fury. His Henry displays all the complexities of Shakespeare’s character: part motivational speaker, part soldier, part humble, part regal; wholly real.

With Parker at the lead, this play presents a great package. The sheer variety of tone – comic wordplay, rousing speeches, playful courtship and bloody battles – create a great evening’s entertainment.

 

Loppukiitosten aika

Tämä on näytelmä joka saa mulla aina silmät kyyneliin, monessakin eri kohtaa. Oli se sitten elokuvaversio, tai näyttämöllä. Ja tuntuu että nyt mua hemmotellaan kunnolla: ensin ja alunperin oli tietenkin Laurence Olivierin versio, mutta mulla eka näkemäni oli tietenkin Kenneth Branaghin versio, silloin 1989. Nyt tämä. Parin viikon päästä BBC:n The Hollow Crown tv-versio, jossa Tom Hiddleston vetää roolin. Ja ensi vuonna sitten Jude Law nähdään teatterissa samassa roolissa. 4 erinomaisen hyvää näyttelijää...

Jamie Parker kiittää

Turisti Globessa

Once more unto the breach, dear friends, once more;
Or close the wall up with our English dead!
In peace there's nothing so becomes a man
As modest stillness and humility:
 
But when the blast of war blows in our ears,
Then imitate the action of the tiger;
Stiffen the sinews, summon up the blood,
Disguise fair nature with hard-favoured rage;
Then lend the eye a terrible aspect.
 

This day is called the feast of Crispian:

He that outlives this day and comes safe home,
Will stand a tip-toe when this day is named,
And rouse him at the name of Crispian.

He that shall live this day, and see old age,
Will yearly on the vigil feast his neighbours,
And say, 'To-morrow is Saint Crispian:'
Then will he strip his sleeve and show his scars,
And say, 'These wounds I had on Crispin's day.'

Old men forget: yet all shall be forgot,
But he'll remember with advantages
What feats he did that day. Then shall our names,
Familiar in his mouth as household words,
Harry the King, Bedford and Exeter,
Warwick and Talbot, Salisbury and Gloucester,
 

Be in their flowing cups freshly remembered.
This story shall the good man teach his son;
And Crispin Crispian shall ne'er go by,
From this day to the ending of the world,
 

But we in it shall be rememberèd;
We few, we happy few, we band of brothers;
For he to-day that sheds his blood with me
Shall be my brother; be he ne'er so vile
This day shall gentle his condition:
 

And gentlemen in England, now a-bed
Shall think themselves accursed they were not here,
And hold their manhoods cheap whiles any speaks
That fought with us upon Saint Crispin's day.

A good leg will fall; a straight back will stoop;
a black beard will turn white;
a curled pate will grow bald;
a fair face will wither;
a full eye will wax hollow:
but a good heart, Kate,
is the sun and the moon;
or, rather, the sun, and not the moon;
for it shines bright and never changes,
but keeps his course truly. 

If thou would have such a one, take me;
and take me, take a soldier;
take a soldier, take a king.
And what sayest thou then to my love?
speak, my fair, and fairly, I pray thee. 

Esityksen jälkeen käytin aika ison summan rahaa teatterin kaupassa: t-paita, 2 x DVD (Henry IV), postikortteja, juliste, jääkaappimagneetteja, kirjanmerkki, rintanappi... Henry V folioversion kopio. Varsinkin erilaisia t-paitoja oli paljon ihania... No, lokakuussa taas menossa Globeen, katsomaan Loppiaisaattoa. Ja tekisi kyllä mieli nähdä tämä elokuussa uudestaan...

PR-kuvien copyright Globe, muut otin ihan itse, tai joku muu.

Cumberbatch ja Hamlet

Huh, männäviikon kiinnostavimpia teatteriuutisia oli se, että Benedict C. haluaa tehdä Hamletin Lontoossa parin seuraavan vuoden aikana. Se olisi jotain se!

Uutinen asiasta Telegraphin sivuilla

Twelfth Night Globeen

Jokunen tovi sitten ilmoitettiin, että Stephen Fry tekee paluun näyttämölle, olikohan se 16 vai 17 vuoden tauon jälkeen. Silloin hän käveli lavalta pois kesken esityksen (?) ja ei palannut, koska sai hermoromahduksen tms. No, nyt sitten Lontoon Globe saa kunnian olla se teatteri missä voi todistaa kotiinpaluun lavalle.

Onnistuin saamaan liput, ja kaikki näytökset loppuumyytiin nopeasti. Näytelmänä siis Shakespearen Twelfth Night (Loppiaisaatto) ja esitys on 11.10. Fry esittää Malvoliota. Ja se esitetään "alkuperäisessä hengessä" eli kokonaan miehitettynä (siis naisroolitkin on miesten esittämiä). Muutaman kerran olen tämän nähnytkin lavalla, mutta Stephen Fry!

Jatkaa hyvin mun suosikkimiesten näkemistä livenä lavalla-sarjaa (David Tennant, James Wilby, Mark Gatiss...) ja ei ne Simon Callow ja Ralph Fienneskään pahoja ollu :-)

Samaan syssyyn tarttee kattella muutamaa muutakin teatteriesitystä sitten.

Globessa menee nyt kesäkaudella mun ehdoton suosikki-Shakespeare eli Henry V. Siihen on vielä lippuja, mutta tarttee nyt katsoa miten sinne pääsisi. Tosin 14.6. olisi se National Theatren Frankenstein NT Live uusintakierroksella (tai 14.6. on Benedict Cumberbatch monsterina ja 18.6. Jonny Lee Miller), jotta siihen samaan syssyyn voisi ajatella...

Being Shakespeare / Trafalgar Studios 8.3.2012

Lontoopäivän vikana etappina oli Trafalgar Studios ja siellä Simon Callow’n yhden miehen näytelmä Being Shakespeare. Tätä esitettiin aiemminkin, ja oli niin suosittu, että nämä oli nyt sitten ”yleisön pyynnöstä” näytöksiä. Ja tarttee sanoa että huikea oli! Simon Callow on näitä vanhempia näyttelijöitä mitkä on olleet mukana monessa. tv-sarjassa, elokuvassa jne. Lisäksi hän on kirjoittanut mm. 16 kirjaa. Elokuvista ehkä nimekkäimmät on A Room with a view, Amadeus, Neljät Häät ja yhdet hautajaiset ja Shakespeare in Love.


Kyseessä ei ollut kuitenkaan mikään mies lavalla lukemassa Shakespearea, vaan WS:n elämän läpikäyminen tarinan muodossa, ja sitä sitten höystivät lainaukset näytelmistä ja soneteista. Välillä oli rekvisiittana kirja tai tuoli tai miekka. Valoja ja ääniefektejä käytettiin niukasti mutta tehokkaasti. Erittäin hauska, oivaltava ja viihdyttävä esitys! Simon Callow oli loistava!