Tämä on odottanut kirjottamistaan viikkokausia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Yksi syy on se että King Lear ei ole koskaan ollut mikään mun suurimpia suosikkeja Bardin tuotannosta. Ja vaikka tämä oli hieno esitys toki niin en oikein ole tiennyt mitä olisin sanonut... Mutta koitetaan nyt, edes jotain.
NT:n King Lear on ollut tekeillä jo useamman vuoden. Se julkaistiin NT Liven tulevien esitysten listalla jo joskus vuosi sitten, mutta sitten taas peruuntui/siirtyi. Vihdoin ja viimein tammikuussa 2014 se saatiin ensi-iltaan, ja tulee keväämmällä sitten elokuvateattereihinkin NT Livessä. Liput myivät kuin kuumille kiville (tammi-maaliskuun esitykset) ja lisänäytökset loppukeväälle (toukokuun loppuun asti) möivät loppuun heti kun tulivat myöhemmin myyntiin. Eli taas kerran voi todeta 2 asiaa: kiitos NT Liven että liputta jääneetkin tämän voivat nähdä, ja toiekseen, kannattaa maksaa muutama kymppi vuodessa NT:n jäsenyydestä ja siten parantaa omia lipunsaantimahdollisuuksiaan. Onnistuin siis saamaan ennakkonäytökseen 17.1. liput. Täpärällä se oli, ja siksi paikat eivät kovin häävit olleet.
Simon Russell Beale pääroolissa on tietenkin yksi vetonaula, ja toinen taitaa olla ohjaaja
Sam Mendes.
King Lear on saanut hieman ristiriitaisiakin kritiikkejä - kaikki eivät siis ihan varauksetta siitä ole pitäneet. Mutta pääsääntöisesti kyllä ihan kiittäviä. Mendesin paluu NT:n lavalle on ollut selkeästi aika iso mediatapaus, ja onko ihmekään koska tämä on edellisen vierailunsa (1998) jälkeen ohjannut niin menestysfilmejä (mm. Skyfall) sekä näytelmiäkin.
Esitys oli pitkä. Siis melkein 3,5 tuntia. Huoh. Pikkaisen liian pitkä minun mielestäni, mutta en mä tiedä mistä olisi sitten voitu lyhentääkään. Aika perinteinen tuotanto lavastuksen yms. puolesta. Puvustus oli muuten modernia, mutta toki Learin valkoinen yöpuku/kaapu oli ennallaan :-)
Vaikkakin SRB ei joidenkin kriitikkojen mielestä ole vielä tarpeeksi iäkäs esittämään Learia, ei se "nuorekkuus" mua ainakaan häirinnyt. Selviytyi ihan mallikkaasti.
Russell Beale is too young to bear the 80 years
that Shakespeare gives Lear. He is also too small and round, like a
redundant Father Christmas. When he delivers the famous “every inch a king”
line, the distribution of his inches makes one suppress a guffaw. Kuten Charles Moore sanoo
Telegraphissa 9.2.
Kate Fleetwood ja Sam Troughton
Learin kolmena tyttärenä nähtiin
Kate Fleetwood (Goneril),
Anna Maxwell Martin (Regan) ja
Olivia Vinall (Cordelia). Pidin kyllä kaikista, jos kohta Vinall oli ehkä parhaassa vedossa. Vanha suosikkini
Adrian Scarborough on The Fool, ja ei moitittavaa siinäkään. Myös
Stephen Boxer Earl of Gloucesterina ja
Sam Troughton tämän äpäräpoika Edmundina ovat vakuuttavia. Ihanan roolin Gloucesterin "oma poika" Edgarina tekee
Tom Brooke (joka juurikin säkenöi Sherlockin kolmoskaudella Billy Wigginsin roolissa). Sitäpaitsi on aina kiva katsella komeita miehiä alasti teatterin lavalla :-) Hieman tämän esityksen jälkeen
Troughtonin ääni katosi mystisesti kesken esityksen ja understudy Paapa Essiedu astui hetkeksi puikkoihin.
En oikein osaa sanoa mitään järkevää. Ihan hieno ja vakuuttava esitys, mutta. No, ehkä se johtuu vaan omasta lievästä King Lear-allergiastani. Ei tämä vaan niin nappaa mukaansa kuin monet muut Shakespearet.
Olivier on iso teatteri ja periaatteessa joka paikasta näkee hyvin, mutta kyllä nämä paikat parven 6. rivillä ovat omaan makuun liian kaukana. Vaikka on kiikaritkin.
Guardianin Michael Billington piti kyllä, 4 tähden veroisesti:
The supreme example of Russell Beale's ability to explore the
senselessness in Shakespeare's play occurs in the hovel scene. There is a
wild comedy to the moment when Russell Beale's Lear, padding around in
his underpants, affects to put Goneril and Regan on trial while staring
at an upended tea-urn and a lavatory bowl. But suddenly the deranged
Lear takes an iron bar to the Fool and batters him to death. It is truly
shocking because it is so brutal, unexpected and without sense given
Lear's love for the Fool.
Russell Beale is a magnetic and unorthodox Lear. But his is only one of
many fine performances that overturn expectation. Stanley Townsend makes
Kent an aggressive bully-boy rather than the usual pious worthy while
Stephen Boxer's Gloucester has the diffidence of the middle-rank
courtier. Sam Troughton's Edmund hides his villainy under a mask of
scholarly respectability and Tom Brooke does all he can with the
near-unplayable Edgar: why, I always wonder, does he not reveal himself
to the tormented Gloucester? Kate Fleetwood's quietly venomous Goneril
is also perfectly contrasted with Anna Maxwell Martin's extrovert and
hysterically cruel Regan.
Stephen Boxer ja Colin Haigh
Myös
Telegraphin Charles Spencer antaa 4 tähteä ja kehuu SRB:tä:
But there is much more to admire than decry. Russell Beale, though looking
oddly like the old uncle in Only Fools and Horses, movingly captures Lear’s
terrified intimations of madness. His insanity is often harrowing to watch
and his final scenes, dressed in a hospital gown and gradually coming to his
senses before the devastating death of Cordelia (a deeply moving Olivia
Vinall) are beautifully achieved.
Parvelta kestää ulospääsy pienen ikuisuuden, ja SRB juurikin
pyyhälsi tiehensä stage doorilta kun sinne asti pääsi. Mutta ilokseni oli
kiva saada nimmarit niin Anna Maxwell Martinilta (josta ei saanut kyllä ottaa
kuvia) ja Kate Fleetwoodilta. Illan kruunasi vielä Sam Mendesin tapaaminen!
Legenda!
NT:n omilla sivuilla on kooste (ja linkkilista) kritiikeistä.
Kenen kynä? kysyy mestariohjaaja Sam Mendes
Virallisten kuvien copyright NT / Mark Douet
loput ihan omia
