Näytetään tekstit, joissa on tunniste Noel Coward Theatre. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Noel Coward Theatre. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Enron / (Royal Court) V&A Archive 7.3.2014

 

Hieman sekava näytelmä kaiken kaikkiaan. Halusin katsoa tämän koska pidin niin paljon Lucy Prebblen uusimmasta näytelmästä The Effect (josta koitan kanssa saada pian kirjoitettua sanasen). Sitäpaitsi ohjaaja Rupert Goold on yksi suosikeistani. Ja tämä oli kovasti kehuttu... Taltioitu Noel Coward Theatressa 31.10.2010. Alunperin sai ensi-iltansa Royal Courtissa, ja siirtyi siitä sitten West Endille, ja Broadwaylle (missä ei kyllä menestynyt).


Tätä esitettiin myös Helsingin kaupunginteatterissa 2010, ja pääosassa oli Eero Aho. Miten mä sen missasinkaan (ruoskii itseään)...

Okei, näytelmä sijoittuu Houstoniin (vuodesta 1992 nykypäivään) ja oli hieman absurdia nähdä tutut brittinäyttelijät vääntämässä jenkkiaksentilla. Amerikkalainen yritysmaailma, erityisesti energiayhtiö Enron on keskiössä. Tositapahtumiin eli Enron-skandaaliin pohjautuva. Eli huijausta isolla kädellä.

Visuaalisesti hyvin näyttävä & vaihteleva, moderni, vaikkakin hetkittäin pelkistetty lavastus.

Tarinasta en oikein saanut missään vaiheessa kiinni. Kumma sekoitus kaikenlaista, kommentoiden yritystaloutta, pörssimaailmaa, raha-asioita. Välillä laulaa luikautettiin, välillä oli firman bilettä, välillä sihteerin ja pomon intiimiä suhdetta. Taustalla pyöri videot poliitikoista (mm. Jeltsin, Clinton).


Pääosissa Samuel West, Tim Pigott-Smith, Tom Goodman-Hill (joka oli siinä Effectissä myös) ja Amanda Drew. Tom G-H oli se yksi syy miksi tämä kiinnosti, eikä se pettänyt nytkään. Kaikki muutkin näyttelijät olivat kyllä ihan hyvässä vedossa.

"Everyone's viewpoint is equally valid. Well it's not. Some people are fucking idiots." (Ken Lay)

En nyt oikein tiedä tekikö tämä muhun mitenkään suurta vaikutusta. Kotimainen versio olisi varmaan tehnyt enemmän. Jokseenkin oli sekava, tarkotuksella tietenkin.

Mutta V&A arkistossa on aina kiva käydä, palvelu on hyvää joka kerta (nyt sai ensimmäistä kertaa ottaa käsiohjelmat sun muut mukaan katselusaliin). Tosin DVD-levyjen kanssa oli ongelmia, koska eka setti ei toiminut lainkaan, ja toisenkin kanssa oli hieman teknisiä ongelmia.




Esityskuvien copyright Helen Maybanks
Muut kuvat omia.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Henry V / Noel Coward Theatre 18.1.2014

Halusin nähdä tämän uudelleen, koska viimeksi joulukuussa jäi vähän sellanen olo et oliks tää nyt tässä. Piti saada varmistettua et oliko tämä hyvä vai parempi. Ja sitäpaitsi kaverini Marie halusi kanssa tulla, koska oli oman esityksensä missannut muuttopäivänsä takia. Tietenkin kaikki esitykset myivät sitten loppuun joulukuun loppupäivinä. Joten tarjouduin menemään jonottamaan aikaisin lauantaiaamuna teatterille päivälippuja. Olinkin oikeastaan Marielle yhden jonotuksen velkaa :-)


 No, pääsin paikalle joskus 8 jälkeen aamulla, kun päivälippujen myynti alkoi klo 10.30. Jonossa oli parikymmentä ihmistä mun edellä. Mutta koska halusin matineaan ja seisomakatsomoon, niin uskoin liput saavani. Niillä oli kumpaankin näytökseen tarjolla olikohan se 10 istumapaikkaa ja 15 seisomapaikkaa tms. ja jokainen sai ostaa 2 lippua maksimissaan.

Matt Ryan (Fluellen)

Jonotus meni suht nopsaan, vaikkei istumaan päässytkään. Luin kirjaa ja sitten juttelin mun takana olevan naisen kanssa pitkään. Tämä oli tullut suoraan lentokentältä, amerikkalainen nainen. Vaihdoimme yhteystietojakin, mutta ainakaan vielä Renee ei ole vastannut mun pari päivää sitten lähetettyyn mailiin.

Sain kuin sainkin lipun, ja ostinkin sitten vaan itselleni, koska Marie ei sitten päässytkään.Yksi kaveri oli pari päivää aiemmin käynyt katsomassa juurikin noilla seisomapaikoilla ja sanoi että ovat oikein hyvät permannolla (oli myös parvelle).

Edward Harrison (Westmoreland, Henry V us)

Esitys alkoi 2.30 ja (seisoma)paikka oli tosi hyvä. Siinä suunnilleen 8. rivin kohdalla. Katsomossa oli muutama tyhjä paikka, mutta lippukassalta oli annettu lappu että niihin EI saa mennä, jos myöhästyneet päästetään sisään jossain sopivassa välissä. Kysyin kuiteskin ovivahdilta että saako siihen mennä väliajalla, jos ei kukaan ole siihen mennessä tullut. Heppu oli oikein ystävällinen, tuli oikein sanomaan kun väliaika alkoi että mee nyt tohon. Niinpä toisen näytöksen istuin jossain 6. rivillä yli 70 punnan arvoisella paikalla. Se mun seisomalippu maksoi siis kympin.

Norman Bowman (Nym/Williams)

Tällä kertaa esitys oli parempi kun viimeksi. Oli aikaa katsella sellaisia juttuja mitä en viimeksi huomannut, tai muuten vaan ihailla suorituksia. Mutta edelleen: Jude Law'n ääni oli vaisu. Tämä mua mietityttää edelleen että miksi. Mutta ehkä sen ääni sitten on vaisumpi. Leffoissa sitä ei niin huomaa, mutta teatterin lavalla kun pitäisi äänen kuulua ja kantaa asia on eri. Mutta erinomainen se oli silti. Nyt jostain syystä tuli tippakin linssiin (no tietenkin niiden patrioottisten taistelupreppauspuheiden aikana, mutta myös kosintakohtauksessakin taisin hieman liikuttua).

Fluellen (Matt Ryan) oli nyt jotenkin hyvässä vedossa, samoin Bardolph (Jason Baughan) ja Pistol (Ron Cook). Ben Lloyd-Hughes vetää kaksoisroolin eli ensin petturillinen Scroop ja tämän poistuttua kuvioista niin pöyhkeä Dauphin. Molemmissa on oikein hyvä, vaikka toki Scroopin rooli on aika pieni.Jessie Buckley oli nytkin herttainen.

Ben Lloyd-Hughes (Scroop/Dauphin)

Koska kyseessä oli matinea niin herra Tähti ei tullut sainaamaan mitään stage doorille. Sen sijaan muita tuli, joten sain käsiohjelmaani paljon lisää nimiä. Hitsi vaan kun osa meni suhrimaan Jude Law'n kuvaan...

Muilla ei ollut muutenkaan mikään kiire, joten oli aikaa jutella ja ottaa kuvia jne. Muutamakin noista yllä olevista hepuista halusi tietää oliko oleellisia eroja ekan näkemäni esityksen ja tämän välillä. Ben Lloyd-Hughesin kanssa juteltiin myös loistavasta The Hour TV-sarjasta, ja harmittelimme molemmat ettei sitä jatkettu kolmoskaudelle.

Juttelin myös muiden jonottajien kanssa ja aika kului kuin siivillä. Jotenkin aikuisempia ihmisiä verrattuna noihin muihin stage dooreihin tällä hetkellä Lontoossa (Hiddleston/Tennant/Mojon porukka) eli ei semmosta teinihysteriaa lainkaan.

Kaikenkaikkiaan erinomainen iltapäivä!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Henry V / Noel Coward Theatre 20.12.2013

 

Näytelmä mitä odotin varmaan eniten tänä vuonna on tämä. Eli Michael Grandagen ohjaama Shakespearen Henry V. Pääroolissa Jude Law. Paikat oli kalliit ja hyvät, ekan parven keskellä, eturivissä.

Oikeastaan tämä kruunasi hyvin mahtavan Michael Grandage Seasonin Noel Cowardissa. Valitettavasti multa yksi viidestä jäi väliin kun en saanut itseäni raahattua syksyllä katsomaan A Midsummer Night's Dreamiä (vaikka olin Lontoossa ja oli vapaa-ilta ja lippujakin olisi saanut), mutta 4/5 saldo on silti aika hyvä. Kaikki ovat olleet niin yleisön kuin kriitikoiden ylistämiä esityksiä. Ja tämä Henry V ei ole poikkeus sillä listalla.


Omat odotukset olivat siis tosi korkealla, koska ensinnäkin mun suosikkinäytelmä. Ja toisekseen puikoissa hra Grandage. Ja kolmantena Jude Law. SIIS JUDE LAW.


Aika minimalistinen lavastus, eli ei mitään muuta koko näytelmän aikana, kuin puinen pyöreä aitaus/näyttämö, mistä aukesi sitten ovia/seinämiä mistä ihmiset pääsivät kulkemaan. "Wooden O" mihin tekstissäkin viitataan eli alkuperäinen Globe Theatre... Ihan simppeliä ja toimivaa ja kaunista. Sama päti puvustukseen, eli ajanhenkiset asusteet, ei mitään liioiteltua tai krumeluuria. Mutta tosi tyylikkäitä ne oli. Ja huh, Jude Law'n kalukukkaro oli myös aika näyttävä :-)


Kaikki näyttelijät olivat erittäin sopivia rooleissaan. Matt Ryan oli erinomainen Fluellen, hauska ja tarvittaessa vakavakin. Jessie Buckley oli sopivan nuoren ja viattoman oloinen prinsessa Katharineksi. Ja Noma Dumezweni tuplaroolissa Mistress Quicklynä sekä kamarineito Alicena oli myös sopiva, varsinkin jälkimmäisessä roolissa. Ja Chorus (Ashley Zhangazha) teki myös Boy:n roolin, ja hyvin molempia esittikin. Hänen moderni asustus (union jack t-paita ja farkut) räikeässä ristiriidassa muiden periodivaatteiden kanssa.

Jude Law taas oli. Fyysisesti oikein sopiva rooliin. Erinomainen suorastaan. Jostain syystä, liekö lenssu ollut tulossa tai jotain, ääni ei ihan kantanut kovin hyvin. Se oli hieman käheä ja vaisu. Kyllä se nyt toki kuului, mutta. Kaikin puolin oikein hieno esitys, mutta se *jokin* tästä puuttui, sellanen viimeinen kipinä tai jotain.


Sitten yksi asia mistä haluan nurista oli pitkäjousien puuttuminen Agincourtista. Siis kokonaan! Taistelut oli muuten tehty kyllä ihan hienosti, siis siten että ne oikeastaan tapahtuivat näyttämön ulkopuolella, mekkala ja savu vain valuivat lavalle. Mutta missä olivat jousimiehet?

Henryn kumpikin koskettava puhe joukoille, se eka Harfleurissa ja toinen Agincourtissa olivat molemmat myös aavistuksen vaisuja. Ei nyt tartte huutaa kitapurjeet lepattaen, mutta ehkä hieman enemmän intohimoa ja tunnetta, ja patrioottista fiilistä niihin olisi saanut puristettua. Nyt Law näytteli melkeen jatkuvasti sordiino päällä, eikä oikein päästänyt itseään irti. Hassua, koska sitten se kosiokohtaus oli taas tosi hyvä, hauska ja kaikinpuolin hyvin tehty. Tässä miehessä on kuiteskin NIIN hirveesti karismaa, mutta se ei nyt kauhean hyvin näkynyt lavalla. Mutta kosiokohtauksen "Here comes your father" kirvoitti naurunpyrskähdyksen yleisöltä. Miten se yksi lause saakin aina hymyn huulille :-)


Sen sijaan lavan ulkopuolella kyllä karismaa piisasi. Jos viime keväänä Judi Denchin tapaaminen oli hirveän vaikuttava kokemus, niin sitä oli nyt tämäkin. Se karisma ihan valui miehestä. Huh.

 

Mies oli kovin kiireinen, siis tuli stage doorille kera pr-ihmisensä, joka julisti että kuvia saa ottaa, mutta herra ei poseeraa kenenkään kanssa niissä. Se oli sellainen pikapyrähdys, ehkä 5 minuuttia nimien raapustelua ja sitten pois. Sain annettua kuiteskin lahjani (terva samaani likööriä, suklaata ja kortin) jotka tämä pr-ihminen tms otti hoteisiinsa. Jude tuntui olevan kyllä oikein ilahtunut lahjasta :-)

Mun käsiohjelma ja mun lahja kädessä.

Mä sain itseni sentään ujutettua samaan kuvaan, vaikka virallisesti niitä ei saanutkaan ottaa :-)

 

Ja mä olin kokoajan ajatellut meneväni sitä uudelleen katsomaan tammikuussa, mutta nyt ne mun 2 vapaata ilta-aikaa tammikuulle oli loppuunmyytyjä. Tarttee miettiä josko jaksaisi jonottaa peruutuslippuja tai jotain. Kyllä mä tästä niin paljon pidin että haluaisin nähdä uudelleen. Menee mun top3 listalle Henry V versioista, mutta ei kärkeen.


Näytelmä on saanut tosi hyviä kritiikkejä. Mutta miksi melkein kaikissa pitää mainita herran pakeneva hiusraja?? Miten oleellista se on roolin kannalta?


Esimerkiksi tämä Charles Spencerin kirjoittama Daily Telegraphissa.

Jude Law, relatively short of stature and with a receding hairline, initially looks an unlikely hero, but this is one of the richest and most detailed performances of Henry V that I have ever seen. He combines palpable authority with a ready wit, acts with chilling ruthlessness when he needs to and movingly captures the King’s doubts and the awful burden of his responsibility on the eve of Agincourt. And he delivers the wonderful rousing speeches to the troops with thrilling eloquence.  

Yet in the final act, during the wooing scene with the French Princess, deliciously played by Jessie Buckley, he discovers a warmth and good humour that proves hugely endearing. 

...You leave the theatre in no doubt that you have witnessed a production of rare distinction and dramatic depth. 


Guardianin Michael Billingham kirjoittaa kriitikissään paljon siitä millaista Henry V:ttä Law tässä esittää. Ristiriitaista eli toisaalta jalomielistä ja toisaalta raakaa sotilasta.

You don't expect medieval monarchs to obey the Geneva conventions. But, far more than in his Hamlet, Law presents us with a divided character whose surface graciousness masks a violent rage.

...Like the recent Donmar Anna Christie, it also shows Jude Law maturing with age and getting under the skin of a character. His complex portrait of a national hero-cum-war criminal is, you could say, the very antithesis of a hooray Henry.


Sen sijaan Evening Standardin Henry Hitchins ei antanut kuin 3 tähteä. Kehuja löytyy silti:


Law makes an intelligent, conflicted king. He’s a military man who is nonetheless fashionably attired in figure-hugging trousers. Capable of being steely and severe, he is also blessed with charm and relaxed humour.

The play calls for this sense of contradiction. It contains some of Shakespeare’s most quotably patriotic writing, yet raises questions about the effectiveness of propaganda, and Henry’s heroism is undercut by his viciousness.

Law seems to celebrate Henry’s virile style of kingship while also affording us a criticism of his ruthlessness. It’s a deftly constructed performance that does justice to the character’s complexity, though a touch more volatility is needed.



Independentin kriitikko Paul Taylor jaksaa kanssa kommentoida Law'n katoavia hiuksia.

You could argue that Law has left it not a moment too soon to tackle the part. With his receding hairline and the bags under the eyes, he’s looking a bit lived-in for the warrior monarch whose youthfulness is mocked by the Dauphin of France. But in his leather jerkin and distractingly tight trousers, he cuts a commanding figure and Law here vividly blends the kind of natural charisma that can rouse tired troops with a brooding spiritual uneasiness that has its affinities with Hamlet.


BBC:n sivuilla oli kanssa 4.12. kiva juttu näytelmästä, lähinnä kooste kritiikeistä.


Näytelmäkuvat Johan Persson, muut omia.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Jude Law ja Henry V harjoitukset

Himpura, ei ole enää kun reilu kuukausi siihen että nään Jude Law'n teatterin lavalla, esittämässä yhtä mun suosikkinäytelmää eli Shakespearen Henry V:ttä. Viime lauantain Telegraphissa mies kertoo aika paljon siitä(kin) aiheesta. Hieman harmittaa että missasin sittenkin sen Midsummer Night's Dreamin pari viikkoa sitten, koska sitten olisin tullut nähneeksi kaikki 5 Michael Grandage Companyn tämän vuoden produktioista. Nyt jäi se siis uupumaan.

Tämä on ehdottomasti yksi mun tän vuoden teatterikokemusten kohokohtia (joiden joukossa on olleet myös molemmat Englannin Macbethit, Peter and Alice, Othello, The Tempest, The Drowned Man, Mojo). Kas kun puolet niistä onkin Shakespearea :-)

Mutta Henry V:n harjoitukset ovat menossa, ja ennakot alkavat jo tämän viikon lauantaina! Niinkuin kahdesta alemmasta kuvasta näkyy, luvassa miekkojen melskettä!!


That’s pretty essential if you’re going to tackle Henry V, which forms the final play in Michael Grandage’s remarkable West End season. As Grandage, who directed him to acclaim in his Shakespearean debut as a hauntingly febrile Hamlet four years ago, observes: “One of the things a good Henry needs to have is the ability to show the men around him that he can pull it all together even if the odds are heavily stacked against them. In the middle of that mix is charisma. And Jude naturally brings that to the role.”

“I’m in an 18-hour-a-day relationship with Henry,” he says, with a laugh. Over the past year he has read widely, watched the films of Olivier and Branagh in the role, and even consulted the former English rugby captain Lawrence Dallaglio for a session in testosterone-charged leadership skills — “very useful”. 

 
All this aims to make sense of a man who — despite the fact that Grandage will give his production a theatrical framing-device that allows the play to speak to the present while re-enacting the past — hails from a medieval world of divine right and a fledgling British state. 

“There was a little part of me – and I’d be a liar if I didn’t say this — that thought ‘Well, I gave Hamlet a good stab, I can go into Henry with a little bit of confidence.’ Of course what you forget is that it’s a completely different part, completely different demands, you’re starting from scratch again — none of that held water whatsoever. Prior to rehearsals, I was thinking I was going to “find” a character — who he was. And it has become apparent that, similarly to Hamlet, he has to be you. You’ve got to find that man in you, be truthful in the moment, and allow those moments to culminate into an arc.” 


Currently, he is relishing the “life-affirming” stress and slog of a West End schedule. “It’s a wonderful way to spend a few months, it really is. I love film but ultimately in my heart I’m a theatre actor. I’m tentatively optimistic about it.”  

As we part, he points me in the direction of Henry’s St Crispin’s Day speech . “He talks about going down through history, how if they get through this they’ll be remembered. That’s all anyone wants, isn’t it? You want someone to talk well about you. For someone to say: “Oh I remember that bloke, he was a good man”. Or of an actor – ‘I saw him on stage once and he was magnificent!’” 

Mä en tiedä miksi tää välillä antaa upottaa videon blogiin, ja välillä ei? Menkää katsomaan YouTubesta sitten, näytelmän traileri.

kuvien copyright Michael Grandage Company

torstai 14. marraskuuta 2013

Lisää Shakespearea lavalle?

Hah, nyt on vahvistettu että vuoden 1998 hittileffa Shakespeare In Love pääsee näyttämölle kesällä 2014! Tekeillä on siis teatteriversio Joseph Fiennesin ja Gwyneth Paltrow'n tähdittämästä Oscar-voittajaleffasta. Aika mielenkiintoista... Ensi-ilta on joskus heinäkuussa Noel Coward Theatressa. Esiintyjiä ei ole ilmoitettu, mutta veikkaisin että melkoisen kiinnostava tästä tulee!

Tuottajana häärii Sonia Friedman, joten... laatua luvassa.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Radcliffe WOS-haastattelussa

Nimittäin viime viikonlopulla alkoivat Michael Grandage Companyn tämän kauden kolmannen näytelmän ennakkonäytökset, Daniel Radcliffen tähdittämä The Cripple of Inishmaan Noel Coward Theatressa. Olen menossa heinäkuussa katsomaan tätä, ja odotan kovasti. Onhan se hienoa nähdä Radcliffeä muuallakin kun Harry Potterina, koska kykyjä selkeästi on. Keväällä V&A arkistossa katsomani The Equus on siitä hyvä todiste.



What's On Stage-sivuston haastattelussa nuori herra puhuu mm. roolistaan Martinina ja siihen valmistautumisesta.

Do you ever think about what path you would've taken if it wasn't for Harry Potter?

If I hadn't played Harry Potter I find it hard to believe I would have become an actor. David Copperfield was my first job but I never really viewed it as something serious - it was more something to get me out of school. I think I would have ended up in the film industry in some aspect because of my parents both being in the industry and because I certainly wouldn't have achieved anything in the world of academia. We all accepted that. It is a big thing to ponder; in fact I was just thinking the other day about what would've happened had I not been in Harry Potter. In a way that's a theme in The Cripple of Inishmaan because it's about opportunities and missed opportunities. It's a game I play sometimes; imagining where I would be now. But I generally end up going ‘thank god I'm not there' [laughs].

And in terms of other theatre roles, what else in on your wish list? Would you do Hamlet for example?

Yes I would. It's something any actor would want to do and it's very intimidating thinking about all those who have done it before you and all those I have seen do it. It's hard to imagine at the moment but it is also one of the greatest parts in all of literature so yes, I would jump at the chance. Rosencranz and Gildenstern Are Dead by Tom Stoppard is one of my favourite plays, and another Irish play that I absolutely love is Translations by Brian Friel. I'd also love to do Waiting for Godot, but I'll have to wait til I'm an old man.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Peter and Alice / Noel Coward Theatre 22.4.2013

St Bartsin jälkeen keskustaan. Alkoi hillitön lippurumba :-)) Illaksi oli siis ostetut liput Helen Mirrenin tähdittämään The Audience näytelmään. Mutta koska maaliskuun reissulla Peter and Alice näytelmän paikat olivat niin huonot, niin virisi se kuningasajatus josko jonottamalla saisi peruutuslippuja illan esitykseen. No, ainakin oltiin hyvissä ajoin paikalla, eli joskus neljän maissa ehkä. Jonoon ihan paalupaikoille.


Jonottamassa lippuja...

Siinä sitten nökötettiin, teatterin edustalla toivorikkaina. Välillä kirmasin Gielgud teatterille katsomaan millainen jono siellä olisi, että olisi ostajaehdokkaita niille The Audience lipuille. Sekin oli loppuunmyyty. Nooh... Joskus ennen viittä tuli myyntiin 1 lippu, eturiviin. Hinta oli melkoinen, mutta hei, ei mahda mitään. Ostettiin se. Pikkuhiljaa siihen alkoi kerääntyä muitakin. Mä hilppasin sitä kahden teatterin väliä lukuisia kertoja, mutta ei oikein uskaltanut alkaa myymään omiaan ennenkuin olisi toiset liput plakkarissa.


Onneksi sitten lopulta tuli n. 7 riville myös muutama paikka myyntiin, ja otettiin toinen lippu siihen. Se oli vieläkin kalliimpi kuin eturivin paikka. Näin ollen uskalsin sitten mennä myymään toiset liput, ja onnekseni sain ne jonossa ainoalle olleelle miehelle kaupaksi. Ostin käsiohjelman Audienceen myös.

Siinä jonossa oli lopulta ehkä parikymmentä henkeä, ja aika moni sai kyllä lipunkin. Useamman kanssa tuli juteltua, no on mukavia keskusteluja tommoset, kun pääsee puhumaan teatterista!!


Miksi tämmöinen ratkaisu? Koska The Audience oli tulossa Suomeen NT Live sarjaan katsottavaksi kesäkuussa, ja tiesin näkeväni sen sitten siellä (niinkuin näinkin). Olisin toki ääreismielelläni nähnyt sen livenä, mutta. Judi Dench ja Ben Whishaw veivät nyt voiton.

Iloisena illan lippurumban loppumisesta mentiin syömään thaimaalais-laosilaista ruokaa johonkin teatterin viereen pikkuravintolaan. Ihan hyvää oli, jos kohta parempaakin on syöty. Sitten pikkuhiljaa tulikin aika siirtyä Noel Coward teatterille takaisin ja mennä katsomaan näytelmää.

Peter and Alice oli vieläkin parempin kun muistin. Ja nyt kun oli vielä eturivin paikka. Surullinen, liikuttava, mutta myös paljon hauskoja juttuja sisältävä näytelmä. Ben Whishaw oli juuri niin ihmeellinen ja taitava kuin muistinkin, ja oli ilo seurata niin läheltä kasvonilmeitä, eleitä ja kaikkea. Judi Dench oli myöskin vallan erinomainen. Tietenkin.


Esityksen jälkeen stage doorille, ja siellä oli aikamoinen ruuhka. Judi Dench karkasi etuoven kautta, mutta Ben tuli ihan asiallisesti paikalle. Mulla oli tällä kertaa sille lahjana Nuuskamuikkus-muki ja suklaata ja kortti. Koska sai viimeksi likööriä :-) Oli kyllä asteen kiireisempi kun viimeksi maaliskuussa. Sain nimmarin tällä kertaa näytelmän tekstiin. Ja pikaisen poseerauskuvankin. Mutta on se vaan IHANA!


Ilta ei suinkaan loppunut vielä tähän, vaan koska Peter and Alice oli niin lyhkänen näytelmä niin kerettiin ihan hyvin vielä sinne Gielgud teatterillekin.


Mullahan oli käsiohjelma jo valmiina, ja aattelin et joskos saisi Helen Mirrenin nimmarin siihen. Ja oli mulla sille lahjakin, likööriä... No, Heleniä ei näkynyt, mutta ystävällinen henkilökunta keräsi n. parikymmenpäiseltä ihmisjoukolta käsiohjelmat ja kävi keräämässä niihin rouvalta nimmarit. Ja vei mun lahjan perille.


Sen sijaan näin muutaman muun näyttelevän herran, joista erityismaininta ihastuttavalle Nathaniel Parkerille :-) Ja nähtiin myös näytelmässä esiintyneet corgit :-)

Nathaniel Parker :-)



tiistai 12. maaliskuuta 2013

Peter And Alice / Noel Coward Theatre 11.3.2013

joo... tulee lisääkin...

Ihastuttava lyhyt Judi Denchin haastattelu. Sisältää myös pienen pätkän Peter And Alice näytelmästä!! Kuvattu pari viikkoa sitten... <a href="http://www.channel4.com/news/dame-judi-dench-im-a-quaker-and-a-peacenik-video" target="_blank"><b>Jon Snow haastattelee</b></a>.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Privates On Parade / Noel Coward Theatre 18.1.2013

 

Perjantai-illan näytelmänä oli mainio Peter Nicholsin musiikkipitoinen farssi Privates on Parade, ensimmäinen Michael Grandage Companyn ekan kauden tuotoksista!


Alla pieni mainosvideo näytelmästä.


Tähtenä Simon Russell Beale, joka tekeekin loistoroolin armeijan viihdytysjoukkojen Acting Captain Terri Dennisin nahoissa. Singaporeen ja Malesiaan 40-luvun lopun sissisotien aikaan sijoittuva musikaali/näytelmä keskittyy pienen porukan henkilökemioihin ja arkeen. Näytelmässä on vain 1 naisrooli, ja sen esittäjä Sophiya Haque kuoli juurikin viikkoa ennen kun menin katsomaan tätä. Jotta sijainen Davina Perera veti sitten roolin, ihan hyvin kyllä.


Wikipedian tiivistelmä:

The play is set around the activities and exploits of the fictional Song and Dance Unit South East Asia (SADUSEA), a mostly gay British military concert party stationed in Singapore and Malaysia in the late 1940s during the Malayan Emergency. The drama draws upon Nichols' own experiences in the real-life Combined Services Entertainment, the postwar successor to ENSA, Entertainments National Service Association.


Teatterin omilla sivuilla kerrotaan hieman lisää:

Private Steven Flowers is posted to the Song and Dance Unit in South East Asia where serving under the flamboyant Captain Terri Dennis he discovers it takes more than just a uniform to become a man.

Simon Russell Beale plays the cross-dressing Captain Dennis whose performances of Marlene Dietrich, Vera Lynn and Carmen Miranda form the centrepiece of Peter Nichols’ award-winning comedy set against the murderous backdrop of the Malaysian campaign at the end of the Second World War.


Juu, kyllä mä tykkäsin kovasti, kaikki esiintyjät olivat taitavia, sekä laulu- ja tanssitaitoisia. Teatteri oli todella kauniisti remontoitu. Mun paikka eturivissä parvella oli oikein passeli. Kävin katsomassa myös maaliskuisen Peter & Alice näytelmän paikat, jotka on 10 punnan hintaisia ja sivulla korkeella. Mä en kyllä nää lavalle ilman kiikareita, ja haluaisin nähdä Ben Whishaw'n hyyyyyvin läheltä :-)

  
Esiintyjäkuvien copyright Michael Grandage Company
  

perjantai 18. tammikuuta 2013

Antigone / NT Archive 18.1.2013

Lounaan jälkeen sitten takaisin arkistoon ja seuraavaksi viime keväänä esitetyn Sofokleen Antigonen. Hieman 2000 vuotta vanhaa kreikkalaista draamaa. Pääroolissa Thebesin kuninkaana Creonina Christopher Eccleston ja nimiroolissa Jodie Whitaker sekä tämän sisarena Ismenenä Annabel Scholey. Ehkä tärkein syy tämän nimenomaisen näytelmän katsomiseen (Ecclestonin ohella) oli kuiteskin tämän poikaa Haemonia näyttelevä Luke Newberry!


Eccleston oli tosi hyvä, ihan selkeesti kyllä niin tämän miehen näytelmä. Mutta niin kyllä muutkin näyttelijät pistävät parastaan.  Ja Luke Newberry, se on niin syötävän suloinen ettei tosikaan. Ja oikein loistava myös tässä, taisi olla ekoja hieman isompia teatterirooleja.

Luke N. takana vasemmalla, heti Christopher E:n takana.

Tämä olikin taas vain 1,5 h pitkä, ja toteutukseltaan hyvin moderni, jonnekin toisen maailmansodan aikaiseen toimistoympäristöön sijoitettu. Toimii varsin hyvin semmoisessakin miljöössä. Kreikkalaiseen tragediatyyliin: hyvin verinen ja lopussa suunnilleen kaikki kuolevat. Sujuvaa dialogia. Usealla kameralla kuvattu, tosi hyvälaatuinen tallenne. Muutenkin kyllä tykkäsin tästä; moraalisia pohdintoja kumpi menee edelle perheen/oma etu vaiko yhteisön. Oli kyllä aika synkkä :-)


Hyviä kuolema-aiheisia lainauksia näytelmästä: "Death parts all lovers, sooner or later", "the bloke who brings the bad news never gets the medal", "Death is another country" ja "The dead have their rights"...

Mielenkiintoista, mutta kun katsoo käsiohjelmasta Ecclestonin tekemiä töitä, niin Doctor Who'sta ei mainita sanaakaan ;-O

 

*******
Näytelmien jälkeen sitten päätin kävellä teatterille, koska en ollut ottanut travel cardia junalipun yhteyteen. Poikkesin BFI:n kirjakaupassa ja NT:n kaupassakin... sattuivat siihen reitin varrelle.

 
 Lunta alkoi jo hieman olemaan...

Noel Coward Theatre on Sohossa, tai likellä Charing Cross Roadia. Kävin hakemassa liput ja sitten menin odottelemaan St-Martin-in-the-Fields kirkon kellarikahvilaan The Cryptiin. Edellisestä kerrasta on aikaa... Join teetä ja söin sekalaisia kakkuja/skonssin kermavaahdolla & mansikkahillolla, kun ei muitakaan kahvileipiä ollut. Pari tuntia kulutin aikaa, surffailin netissä jne. Lopulta ostin myös ensi joulun kortit sieltä, kun sai puoleen hintaan :-)

Iltateen aika...

Hungerfordin kävelysilta iltavalaistuksessa.

Laitan illan teatterista oman postauksen, kun alkoi menemään niin pitkäksi jo löpinät! Kun näitä kuviakin on kiva sisällyttää mukaan.


Näytelmäkuvien copyright National Theatre