Evita / Tampereen Työväen Teatteri 19.11.2014

Neljäs kerta Evitaa jo tänä syksynä, ja kolmatta kertaa TTT:llä. Mutta kun ennakossa ja ensi-illassa oli "se toinen" miehitys, niin pitihän se Jari Ahola Che'n roolissakin nähdä.

Lari Halme oli taas erinomainen Magaldi; raamikas ja ennenkaikkea komeaääninen. Nyt Evana Maija Rissanen, ja tarttee sanoa että mun mielestä tämä oli parempi roolissa kun Laura Alajääski, joka ei huono ollut sekään. Mutta Maija lauloi tasaisen kauniisti, niin balladeissa kuin muutenkin. Ja lisäksi näyttelijänä myös ilmeikäs, kaunis ja kantoi kaikki Evan näyttävät puvut upeasti. Mika Honkanen oli taas Juan Peron, ja ei se vaan ihan toimi, ääni ei ihan riitä. Rakastajjatern roolissa Emmi Kaislakaria tuurasi understudy Heidi Seppälä. Ihan hyvin lauloi, vaikkakaan ei Emmin veroinen ollutkaan.

Mutta Jari Aholan Che! Karismaa pullollaan, ja otti hyvin roolin haltuun. Kun istuttiin neljännen rivin melkein keskivaiheilla, niin siitä näki ilmeetkin hyvin. Hyvä se oli, ja hetkittäin Jari pääsi vähän revittelemäänkin äänen kanssa. Tykkäsin!! Voikun TTT nyt antaisi Jarille paljon lisää myös musikaalirooleja, kun se on vaan NIIN hyvä.

Nyt kun tän on jo niin monta kertaa nähnyt, niin musiikkikin alkaa pikkuhiljaa tuntua paremmalta. Osa kappaleista on edelleen hieman tylsähköjä (mm. Politiikan taide). Muutamat kohtaukset toimii hyvin, kuten vaikkapa se kun Evan huoneeseen lappaa miehiä ja Che työntää niitä toisesta ovesta ulos. Ja tykkään kovasti mylös Sateenkaari-kiertue biisistä ja siitä Evan maailmanympärysmatkasta.

TTT:n suuren näyttämön jalkatiloille isot kiitokset myös, ne on yhdet Suomen parhaimmista ja tilavimmista. Evan puvut häikäisee edelleen, ne on vaan komeita. Hauska taas huomata miten Evan tukka vaalenee kokoajan kun esitys etenee...

Yleisö oli kyllä huomattavan vaisua, vaikka sali oli viimeistä paikkaa myöten täysi. Ystäväni Laura sai vikan lipun, joten siitä tiedän että oli ihan täyttä :-) Monet kyllä tuntuivat tykkäävän, ainakin mun ympärillä moni kommentoi miten oli hyviä laulajia ja näyttävä esitys.

Yksi asia mistä pitää kyllä moittia. Yleisö ei yhtään tiedä millon esitys loppuu. Lopussa on harras kohtaus, tunnelma hyvinkin seesteinen. Sitten yhtäkkiä Che tulee kertomaan miten Evan ruumis katosi 17 vuodeksi. Yleisö taitaa jäädä odottamaan vastausta tähän arvoitukseen. Ainakaan kukaan ei tälläkään kertaa tiennyt että esitys loppui ja pitäisi alkaa taputtamaan... Voiskohan sen Chen tietoiskun jättää vaikka kokonaan pois?

Muuten ei valittamista, mutta nyt taisi Evita hetkeksi piisata. Jos vaikka joku muu musikaali välillä.


Kuvien copyright Teppo Järvinen/TTT

Pekka Töpöhäntä / Tampereen työväen teatteri 6.11.2014

Hetkittäin sitä tunsi itsensä hieman hölmöksi istuessaan lapsiyleisön keskellä, mutta ei anneta sen häiritä. Pekka Töpöhäntää piti mennä katsomaan koska kuulin TTT:n syyskauden esittelyssä Silakanylistyslaulun ja tykkäsin siitä! Hyvä syy sekin...

Pekka Töpöhäntä -kirjoja tuli lapsena luettua, mutta että siitä saadaan tälläinen värikäs diskobiitillä maustettu nykyversio. Noh, kaikkea saa ja voi ja jopa kannattaakin modernisoida. Kyllähän tämä toimi, ihan aikuisellakin.

Heti alusta asti tehdään selväksi missä mennään, musiikillisessa mielessä. Ei ihan mun suosikkeja tämmöinen teknosävytteinen tyhjänpäiväinen diskojumputus, mutta näillä mennään. Hiirimäinen Dj Mauss (Tony Sikström) oli mukana vissiin kai koko esityksen. Musiikin sävellyksestä vastasi muuten Pentti Rasinkangas, ja musta se oli (jumputuksesta huolimatta) ihan toimivaa.

Lapsille kun tehdään teatteria, niin semmonen pikkasen ylinäyttelemisen maku tässäkin on. Mutta ei se juurikaan haittaa. Mutta vaatii näyttelijältä paljon kun yleisöä on vain puoli katsomoa ja sitäkään ei saada oikein innostumaan asiasta.

Pekka (TTT:n tuore kiinnitys Severi Saarinen) on vähän sellainen reppana maalaismölli, jolla ei ole kovin muodikkaat vaatteet ja tietenkin se hännäntöpö. Kiltti, kunnollinen ja kuuliainen. Eihän siitä seuraa kun kiusaamista, vaikka kaulassa roikkuukin urhoollisuusmitali. Pekka on se vieras tyyppi, joka tulee maalta, syö kaikki silakat ja vie kaikki hehkeät kissaneidit. Ensin Arkadian Ullan (Heidi Kiviharju) ja sitten Maija Maitoparran (Laura Alajääski). Ullalla on upea turkoosi tukka ja samansävyinen luomiväri ja kimittävä ääni (mitäköhän sen Pekka siinä näkee?). Maijalla sen sijaan makea pinkki tukka. Ja Maija laulaa kuin enkeli!

Mika Honkanen on juuri sopiva Monni, sellainen pikkuilkeä, mutta lopussa paljastuu se Monninkin sisin. Turkoosit maiharit ja rokkihenkinen asustus kruunaa Monnin lookin, ja toki aika pörhöinen häntä. Monnin oikea ja vasen käsi eli Pilli (Vesa Kietäväinen) ja Pulla (aina yhtä vakuuttava Jyrki Mänttäri) ovat myös erinomaisia. Varsinkin Pullan nurinkuriset sanomiset naurattaa lapsia (ja aikuisia). Miten nämä onkin niin kuin Tintti -sarjakuvien Dupond ja Dupont, puhumisiaan myöten?

Näytelmässä oli paljon hauskoja heittoja, joista osa saattoi mennä lapsilta hieman ohi, mutta aikuisia viihdytti. Sikäli hyvää koko perheen teatteria. "Nyt kyllä repee levikset".

Silakanylistysjuhlat on mainiot! Ja sen jälkeen kevätjuhlat, minne tulee esiintymään Kaisu Hulina (Laura Alajääski). Kaisun esiintyminen on kyllä mahtava, siis mielettömät asut ja muutenkin visuaalisesti upea!

Kaisu Hulina show

Pientä kuittia VR:n suuntaankin IC-junan kuulutuksissa, kun kissat matkustavat Pekan Inkeri-tädille kylään.. :-D Välillä kyllä pitää ihmetellä miksi Pekka roikkuu Monnin jengin kanssa, kun nämä kuiteskin kiusaavat. Tietokilpailukohtaus on loistava myös.

Monni jengeineen heittää Pekan säkkiin ja valtamerilaivaan. Mutta tämä palaa vuoden kuluttua, ja on nähnyt paljon kaikenlaista. Itsetunto on vahvistunut, ja onneksi Maijakin on uskollisesti odottanut. Perheidylli täydentyy pienillä kissanpennuilla.

Ja lopuksi kissamestaruuskisat erilaisine urheilukilpailuineen! Monnin huijausyrityksistä huolimatta paha saa palkkansa. Monnin sydänkin löytyy kun tulipalo uhkaa Pekan ja Maijan pienokaisia.

Tärkein sanoma eli erilaisuuden hyväksyminen välittyy monessakin kohdassa, toivottavasti myös pienimmille katsojille. Kiusaamista ei tule sallia, ei missään muodossa.

Kaikenkaikkiaan oikein kiva esitys, koko perheelle sopiva.


Kuvien copyright Kari Sunnari

Kuuma Kesä 85 / Pyynikin kesäteatteri 19.7.2012

Pyynikin Kesäteatteri on myynyt tänä kesänä suunnilleen kaikki esitykset täyteen, eikä ihme!!

Näytelmän ovat käsikirjoittaneet Heikki Syrjä, Riku Suokas ja Heikki Vihinen. Ohjaus on kahden viimeksimainitun käsialaa.

Kuuma kesä ’85 kertoo Tommin ja Karoliinan seikkailusta suomalaisessa festarikesässä. Näytelmä on oma itsenäinen teoksensa, joka sijoittuu Tampereen Työväen Teatterin menestysmusikaalin Vuonna ’85 keskelle, ajankohtaan joka TTT:n musikaalissa hypätään yli. Pyynikillä nähdään musiikkipitoinen farssi, todellinen road-movie, jossa ennen näkemätön määrä autoja pyörii ympäri kesäteatterin aluetta. (lehdistötiedotteesta).

Aivan mahtavat Risto Korhonen ja Jyrki Mänttäri

Musiikki on tuttuun tapaan Eppuja, Juicea ja Popedaa ja samoin kuin Vuonna 85 jutussa, niin Popeda pesee muut mennen tullen! Vallan erinomaisen sopan ovat nämä ammattilaiset taas keittäneet. Pyörivän lavan ympäristöä ja luontoa on hyödynnetty tehokkaasti. Ja nyt selvisi myös mihin niitä munkin lahjoittamaa kahta suksiparia tarvittiin (komisario Peppone tekee niistä kirveellä selvää).

Janne Kallioniemi ja Jari Ahola radiovieraina 957:ssa.

Osa roolihahmoista (Tommi Turmiola, Karoliina, komisario Peppone ja poikansa Mauno) on tuttuja Vuonna 85:n nähneille, mutta suurin osa ihan uusia tyyppejä. Näyttelijät on muuten noissa samat, mutta Pepposta esittää Markku Toikka, tuo entinen Lapinlahden Lintu. Niin, ne näyttelijät. Aivan loistavia, ei voi muuta. Siis ensinnäkin Mauno Peppone (Jari Ahola), joka on vaan reppana/luttana hahmo, ja Jari Ahola ihan loistava näyttelijä. Tässä selviää mistä Maunon keltainen kitara (millä se soittaa Vuonna 85 näytelmässä) on kotosin :-)

Sitten pitää mainita Kallioniemen Janne, joka esittää Reijo "Reksu" Kukkosta, tuota muuntautumiskykyistä muusikonretaletta. Kolmas nappivalinta on Risto Korhonen, eli Rennie "Salvequick" Johnson, reppana rocktähti rapakon takaa (oisko pikkasen vaikutteita Ozzy Osbournelta, oisko? Ja pikkasen myös Andy McCoy ja Pate Mustajärvi paistaa läpi...). Neljäntenä on vielä mainittava Jyrki Mänttäri, jonka esittämä Pasi "Sherpa" Mäkinen vastasi parhaista one-linereista.

Ja ei voi myöskään olla ylistämättä Aimo Räsästä, joka on TTT:n parhaita näyttelijöitä. Tässä lipevänä rockmanagerina Lester Kinnusena, joka apumiehensä Aimo Kekkeroosin kanssa (hilpeä Mika Honkanen) kulkee huijaamassa muusikoita ja vehkeilemässä venäläisten kanssa. Ja vielä monitoimimies Ola Tuominen, joka vetää neljäkin eri pienempää roolia, omaan hyvään tyyliinsä.

Liikaa juonesta ei voi paljastaa, mutta hauska se on, ratkiriemukas suorastaan! Tarinan ytimessä on Turmiolan Tommi, joka kulkee koko kesän festarilta toiselle, etsien alkukesästä Pyynikillä tapaamaansa Karoliinaa... Matkan varrelle osuu kaikenlaisia hörhöjä, jotka ovatkin paljon herkullisempia hahmoja kuin itse Tommi & Karoliina. On se Hintsasen Sami (Tommina) ihan ok ja kelpo laulaja, mutta tässä show'n varastaa ihan muut hemmot.

Mukana soittaa tietenkin livebändi, monella eri nimellä esiintyvä... Butaani (punkbändi), The Lazarush (80-luvun tukkaheviorkesteri), Kouros (puhdashenkistä ihmepoppia), Alabama House Band... jotka ajelee ympäriinsä avoseinämallisella keikkabussillaan. Hienoa vääntöä ja soittajapojat joutuu näyttelemäänkin aika lailla, enemmän kuin Vuonna 85 näytelmässä.

Tapahtumista valtaosa sijoittuu Orivedelle ja Parikkalaan, ja käsiohjelmassakin pyydetään anteeksi näiden asukkailta. Hah hah haa.

Koitetaan Minnan kanssa saada vielä johkin näytökseen peruutuspaikkoja, koska onhan tämä nyt nähtävä uudelleen! Parasta viihdettä mitä rahalla saa, ja kelikin suosi koko esityksen ajan (aurinko paistoi, mikä tänä kesänä ei ole itsestäänselvyys).

Teatterituristi katsomossa!