Olivierit on jaettu tälle vuodelle

Vuoden 2016 Olivierit on taas jaettu. Satuin olemaan Lontoossa samaan aikaan, ja pitihän se Covent Gardenin läpi kävellä ja ohimennen vilkasta niin esiintymislavaa, kuin oopperataloon meneviä julkkiksiakin. Paljoa ei jälkimmäisiä kyllä aidan takaa näkynyt :-)

Ensimmäistä kertaa ikinä lähetys nähtiin striimattuna YouTubessa suorana, mutta vain ulkomailla. Britit saivat tyytyvä perinteiseen ITV-lähetykseen, mikä tuli pienellä viiveellä. Mutta sitten maanantaina oli telkkarissakin luvassa KOKO lähetys, eli hieno homma. Se varsinainen lähetyshän on typistetty, eli kaikki "vähemmän" tärkeät palkinnot jätetty pois. 

Ja oli siellä muutamia yllätyksiä, mutta aika moni ennakkosuosikki voitti. Ja munkin suosikki. Hieman yllättäen Suuri ja Mahtava Barbican-Hamlet ei saanut pystin pystiä, ja ehkä ihan hyvä niin, koska niin paljon parempiakin juttuja viime vuoden teatterikentällä tehtiin. Aika hyvin nämä omat veikkaukset osuivat oikeaan...

Paras revival palkinto meni NT:n Ma Rainey's Black Bottom -nimiselle näytelmälle (ainao ehdokkaista mitä en ollut nähnyt). Paras uusi komedia Nell Gwynn (vielä myös näkemättä, vaikka hieman haluaisin). Olisi voinut kuvitella että Hamlet olisi voittanut palkintoja lavastuksesta, valaistuksesta tai jostain muusta vastaavasta, mutta ei edes niistä. Valaistuksen vei Mark Henderson (Gypsy), puvustuksen Gregg Barnes (Kinky Boots) ja lavastuksen Anna Fleischle (Hangmen). Niin ja äänisuunnittelusta Tom Gibbons (Peoples, Places and Things)

 Mark Gatiss ja palkinnon jakanut Lesley Manville

The Phantom of the Opera oli yleisön äänestämä suosikki (ainoa palkinto missä yleisö saa sanoa sanansa). Ja Kinky Boots oli paras uusi musikaali. Sekin kuuluu sellaisiin "haluan katsoa joskus" esityksiin. Musikaaleista Gypsy kuului illan voittajiin. Se oli paras musikaali revival, ja myös Imelda Staunton sai parhaan musikaalinaispääosapalkinnon (ja ihan odotetusti & ansaitusti). Ja ihana Lara Pulver oli paras musikaalinaissivuosapalkittu. Sen sijaan musikaalimiespääosan palkinto meni Matt Henrylle (Kinky Boots) ja miessivuosa David Bedellalle (In The Heights).

  

Ihkuimmat ikinä, Judi Dench ja palkinnon luovuttanut Luke Treadaway

Varsinaisten näyttelijöiden palkinnot menivät ehkä ainakin itselleni hieman yllättäville nimille. Paras miesnäyttelijä oli Kenneth Cranham (The Father) ja paras naisnäyttelijä Denise Cough (People, Places and Things). Kumpaakaan en valitettavasti lavalla nähnyt, joten en osaa heidän suorituksistaan mitään sanoa. Jälkimmäisen menen kyllä katsomaan NT:n arkistoon kunhan se sinne tulee (kunhan WestEndin näytökset loppuvat).

Sivuosapalkintojen saajien esitykset sen sijaan näin eli ketään ei varmaan yllättänyt että Judi Dench vetäisi kahdeksannen (enemmän kuin kukaan!) Olivier-palkintonsa roolistaan The Winter's Tale:ssa. Huh! Ja Mark Gatiss oli varmaan myös jonkunlainen ennakkosuosikki Three Days in the Country -roolistaan, joten sekään voitto ei mitenkään yllättänyt. Kyllä mua liikutti kummankin kiitospuheet.

Mark Gatiss ja Judi Dench pysteineen

Martin McDonaghin uutukainen Hangmen voitti (ansaitusti) parhaan uuden näytelmän palkinnon, ja se on muuten nyt myös Kansallisteatterissa (ja voisin suositella katsomaan). Paras ohjaaja oli munkin suosikki eli Robert Icke loistavan Oresteia:n ohjauksesta. Sen näytelmän tiimille olisin suonut enemmänkin palkintoja, koska oli yksi viime voden parhaita.

Loput ehdokkaat ja palkitut löytyvät Olivier Awards -sivuilta. Lähetyksen voi edelleen katsoa YouTubesta, jee (tosin tämä on se 1,5 h typistetty lähetys)! Yksi illan hauskimpia juttuja oli tämä Best performance in a sequel "erikoispalkinto", tai sen jakamisyritys.

Aina jää loistavia esityksiä kokonaan ilman ehdokkuuksia, ja niin tänäkin vuonna. Mark Shenton pohti muutama päivä ennen gaalaa tätä asiaa. Lähinnä juuri palkintogaalan äänestyskäytännön ja ehdokasasettelun näkökulmasta. Mielenkiintoista luettavaa.

     

Itse pääsin lähimmäksi Olivier-pystiä Victoria & Albert museon Curtain Up-näyttelyssä. Vaikka se olikin vähän isompi malli... Näyttely oli varsin kiinnostava katsaus niin Olivier kuin Broadwayn Tony -palkintojenkin historiaan.


Ulkokuvat omia, sisäkuvien copyright kuvatoimistot

WOS palkinnot jaettu, mutta miten?

Jaahas. What's On Stage Awards on perinteisesti jaettu näin alkuvuonna, ja tänä vuonna palkintogaala, järjestyksessään kuudestoista, pidettiin 21.2.2016 Prince of Wales Theatressa. Nämähän ovat yleisön äänestämiä, eli eipä ihme että voittajat ovat ketä ovat. Monen "tähtiesiintyjän" näytelmä pärjää, koska fanit masinoivat somessa ja muualla toisiaan äänestämään...

Muistan esim. vuonna 2014 kuinka Harry Potter-näyttelijät pyyhkivät pöydän. Siis ihan hyviähän Daniel Radcliffe (paras näyttelijä) ja Rupert Grint (vuoden tulokas) ovat, mutta huh! Muina ehdokkaina kun oli parhaan näyttelijän sarjasta esim. Rory Kinnear, Ben Whishaw, James McAvoy ja Lenny Henry.

No joo, siis tämän vuoden tuloksiin.

Paras näyttelijä:

Benedict Cumberbatch, Hamlet 
James McAvoy, The Ruling Class
Bradley Cooper, The Elephant Man
Mark Rylance, Farinelli and the King
Alex Hassell, Henry V

Mulla oli onni nähdä nuo kaikki herrat lavalla, ja kaikki muut olivat erinomaisia, paitsi mun mielestä herra Cooper oli ihan kamala... Mutta noista olisin palkinnon suonut joko McAvoylle tai Rylancelle. Cumberbatch oli suht ookoo, mutta siinä Hamletissa oli kokonaisuutena vaan niin paljon kaikkea. Siis sellaista mistä en liiemmälti tykännyt. Mutta yleisö äänesti näin.

Hassell oli kyllä kanssa todella hieno. Herra Cumberbatch ei päässyt filmauskiireidensä takia paikalle, mutta katsojat saivat nähdä kiitospuheen nauhalta. Puheen joka kesti ja kesti ja kesti, 6 minuuttia. Paikallaolijoista pisimmät puheet lienivät pari minuuttia. Puhe on nähtävillä (jos joku jaksaa kuunnella sitä jaaritusta) täällä.

Paras näyttelijätär:

Nicole Kidman, Photograph 51
Denise Gough, People, Places and Things
Lia Williams, Oresteia
Rosalie Craig, As You Like It
Harriet Walter, Death of a Salesman

Valitettavasti näistä en nähnyt kuin kaksi (tauti vielä verotti tuon As You Like It:in katsomisen viime maanantaina kun olisi ollut NT Livessä Suomessakin, mutta ehkä menen sen katsomaan arkistoon Lontooseen sitten). Tämäkään ei *mun* mielestä mennyt oikeaan osoitteeseen, koska Kidman oli vaisu ja Lia Williams taas ihan huikean upea! Mutta Kidman on isompi tähti... :-D

Musikaali Gypsy pyyhkäisi pöydän näissä mittelöissä, ja kyllä ihan ansaitusti. Imelda Staunton oli loistava loistava ja siten parhaan musikaalinaisnäyttelijän palkinto meni ihan oikeaan osoitteeseen. Samoin pokkasi Lara Pulver parhaan musikaalinaissivuosan pystin ihan oikeutetusti. Vaikka toki tunnustan että suurinta osaa muista musikaaleista en olekaan nähnyt :-)

Paras miessivuosa:

Ciaran Hinds, Hamlet
Mark Gatiss, Three Days in the Country 
Bertie Carvel, Bakkhai
Johnny Flynn, Hangmen
Kobna Holdbrook-Smith, Hamlet

 

Tämäkin kategoria sitten taas. Molemmat Hamlet-hemmot olivat... no, en ihan ymmärrä mistä nämä ehdokkuudet tulivat. Johnny Flynn oli todella upea ja olisin ehkä suonut pystin hälle, Toisaalta taas Bertie Carvel oli myös todellinen helmi. Mark Gatiss on yksi mun suosikkeja, ja teki hienon roolin (koko Three Days in the Country oli upea näytelmä), mutta ei kyllä mitenkään kauheasti omalta mukavuusalueeltaan poistunut noin niinkuin näyttelijänä. Esitti hyvin Mark Gatissia :-) En muista edes ketä äänestin, Flynniä tai Gatissia kummiskin.

Paras naissivuosa:

Sian Brooke, Hamlet
Anastasia Hille, Hamlet
Imogen Doel, The Importance of Being Earnest
Patsy Ferran, As You Like It
Judi Dench, The Winter's Tale

Jaahans... tuo meni mun mielestä kyllä ihan oikeaan osoitteeseen. Dench oli valloittava ja charmikas. Ja Hamletin naiset. Parempi kun en sano heistä sen enempää.


Paras uusi näytelmä:

Hangmen
Oppenheimer
Photograph 51
People, Places and Things
Farinelli and the King

People, Places and Things oli näistä ainoa mitä en nähnyt, ja muut olivat kaikki hyviä. En tiedä miksi tuo Photograph 51 jätti mut vaan niin välinpitämättömäksi. Vaikka aihe oli todella kiinnostava (DNA:n löytyminen ja erityisesti Rosalind Franklinin osuus siinä) ja vanhana biologian opiskelijana siitä jotain tiesinkin, niin näytelmä ei vaan kolahtanut. Olisiko tähän sitten vaikuttanut taas äänestäjien into antaa äänensä Nicole Kidmanin näytelmälle... Mun suosikki näistä olisi ollut Farinelli and the King.


Best play revival:

Hamlet
Importance of Being Earnest
The Ruling Class
Death of a Salesman
Oresteia

Mun mielestä sekä The Ruling Class että Oresteia olisivat ansainneet voittaa ennemmin kuin pompöösi Hamlet, mutta mikä minä olen sanomaan. Kumpikin meni heittämällä viime vuoden suosikkeihini.

Hamlet sai myös parhaat valosuunnittelu- ja lavastuspalkinnot. Hmm... no, jos sitä jostain pitää palkita niin ehkä sitten niistä. Jos tykkää massiivisesta ja over-the-top tyylistä.

Parhaan ohjaajan palkinnon sai ehkä hieman yllättäen Jonathan Kent Gypsy-musikaalin ohjauksesta. Mutta hyvä niin, koska Lindsay Turnerin ohjaus Hamletissa oli ehkä koko jutun heikoin lenkki. Les Miserables oli paras West End show, kuinkakohan monetta kertaa peräkkäin?

Mun ikisuosikki Sir Kenneth Branagh palkittiin elämäntyöpalkinnolla, hienoa! Tai "services to the theatre" siis oli palkinnon nimi...

Kaikki palkintoehdokkaat ja tulokset löytyvät täältä.



Kuvien copyright Dan Wooller

Coriolanus / NT Live 24.2.2014

Jaa-a, kolmas kerta toden sanoo kaiketi. Olihan se Coriolanus erinomainen taas. Mutta tällä kertaa tuntui, että Donmar on niin pieni ja intiimi paikka, että lähikuvilla ei saavutettu sitä samaa mitä isompien näyttämöiden kanssa. Tietenkin oli kiva nähdä miten onnistuivat toteuttamaan taltioinnin niin pienessä tilassa kuin Donmar (mutta toisaalta Curious Incident toimii ihan hurjan hyvin NT Livessä, vaikka NT:n Cottesloe on vain piirun isompi näyttämö kun Donmar. Tai siinä missäö Donmariin mahtuu 250 ihmistä, sinne meni sentään yli 400).

Hyvin se siis toimi, vaikkakin hetkittäin tuntui, että kameranvaihdot olivat aika nopeita ja kuvasivat välillä väärää kohtaa tai henkilöä. Toisaalta istumapaikasta riippuen ei sitä kaikkea näe paikan päälläkään. Toisen näytöksen lopulla, kun Caius Martius kuuntelee äitinsä palopuhetta ja kyyneleet alkavat valua silmistään, niin jos istui toisella laidalla, niin sitä ei nähnyt lainkaan. Vasta sitten kun CM ja äitinsä siirtyvät sille puolelle näyttämöä huomasi että CM on aika liikuttunut.

Kaikki näyttelijät olivat erinomaisessa vedossa, kaverin mielestä Mark Gatiss oli nyt jopa parempi kuin livenä. Minusta tuntuu että Hiddleston oli vielä tunteikkaampi kuin aiemmin (silmät olivat märät niin monessa kohdassa). Toisaalta tässä versiossa korostui jotenkin Virgilian turhuus, koska tämän rooli vaan on jotenkin mitätön. Volumnia varastaa sen päänaisroolin mennen tullen; Deborah Findlayllä on vaan kauhean voimakas tapa olla lavalla.

Hiddleston ja Gatiss harjoituksissa

Nyt näytelmää katseli taas uusin silmin, koska edellisestä kerrasta on aikaa jo tasan 6 viikkoa. Huomasin muutamia yksityiskohtia mitkä livenä olivat jääneet näkemättä. Koitin katsella enemmän valojen käyttöä, musiikin/äänitehosteiden käyttöä ja vaatteita, kampauksia ja maskeerausta. Ja taas huomio kiintyi siihen miten valtavan isot jalat Hiddlesillä on!

Alussa oli lyhyt esittelyvideo, missä Hiddleston, Gatiss, Rourke ja muutamat muut kertoivat niin Corilanuksesta näytelmänä ja henkilönä, sekä Donmarin historiasta. Väliajalla Emma Freud haastatteli lisää Josie Rourkea. Se kyllä hieman oli häiritsevää, kun kaksi naista keskusteli miten ihmeessä Rourke palkkasi maailman seksikkäimmän miesnäyttelijän pääosaan. Haloo!

Tampereella, Turussa ja Helsingissä olivat kaikki näytökset loppuunmyytyjä (kaikissa siis 2 näytöstä). Jyväskylä, Oulu ja Kuopio (mitkä liput tulivat myyntiin vähän salavitiä, samalla kun muihin tuli lisänäytökset) olivat puolityhjiä. Mutta silti, tosi hyvin möi ja olen iloinen siitä.

Tosin meilläkin suurin osa katsojista taisi olla 14-20-vuotiaita Hiddles-faneja, jotka kikattivat mitä kummallisimmissa kohdissa. Toisaalta, eikö se ole se ja sama miksi joku tulee katsomaan teatteria/Shakespearea? Jos se sitten on sen "maailman seksikkäimmän miesnäyttelijän" takia niin keltä se on pois? Vaikkei tekstistä tai näytelmästä nyt niin paljoa ymmärtäisikään. Jos siitä vaikka tulisi sitten kipinä katsoa muutakin Shakespearea? Ja pääasia että katsojia riittää takaamaan sen että näitä näytetään jatkossakin.

Coriolanus / Donmar Warehouse 21.12.2013

Huh.

Olen ihan sanaton. Oli kyllä semmoinen esitys, että oksat pois.

Ja mä kun olen pitänyt Tom Hiddlestonia ihan kelpo näyttelijänä. Siis tosi hyvänä. Ja kuinka väärässä olinkaan! Mieshän oli NIIN loistava, että tulee ihan tippa linssiin vieläkin. Siis oikeasti.

Juonesta lyhyesti: Caius Martius on kuumapäinen ja rahvasta halveksuva urhoollinen sotilas Roomassa. Lähipiiriin kuuluu hirveän dominoiva äiti, vähän nössykkämäinen vaimo ja lapsi. Lisäksi Cominius (hieno Peter De Jersey) on lähin päällikkö ja senaattori Menenius (aina yhtä hyvä Mark Gatiss) mentorihahmo. Tanskalainen Birgitte Hjort Sorensen Coriolanuksen vaimona Virgiliana jäi hieman vaisuksi, mutta hyvää englantia puhui kyllä. Halusin pitää ovasti Deborah Findlaystä (Volumnia, Coriolanuksen äiti), ja näyttelijänä olikin erinomainen, mutta mua häiritsi kovasti repliikkien takeltelu useassa kohdassa. Tämä on näytelmän naisrooleista ehdottomasti suurin ja paras, koska Volumnia on ihan kauhea riivinrauta! Huh! Toki rakastaa poikaansa kovasti, mutta haluaa jotenkin päteä tämän kautta ja on huikean ylpeä tämän sotasaavutuksista ja arvista.

Kansalaiset valitsevat Coriolanuksen konsuliksi, mutta peruvat valintansa ja karkottavat tämän Roomasta, jolloin tämä menee ja liittyy verivihollistensa volskien leiriin. Pahin vastustaja Aufidius (Hadley Fraser) ottaa Caius Martiuksen avosylin vastaan, ja tämä nouseekin nopeasti volskien suosikkipomoksi... Sitten alkaa sotaretken suunnitteleminen roomalaisia vastaan. CM haluaa kostoa. Ei siinä auta Meneniuksen anelut, mutta äidillä on hihassaan valttikortti. Lopussa Coriolanukselle käy kuitenkin vallan ohraisesti.

Tässä yksi Coriolanuksen kritiikki, 18.12.2013 Independent.

In her finest achievement to date as artistic director of the Donmar Warehouse, Josie Rourke directs this stark, swiftly-paced account of Shakespeare's severe Roman play and elicits a central performance of blazing stellar power and intelligence from Tom Hiddleston.   

Kriitikkejä löytyy vallan paljon kun vaan googlettaa. EI ne kaikki niin ylistäviä ole, mutta mun mielestä tämä oli yksi 2013 vuoden teatterikohokohtia. Donmar on niin intiimi paikka että se tuntui osittain varmaan siksi niin voimakkaalta elämykseltä. Kaikki se lihasten pullistelu ja testosteroni ja hiki ja maskuliinisuus. Ja sitten kun herkässä hetkessä Coriolanus ihan oikeasti liikuttuu, niin siinä on katsojallakin kyynel herkässä. Mä olen aina äimistellyt miten näyttelijä saa itsestään sellaisia tunteita esiin että pystyy itkemään livenä teatterin lavalla.

Paikat olivat erinomaisen hyvät, parvella eturivissä ja edessä, ei siis sivukatsoimoissa. Oikeastaan ei juurikaan paremmat olisi voineet ollakaan. Ja mä NIIN pidän Josie Rourken ohjauksista!

Lavastus oli simppeli, eli taustaseinä mihin sekä kirjoitettiin että heijastettiin graffiteja, ja lisäksi liuta irtotuoleja. Sekä tikapuita Coriolin valloittamiskohtauksessa. Nämäkin heijastetaan taitavasti seinälle, paitsi se yksi mitä pitkin Caius Martius kiipeää kaupunkiin. Puvustus on vallan pelkistettyä ja sopivaa. Nahkainen tiukka rintavarustus sopii Hiddlesin kropalle oikein hyvin. Pidin myös valoista ja jumputtavasta musiikistakin. Taistelukoreografiat olivat oivat, varsinkin Caius Martiuksen ja Aufidiuksen... näiden herrojen välillä kipunoi!

Kritiikkejä on kuulunut jonkun verran että Hiddleston olisi liian nuori esittämään parkkiintunutta sotasankaria, mutta musta se on ihan sopivan ikäinen.

Taitava Mya Gosling on saanut valmiiksi myös Coriolanus-sarjakuvan, jota voin suositella enemmän kuin lämpimästi. Saa hyvän tiivistelmän juonestakin.

Yksi blogipostaus näytelmästä.

Mark Gatiss puhuu Coriolanuksesta tässä marraskuussa kuvatussa videossa (kun näyttelijät pääsivät tutustumaan Shakespearen First FolioonGuildhallin kirjastossa). Samaisessa tilaisuudesta herra Hiddleston sanoo sanasen. Ja lukeekin pätkän näytelmää.


Ensi-iltajuhlien kuva copyright Dan Wooller
Kirjastokuva copyright Telegraph

Gatiss ja mestauspaita

Loistava 55 Days loppuu tänään Hampstead Theatressa (näytelmästä tulee enempikin juttua kunhan joudan), ja pääosaa eli Charles I:tä esittävä Mark Gatiss pääsi Lontoon museoon tutustumaan esittämänsä hahmonsa mestauspaitaan...

Mark Gatiss, currently playing Charles I in the sell-out 55 Days, paid a visit to The Museum of London on 12 November to examine a garment of clothing remarkably preserved since the 16th Century.
But this isn’t just any piece of clothing. This knitted pale green silk vest or waistcoat is said to have been worn by Charles I at his execution in 1649. The stains on the front are believed to be blood, but forensic tests in the 1950s and 1980s failed to prove this conclusively.

Juttu Hampstead theatren sivuilla.

55 Days / Hampstead Theatre 12.11.2012

kuvia ja tekstiä myöhemmin

An Afternoon With Mark Gatiss and Friends / Criterion Theatre 11.11.2012

kuvia ja tekstiä myöhemmin

55 Days / Hampstead Theatre 12.11.2012

 Jos yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa... 

Minä ja maailman ihanin Mark Gatiss
eilen Hampstead Theatrella Lontoossa.

Ja Charles I raapusti käsiohjelmaan nimmarin.
Ja julisteeseen kanssa...

55 Days kuvia harjoituksista

Hampstead Theatre julkaisi eilen lisää kuvia tulevasta Mark Gatissin tähdittämästä näytelmästä. Mark esittää Charles I:stä. Olen menossa katsomaan tätä 12.11.

 

Lukuharjoituksia

 PR-kuvien ottamista

 Ja lopulta pukuharjoituksia

Time Out-lehdessä oli myös pieni haastattelu herrasta, ja se on luettavissa täällä.

Did the Charles in your head and the Charles in the play match up for you?

'It's all very consistent with the man as we know him historically. What always fascinates me about him was that he was so slippery - he'd just say anything. If he wasn't king you'd think he was maybe a sociopath, because he would say what he needed to say in the moment regardless of the consequences.'

The Guardian-lehti haastatteli myös Markia viime sunnuntaina.

I'm surprised someone of Gatiss's celebrity still auditions for roles. "It varies. I was offered this and The Recruiting Officer. I auditioned for Season's Greetings and have no qualms about being asked to. But, having been on the other side of the audition table with Sherlock, the truth is that you just don't know. You're not questioning people's ability – they may just not be right. And the awful thing is that you can be wrong." He laughs. "As audiences at Hampstead may be about to discover."

Mark Gatiss & Friends 11.11.

Uskomatonta!! Siis, tämä on niin hienoa ja upeaa ettei ole tosikaan... 11.11. sunnuntaina klo 15 Lontoon Criterion Theatressa on The Game is On - An afternoon with Mark Gatiss and Friends -niminen tapahtuma, ja mulla on sinne liput!! Useatkin vielä.

Tänään kerrottiin sitten ketä ne Markin ystävät on. No, koko Sherlock näyttelijä-porukka, miinus Benedict Cumberbatch. Mikä on ehkä ihan hyvä asia, koska se vaan veisi kaiken huomion...

Mutta siis:

Mark Gatiss

Rupert Graves

Martin Freeman

Andrew Scott

Una Stubbs

Louise Brealey

ja sen lisäksi Steven Moffat ja Sue Vertue.

Tilaisuus on hyväntekeväisyysjuttu ja rahat menee London Gay & Lesbian Switchboardille. Mä joskus aiemmin postasin siitä järjestöstä, kun Markin synttärirahakeräys oli sinne kanssa. Se on järjestön Patron.

Tää on ehkä hienoin juttu ikinä. Mä ostin 2 eturivin lippua, koska sain ennakkotietoa asiasta (Gatissin siippa Ian Hallard laittoi mull siitä viestiä), ja ystäväni Helen, joka lentää Seattlesta just samana päivänä Lontooseen, osti sitten 2 lippua lisää, kolmosriviltä keskeltä. Myydään ne 2 extraa sitten - toinen menee Helenin yhdelle tutulle ja toinen vissiin Marielle (se mun ranskalainen Lontoossa asuva kaveri).

Ekat promokuvat 55 Daysistä!

Marraskuussa näen tämän, mutta tässä jo hieman esimakua 55 Days näytelmän harjoituksista. Eli harjoituskuvia.

Ja tältä herra Gatiss näyttää sitten Charles I:n roolissa!

Mark Gatiss Q&A Hampstead Theatre

Hah, Hampstead Theatre kyseli taannoin kysymyksiä yleisöltä Mark Gatissille ja valitsi sitten niistä kymmenkunta, mihin herra ihan vastasikin. Ja mun kysymys oli valittuna, jee!!

Koko haastattelu löytyy täältä

Ja mun kysymys ja vastaus:

Apart from Charles I, which King/Queen in British history would you like to play?

King John. Richard II (though I’m too old now!) Basically all the slippery ones! Maybe Charles II in the sequel… Queens are a different matter. Does Matilda count?

Lontoon teatterijorinaa!

Onneksi satuin taas olemaan Twitterissä oikeaan aikaan... päästään Keijun kanssa Lontoossa marraskuussa katsomaan mukavalla Sherlock-porukalla The Hound of The Baskervilles Se on jossain Lontoon syrjäseuduilla eli Hornchurchissa, mutta kulkee sinne sentään metro. Mennään lauantaina matineaan, joten kerkeän illalla vielä ihan hyvin Marien kanssa NT:hen katsomaan The Effectin ennakkonäytöstä. Jee!!

Ei silloin marraskuun reissulla pitänyt mennä teatteriin juuri lainkaan, mutta nyt on sitten 4 esitykseen liput. Mutta hei, lauantaina toi Hound, sitten illalla The Effect NT:ssä (missä Billie Piper ja Tom Goodman-Hill), sitten maanantaina Hampstead Theatressa 55 Days (missä mm. Mark Gatiss) ja tiistaina taas NT:llä Scenes from an Execution (missä mm. Fiona Shaw ja Ian Hallard). Ei voi kieltäytyä ei.

Lisäksi treffaan Marieta ja kaverini Helen tulee Seattlesta Lontooseen, ja treffataan kai lounaan merkeissä. Ja lisäksi tonne Houndin esitykseen tulee muutama mun ihan suosikki ficcikirjoittaja.

Ehkä pikkasen hienoa!!

Mark Gatissin tapaamisesta 8.3.2012

Mä nyt taannehtivasti kirjoittelen kaikenlaista matkalta, mitä mieleen tulee, ja ensimmäisenä tietenkin muutama sana vielä herra Gatissin tapaamisesta!

Juu, mä siis olin Suomesta raahannut (tai laivalta ostin) pullon Karpalo Koskenkorvaa ja sitten olin tuonut Hugo Simbergin Kellonsoittaja-postikortin. Kun kävin lunastamassa lippuja, niin kysyin että mulla on lahjoja, että kelle ne annetaan. Ja se lipunmyyjä lupasi toimittaa ne perille. Mutta mä en ollut kirjoittanut korttia vielä, joten vein ne sitten myöhemmin, kun mentiin esitykseen.


Esityksen jälkeen jäätiin odottamaan siihen ala-aulaan. Olin kyllä onkinut muutamalta lontoolaiselta Sherlock-kaverilta tietoja missä on Donmar Warehousen stagedoor, mutta suurin osa oli sitä mieltä (kuten myös se samainen lipunmyyjäheppu), että näyttelijät käyttää etuovea. Teatteri oli niin miniatyyrikokoinen, että hyvin ymmärrettävää.


Tosi pian, ehkä 10 minuuttia siitä kun yleisö oli lähtenyt, tuli jo osa näyttelijöistä ulos. Mark Gatissia oli vastassa Vinette Robinson (mutta en siinä markgatiss-euforiassa tajunnut pyytää nimmaria), joka siis Sherlock-sarjassa esittää Sally Donovania. Sekä joku vanhempi nainen, joka oli joku näyttelijä luultavasti kanssa. Olivat olleet myös esitystä katsomassa. Mun lisäksi siellä oli odottamassa Markia vaan sellainen nuori tyttö (joka ei edes halunnut nimmaria, vaan selitti sille vaan kauheasti jotain) sekä vanhempi mies, joka halusi vaan nimmarin.


Mä olin sen tytön jälkeen seuraavana vuorossa. Kysyin alkuun että oliko saanut sen pullon, ja sanoi saaneensa, kiitti kovasti siitä ja vielä erikseen kortista. Korttiin olin lisäksi laittanut, että pullo on raahattu Suomesta asti. Mark heti kommentoikin että ai Suomesta asti olet tullut. Mulla oli käsiohjelma mihin halusin nimmarin sekä SH-yhdistyksen sellainen jäsenliittymiskortti (mikä pitää ottaa ensimmäiseen tapaamiseen mukaan, niin jäsensihteeri voi esitellä uuden jäsenen muille jäsenille). Molempiin kirjoitti, ja siihen käsiohjelmaan vielä omistuskirjoituksen (To Katrin, love Mark Gatiss x). En tiedä mistä se ylimääräinen n-kirjain lipsahti mukaan :-)



Kehuin näytelmää, ja oli iloinen että pidin siitä. Kokoajan oli oikein kohtelias ja mukava eikä lainkaan sellanen, että on kiire lähteä. Vaikka Vinette Robinson ja se toinen nainen odottivat kärsivällisinä siinä vieressä. Lähtivät sitten yhdessä siitä jonnekin, käveltiin samaan suuntaan aina Charing Cross Roadille asti, mutta sitten me käännyttiin Sherlock Holmes pubiin ja nämä muut jatkoivat jonnekin, varmaan syömään. Teatterin ulkopuolella oli kanssa porukkaa, ja muutamalle antoi nimmarit vielä siinä.

Mutta kovin mukava kokemus, me käytiin ihan oikeasti keskustelua, ja vaikka mua jännitti hieman, niin en mennyt mitenkään kipsiin tai muuta. Leveä hymy ei kyllä hetkeen poistunut mun naamalta.

The Recruiting Officer / Donmar Warehouse 8.3.2012

Liput tähän hankin hetimmiten kun tulivat myyntiin, ja se möi tosi pian loppuun. Donmar Warehouse oli tosi pieni paikka, joten lippuja ei nyt niin montaa per esitys olekaan tarjolla. George Farquharin ”restoraatiokomedia” The Recruiting Officer on niitä harvoja 1700-luvun näytelmiä mitä edelleenkin esitetään säännöllisesti. Siinä upseerit värväävät Englannin maaseudulla (Shrewsburyssä ja Shropshiressä tarkemmin sanoen) sotilaita armeijaan. Ja sitten siinä on naishuolia ja kaikenlaista kuviota.

Ja miksikö tämä näytelmä, kaikista niistä mitä Lontoossa olisi ollut tarjolla? No siksi että siinä esiintyi Mark Gatiss! Yhtään Farquharin näytelmää en ole ennen nähnyt (no onko ihmekään). Mark oli kapteeni Brazen, hyvin huikentelevainen keikarimainen tyyppi, eli rooli sopi kuin nenä päähän. Ainoa upseereista jolla oli peruukki (sellainen kauhea rokokoo-hökötys). Naisnäyttelijät olivat tosi hyviä myöskin; Rachael Stirling Melindana, Nancy Carroll Silviana, Kathryn Drysdale Lucynä ja Aimee-Ffion Edwards tuplaroolissa Rosena/Marynä.

Mackenzie Crook sytyttämässä kynttiläkruunuja ennen näytelmää.

Yksi positiivinen yllätys oli Mackenzie Crook. Tuo ketku Pirates of the Caribbean-leffasarjasta sekä The Office-tv-sarjan onneton Gareth, veti roolinsa kersantti Kitenä tosi hyvin. Tobias Menzies oli myös hyvä. Erikoismaininta pitää antaa viiden muusikon esitykselle. Herrat soittivat periodisoittimin pitkin esitystä (ja pitkään jo ennen kuin näytelmä alkoi, ja samalla osallistuivat näytelmään ihan puherooleissakin. Huikeaa!

Näytelmän oli ohjannut Josie Rourke, nainen myös viime vuotisen Tennant/Tate Much Ado About Nothing-näytelmän takana. Rourke nimitettiin juuri alkuvuodesta Donmar Warehousen uudeksi taiteelliseksi johtajaksikin.


Paikka oli pieni ja intiimi, sellainen syvä katsomo eli kolmelta sivulta reunustivat korkealle ylös nousevat penkit. 250 paikkaa vaan, niin ei ihme että myytiin loppuun. Tosin justiinsa eilen vai pari päivää sitten tuli tieto että ovat saaneet muutamia lisäesityksiä. Siellä oli hirveä määrä kynttilöitä jolla valaistiin, ja 4 sellasta isoa katosta laskettavaa kynttiläkruunua, mitkä näyttelijät sytyttivät ennen alkua.


Ihan kaikesta ei saanut tolkkua, siis juonenkäänteistä, mutta suurimmasta osasta kyllä. Kieli oli sen verran ehkä vanhahtavaa. Yleisö oli hyvin mukana, joskaan täällä(kään) ei taputeltu kovin montaa kertaa porukoira takaisin.


Mutta kyllä mä olen iloinen että näin Mark Gatissin livenä, toivottavasti en viimeistä kertaa.

Ja huom. esityskuvat on ihan itse otettuja, vaikka tiedän ettei siellä saanut kuvata. Hyi minua.

Mark Gatiss Donmarissa 7.3.2012

Tähän hätään ei muuta, laitan lisää näytelmästä ja herra Gatissin tapaamisesta myöhemmin.

Gatiss & Crook & The Recruiting Officer (The Independent 28.1.2012)

keskustelevat uudestä näytelmästään The Recruiting Officer tässä hauskassa haastattelussa. Ja paljon muustakin, mm. metsänhoidosta! Koko 28.1.2012 The Independent-lehden haastattelu täällä.

As a child, though, he [Mackenzie Crook] was more interested in collecting live specimens than toys. His boyish love of nature remains, and a few years ago he bought himself five acres of Essex woodland as a conservation area.

"I manage it, and coppice it, and try to make it as attractive as I can to native wildlife," he explains. "When I bought it, it was very dense and nothing had been done to it in nearly a century. So I opened up some areas to let light down to the floor, which encourages different types of flora, which in turn encourages invertebrates and then birdlife. It's gradually becoming more diverse. Hopefully I'll be able to pass it on to my children. I read somewhere that Mick Hucknall has a forest called the Forest of Hucknall. Maybe I should call mine the Forest of Crook!"

Or "Crookswood", suggests Gatiss, nodding along in sympathy. "It's important to please your inner eight-year-old. The things that used to make you happy tend to be the things that still make you happy. I've got massively back into collecting fossils like I did when I was a child. And I just bought my brother-in-law a telescope for Christmas, of the size and strength that I always wanted and never had. We went out into the back garden and looked up at Jupiter; it was profoundly moving, because all I ever wanted as a boy was to see Jupiter and its four main Galilean moons. They're like little diamonds."