Näytetään tekstit, joissa on tunniste Esa-Matti Lång. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Esa-Matti Lång. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Europaeus / Kansallisteatteri 29.3.2014

Hmmm... Ensimmäinen ajatus lienee oliko Europaeus todellinen henkilö. No oli toki. Kansallisteatterin sivuilla määritellään David Emmanuel Daniel Europaeus näin:

Kansanrunouden kerääjä, joka kokosi huomattavan osan Kalevalan runoista.
Merkittävä kielitieteilijä, joka loi suomeen uusia sanoja.
Lönnrotin, Runebergin, Kiven, Ahlqvistin ja Snellmanin aikalainen.
Vähäosaisten, tasa-arvon ja rauhan puolustaja.
Ikuinen ylioppilas, jolle aikalaiset nauroivat.
Suurmies, jonka mukaan ei ole nimetty katuja.
Yksitotinen idealisti, joka loi oman uskontonsa.
Tasapainoton originelli, joka kulki pääkallo salkussaan.
Tarkkanäköinen tiedemies, jonka mielipiteet olivat vääriä aikansa silmissä.
Rauhanmies, jota August Ahlqvist hutki varta vasten hankitulla nimikkokepillä.
Surullisen hahmon kulkija, joka päätyi unohdettuna nälkäkuolemaan ja köyhäinhautaan.



Tämän lisäksi Europaeus on myös Juha Hurmeen uusin näytelmä, jota Kansallisteatterissa parhaillaan esitetään. Ensi-ilta oli sopivasti 28.2. eli Kalevalan päivänä. Sen lisäksi että Hurme on ohjannut ja kirjoittanut tämän, hän vastaa myös lavastuksesta, sekä osittain myös valo- ja äänisuunnittelusta. Mä en muista mitään Hurmeen näytelmää aiemmin nähneeni.

Mutta Europaeukseen. Varsin mielenkiintoinen ja musiikkipitoinen näytelmä. Timo Tuominen nimiroolissa oli varsin notkea ja taitava. Kolmikko Esa-Matti Long, Antti Pääkkönen ja Taisto Reimaluoto esittivät lukuisia tyyppejä (mm. kansallisen heräämisen rivimiehiä Jallua, Yrjöä ja Jurria, August Ahlqvistiä, Elmgreniä jne), aivan hulvattomasti. Varsinkin painitrikoissa, silintereissä & frakkitakeissa. Kaikki myös lauloivat, ja hienosti sekin sujui. Hyvin fyysinen näytelmä myös eli paljon liikkumista ja kaikenlaisia loikkia.


Illan paras juttu ehkä kuitenkin oli mahtavasti laulanut duo Petra Poutanen-Hurme ja Hanna Rajakangas. Mikä mieletön parivaljakko! Välillä mentiin Värttinän hengessä, välillä taas muuten vaan runolaulussa. Naiset ovat tehneet musiikinkin itse (tosi Juha Hurme osallistunut sanoituksiinkin).

Näytelmässä seurattiin hra Europaeuksen elämänvaiheita ja matkoja ja kohtaamiaan tyyppejä. Oli kyllä itselle ihan avartava kokemus, sillä ihan Lönnrotin ja Kiven ja muiden varjoon mies on ihan jäänyt. Hersyvä, hetkittäin vanhahtava suomenkieli, ja nimenomaan sillä herkuttelu, oli iso osa näytelmää. Niin lauluissa kuin muutenkin. Tykkäsin simppelistä lavastuksesta myös eli muutamia puunrunkoja, irtopöllejä ja kota nuotioineen.

Willensauna on ihana ja intiimi näyttämö josta joka paikalta näkee hyvin. Kevään esitykset on muuten kaikki loppuunmyyty, mutta Europaeus jatkaa ohjelmistossa syksyllä! Tosin pienellä näyttämöllä, mutta silti.

Onkohan se Esa-Matin sukunimi virallisesti nyt Lång vai Long, kun kumpaakin kirjoitusasua näkee...

Hesarikin (eli Suna Vuori) kehuu, eikä syyttä:

Hurmeen läpikotaisen rakastettavaksi kirjoittama seikkailijatiedemies oli eräänlainen yleisnero ja yhden hengen kansanliike, jonka uteliaisuus ja tarmo suuntautui moniaalle: kielitieteeseen, etnografiaan, teologiaan, biologiaan, arkeologiaan, astronomiaan – sekä "ruumiin liikenteihin".

D. E. D. Europaeus oli ajattelussaan useimpia edellä, mutta vakaumuksellisena pasifistina, sieniä syövänä varhaisena feministinä sekä änkyttävänä yksineläjänä häntä pidettiin sekä naurettavana että vaarallisena. Hullunakin, tietysti.

Historian eläväksi tekevä Europaeus on kokonaistaideteos, jossa teksti ja ohjaus, musiikki ja rytmi, liike, näyttelijäntyö sekä vähäeleiset visuaaliset elementit ovat hienossa tasapainossa.



Kuvien copyright Tuomo Manninen

torstai 10. lokakuuta 2013

Frankenstein / Kansallisteatteri 9.10.2013

Kolmatta kertaa katsomassa, tällä kertaa Eevan kanssa. Ekasta kerrasta ennakossa kirjoitin tammikuussa ja tokasta kerrasta sitten helmikuussa... Nyt oli paikat parven ekalla rivillä, keskellä. Sali oli täynnä kikattavia koululaisia, mutta ei kuitenkaan ihan täynnä.

Harmi, sillä esitys on visuaalisuudessaan varmaan parasta teatteria Suomessa tänä vuonna.


Mitään muutoksia en huomannut alkuvuoden esityksiin verrattuna. Antti Luusuanniemen tukka oli sliipatumpi kuin aiemmin, eli valahtanut silleen silmille ihanasti niinkuin viimeksi :-)

Musiikki, lavastus, puvustus - kaikki ne toimivat edelleen täysillä.

Mutta samat asiat nyppi nytkin kuin aiemminkin (esim. se liian pieni mökki polttokohtauksessa). Ja porukka puhui kovin hiljaa nytkin, oli hetkittäin vaikea saada selvää... Ja se niiden haudankaivajien mongerrus englanniksi.


Mutta kannatti taas nähdä, sillä on se vaan hieno tarina! Ja toteutus!

Kuvien copyright Kansallisteatteri

tiistai 22. tammikuuta 2013

Frankenstein / Kansallisteatteri 21.1.2013

23.1. ensi-iltansa Kansallisteatterissa saa Nick Dearin muutaman vuoden takainen versio Mary Shelleyn Frankensteinista. Oli ilo päästä maanantaina ennakkoon katsomaan tätä aikalailla odotettua tuotantoa.


No, odotukset eivät olleet kovin korkealla, koska MIKÄÄN ei voi olla parempi kuin Lontoon NT:n versio parin vuoden takaa. Väkisinkin niitä tulee vertailleeksi. Ei ehkä ihan reilua mutta minkäs teet.

Mutta tässä oli paljon hyvää. Ehkä se vielä oli hieman kesken (mutta menen helmikuussa uudelleen katsomaan, niin saas nähdä sitten onko muutoksia tullut). Lavastus oli huikean kaunista, tykkäsin tosi paljon. Muutenkin kaikesta huokui steampunk-henkisyys: puvustus, lavastus, musiikki, valot... Kati Lukka vastaa upeasta lavastuksesta, Tarja Simone pukusuunnittelusta ja Tapani Rinne musiikista.

Katosta roikkuvat myrskylyhdyt muistuttavat kovasti NT:n lavastusta. Mutta musiikki oli riittävän omaperäistä ja sopi tähän hyvin. Erityisesti urkupillien käyttö kummallisina soittimina oli upeaa!


Jotkut jutut hieman ärsyttivät esim. miksi haudanryöstäjien siellä Skotlannin saarilla tarvitsi puhua englantia? Miksei ne voineet puhua Suomea vanhahtavasti, savolaisittain tai jotain?? Ja miksi De Laceyn mökki (ja varsinkin sen poltto) oli naurettavan näköinen pienoismalli? Olisi ollut kiva päästä osallistumaan eilen olleeseen keskustelutilaisuuteen Kansallisessa, että olisi päässyt kysymään näitä tekijöiltä.


Näyttelijät nyt tekivät parhaansa. Ismo Kallion De Lacey oli ihan ok, mutta puhui aivan liian hiljaa. Antti Luusuaniemi Victor Frankensteinina oli hyvä, mutta mä nyt tykkään siitä muutenkin (Luusuaniemestä siis). Onnistui ihan hienosti tuomaan esille sen Victorin romahduksen, ja miten alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän Hirviötään (anteeksi, Oliota) kun tarina etenee. Esa-Matti Long pääroolissa eli Oliona. Ihan jees, mutta ei yllä nyt samanlaisiin akrobaattisiin (tai muihinkaan) suorituksiin kuin kumpikaan NT:ssä roolia esittänyt. Jotenkin vaan tuli mieleen, että on tainnut hieman kyllä miehiltä mallia ottaa :-)) Fyysisesti raskas rooli, ja minusta E-M tuo hyvin sen henkisen kasvun ja kypsymisen esille. Koko se puhetyylin, eleiden, liikkumisen ja muun kehittyminen.


Minka Kuustonen on Elizabeth, tuo Victorin onneton morsian, joka ei muuta haluaisi kuin olla osana miehensä työtä ja elämää, saada lapsia ja rakastaa. Ihan hyvin tämä roolistaan selviytyy, jos kohta on liian tyrkky ja roikkuva. Kyllä mä ehkä Naomie Harriksesta enempi tykkäsin.

On kyllä hieman painolastina, kun on nähnyt aiempia versioita samasta näytelmästä, koska aina niitä kuiteskin vertaa. Mutta, tätä ongelmaa ei mulla jostain syystä kyllä ole Shakespearen näytelmien kohdalla. Siis toki niitäkin vertailee keskenään, mutta ei samalla tavalla.


Frankenstein on shakespearelaisten mittakaavojen kertomus rakkaudesta ja moraalisesta vastuusta, ihmisen tekojen ja valintojen vääjäämättömistä seurauksista. Mary Shelleyn romaaniklassikkoon (1818) perustuva Nick Dearin uudelleen kirjoittama, älykäs ja koskettava näytelmä vuodelta 2011 nostaa silmiemme eteen ihmisen kaksijakoisuuden ikuisen dilemman. Hirviön peilikuvasta heijastuu omaa varjoaan pelkäävä ihminen, joka on yhtä kykenevä parantavaan rakkauteen kuin tuhoavaan vihaan.


Ylen sivuilla asiaa näytelmästä. Jään mielenkiinnolla odottamaan arvosteluja.

Kuvien copyright Stefan Bremer.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Frankenstein Kansallisteatteriin!

Torstaina tulee myyntiin Kansallisteatterin liput ensi alkukeväälle. Huomasin nimittäin tänään teatterin Facebook-sivuilta tietoa Frankenstein-kilpailusta. Ja sitten selvisi lisää: tammikuussa saa Suomen ensi-iltansa loistava Nick Dearin (& Mary Shelleyn) Frankenstein, mikä meni Lontoon NT:ssa 2 vuotta sitten loppuunmyydyille katsomoille (ja jatkoi voittokulkuaan ympäri maailman NT Live sarjassa).

Näyttelijälistakin löytyi: Olli Ikonen, Ismo Kallio, Maria Kuusiluoma, Minka Kuustonen, Petri Liski, Esa-Matti Long, Antti Luusuaniemi ja Katja Salminen sekä Amos Brotherus / Lauri Karo / Pablo Ounaskari.

Pienen googlettamisen jälkeen päärooleissa nähtäneen (mikäli se tehdään NT:n tapaan että Victor ja Hirviö (Suomessa se on Olio!) - tai lähinnä heidän näyttelijät - vuorottelevat rooleissaan vuoroiltoina) Esa-Matti Lång ja Antti Luusuaniemi, koska he ovat nuorimmat tosta mieskaartista. Lähinnä vaan sikäli mikäli toteutuksessa ollaan myös alasti, niin noi vanhemmat miehet ei ehkä... No, eihän se Creature kovin kaunis ole, mutta pitäisi sen silti maskeerauksen alla olla timmi. Ja rooli on hyvin fyysinen kuiteskin.

Jäämme odottamaan torstaita ja roolituksia. Mika Myllyaho ohjaa.