Kielletty näytelmäjuliste Lontoon liikennevälineissä

Pikkaisen tuppaa naurattamaan Transport For Londonin viime viikkoinen päätös kieltää Donmar Warehousen My Night With Reg-näytelmän mainosjuliste kaikista metroista, busseista jne. Näytelmä siirtyy West Endille ja samalla tekivät uuden mainosjulisteen. Mutta selkeästi näyttelijä Lewis Reevesin takamus oli liikaa TFL:lle. Nuo kaksi ylempää julistetta ei kelvannut kumpikaan, mutta kun levynkantta on siirretty tarpeeksi, niin johan kelpasi (alimman kuvan otin Embankmentin metroasemalla su 18.1.2015).

No, kaikki julkisuus lienee hyväksi. Niin, ja kannattaa näytelmäkin katsoa, näkee saman takamuksen ihan livenä kaikessa komeudessaan :-) Mä kävin katsomassa sen Donmarissa elokuun lopulla ja tykkäsin kovasti. Tosin se juliste ei ollut lainkaan niin hieno kun tämä! Ensi-ilta siis 23.1. (ennakot pyörivät parhaillaan) ja esityksiä Apollo Theatressa 11.4. saakka.

Ai niin, tässä vielä yksi blogikirjoitus aiheesta ja mukana yksi Globen kielletty juliste myös :-)

Lontoon Apollon katosta

London Evening Standardissa oli tänään kiinnostava ja pitkä juttu Lontoon Apollo Theatren (toisesta) omistajasta Nica Burnsista. Tämä on ensimmäinen kerta kun hän astuu julkisuuteen 19.12. tapahtuneen teatterin katon romahtamisen jälkeen. Jutussa kerrataan mitä tapahtui, mutta myös muuta.

Yksi asia mikä pisti silmään oli tämä:

Burns did let it be known that she felt “dismayed” and “blindsided” when the National Theatre announced in January that for economic reasons it was withdrawing the show and remounting it later this year in the next-door Gielgud, owned by her wealthier friend-cum-rival-theatre-owner Cameron Mackintosh.

Ja

Support from the rest of theatreland was encouraging, although the National’s decision to pull the show still smarts. “I am sorry to see them go, I wish them well but for whatever reason that is what they have decided,” she says thinly. She doesn’t blame Mackintosh so much: he’s a businessman, a friend, and her mentor in maintaining and improving old theatres. “But every time I walk past [the Gielgud] it feels like he’s stolen my passion,” she admits. The lawsuit from the injured family, and Nimax’s own presumed claims for compensation, are in the hands of its insurer, Zurich.

Harmittaa tietenkin pienemmän (Nimax) puolesta, mutta kai ne teatterimaailman lainalaisuudet on julmia varsinkin Lontoossa. NT:llä ei muutenkaan mene hyvin, koska Cottesloe-näyttämön remppa ja muuttaminen Dorfman-näyttämöksi on viivästynyt, ja avajaiset siirtyneet syksyyn (piti olla jo loppukeväällä). The Shed jatkanee pihalla vielä tovin (sille on juuri anottu jatkoaikaa 2017 asti), vaikka sen piti alunperin olla siinä vaan vajaa vuosi. Että sikäli ymmärrän NT:n halun siirtää The Curious Incident of the Dog in the Night-Time Gielgudiin... Kultamunia muniva hanhi ja silleen.

Worse, a lot of inaccurate or misleading stuff was written in the immediate aftermath. Nimax can’t afford the sums that Messrs Mackintosh and Lloyd Webber have poured into their Delfont Mackintosh and Really Useful theatres, and there was a hint that the smaller company had stinted on safety.

“I absolutely rebut that,” says Burns; if the theatre wasn’t deemed safe, it would have been closed. (The idea that the company might wrongly allocate its funds is pretty well disproved by the shabbiness of its offices.)

Haastattelun yksi kiinnostava tieto oli se, että Apollo meinaa avata ovensa jo 26.3. ja eikä millä tahansa näytelmällä, vaan loppuvuodesta Royal Courtissa loppuunmyydyille katsomoille menneellä Let The Right One In:illä!! Ihan varmaa tämä ei vielä ole, mutta peukut pystyyn että toteutuisi, koska se oli kauhean hyvä.

This week, though, in an exclusive interview with the Standard, Burns announces that the refurbished Apollo will reopen on March 26, albeit with the upper gallery roofed in to allow further examination of the ceiling. She enthuses about the new show they hope to open but have yet to seal the deal, John Tiffany’s adaptation for the National Theatre of Scotland of vampire movie Let the Right One In, which won rave reviews on a brief London run at the Royal Court.

Treadawayn hyväntekeväisyysilta

Tästä jo muutaman kerran kirjoitinkin, tai ainakin kerran. 1.7. nimittäin yksi mun suosikkinäytelijöistä eli herra Luke Treadaway järjesti Apollo teatterissa Lontoossa hyväntekeväisyystilaisuuden, jossa kerättiin rahaa kahdelle autistijärjestölle. Mulla oli parikin tuttua siellä, ja kehuja sateli joka suunnalta muutenkin. Etukäteen oli kuvattu filmimateriaalia ja sitten osa näyttelijöistä oli livenä paikalla. Lisäksi oli musiikkia, komediaa jne.

Tämä oli juuri niitä esityksiä/spesiaalijuttuja mitä olisin halunnut nähdä, koska oli ihan ainutkertainen juttu. Mutta kaikkea ei voi saada, ei siis tätäkään :-(

Pari päivää ennen tilaisuutta, tuli julkisuuteen kuvia siitä etukäteen kuvatusta filmimateriaalista. Ja tarinan runkokin! Huh! Moriarty (Andrew Scott) on keksinyt katalan suunnitelman (jolla saadaan ihmiset unohtamaan metaforien merkitys) ja nyt sitten Christopher Boone (Luke Treadaway) pitäisi se pysäyttää. Siihen tulee avuksi Doctor Who (Matt Smith) ja lisäksi Christopher saa apua kuningatar Elizabeth II:lta (Helen Mirren) ja tämän avustuksella myös Q:lta (Ben Whishaw). Uskomaton juoni! Livenä paikalla oli vielä Jude Law, joka esitti Christopherin sijaisopettajaa.

Treadaway ja Whishaw rooleissaan

Independent paljasti tätä kuviota ennakkoon, kuten myös Radio Times.

In the new story, Boone is playing Tetris on his Game Boy when a message on his screen from Doctor Who pops up. The Time Lord tells him that the dreaded Moriarty has created a computer virus which, if it goes viral, will destroy the human capacity to understand metaphor, and therefore culture such as poetry and art will be weakened.

In his mission to stop Moriarty spreading this Metaphor Virus, Boone goes to ask the Queen if he can enlist Q's expertise. He also gets help from Jude Law, who plays a special supply teacher who steps in when his usual teacher, Siobhan, played by Niamh Cusack in both the West End production and tomorrow's show, goes away for teacher training.

Ja mitä sanoivat sitten kommentit? Naomi (Cumberbatchweb) oli paikalla:

Christopher’s next stop is MI6. Or more precisely Ben Whishaw as Q filmed at what looked suspiciously like the outside balconies of the National Theatre. Whishaw is incredibly charming as Q and he and Christopher were quite the pair. Together they solved the code but how was Christopher to use it to defeat Moriarty? The only way was for him to meet Moriarty himself. And as Q explained anyone who had seen Cock (in which Whishaw and Andrew Scott starred) would know that a meeting with Moriarty was something he could definitely arrange.

Revstan, jonka Twitteriä seuraan myös, kirjoitti seuraavasti blogissaan:

The writers created a series of connected sketches (most filmed on location and projected onto the wall at the back of the stage) which beautifully melded the fiction of Christopher's world while simultaneously smashing it with the reality hammer. There were frequent references to Luke Treadaway having a body unusually honed for a 15-year old boy, mentions of the Curious Incident 'shitting Oliviers' and of course other work the actors have done. It was all beautifully blended so that at one moment Q was explaining some maths to Christopher and then next telling him he could arrange a meeting with Moriarty because he'd been on stage with him in a Mike Bartlett play called Cock.   

Ja lisää näitä viittauksia :-)

There were so many lovely moments throughout the evening -  Simon Amstell talking about his crush on Ben Whishaw, Chris Martin's trousers coming undone while he sang acoustic versions of his songs, banter between Martin and Jude Law about Robert Downey Jnr taking the lion share of any film fees (Chris Martin is married to Gwyneth Paltrow) - it would be impossible to mention them all.

Oli illasta virallisiakin arvosteluja, kuten vaikkapa Evening Standard-lehdellä.

Mirren reprised her role as Elizabeth II, and included a reference to her now famous telling off of a group of drummers, as well as the great line:  “Of course I understand what a metaphor is Mr Boone. I am the crown, I am a metaphor.”

Sitten jonkun random-blogistin arvio illasta... tai tämä on siis kaksiosainen, eli osa 1 täällä ja osa 2 täällä. Siellä on siis juonta selostettu aika tarkkaankin :-)

Christopher met Q at a secret location in the South Bank (if you don’t go to the theatre, it looked like a secret location. Otherwise, it looked like the National). They talked about viruses, and integrating the lines of radiant and whether you can dig someone if they are not a garden. Q rememebered Moriarty from the time they were together in Mike Bartlett’s Cock and sent Christopher on his way with a flirty “any time, cowboy”.
 
In between installments of the story, there was live music, an auction (Edward Rising did a great job getting lots of money out of people), stand up comedy (Simon Anstell lamenting his crush on Ben Whishaw – who was particularly fetching, all glasses and dark hair – on the clips we saw) and a game combining maths and cake.

Ja lopuksi vielä pieni blogikirjoitus, missä ei kyllä ole muuta uutta asiaan kuin pari valokuvaa illasta, eli Stage and Screen Insider.

Treadawayn Hyväntekeväisyysgaala 1.7.

Mä olen niin katkera etten pääse osallistumaan 1.7. tähän A Curious Night At The Theatre hyväntekeväisyystapahtumaan, jonka Luke Treadaway järjestää Apollo Theatressa. Tilaisuudessa esiintyy kaikenlaisia tähtiä, osa livenä ja osa etukäteen filmattuna. Luvassa on musiikkia, stand upia ja teatteria. Ja Luke esittää tietenkin Christopher Boonea, ratkaisemassa Simon Stephensin ja Mark Haddonin tätä iltaa varten kirjoittamaa mysteeriä.

Livenä paikalla on Luken lisäksi ainakin muut A Curious incident-näytelmän porukka sekä Jude Law. Filmillä esiintyvät mm. Ben Whishaw, Judi Dench, Andrew Scott, Helen Mirren, Matt Smith...

Liput eivät olleet kauhean kalliita, olikohan alkaen £25. Niitä oli hyvillekin paikoille silloin kun kattelin, kun kuulin tästä tilaisuudesta. Luke siitä taisi Twitterissä tiedottaa... Ja itse asiassa kaverini Anne Saksasta juuri tänään kyseli, haluaisinko ostaa hänen lippunsa tonne... No arvatkaa vaan haluisiko!

Huutokauppapalkintoina on kaikkea kivaa, esim. iltapäivätee Ritz-hotellissa Matt Smithin kanssa.

Rahat ohjataan kahdelle autismijärjestölle. Luke Treadaway on kovasti kampanjoinut autistien asioiden eteen sen jälkeen kun aloitti roolinsa Christopherina. Ja veikkaan että kerännyt rahaa aika tavalla.

I'd say Christopher is the most challenging role I've ever played. I do six performances a week in the West End because there was no way I could do eight a week in the role - it would be mentally and physically impossible. It was decided early on that the only way it would work is if we have an alternative Christopher, as it allows me an extra day a week for my body to recover from the aches and bruises.

The Curious Incident of the Dog in the Night-time / Apollo Theatre 20.4.2013

Lauantaina kaupungille käpeksimään, ensimmäisenä Donmar Theatreen katsomaan josko ostavat mun illan liput takaisin. Harmittaa, koska olisin todellakin halunnut nähdä näytelmän (The Weir) ja ostanut liput jo lokakuussa ennenkuin näyttelijöitä tms oli tiedossa. Mutta ei auta, kun tekee tuplabuukkauksia. Ottivat liput sinne myyntiin ja palauttavat rahat luottokortille, jos joku ne ostaa. Toivon mukaan, koska esitys oli loppuunmyyty. Yksi ukko siinä jonotti ja olisi ostanutkin ne, mutta ei saanu sit lastenvahtia. Jää nähtäväksi.

 

Keli oli mitä parhain, ja pikkuhiljaa vaellettiin Shaftesbury Avenuelle, eli Apollo Theatrelle. Piccadilly Circusin HMV oli muuten sulkenut ovensa. Kävin matkalla kysymässä myös Noel Coward Theatresta mikä Peter and Alice näytelmän lippujen palautustilanne on. Aamuviideltä päivälippujen ostajat alkavat jonottaan (tän tiesinkin), ja niitä on jaossa n. 12 kpl. Lisäksi saattaa vapautua vielä lunastamattomia. Harkinnassa on siis skipata myös maanantaina näytelmä (jos sekin on loppuunmyyty ja saan liput myytyä esim. jonossa jollekin). Jos saan jonotettua jostain liput Peter and Aliceen. Kauheen vaikeeta...

No, ihan ok liput oli nyt kuiteskin Apolloon (eka rivi melkein 1. parven keskellä). Ja vaikka näytelmän on nähnytkin jo pari kertaa (kerran NT:n Cottesloessa ja kerran Tampereella NT Livessä), niin nyt ensimmäistä kertaa West Endillä, kun maaliskuun alussa siirtyi sinne. Tarttee sanoa että The Curious Incident of the Dog in the Night-time on edelleen varmaan parhaita näytelmiä ja esityksiä mitä olen nähnyt ikinä. Muutama rooli oli uusilla miehityksillä (uusi Mrs. Alexander jota NT:ssä esitti ihastuttava Una Stubbs, eikä tämä Tilly Tremayne ollut lainkaan niin hyvä). Yllättävän hyvin Cottesloen pienen ja intiimin teatterin lavastus oli siirretty tuonne isompaan tilaan ja se toimikin tosi hyvin. Hieman oli muutettu ja paranneltu sitä visuaalista ilmettä.

Luke Treadaway oli henkeäsalpaavan hyvä, edelleenkin. Mä pidän kaikki peukut ja varpaat pystyssä että saisi sen Olivier-palkinnon tästä, koska on vaan niin täydellisen loistavasti onnistunut vangitsemaan 15-vuotiaan Asperger-pojan roolin.

Ja hei, unohdin mainita, että samaan tapaan kuin Cottesloe-näyttämölläkin, täälläkin oli alkulukunumeroiset penkit huputettu. Mä olin penkki 7, joten mulla oli huppu, jossa oli tehtäväkortti. Piti laskea oman nimen numeroarvot (A=1, B=2 jne) ja jos saatu luku oli alkuluku, niin korttia näyttämällä sai lahjan henkilökunnalta. No, mulla tuli luku 59 ja siinä sitten laskettiin, että jee, on se alkuluku. Väliajalla kävin sitten hakemassa pinssin!!

Esityksen jälkeen stage doorille, ja odoteltiin aika tovi ennenkuin paljasjalkainen ja pelkkään huppariin ja verkkarihousuihin pukeutunut hra Treadaway ilmaantu tupakalle. Siinä ei ollut kun pari vanhempaa naista meidän lisäksi, ja nekään ei selkeesti varronut Lukea. Mä vein lahjani (puolukkalikööripullo ja Fazerin marjasuklaata ja kortti) ja sitten herra äityi niin puheliaaksi, ettei meinattu melkeen päästä lähtemään!

Viimeksi (olikohan se syyskuussa) oli hieman välinpitämätön ja kiireinen joidenkin tuttujen kanssa NT:n stage doorilla, mutta nyt ei pölötyksestä meinannu tulla loppua.

Mä jo vähän niinkun tein lähtöä, kun ajattelin ettei kehtaa häiritä niin kauaa ja jos siinä on muitakin ketkä haluaa tähden kanssa puhua. Mutta se vaan kyseli kauanko ollaan Lontoossa ja sitten Walesin säästä, ja mitä meinataan tehdä ja suositteli Hampstead Heathiä, koska asuu itse siinä likellä ja se on sellainen henkireikä, ja mitä kaikkea vielä. Oli oikeasti tosi iloisen oloinen lahjoista ja tykkäsi myös siitä että olen nähnyt esityksen jo kolmasti. Ei tiennyt että maratooni juostaan tänään, ja puhuttiin tovi myös teatterista. Mun piti kysyä myös mitä se seuraavaksi tekee, mutta en sit muistanut, kun jäätiin puhumaan muita asioita. Koko ajan jamppa seisoi katukivetyksellä paljain jaloin ja vaikka aurinko paistoikin, niin oli kyllä aika kylmä!

Tässä muuten aiheeseen liittyen, pieni haastattelu tästäkin Olivier-ehdokkaasta!

Sen jälkeen käveltiin Trafalgar Squaren kautta (missä oli valtavan paljon ihmisiä) Thamesin yli Southbankille, missä oli ehkä vielä enemmän porukkaa. NT:lle, jossa syötiin lounas/päivällinen joskus siinä 6 maissa. Vihreää thaicurryä ja lasi viiniä, se 10 punnan tarjous. Kävin hakemassa käsiohjelman ja ostin samalla myös John Loganin näytelmän Peter and Alice :-)

The Curious Incident - kriitikoiden suosikki

Maaliskuussa ensi-illan Lontoon West Endillä sai NT:n loistonäytelmä The Curious Incident of the Dog in the Night-Time, joka siis siirtyi pieneltä Cottesloe-näyttämöltä Apollo Theatreen. Osa näyttelijöistä vaihtui samaan syssyyn, eli mm. Una Stubbs jäi pois (harmi!).

Arvostelut myös Apollon versiosta ovat olleet henkeäsalpaavia! Tässä muutama näyte:

London Evening Standard (tai lähinä kriitikko Henry Hitchings) kehuu Lukea Treadaway:tä vuolaasti 13.3. peräti viiden tähden arvoisesti:

Treadaway was tremendous when the show premiered at the National Theatre in August, and he is now even better. Marianne Elliott’s production, which then felt dazzlingly inventive, has been rejigged to fit a larger West End space with different sightlines. No longer staged in the round, it makes a freshly powerful impression.

Ja:

The Curious Incident is a beautiful, eloquent show about the wonders of a life that initially seems hopelessly constrained. And Treadaway is thrillingly good: I don’t think there’s a better performance right now on the London stage.

Ei se 13.3. ilmestynyt Metrokaan kovin paljoa hauku (4 tähteä):

Luke Treadaway reprises his role as Christopher. In the book, the character can seduce you with his relentlessly logical thought processes. Here,  Treadaway’s performance works because he makes no concessions towards being liked. A fiddling mass of tics, groans and flailing anger, he speaks imperiously and with a heavy dose of petulance, completely unable to see beyond his own needs – and, of course, utterly unrepentant about it.

Teatterilippuja myyvä Last Minute Theatre Tickets-blogi kehuu myös:

Everybody can recognise something of themselves in him, and whilst the supremely talented Luke Treadwell’s Christopher is too belligerent and aloof to be quite likeable, he is extraordinarily believable and sympathetic.

Bunny Christie’s dramatically linear stage design is brilliantly evocative of Christopher’s thought patterns and mathematical rationale, even if it sits rather oddly against the gilded opulence of the Apollo; after all it was designed for The National and I imagine it fitted perfectly well there. Together with Paule Constable’s lighting, Fin Ross’s video, Adrian Sutton’s music and beautifully fluid movement direction by Frantic Assembly we felt as though we were actually in Christopher’s head, feeling his confusion, fear and isolation. The terrifying moment when he arrives in the hustle and bustle of London is particularly effective, almost taking your breath away, as is the dreamlike portrayal of Christopher contemplating the stars. Director Marianne Elliott steers her frenetic and volatile production safely through the rocks; in her hands every word, every movement feels as though it is landing in exactly the right place.

Googlettamalla löytyy tukuttain lisää arvosteluja, selkeästi yksi vuoden teatteritapauksista Lontoossa. Oli sitä toki jo viime vuonna kun sai alunperin ensi-iltansa.

Ja kehui sitä toki The Telegraphkin, joka antoi esitykselle 5 tähteä!

Still, there is, as Keats used to say, a beauty in truth, and it shines out in everything that Luke Treadaway’s Christopher Boone has to say in The Curious Incident of the Dog in the Night-Time. “I can’t tell lies,” the lad says, almost apologetically, as if it were a curse. He is very precise – he’s “15 years, three months and three days old” – and always compulsively logical. 

A lot of actors impress, but precious few can make an audience care about them. Treadaway, however, manages this to devastating effect. 



(Kuvat Apollon harjoituksista, Luke lentää!)

Richard III / Apollo Theatre 19.1.2013

"Now is the winter of our discontent"

Lauantai-iltapäivä meni rattoisasti teatterissa. Globe Theatren molemmat loppuvuoden Shakespeare-näytelmät Twelfth Night (joka käytiin lokakuussa katsomassa) ja Richard III siirtyivät West Endille jatkokaudelle talveksi. Samoilla kokoonpanoilla ja muulla. Kummassakin näytelmässä on samat näyttelijät (tosin Stephen Fry ei ole Richard III:ssa lainkaan).

Juu, Apollo Theatre on käyttänyt oliko se nyt 500.000 puntaa remppaan, ja olikin tosi hieno! Tänne tullaan sit huhtikuussa katsomaan The Curious Incident of the Dog in the Night-Timeä myös.

 

Mulla oli ihan ok paikka, alimmalla parvella 3 rivillä. Tosin teatteri on niin hassun muotoinen että piti melkeen kokoajan nojata eteenpäin että näki kunnolla. Onneksi näyttelijät olivat keskellä lavaa eivätkä etualalla, niin näkyi ihan suht hyvin. Orkesteri soitti ylhäällä "takalavasteen" päällä - ja kyllä myös täällä saatiin nauttia loppu-jigistä kuten aina Globessakin!

Mä sain ihan kamalan yskäkohtauksen jossain vaiheessa, luulin ihan oikeesti et loppu tulee nyt. Mutta meni se onneksi ohi. Musta on aina tylsää kun ihmiset yskii, niiskuttaa, rapistelee tms teatterissa, ja elokuvissakin (mutta erityisesti teatterissa, koska se voi oikeasti haitata esitystä). Ja nyt sitten itse kun flunssassa olin, niin jouduin yskimään ja niistämään.

Mutta sananen esityksestä. Siis kaikki näyttelijät olivat ihan mahtavan hyviä, samalla tavalla kuin lokakuussa Loppiaisaattoa katsoessakin. Nämä olivat kokonaan miesten esityksiä eli naisten roolitkin miesten vetäminä, alkuperäiseen Shakespearen tyyliin. Johnny Flynn oli  Lady Anne, Samuel Barnett Queen Elizabeth ja James Garnon Duchess of York.

Johnny Flynn ja Mark Rylance kruunajaisissa

Show'n kyllä totaalisesti varastaa Mark Rylance! Tämä on aivan uskomattoman hyvä kierona ja murhanhimoisena Gloucesterin herttuana, josta myöhemmin tuli sitten kuningas Richard III. Käkättävä nauru oli ihan huikea, ja muutenkin mies on kyllä loistava Shakespeare-tulkki.

"A horse! a horse! my kingdom for a horse!"

 

  

Flynn/Rylance-kuvan copyright Simon Annand

Teatteri/Whishaw-kuumetta ilmassa

Sunnuntaina alkanut flunssa on edennyt räkävaiheeseen ja jatkan siis vuoteen omana pötkötystä. Huomenna pitäisi lentää Lontooseen muutamaksi päiväksi, ja tässä vaiheessa jäisin mieluummin sängyn pohjalle sairastamaan.

Mutta kuumeista oloakin pahempaa on teatteri-kuume, joka taas on nousussa. Lontoossa luvassa 3 näytelmää livenä (Di and Viv and Rose Hampstead Theatressa torstaina, Privates on Parade Noel Coward Theatressa perjantaina ja Richard III Apollo Theatressa lauantaina). Lisäksi to ja pe päivät vietän National Theatren arkistossa katsomassa vanhoja näytelmiä.

Muu ohjelma on vielä hieman auki, paitsi sunnuntaina osallistun The Sherlock Holmes Society of Londonin vuosilounaalle. Vuosi-illallinen lauantaina on iltapukujuhla ja aika tyyris, jos kohta parlamenttitalon jossain salissa, että olisi ollut sikäli kiinnostava. Vieraspuhujana on kirjailija Kim Newman. Mutta lounas on sitten sellainen epämuodollisempi tilaisuus.

Teatterikuumetta on myös lietsonut (tai ehkä se on saman kuumeen alalaji?), Ben Whishaw-kuume, joka oli jo hetken paranemassa. Tai ainakin lämpötilat laskeutuneet normitasolle. Mutta ei. Eilen vietin useamman tunnin katsellen kaikkia vanhoja haastatteluita netistä, tänään mailasin Old Vic Theatreen onko siellä mahdollista katsoa vanhoja näytelmiä NT:n arkiston tapaan.

Ihan pakko olisi päästä näkemään Whishaw'n läpimurtorooli Hamletina vuodelta 2004, kun Trevor Nunn ohjasi juurikin valmistuneen 23-vuotiaan näyttelijän menestykseen. Ja samoin mailasin Royal Court Theatreen samasta asiasta, siellä kyseessä oleva näytelmä on muutaman vuoden takainen Cock, jossa Ben Whishaw ja Andrew Scott esiintyvät yhdessä.

Andrew Scott ja Ben Whishaw

Tähän Whishaw-kuumeeseen liittyy myös seuraava video. Simon Annandin monikymmenvuotinen projekti, missä hän valokuvaa näyttelijöitä sen viimeisen puolen tunnin aikana mikä on juuri ennen lavalle menoa. V & A museon pieni dokumenttielokuva siitä kuinka Whishaw valmistautuu... juurikin tuohon Royal Courtin esitykseen.

Olipas muuten Old Viciltä nopeaa toimintaa, meinaan vastasivat mailiini samantien! Old Vicin arkistoja säilytetään University of Bristolissa, joten lähetin sinne mailia. Niiden teatteriarkistot (näemmä aika paljon muitakin teattereita) on kaikille avoimet ja ilmainen! Huhtikuun Wales-reissulla vois poiketa sitten, JOS se näytelmä niillä on katsottavissa. No, ei ollut, nekin vastasivat tosi nopsaan.

Mutta, V&A museossa on myös The V&A Theatre and Performance Archives - ja sieltä löytyy mm. tämä Hamletin kopio! Himpura, on ilmainen ja toimii samalla systeemillä (ilmeisesti) kuin NT:n arkistokin, eli periaatteessa vaan tutkijoille ja ennakkoon aikaa varaamalla. Sieltä löytyy mm. Daniel Radcliffen tähdittämä Equus (2007), Ibsenin Hedda Gabler (2005), missä Cumberbatch sekä Design For Living (2010) missä Andrew Scott ja Tom Burke... Ja Boeing Boeing (Mark Rylance ja Roger Allam), joka olisi nyt sunnuntaina kahdelta ilmaisnäytöksessä siellä, mutta kun olen SHSL:n lounaalla... Voi helvata, siispä tarttee alkaa miettiin millonka olisi aikaa istua tuolla. On auki vain ti-pe.

Pari Whishaw-haastattelua vuosien varrelta vielä tähän loppuun. Ensin Out-lehdestä keväältä 2011, kesäkuulta 2011 The Guardian-lehdestä (näyttelemisestä ja The Hour-sarjasta) ja viime marraskuulta GQ-lehdestä (Bond-painotteista). Viimeksimainitussa myös aika hienoja muotivaatekuvia.

The Curious Incident siirtyy West Endille

Yksi maailman parhaista näytelmistä eli The Curious Incident of the Dog in the Night-time, joka siirtyy maaliskuussa Apollo Theatreen Lontoossa, on saanut nyt uuden promovideon! Lipunmyynti National Theatren kanta-asiakkaille alkoi 13.11. (minä minä! ostin huhtikuulle liput) ja muille muistaakseni 23.11.

Ja kannattaa käydä katsomassa ke, to, pe tai la esityksiä, koska vain niissä on Luke Treadaway!

Ja näytelmä on saanut myös omat, uudet kotisivut myös. Kaikkea se teettää kun siirtyy NT:stä muulle. Ainakin lippujen hinnat kaksinkertaistuivat kertaheitolla :-(