Yöllisen Koiran Merkillinen Tapaus / Tampereen työväen teatteri 2.9.2014

Sen verran on tainneet kyyneleet kuivata nyt, että pystyy jotain kirjoittamaankin aiheesta. Huomenna sitten lisää joku jäsenneltykin ajatus. Mua vaivaa (tai lähinnä tietokonetta vaivaa) toimimattomuus, eli vaikka se silloin tällöin suostuu jopa käynnistymään, niin nettiin ei pääse. Joten blogistin on hankala saada mitään päivisin kirjoitettua ilman konetta, ja iltaisin on tällä viikolla menoa joka ilta.

Kuten jokainen tämän blogin vakituisempi tai pitkäaikaisempi lukija saattaa tietää ja muistaa, on tämä näytelmä mulle tärkeä ja rakas. Niin rakas, että suomalaista versiota on odotettu pelonsekaisin tuntein.

Mutta turhaan pelkäsin; olisi pitänyt uskoa ja luottaa vaan ammattilaisiin. Toissaviikkoinen juttutuokio ohjaaja Otso Kauton ja pääosatähti Jyrki Mänttärin kanssa tosin hieman mun jännittyneitä fiiliksiä lievittikin (kyllä siitäkin on muuten postaus tulossa!).

Kyseessä on nimittäin yksi vuoden teatteritapauksia tässä maassa, sen verran ainakin voin nyt ensi-illasta kotiuduttuani sanoa. TTT on tehnyt aivan uniikin tuotannon, vaikka olisikin voinut mennä helpompaa tietä ja lainailla Lontoon National Theatren esityksestä toteutustapoja. Hyvin erilaisilla linjoilla mennään siis. Ja se on hyvä!

Epäilin myös Jyrki Mänttärin soveltuvuutta 15 vuotiaan Christopherin osaan. En epäile enää, vaan vajoan Mänttärin eteen polvilleni ylistämään tämän esitystä. Kuvittelin ettei Luke Treadawayn tulkintaa voi KUKAAN ylittää, ja ei voikaan. Mutta kovin kauaksi ei tämä siitä jää. Taas kerran, omia polkuja kuljetaan.

Kymmenen pistettä siis Tampereen Työviksen työryhmälle ja ohjaaja Otso Kautolle rohkeasta ja visuaalisesti näyttävästä kokonaisuudesta!

Lisää ajatuksia nukuttuani ensin...

The Curious Incident of the Dog in the Night-time / NT Live 26.5.2014

Mulla neljäs kerta kun näin tämän näytelmän, ja edelleen yksi voimakkaimpia teatterikokemuksia koskaan. Tampereella oli eka sali täynnä ja toinen puolillaan ja aika hyvin oli lippuja myyty muuallekin Suomeen. Eli hienoa että tämä(kin) näytelmä sai katsojia.

Mulle ehkä paras juttu illassa oli se, että nyt niin moni tuttu ymmärtää ehkä paremmin mistä mä olen pari vuotta kohkannut. Miten hieno näytelmä tämä on, miten loistava näyttelijä Luke Treadaway on, ja miten upea produktio Curious Incident on. Kaikki tuntuivat olevan yhtä innoissaan ja haltioituneita, eli hieno homma.

Meidän salissa oli hirveä liuta immeisiä Tampereen Työväen Teatterista "opintomatkalla". Näytelmän Suomen ensi-ilta siellä on siis syyskuussa. Odotan mielenkiinnolla heidän versiotaan. Valosuunnittelija Kyösti lupasi mulle väliajalla että TTT:n versio tulee olemaan parempi. Aika isot saappaat täytettäväksi, mutta odotan mielenkiinnolla omannäköistä versiota. Miestenvessassa oli väliajalla kommentoitu, että kun NT:n esitys on niin pienellä lavalla, mutta TTT:n Vanha näyttämö (anteeksi, Eino Salmelaisen näyttämö, siis syksyllä) on paljon isompi. Lohdutan tamperelaisia, että kyllä se toimi hyvin Cottesloen jälkeen paljon isommalla Apollon lavallakin. Hieman erilailla oli jotkut jutut toteutettu (esim. lattialle projisoidut liukuportaat tehtiin takaseinälle).

Parasta teatteria kyllä. Haluan edelleen nähdä sen vielä Lontoossakin, vaikkei alkuperäisestä näyttelijäporukasta olekaan enää ketään mukana. Mutta se on vaan niin hyvä. Erinomaisesta adaptaatiosta vastaa olla olevan kuvan mies, joka mulla oli iloa ja kunnia tavata muissa merkeissä 3 viikkoa sitten.

Simon Stephens ja allekirjoittanut toukokuussa 2014

Itse näytelmästä lienen kirjoittanut jo aika monta kertaa. Taitaa olla eniten blogipostauksia tästä näytelmästä... Alla olevat linkit on siis kaikki tähän aiheeseen liittyviä omia kirjoituksiani.

Ekan kerran elokuussa 2012, nähtyäni sen ensimmäistä kertaa. Ja elokuussa pari muutakin kertaa... kritiikkejä lehdistä, mainostusta ekasta NT Live esityksestä Finnkinolla ja yksi Luke Treadawayn haastatelulinkkikin. Ja sitten syyskuulta se NT Live kirjoitus (Tampereella silloin vajaat 20 katsojaa!).

Sitten lokakuulla ja Lontoossa - koittaen saada peruutuslippuja esitykseen! Ja mitä tapahtui kun niitä ei saatu, mutta käytiin silti stage doorilla notkumassa :-) Marraskuussa tuli tieto että näytelmä siirtyy West Endille, Apolloon.

Apollon ensi-ilta koitti sitten maaliskuussa 2013. Ja kriitikotkin tykkäsivät. Huhtikuussa pääsin katsomaan näytelmää Apolloon. Huhtikuussa, vain muutama päivä sen jälkeen kun olin ollut katsomassa, olikin sitten aika juhlia Olivier-gaalassa. Heinäkuussa 2013 Treadaway järjesti hyväntekeisyysgaalan, jonka kyllä missasin, ja se harmittaa vieläkin.

Treadawayn hyväntekeväisyysilta

Tästä jo muutaman kerran kirjoitinkin, tai ainakin kerran. 1.7. nimittäin yksi mun suosikkinäytelijöistä eli herra Luke Treadaway järjesti Apollo teatterissa Lontoossa hyväntekeväisyystilaisuuden, jossa kerättiin rahaa kahdelle autistijärjestölle. Mulla oli parikin tuttua siellä, ja kehuja sateli joka suunnalta muutenkin. Etukäteen oli kuvattu filmimateriaalia ja sitten osa näyttelijöistä oli livenä paikalla. Lisäksi oli musiikkia, komediaa jne.

Tämä oli juuri niitä esityksiä/spesiaalijuttuja mitä olisin halunnut nähdä, koska oli ihan ainutkertainen juttu. Mutta kaikkea ei voi saada, ei siis tätäkään :-(

Pari päivää ennen tilaisuutta, tuli julkisuuteen kuvia siitä etukäteen kuvatusta filmimateriaalista. Ja tarinan runkokin! Huh! Moriarty (Andrew Scott) on keksinyt katalan suunnitelman (jolla saadaan ihmiset unohtamaan metaforien merkitys) ja nyt sitten Christopher Boone (Luke Treadaway) pitäisi se pysäyttää. Siihen tulee avuksi Doctor Who (Matt Smith) ja lisäksi Christopher saa apua kuningatar Elizabeth II:lta (Helen Mirren) ja tämän avustuksella myös Q:lta (Ben Whishaw). Uskomaton juoni! Livenä paikalla oli vielä Jude Law, joka esitti Christopherin sijaisopettajaa.

Treadaway ja Whishaw rooleissaan

Independent paljasti tätä kuviota ennakkoon, kuten myös Radio Times.

In the new story, Boone is playing Tetris on his Game Boy when a message on his screen from Doctor Who pops up. The Time Lord tells him that the dreaded Moriarty has created a computer virus which, if it goes viral, will destroy the human capacity to understand metaphor, and therefore culture such as poetry and art will be weakened.

In his mission to stop Moriarty spreading this Metaphor Virus, Boone goes to ask the Queen if he can enlist Q's expertise. He also gets help from Jude Law, who plays a special supply teacher who steps in when his usual teacher, Siobhan, played by Niamh Cusack in both the West End production and tomorrow's show, goes away for teacher training.

Ja mitä sanoivat sitten kommentit? Naomi (Cumberbatchweb) oli paikalla:

Christopher’s next stop is MI6. Or more precisely Ben Whishaw as Q filmed at what looked suspiciously like the outside balconies of the National Theatre. Whishaw is incredibly charming as Q and he and Christopher were quite the pair. Together they solved the code but how was Christopher to use it to defeat Moriarty? The only way was for him to meet Moriarty himself. And as Q explained anyone who had seen Cock (in which Whishaw and Andrew Scott starred) would know that a meeting with Moriarty was something he could definitely arrange.

Revstan, jonka Twitteriä seuraan myös, kirjoitti seuraavasti blogissaan:

The writers created a series of connected sketches (most filmed on location and projected onto the wall at the back of the stage) which beautifully melded the fiction of Christopher's world while simultaneously smashing it with the reality hammer. There were frequent references to Luke Treadaway having a body unusually honed for a 15-year old boy, mentions of the Curious Incident 'shitting Oliviers' and of course other work the actors have done. It was all beautifully blended so that at one moment Q was explaining some maths to Christopher and then next telling him he could arrange a meeting with Moriarty because he'd been on stage with him in a Mike Bartlett play called Cock.   

Ja lisää näitä viittauksia :-)

There were so many lovely moments throughout the evening -  Simon Amstell talking about his crush on Ben Whishaw, Chris Martin's trousers coming undone while he sang acoustic versions of his songs, banter between Martin and Jude Law about Robert Downey Jnr taking the lion share of any film fees (Chris Martin is married to Gwyneth Paltrow) - it would be impossible to mention them all.

Oli illasta virallisiakin arvosteluja, kuten vaikkapa Evening Standard-lehdellä.

Mirren reprised her role as Elizabeth II, and included a reference to her now famous telling off of a group of drummers, as well as the great line:  “Of course I understand what a metaphor is Mr Boone. I am the crown, I am a metaphor.”

Sitten jonkun random-blogistin arvio illasta... tai tämä on siis kaksiosainen, eli osa 1 täällä ja osa 2 täällä. Siellä on siis juonta selostettu aika tarkkaankin :-)

Christopher met Q at a secret location in the South Bank (if you don’t go to the theatre, it looked like a secret location. Otherwise, it looked like the National). They talked about viruses, and integrating the lines of radiant and whether you can dig someone if they are not a garden. Q rememebered Moriarty from the time they were together in Mike Bartlett’s Cock and sent Christopher on his way with a flirty “any time, cowboy”.
 
In between installments of the story, there was live music, an auction (Edward Rising did a great job getting lots of money out of people), stand up comedy (Simon Anstell lamenting his crush on Ben Whishaw – who was particularly fetching, all glasses and dark hair – on the clips we saw) and a game combining maths and cake.

Ja lopuksi vielä pieni blogikirjoitus, missä ei kyllä ole muuta uutta asiaan kuin pari valokuvaa illasta, eli Stage and Screen Insider.

Treadawayn Hyväntekeväisyysgaala 1.7.

Mä olen niin katkera etten pääse osallistumaan 1.7. tähän A Curious Night At The Theatre hyväntekeväisyystapahtumaan, jonka Luke Treadaway järjestää Apollo Theatressa. Tilaisuudessa esiintyy kaikenlaisia tähtiä, osa livenä ja osa etukäteen filmattuna. Luvassa on musiikkia, stand upia ja teatteria. Ja Luke esittää tietenkin Christopher Boonea, ratkaisemassa Simon Stephensin ja Mark Haddonin tätä iltaa varten kirjoittamaa mysteeriä.

Livenä paikalla on Luken lisäksi ainakin muut A Curious incident-näytelmän porukka sekä Jude Law. Filmillä esiintyvät mm. Ben Whishaw, Judi Dench, Andrew Scott, Helen Mirren, Matt Smith...

Liput eivät olleet kauhean kalliita, olikohan alkaen £25. Niitä oli hyvillekin paikoille silloin kun kattelin, kun kuulin tästä tilaisuudesta. Luke siitä taisi Twitterissä tiedottaa... Ja itse asiassa kaverini Anne Saksasta juuri tänään kyseli, haluaisinko ostaa hänen lippunsa tonne... No arvatkaa vaan haluisiko!

Huutokauppapalkintoina on kaikkea kivaa, esim. iltapäivätee Ritz-hotellissa Matt Smithin kanssa.

Rahat ohjataan kahdelle autismijärjestölle. Luke Treadaway on kovasti kampanjoinut autistien asioiden eteen sen jälkeen kun aloitti roolinsa Christopherina. Ja veikkaan että kerännyt rahaa aika tavalla.

I'd say Christopher is the most challenging role I've ever played. I do six performances a week in the West End because there was no way I could do eight a week in the role - it would be mentally and physically impossible. It was decided early on that the only way it would work is if we have an alternative Christopher, as it allows me an extra day a week for my body to recover from the aches and bruises.

Olivier Awards 2013

Tänä iltana (28.4.) Lontoon Covent Gardenissa juhlitaan Olivier -palkintogaalaa, ja mä seuraan sitä Twitteristä, sekä kuudelta alkaa BBC2 radiosta lähetys. ITV lähettää sit illemmalla koosteen telkkarista.

Niin moni suosikki ehdolla, että tästä tulee jännittävää!

The Curious Incident of the Dog in the Night-Time on toistaiseksi pyyhkäissyt palkintopöydän voittamalla:

Nicola Walker - best actress in the supporting role
Paule Constable - lighting design
Ian Dickinson and Adrian Sutton - sound design
Bunny Christie & Finn Ross - set design

Ja sokerina pohjalla:

Luke Treadaway - best actor!!

Tässä Luke ja allekirjoittanut viime lauantaina Lontoossa

Tästä olin superiloinen, tosin viidestä ehdokkaasta olisin voinut suoda palkinnon myös James McAvoylle, Rupert Everettille tai Mark Rylancelle.

Paras naisnäyttelijä Helen Mirren (Billie Piperin lisäksi oli mun suosikki), The Audience-näytelmästä.

Kaikki tulokset Olivier-gaalan sivuilta.

Nyt on väliaika, ja sitten jatkuu... Curious Incident on ehdolla vielä muutamassa kategoriassa.

Päivitetään hieman! Curious Incidentin lopullinen saldo oli 7 palkintoa!! Se oli ehdolla 8 kategoriassa eli aika hienosti! Ohjaaja Marianne Elliott oli paras ohjaaja ja näytelmä oli myös paras uusi näytelmä.

The Guardian kirjoitti:

The Curious Incident of the Dog in the Night-Time dominated the UK's most prestigious theatre awards on Sunday night, equalling the record by picking up seven Oliviers, including best actor for its young star, Luke Treadaway. The 28-year-old, who gives an astonishing performance as 15-year-old maths genius Christopher Boone, beat heavyweight competition in the shape of Rupert Everett, James McAvoy, Mark Rylance and Rafe Spall to pick up the prize at the Royal Opera House ceremony. 

 

Harper's Bazaarin after-Oliviers haastattelussa Luke Treadaway ei lupaile muuta lähitulevaisuudessa kuin lisää samaa... Ei valiteta aiheesta... Pitäsköhän joulun maissa mennä vielä katsomaan?

What’s next for you?

I'm focussing on this for now. There are some possibilities down the line, but I'll be concentrating on Curious Incident until the run finishes.

The Curious Incident of the Dog in the Night-time / Apollo Theatre 20.4.2013

Lauantaina kaupungille käpeksimään, ensimmäisenä Donmar Theatreen katsomaan josko ostavat mun illan liput takaisin. Harmittaa, koska olisin todellakin halunnut nähdä näytelmän (The Weir) ja ostanut liput jo lokakuussa ennenkuin näyttelijöitä tms oli tiedossa. Mutta ei auta, kun tekee tuplabuukkauksia. Ottivat liput sinne myyntiin ja palauttavat rahat luottokortille, jos joku ne ostaa. Toivon mukaan, koska esitys oli loppuunmyyty. Yksi ukko siinä jonotti ja olisi ostanutkin ne, mutta ei saanu sit lastenvahtia. Jää nähtäväksi.

 

Keli oli mitä parhain, ja pikkuhiljaa vaellettiin Shaftesbury Avenuelle, eli Apollo Theatrelle. Piccadilly Circusin HMV oli muuten sulkenut ovensa. Kävin matkalla kysymässä myös Noel Coward Theatresta mikä Peter and Alice näytelmän lippujen palautustilanne on. Aamuviideltä päivälippujen ostajat alkavat jonottaan (tän tiesinkin), ja niitä on jaossa n. 12 kpl. Lisäksi saattaa vapautua vielä lunastamattomia. Harkinnassa on siis skipata myös maanantaina näytelmä (jos sekin on loppuunmyyty ja saan liput myytyä esim. jonossa jollekin). Jos saan jonotettua jostain liput Peter and Aliceen. Kauheen vaikeeta...

No, ihan ok liput oli nyt kuiteskin Apolloon (eka rivi melkein 1. parven keskellä). Ja vaikka näytelmän on nähnytkin jo pari kertaa (kerran NT:n Cottesloessa ja kerran Tampereella NT Livessä), niin nyt ensimmäistä kertaa West Endillä, kun maaliskuun alussa siirtyi sinne. Tarttee sanoa että The Curious Incident of the Dog in the Night-time on edelleen varmaan parhaita näytelmiä ja esityksiä mitä olen nähnyt ikinä. Muutama rooli oli uusilla miehityksillä (uusi Mrs. Alexander jota NT:ssä esitti ihastuttava Una Stubbs, eikä tämä Tilly Tremayne ollut lainkaan niin hyvä). Yllättävän hyvin Cottesloen pienen ja intiimin teatterin lavastus oli siirretty tuonne isompaan tilaan ja se toimikin tosi hyvin. Hieman oli muutettu ja paranneltu sitä visuaalista ilmettä.

Luke Treadaway oli henkeäsalpaavan hyvä, edelleenkin. Mä pidän kaikki peukut ja varpaat pystyssä että saisi sen Olivier-palkinnon tästä, koska on vaan niin täydellisen loistavasti onnistunut vangitsemaan 15-vuotiaan Asperger-pojan roolin.

Ja hei, unohdin mainita, että samaan tapaan kuin Cottesloe-näyttämölläkin, täälläkin oli alkulukunumeroiset penkit huputettu. Mä olin penkki 7, joten mulla oli huppu, jossa oli tehtäväkortti. Piti laskea oman nimen numeroarvot (A=1, B=2 jne) ja jos saatu luku oli alkuluku, niin korttia näyttämällä sai lahjan henkilökunnalta. No, mulla tuli luku 59 ja siinä sitten laskettiin, että jee, on se alkuluku. Väliajalla kävin sitten hakemassa pinssin!!

Esityksen jälkeen stage doorille, ja odoteltiin aika tovi ennenkuin paljasjalkainen ja pelkkään huppariin ja verkkarihousuihin pukeutunut hra Treadaway ilmaantu tupakalle. Siinä ei ollut kun pari vanhempaa naista meidän lisäksi, ja nekään ei selkeesti varronut Lukea. Mä vein lahjani (puolukkalikööripullo ja Fazerin marjasuklaata ja kortti) ja sitten herra äityi niin puheliaaksi, ettei meinattu melkeen päästä lähtemään!

Viimeksi (olikohan se syyskuussa) oli hieman välinpitämätön ja kiireinen joidenkin tuttujen kanssa NT:n stage doorilla, mutta nyt ei pölötyksestä meinannu tulla loppua.

Mä jo vähän niinkun tein lähtöä, kun ajattelin ettei kehtaa häiritä niin kauaa ja jos siinä on muitakin ketkä haluaa tähden kanssa puhua. Mutta se vaan kyseli kauanko ollaan Lontoossa ja sitten Walesin säästä, ja mitä meinataan tehdä ja suositteli Hampstead Heathiä, koska asuu itse siinä likellä ja se on sellainen henkireikä, ja mitä kaikkea vielä. Oli oikeasti tosi iloisen oloinen lahjoista ja tykkäsi myös siitä että olen nähnyt esityksen jo kolmasti. Ei tiennyt että maratooni juostaan tänään, ja puhuttiin tovi myös teatterista. Mun piti kysyä myös mitä se seuraavaksi tekee, mutta en sit muistanut, kun jäätiin puhumaan muita asioita. Koko ajan jamppa seisoi katukivetyksellä paljain jaloin ja vaikka aurinko paistoikin, niin oli kyllä aika kylmä!

Tässä muuten aiheeseen liittyen, pieni haastattelu tästäkin Olivier-ehdokkaasta!

Sen jälkeen käveltiin Trafalgar Squaren kautta (missä oli valtavan paljon ihmisiä) Thamesin yli Southbankille, missä oli ehkä vielä enemmän porukkaa. NT:lle, jossa syötiin lounas/päivällinen joskus siinä 6 maissa. Vihreää thaicurryä ja lasi viiniä, se 10 punnan tarjous. Kävin hakemassa käsiohjelman ja ostin samalla myös John Loganin näytelmän Peter and Alice :-)

The Curious Incident - kriitikoiden suosikki

Maaliskuussa ensi-illan Lontoon West Endillä sai NT:n loistonäytelmä The Curious Incident of the Dog in the Night-Time, joka siis siirtyi pieneltä Cottesloe-näyttämöltä Apollo Theatreen. Osa näyttelijöistä vaihtui samaan syssyyn, eli mm. Una Stubbs jäi pois (harmi!).

Arvostelut myös Apollon versiosta ovat olleet henkeäsalpaavia! Tässä muutama näyte:

London Evening Standard (tai lähinä kriitikko Henry Hitchings) kehuu Lukea Treadaway:tä vuolaasti 13.3. peräti viiden tähden arvoisesti:

Treadaway was tremendous when the show premiered at the National Theatre in August, and he is now even better. Marianne Elliott’s production, which then felt dazzlingly inventive, has been rejigged to fit a larger West End space with different sightlines. No longer staged in the round, it makes a freshly powerful impression.

Ja:

The Curious Incident is a beautiful, eloquent show about the wonders of a life that initially seems hopelessly constrained. And Treadaway is thrillingly good: I don’t think there’s a better performance right now on the London stage.

Ei se 13.3. ilmestynyt Metrokaan kovin paljoa hauku (4 tähteä):

Luke Treadaway reprises his role as Christopher. In the book, the character can seduce you with his relentlessly logical thought processes. Here,  Treadaway’s performance works because he makes no concessions towards being liked. A fiddling mass of tics, groans and flailing anger, he speaks imperiously and with a heavy dose of petulance, completely unable to see beyond his own needs – and, of course, utterly unrepentant about it.

Teatterilippuja myyvä Last Minute Theatre Tickets-blogi kehuu myös:

Everybody can recognise something of themselves in him, and whilst the supremely talented Luke Treadwell’s Christopher is too belligerent and aloof to be quite likeable, he is extraordinarily believable and sympathetic.

Bunny Christie’s dramatically linear stage design is brilliantly evocative of Christopher’s thought patterns and mathematical rationale, even if it sits rather oddly against the gilded opulence of the Apollo; after all it was designed for The National and I imagine it fitted perfectly well there. Together with Paule Constable’s lighting, Fin Ross’s video, Adrian Sutton’s music and beautifully fluid movement direction by Frantic Assembly we felt as though we were actually in Christopher’s head, feeling his confusion, fear and isolation. The terrifying moment when he arrives in the hustle and bustle of London is particularly effective, almost taking your breath away, as is the dreamlike portrayal of Christopher contemplating the stars. Director Marianne Elliott steers her frenetic and volatile production safely through the rocks; in her hands every word, every movement feels as though it is landing in exactly the right place.

Googlettamalla löytyy tukuttain lisää arvosteluja, selkeästi yksi vuoden teatteritapauksista Lontoossa. Oli sitä toki jo viime vuonna kun sai alunperin ensi-iltansa.

Ja kehui sitä toki The Telegraphkin, joka antoi esitykselle 5 tähteä!

Still, there is, as Keats used to say, a beauty in truth, and it shines out in everything that Luke Treadaway’s Christopher Boone has to say in The Curious Incident of the Dog in the Night-Time. “I can’t tell lies,” the lad says, almost apologetically, as if it were a curse. He is very precise – he’s “15 years, three months and three days old” – and always compulsively logical. 

A lot of actors impress, but precious few can make an audience care about them. Treadaway, however, manages this to devastating effect. 



(Kuvat Apollon harjoituksista, Luke lentää!)

The Curious Incident siirtyy West Endille

Yksi maailman parhaista näytelmistä eli The Curious Incident of the Dog in the Night-time, joka siirtyy maaliskuussa Apollo Theatreen Lontoossa, on saanut nyt uuden promovideon! Lipunmyynti National Theatren kanta-asiakkaille alkoi 13.11. (minä minä! ostin huhtikuulle liput) ja muille muistaakseni 23.11.

Ja kannattaa käydä katsomassa ke, to, pe tai la esityksiä, koska vain niissä on Luke Treadaway!

Ja näytelmä on saanut myös omat, uudet kotisivut myös. Kaikkea se teettää kun siirtyy NT:stä muulle. Ainakin lippujen hinnat kaksinkertaistuivat kertaheitolla :-(

London Evening Standard Theatre Awards 2012 ehdokkaat

Tässä vaiheessa on julkaistu ehdokkaat, joista sitten osa karsitaan pois ja osa jää varsinaisiksi ehdokkaiksi... The London Evening Standard Theatre Awards -kilpailuun.

Ehdolla sellaisiakin produktioita mitä olen nähnyt...

Best Play (11 ehdokasta)
*The Curious Incident of the Dog in the Night-Time by Simon Stephens (National’s Cottesloe)
*South Downs by David Hare (Chichester Minerva and the Harold Pinter)


Best Director (16 ehdokasta)

*Tom Cairns for Scenes from an Execution (National’s Lyttelton) (tämän näen marraskuussa)
*Marianne Elliott for The Curious Incident of the Dog in the Night-time (National’s Cottesloe)
*Josie Rourke for The Recruiting Officer (Donmar Warehouse)


Best Actor (16 ehdokasta)

*Rupert Everett, The Judas Kiss (Hampstead)
*Laurence Fox, Our Boys (Duchess)
*Rory Kinnear, The Last of the Haussmans (National’s Lyttelton)
*Luke Treadaway, The Curious Incident of the Dog in the Night-time (National Cottesloe)


Natasha Richardson Award for Best Actress (16 ehdokasta)

*Helen McCrory, The Last of the Haussmans (National’s Lyttelton)


Best Design (13 ehdokasta)
*Bunny Christie, The Curious Incident of the Dog in the Night-time (National’s Cottesloe)
*The Last of the Haussmans (National’s Lyttelton)
*Lucy Osborne, The Recruiting Officer (Donmar Warehouse)


Charles Wintour Award for Most Promising Playwright (11 ehdokasta)
*Stephen Beresford, The Last of the Haussmans (National’s Lyttelton)


Milton Shulman Award for Outstanding Newcomer 
*Jonathan Bailey, South Downs (Chichester Minerva and the Harold Pinter)


Noista mun mielestä ehdottomasti vaikein olisi valita parasta miesnäyttelijää. Mulla tuskaa tuottaisi valinta Luke Treadawayn ja Rupert Everettin välillä...

Luke Treadaway & muut Curious näyttelijät

Kun käveltiin eilen NT:n ohi Cottesloe-näyttämölle (joka on siellä ihan erillisenä teatterin sivustassa) jonottamaan niitä Curious Incident -lippuja silloin hieman ennen puolta kuutta, niin käveltiin siitä Stage Doorin ohi (NT:llä se on iso ja näyttävä sisäänkäynti turvallisuustyyppeineen ja muineen, ei mikään hämärä sivuovi…). Mentiin ohitse kolmen hengen porukan jotka oli tupakalla/tauolla. 2 metriä ohituksen jälkeen tajusin että siinä oli Luke Treadaway! Siis kääk. Siinä se seisoi muina miehinä punaisissa college-housuissa ja hupparissa. No en sit kehdannut mennä nykimään hihasta. Mentiin sen sijaan sinne Cottesloehen, kävin vessassa, otin kameran ja tussin ja käsiohjelman ja menin sitten vasta takaisin. Ja eihän se siinä enää ollut. Tietenkään. Niillä oli ollut matineanäytös iltapäivällä.

Vaikkei saatu lippuja esitykseen, niin se ei estänyt ostamasta käsiohjelmaa ja tulemasta esityksen jälkeen Stage Doorille notkumaan. Elokuussa (kun käytiin näytelmää katsomassa) oli kai kiire jonnekin tai en mä tiedä miksi, niin ei jääty stage doorille. Mutta koska NYT konsertti loppui puoli tuntia aikaisemmin kuin näytelmä, ja oli parin minuutin kävelymatkan päässä… No, siihen sitten.  

Luken ja mun kengät.

Pitkät odottelut palkittiin lopulta, ja herra Treadaway tuli tupakalle niissä punaisissa collegehousuissa ja hupparissa ja talvitakissa. Jutteli ensin pitkään jonkun vanhemman naisen ja ilmeisesti tämän tyttären kanssa, olivat jotain vanhoja tuttuja. Sitten sain nimmarin käsiohjelmaan, vaihdoin muutaman sanasen ja valokuvaposeeraukset.

Hämmästyttävintä oli se, että niin suuri hitti kun näytelmä onkin, ja sekä yleisön että kriitikkojen rakastama, niin Luke ei ton isompi tähti ole. Lisäkseni VAIN 2 muuta ihmistä pyysi siltä nimmarit. Mutta se ei ole vielä breikannut läpi, joten saa olla melkoisen rauhassa.

¨

Siinä ovella notkui yhteensä hieman toistakymmentä ihmistä, osa odotti Last of the Haussmans ihmisiä, osa Damned by Despair -näytelmästä. Sitten oli sellainen n. 6 hengen sakki, mitkä odotti varmana kuuta nousevaksi. Niillä oli kauhea määrä tavaraa ja olivat semiammattilaisia nimmarienmetsästäjiä selkeesti. Juttelin kahden tytön kanssa, jotka olivat olleet katsomassa sitä Damned by Despairia, ja odottivat yhtä tummaa miestä (joka lopulta tulikin).  

Tytöt tulivat meinaan kysymään multa kuka Luke oli, kun se oli lähtenyt takaisin sisään. Mun olisi pitänyt kysyä niiltä kuka se pitkä tumma mies oli, mutta ilmeisesti joku suht tunnettu, koska tää Doctor Who-sakki pyysi siltä nimmareita myös… :-) No mäkin sitten, oli pikkaisen noloa, kun ei ollu aavistustakaan kuka herra oli. Se oli kaikkein kohteliain, kysyi nimeä, poseerasi kiltisti kuvassa ja oli oikein mukava… Selkeesti se siinä Damned by Despairissa oli ollut. Myöhemmin selvisi että herra oli Bertie Carvel ;-) 

 

Pentu poistui ekana eli Curious Incidentin tähti

Halusin vielä jäädä odottelemaan Una Stubbsia, joten sitten odotettiin. Curious Incidentin ihmiset lähti kaikki, samoin Last of the Haussmansin. Olisin voinut kyllä Rory Kinnearilta pyytää kanssa nimmarin, mutta se meni niin vauhdilla ohi, etten kehdannut sitten. Lopulta reilun tunnin jälkeen Una vihdoin tuli ja tää DW-leiri hyökkäsi sen kimppuun. Niillä oli A4 kokoisia kuvia iso nippu ja Una kiltisti kirjoitteli kaikkiin nimensä. Oli aivan ihastuttava ja poseerasi mun kanssa myös. Kehuin sitä myös Sherlockin Mrs Hudsonin roolista ja oli jotenkin niin vilpittömän kiitollinen. Aivan ihana täti!!

Sitä Unaa kun odoteltiin niin herra Treadaway tuli uudelleen tupakalle. Sai olla ihan rauhassa, nojailla seinään ja näpytellä puhelintaan. Lopulta sille tuli auto noutamaan (joku vuokrattu, kuskeineen), ja se lähti pois. Oli se hyvin rooliensa oloinen, hieman renttulook ja puhui nopeasti ja hieman epäselvästi. Ei nyt varsinaisesti ollut töykeä, jopa hymyili valokuvassa, mutta vähän sellanen tylyhkö kuiteskin. Käärii itse sätkänsä, jotta ei ainakaan kauheissa varoissa kieri. Mutta oli se ihana, hitsi viekööt.

Peruutuslippuja jonottamassa

Teatteri (Globen Twelfth Night) loppui vasta 10 yli 5 (eli kesti yli 3 h) ja siitä sitten juoksujalkaa rantaa pitkin kohti National Theatrea. Hulluja päähänpistoja osa 15 – koska teatteriliput olivatkin iltapäivälle eivätkä illalle, niin yllättäen torstai-ilta jäi vapaaksi (joku oli taas kirjoittanut väärän ajan kalenteriin). Mesu oli edelleen kipeä eikä jaksanut tulla keskustaan treffeille. Jotta suuri ajatus oli koittaa saada peruutusliput The Curious Incident-esitykseen. Okei, just elokuussa se tuli nähtyä livenä ja 17.9. NT Livessä, mutta. Niin hyvän näytelmän (ja Luke Treadawayn) voi käydä katsomassa monta kertaa.

Lippumyyjänainen oli sanonut että puoli kuuden aikaan kannattaisi tulla jonottamaan. Vaikka suoraan Globesta tultiin, niin ehdittiin jonoon puoli kuudeksi, mutta jonossa oli jo vajaa kymmenen ihmistä ennen. Jäätiin kuiteskin jonottamaan… Joku huhu kiersi jossain vaiheessa että 20 lippua olisi tullut myyntiin. No, kuuden aikaan 2 ekaa sai liput, ja sitten ei mitään… Lippumyyjät sanoivat että määrät vaihtelevat tosi paljon, joskus voi vapautua 1 ja joskus 8. Mutta koska kaikki näytökset on olleet loppuunmyytyjä ja alkaa olla viimeiset esitysviikot käsillä, niin ihmiset ei kovin hevillä lipuistaan luovu. Pari ihmistä jonosta läksikin. 

Olin käynyt kysymässä siltä jampalta, joka sai liput, että monelta se oli tullut jonottamaan; viideltä kuulemma.

Vaihtoehto B oli mennä viereiseen Royal Festival Halliin kuuntelemaan Philharmonia Orchestran konserttia – sillä edellytyksellä että sinne saa lippuja. Joskus puoli seiskan aikaan annettiin sitten periksi, ja käveltiin Southbank Centreen. Sinne sai lippuja, oli vielä ihan hintaryhmissä valinnanvaraakin. £15 kappale sai ihan kelvolliset paikat suht takana. Sali oli kyllä valtava… 

 

Ohjelmistossa oli Mendelssohnin Overture, The Hebrides (Fingal’s Cave) op 26, Beethovenin Piano Concerto no 3 in C minor, op 37 ja Elgarin Enigma Variations… Joka tietenkin oli se syy ylipäätään osallistua. Ja olen aina halunnut Royal Festival Hallissa käydä kuuntelemassa jotain Lontoon huippuorkestereista. Tugan Sokhiev johti orkesteria ja Yefim Bronfman soitti pianoa. Minä joka en pidä pianomusiikista, niin silti se pianokonsertti kuulosti ihan hyvältä. Mendelssohn oli myös hyvä, vaikka oli mulle aiemmin tuntematon teos. Väliajalla syötiin jäätelöt ja katseltiin parvekkeelta näköaloja Thamesille ja vastapäisen rannan taloja ja valoja.

 

Tauon jälkeen sitten Elgaria. Ja kuulosti niiiiiiiiin hyvältä. Silmiä tartti pyyhkiä kyllä, niin hienolta se kuulosti. Salissa oli hyvä akustiikka, vaikken mä näistä mitään ymmärräkään, mutta orkesteri kuulosti tosi hyvältä. Erityisesti vasket! Ja niin, salissa on myös urut, siis sellaiset kirkkourut, ja niitäkin soitettiin. En ole koskaan ajatellut että tässä teoksessa on urut, mutta niin vaan siinä loppupäässä ukko niitä soitteli. Aivan mahtava kokemus kaikkineen ja rahoilleen sai hyvin vastinetta.

 

Konsertin jälkeen takaisin NT:lle, mutta siitä vierailusta on pakko kirjoittaa oma postaus. Satuin bongaamaan sen jampan kun tuli teatterilta pois, siis sen joka oli mennyt viideltä jonottamaan lippuja. Sanoi että kaikki taisivat päästä sisään... Noh, me nähtiin hyvä klassisen musiikin konsertti sen sijaan.

NT Live The Curious Incident of the Dog in the Night-time / 17.9.2012

Maanantaina alkoi Finnkinolla tämän vuoden NT Live-esitykset. Ja alkoikin mitä parhaalla näytelmällä eli The Curious Incident of the Dog in the Night-time. Ei siitä ole kun tasan 5 viikkoa kun sen Lontoossa näin, ja huippu se oli edelleen. Itse asiassa melkein parempikin, koska nyt sai taas eri kuvakulmia, lähikuvia ja kaikkea mitä ei teatterissa. Ihan järkyttävän hieno näytelmä. Tampereella oli yleisöä vain kourallinen, vajaat 20 katsojaa. Harmi. Ei ihmiset tiedä mitä menettivät.

Ja Luke Treadaway on vaan ihan huikean hieno ja taitava näyttelijä Christopherin roolissa.

Luke Treadawayn haastattelu

Kuvan copyright Manuel Harlan

Loistavan Luke Treadawayn haastattelu ScoutLondon.com sivuilta.

[About the Curious incident of the dog in the night-time] “The whole feel and design of the show is like this laboratory of Christopher’s brain in which the rest of the cast exists. Christopher in effect calls on each member of the company to come up and play a part of the story.”

[About National Theatre] “Obviously this building is amazing. The whole feel of being here is very exciting. I remember coming and watching things here when I was at drama school and thinking, ‘Maybe, one day…’. And now I’m performing in my third production here. It’s such a welcoming place to come back to.”

The Curious Incident of the Dog in the Night-Time Finnkinolla

Pistetääs mainostaen Finnkinolla esitettävää National Theatren näytelmää The Curious Incident of the Dog in the Night-Time, koska se vaan on niin LOISTAVA!!

Mahdollisuus nähdä Turussa, Tampereella ja Helsingissä, maanantaina 17.9. klo 18. Liput 25 euroa.

Tässä NT:n traileri näytelmästä.

Ja Finnkinon sivuilta sitten lisätietoja ja paikkavaraukset

Curious Incident kritiikkejä

Muutama arvostelu näytelmästä:

A remarkable performance from Luke Treadaway captures all the hero's zeal, obduracy and terror of tactile contact, and pins down behavioural qualities all of us, at some point, see in ourselves. 

Loppu The Guardianin arvostelusta löytyy täältä.

Maybe the seats labelled with prime numbers are a bit gimmicky, but the grid-like stage on which Christopher’s thoughts are projected allows us an idea of how he perceives the world around him. It is as if it is a chess board and members of the ensemble are the pieces he is using to tell his story, only functioning as characters when he desires them to be present.

Luke Treadaway gives a bravura performance as Christopher, encapsulating everything about the character, from the awkward body language to the many monologues about maths and the solar system which turn out to be amusing and fascinating at the same time. 

Ja jos kiinnostaa lukea koko The Stagen arvostelu

 

The stand-out star, though, is Luke Treadaway as Christopher, who is most definitely an actor to watch. Never mannered or self-conscious, he gives a fine physical performance. Ja linkistä löytyy Daily Mail kriitiikki kokonaisuudessaan.

In normalising the narrative, Stephens has opened the gates for some truly stellar performances. Luke Treadaway is astonishing as Christopher: with his ramrod straight posture, nervously twitching hands and high, precise voice he is strange, funny, brave and sympathetic. But he is also pitiless. Trapped in a world where metaphors and common sense and the colour yellow and his parents' touch will always seem impossibly alien to him, he is without any sentiment. Time Out kehuu myös muita näyttelijöitä

This is a profoundly moving play about adolescence, fractured families, mathematics, colours and lights.

And Luke Treadaway’s remarkable performance in the lead is the best of its kind since David Threlfall’s as Smike in that same RSC Dickens extravaganza; less frenetic, but capturing that essential tone of headlong intellectual assurance and unguarded neediness. Independent kehuu myös

Ja näiden kuvien copyright National Theatre.

Lopuksi vielä pieni huomio... Mun mielestä päähenkilö Christopher muistuttaa näissä kahdessa ylemmässä kuvassa kovasti paljon erästäkin brittinäyttelijää, joka viime aikoina on tullut tunnetuksi Sherlock Holmes-tulkinnastaan. Ja kas, kun tässäkin näytelmässä (tai enemmän ehkä kirjassa) päähenkilön yksi likipitäen pakkomielteistä on Holmes. Ympäri käydään, yhteen tullaan...

The Curious Incident of the Dog In the Night-Time / National Theatre 13.8.2012

Bussi 76 meni suoraan hotellilta Waterloo Bridgelle, eli National Theatren eteen. Haettiin liput lippukassalta, myös tiistaille. Sitten jäi reilu tunti joka käytettiin rannalla kävelyyn ja Waterloon asemalla käyntiin (Oyster Cardin lataus ja Bootsilta hiuslakkaa ja päänsärkylääkettä).

NT:n Cottesloe-näyttämö oli pikkiriikkinen, ja paikat oli näkörajoitteiset parvella. No, kaikki esitykset on ollu loppuunmyytyjä ja noi oli tommosia mitä ne julkaisi lisäpaikkoja. Ja ei maksanu kun 12 puntaakaan. Ja näkörajoitus on suhteellinen käsite, musta ne oli ihan hyvät paikat.  Näyttämö oli keskellä eli neljällä sivulla katsojia. Mutta esitys oli rakennettukin siten että ei ollut mitään etuosaa tai takaosaa lavalla, vaan hyvin oli huomioitu se katsojien sijoittuminen. Ja koska siinä penkkirivissä oli vaan meidän tuolit, niin kaiteeseen nojaamalla näki kaiken loistavasti.

 Näkymä sieltä parvelta alas "näyttämölle"

Siis näytelmä oli Mark Haddonin menestyskirjaan (julkaistu 2003) perustuva The Curious Incident of the Dog in the Night-Time. Näytelmän sivut täällä. Se kertoo 15-vuotiaasta Christopher-pojasta joka on erilainen nuori, siis oikeasti erilainen. Christopher käy erityiskoulua. Naapurin naisen koira löytyy kuolleena pihalta, talikon tappamana, ja poika alkaa selvittämään kuka sen tappoi. Tästä seuraa sitten kaikenlaista, ja Christopher saa selville paljon muutakin kun koiran "murhaajan".

Aivan mielettömän upea näytelmä, sai nauraa ja kyllä tuli pari kertaa tippakin linssiin. Pääosan esittäjä Luke Treadaway eläytyi 15-vuotiaan aspergerpojan pään sisälle NIIN täydellisesti ettei sellaista voisi uskoakaan ellei omin silmin näkisi. Kaikki muutkin olivat ihan huippuja, Niamh Cusack opettajana ja Una Stubbs monissa pienissä rooleissa erityisesti. Ja Christopherin vanhemmat Paul Ritter ja Nicola Walker myös loistavia.

Varsinaisia isoja lavasteita ei ollut, mutta valojen ja efektien käyttö lattialla oli huikeaa. Milloin siihen ilmestyi tekstejä, milloin punaiset led-valot näyttivät pojalle kulkureitin. Christopher myös piirsi lattiaan liidulla. Ja se miten oli toteutettu esim. äidin uintikohtaus ja Christopherin avaruus-kohtaus, kun muut näyttelijät kantavat ja heittelevät. Hetkittäin esitys lähenteli modernia tanssiakin.

Koska mä en osaa olla niin kaunopuheinen, niin tässä linkki Sherlockologyn näytelmäarvioon. Mä olen paljon Twitterissä jutellut Emman kanssa, joka on yksi osa tota porukkaa... ja tykkäsi näytelmästä siis kovasti myös. Kuten myös lehdistö ja kriitikot. Seuraavat pätkät em. arvostelusta.

Instead, he is high functioning, requires clear direct instruction rather than metaphorical or slang answers in conversations, violently shuns physical contact, and is obsessed with numbers and puzzles. The fact that a neighbour’s dog lies murdered on a front lawn is just another problem to be solved to him, though his investigation will lead him down unexpected paths that will turn his world upside down.

The staging of the play itself is extraordinary. Initially quite stark and simple, the gigantic geometric flooring takes the appearance of graph paper and is coated in blackboard paint, allowing Luke Treadaway to draw across it with chalk. The set of the Cottesloe quietly expands and drops, and with the addition of expert lighting and sound design, as well as some dramatic sleight of hand, gives an instant sense of space and location through whip-crack scene transitions. Buildings and vehicles appear as basic floor plans, illuminated in white light, while coruscating Sherlock-like montages of exploding words are projected down onto the stage floor, which in turn is embedded with LED lights on the corners of the graph squares. The result is a visual riot, infused with music and dance-like choreography from the cast that cumulatively builds to a total expression of Christopher’s mindset and at times abject terror of the situations he finds himself in.

Suomalaisillakin on mahdollisuus nähdä tämä, sillä se tulee Finnkinon NT Live-sarjaan näytettäväksi. 6.9. on se virallinen esittämispäivä ainakin Briteissä mutta Finnkino ei ole vielä(kään) ilmoittanut omaa päiväänsä, onko se sama, ja missä kaupungeissa tänä vuonna näitä näytetään. Press stop, Finnkino vihdoin ilmoitti, että näyttää 17.9. tämän, myös Tampereella!! Menen ilman muuta katsomaan uudelleen, sen verran mahtava oli kyllä. Tässä vielä bonuksena BBC:n uutinen näytelmästä.