War Horse / NT Live 24.3.2014

Valitettavasti en ole koskaan päässyt näkemään loistavaa NT:n War Horsea Lontoossa lavalla. Aina se on jäänyt, vaikka on monesti pitänyt mennä. Varmaan yksi suurimpia syitä on se, että se on pyörinyt siellä jo niin monta vuotta, ja jatkuneekin vielä kauan, että aina on "kiireellisemmät" näytelmät menneet ohi. Mutta nähtyäni nyt tämän taltioinnin tulin entistä vakuuttuneemmaksi että livenäkin on nähtävä, ja mahdollisimman pian. Kahden seuraavan reissun teatterikiintiöt on täysi, mutta ehkä sitten syksymmällä.

Esityshän pyöri NT:llä ensin aikansa (10/2007-2/2008, ja uusintaensi-ilta elokuussa 2008. Lopulta esitykset jatkuivat maaliskuulle 2009 asti). Alunperin Albertin roolissa oli eräskin Luke Treadaway... Sitten se siirtyi West Endille samantien maaliskuussa 2009 ja siellä se on pyörinyt siitä asti. Helmikuun NT Live esitys meni kertaheitolla katsojatilaston kärkeen, ohi The Audiencestäkin. Lisää faktoja näytelmästä (tosin ei ihan ajantasaisia).

Ohjauksesta vastaavat Tom Morris ja mestarillinen Marianne Elliott, joka tuntuu olevan hyvä laadun tae lontoolaisessa teatterissa. Tarinassahan pääosassa on hevonen Joey, jonka elämän vaiheita seurataan ensimmäisen maailmansodan melskeissä. Tai hevoset, sillä mukana on myös Joeyn ystävä Topthorn sekä muutama muukin sotahevonen. Mestarillisesti toteutetut hevoset (Handspring Puppet Companyn luomuksia) ovat kyllä niin hienosti tehty että oksat pois. Jokaista hevosta liikuttelee 3 ihmistä (hetkittäin enemmänkin) ja katsoa ei voi kun suu auki äimistellä sitä koordinaation määrää mikä näiltä vaaditaan. Ne operaattorit (nukketaitelijat?, kauhean vaikea kutsua nukeiksi näitä luomuksia, mutta en ole keksinyt mitään järkevämpääkään suomenkielistä sanaa. Puppeteers on kuiteskin ne niiden liikuttajat nimeltään) katoavat jotenkin olemasta, niitä ei alun jälkeen enää huomaa laisinkaan. Hetken tuli mieleen NT:n His Dark Materials näytelmä, minkä katsoin arkistossa, siis miten siinä käytettiin niitä daemoneita. Tosin siinä oli nukkemestarit puettuna mustiin vaatteisiin ja yrittivät sulautua taustoihin. Tässä ne olivat ihan näkyvissä. Ja ei missään taustavärisissä trikoissa vaan kuhunkin hetkeen sopivissa asuissa, eli joko armeijan uniformussa tai tweedvaatteissa tms.

Ihmisnäyttelijät jäävät kyllä hieman varjoon, ei voi muuta. Devonilainen Albert (Sion Daniel Young) kasvattaa Joeyn varsasta asti ja lähtee lopulta alaikäisenä etsimään tätä rintamalta kun isä menee myymään hevosen armeijalle. Michael Morpurgon kirjaan perustuva tarina on hyvinkin haikea, ja karmaisevakin. Sota on sota ja uhreja tulee paljon. Monta kertaa sai olla pyyhkimässä silmiään.

Tarinan eräänlaisena kertojana on laulaja (erinomainen Ben Murray), joka ilmestyy aina millon missäkin vaiheessa joko yksin tai haitarin säestyksellä laulamaan kansansävelmähenkisiä juttuja. Musiikki toimii tosi hyvin. Siis ei pelkästään ne laulut, vaan myös se muu musiikki. Osa näytelmän dialogista on saksaksi, osa ranskaksi, mutta vaikka kieliä ei puhukaan, niin sisältö tulee suht hyvin selväksi asiayhteydestä.

Lavastus (a'la Rae Smith) on muutenkin todella hienosti toteutettu. Taustaseinälle heijastettu piirroslehtiön suikale toimii valkokankaana mihin heijastetaan piirroksia, ja vuosilukuja. Trailerista saa hieman käsitystä miltä se kaikki näyttää. Erikoismaininta vielä liikeohjauksesta ja hevosten koreografioista Toby Sedgwickille. Rutkasti lisämateriaalia ja videoita jne löytyy NT Liven sivuilta.

Mä en keksi tästä mitään moitteen sijaa, aivan hurjan hieno kokonaisvaltainen näytelmä. Jo pelkästään Handspring Puppet Companyn takia kannattaa käydä katsomassa jos siihen vaan on mahdollisuus.

Muuten, BBC:llä nyt kun on ensimmäisen maailmansodan satavuotisjuhlien kunniaksi loistavia dokumenttejä ja sivustoja, niin sieltä löytyy myös paljon materiaalia todellisista sotahevosista. Kannattaa tutustua!


Kuvien copyright Brinkhoff-Mögenburg

NT:n tulevaa ohjelmistoa

Tänään pidettiin lehdistötilaisuus, jossa julkistettiin National Theatren tulevaa ohjelmistoa. Lähinnä ensi syksylle, mutta pieniä maistiaisia keväästä 2015 myös!

Luvassa hirveä määrä (olikohan niitä 10) ensi-iltoja, mutta itseä kiinnostaa ehkä eniten nämä:

Muinaiskreikkalaista tragediaa a'la Euripides eli Medea (suomeksi Medeia). Pääroolissa ihastuttava Helen McCrory, jonka olen NT:n lavalla nähnyt The Last of The Haussmansissa muutama vuosi sitten. Tämä nähdään 4.9. NT Livessäkin (Suomessa varmaan sitten hieman myöhemmin). Carrie Cracknell ohjaa.

Syyskuussa Lontooseen siirtyvät myös kolme näytelmää Skotlannin kuninkaista eli The James Plays (James I, James II, James III). Näytelmien ensi-ilta Edinburghin festareilla elokuussa. Rona Munro on kirjoittanut ja Laurie Sansom ohjaa.

Yksi mitä odotan ihan kauheasti on David Haren uusi näytelmä Behind the Beautiful Forevers, jonka Rufus Norris ohjaa. Se pohjautuu Katherine Boon Mumbaihin sijoittuvaan kirjaan, mitä en ole kyllä lukenut, mutta mulle riittää että David Hare on jotenkin mukana.

Syyskuussa ensi-iltaan myös Enda Walshin Ballyturk, missä pääroolissa Cillian Murphy. Sekin tarttee varmaan nähdä.

Sitä ei vielä kerrottu millä näytelmällä syksyllä vietetään uuden Dorfman näyttämön (ent. Cottesloe) avajaisia. Sen sijaan tammikuussa Nicholas Hytner ohjaa sinne Tom Stoppardin uuden näytelmän. Tämä jää viimeiseksi Hytnerin ohjaustyöksi NT:n johtajan pallilla. On kuulemma jankuttanut Stoppardille vuodesta 2001 että sen pitää kirjoittaa uusi näytelmä :-)

Maaliskuussa 2015 tulee Dorfmaniin ensi-iltaan myös Sam Holcroftin uutuus Rules For Living, ja ohjaajana Marianne Elliott.

Ja viimeisimpänä sitten 2015 George Bernard Shaw'n näytelmä Man and Superman, pääosassa Ralph Fiennes ja ohjauksesta vastaa Simon Godwin.

Olivier Awards 2013

Tänä iltana (28.4.) Lontoon Covent Gardenissa juhlitaan Olivier -palkintogaalaa, ja mä seuraan sitä Twitteristä, sekä kuudelta alkaa BBC2 radiosta lähetys. ITV lähettää sit illemmalla koosteen telkkarista.

Niin moni suosikki ehdolla, että tästä tulee jännittävää!

The Curious Incident of the Dog in the Night-Time on toistaiseksi pyyhkäissyt palkintopöydän voittamalla:

Nicola Walker - best actress in the supporting role
Paule Constable - lighting design
Ian Dickinson and Adrian Sutton - sound design
Bunny Christie & Finn Ross - set design

Ja sokerina pohjalla:

Luke Treadaway - best actor!!

Tässä Luke ja allekirjoittanut viime lauantaina Lontoossa

Tästä olin superiloinen, tosin viidestä ehdokkaasta olisin voinut suoda palkinnon myös James McAvoylle, Rupert Everettille tai Mark Rylancelle.

Paras naisnäyttelijä Helen Mirren (Billie Piperin lisäksi oli mun suosikki), The Audience-näytelmästä.

Kaikki tulokset Olivier-gaalan sivuilta.

Nyt on väliaika, ja sitten jatkuu... Curious Incident on ehdolla vielä muutamassa kategoriassa.

Päivitetään hieman! Curious Incidentin lopullinen saldo oli 7 palkintoa!! Se oli ehdolla 8 kategoriassa eli aika hienosti! Ohjaaja Marianne Elliott oli paras ohjaaja ja näytelmä oli myös paras uusi näytelmä.

The Guardian kirjoitti:

The Curious Incident of the Dog in the Night-Time dominated the UK's most prestigious theatre awards on Sunday night, equalling the record by picking up seven Oliviers, including best actor for its young star, Luke Treadaway. The 28-year-old, who gives an astonishing performance as 15-year-old maths genius Christopher Boone, beat heavyweight competition in the shape of Rupert Everett, James McAvoy, Mark Rylance and Rafe Spall to pick up the prize at the Royal Opera House ceremony. 

 

Harper's Bazaarin after-Oliviers haastattelussa Luke Treadaway ei lupaile muuta lähitulevaisuudessa kuin lisää samaa... Ei valiteta aiheesta... Pitäsköhän joulun maissa mennä vielä katsomaan?

What’s next for you?

I'm focussing on this for now. There are some possibilities down the line, but I'll be concentrating on Curious Incident until the run finishes.