Everyman / National Theatre 14.7.2015

Mahdollisuus nähdä Oscar-ehdokas Chiwetel Ejiofor lavalla oli alunperin suurin motivaattorini National Theatren Everymanin katsomiseen. Mutta olihan siinä paljon muutakin hienoa. Jos kohta Ejiofor loisti majakan lailla muiden yläpuolella. Tämäkin on muuten mahdollista nähdä Finnkinolla myöhemmin syksyllä, tarkemmin ottaen 7.9. - suosittelen!!

Kyllä keskiaikainen moraliteetti (1400-luvulta) toimii myös vuonna 2015 vallan mainiosti, kun se on näin taitavasti päivitetty nykyaikaan (tekstistä vastaa Carol Ann Duffy, tuo runoilija, kirjailija, näytelmäkirjailija jne). Meno on välillä aika hektistä, ja rauhallisempien suvantokohtien jälkeen paahdetaan taas täysillä. Silti ohjaaja Rufus Norris pitää langat hyvin käsissään.

Tässä on hyödynnetty videoprojisointeja reippaasti, ja erilaisia musiikkityylejä myös. Välillä tuntuu että korvatulpat olisivat tarpeen kun diskokomppi pauhaa niin kovaa. Varsinkin alussa kun Everyman eli Jokamies (Ejiofor) viettää kavereineen railakkaita nelikymppisiään. Jumala siivoojan valeasussa (Kate Duchene) luuttuaa lattiaa ja kertoilee kuolemansynneistä, ja miten hän loi maan ja eläimet jne, ja nyt ihminen pilaa kaiken. Sitten hän loi Kuoleman valttikortikseen... Jokamies herää ja naureskelee siivojan jutuille. Mutta eipä naureskele enää, kun Kuolema (aivan mahtavan roolin tekevä Dermot Crowley) ilmestyy paikalle ja käskee tätä alkaa miettimään elämänsä syntejä. Ja niitähän piisaa...

Jokamiehen tulisi nyt esittää Kuolemalle listaus mihin hän on käyttänyt elämänsä ja lahjansa, jotka on saanut. Eikä löydy matkaseuraa tähän itsetutkiskelun retkelle. Ei kavereista, ei perheestä, ei mistään.

Kuolema seuraa Jokamiestä, ja tämä pakenee, epätoivon vimmalla. Yksi hirveän hyvä kohtaus on kun tyyppi saapuu asiakkaana/kuluttajana johonkin ostospaikkaan. Mutta tässä tapauksessa apua ei heru eikä asiakas olekaan aina oikeassa. Jokamies viskelee rahaa ja luottokortteja, mutta ei sekään auta. Ei myöskään raamatunlauseet. Hyvät teot saattaisivat auttaa...

Jumala on sairas, ja haluaa myös tietää mitä ihmisenä olo merkitsee Jokamiehelle. Jokamies on ollut itsekäs, mutta ei auta sekään että kurittaa itseään. Tai että julistaa sortuneensa kaikkiin kuolemansynteihin. Kuolema vetää lopulta pisimmän korren. Menestyneestä, suositusta ja varakkaasta Jokamiehestä on lopuksi tullut köyhä ja nöyrtynyt reppana. Vaikka myöhäistähän se enää on. Kaikki on mennyt; maallinen omaisuus ja rakkaat ihmiset. Sielu on, kyllä. Vai onko?

Tässä käsitellään siis todella Isoja Kysymyksiä. Saadaanko niihin mitään vastauksia... no, tätä voi jokainen pohtia tykönään. Valtava tuulikone ja ympäristökatastrofi pyyhkäisevät tuhon myös katsomoon (voi eturivissä istuneita!).

Sanomattakin on selvää että Ejiofor on roolissaan hirveän hyvä. Mies on lavalla melkein koko vajaan kaksituntisen (ilman väliaikaa). Ja vaatii aika paljon esiintyä suurin osa siitä ilman toista kenkää :-) Muu näyttelijäsakki vetää hienosti kompaten, paljon isoja joukkokohtauksia. Hienoja tanssikoreografioita myös. Ja se Kuolema! Hihittelevä, tanssahteleva, suorastaan kuplivan iloinen Kuolema!

Ekstrakiitos hienolle livebändille, mitkä taustakankaan takana vetivät periodisoittimin esityksen ajan.

Voin kuvitella miten suosittu (ja pelottava) tämä oli keskiajalla, kun lavalle on saatu Jumala ja Kuolema ja muita. Muistelisin että tätä esitettiin Turun keskiaikamarkkinoilla joskus reilut 10 vuotta sitten, mutta en päässyt katsomaan vaikka tarkoitus oli. Mutta tämäkin moderni versio kyllä kelpasi erinomaisesti.

Esityskuvien copyright Richard Hubert Smith, muut omia.

Behind the Beautiful Forevers / National Theatre 13.1.2015

Tämä näytelmä oli mulla ohjelmistossa, kun tiesin että en pääse sitä katsomaan maaliskuussa Suomesa NT Live esityksessä. Ja halusin sen kuitenkin nähdä, eniten ehkä kun David Hare oli sen kirjoittanut (tosin muokannut Katherine Boon kirjasta).

Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä tarina, mutta inasen ehkä liian pitkä. Ympärilläni istui torkkuvia eläkeläisiä, joista tosi monet poistuivatkin väliajalla. Itseäkin alkoi väsyttämään (tässä vaiheessa reissua oli jo 7 näytelmää/esitystä takana ja yksi elokuva ja lounaskonserttikin).

Behind the Beautiful Forevers kertoo Intian Mumbain slummeista, ja setvii siellä asuvien ihmisten elämänkohtaloita. Nuoret miehet keräävät ja lajittelevat roskia. Köyhien tulisijojen tuhkat varisevat saastuttamaan rikkaiden uima-altaita. Tämä lentokentän kupeessa asuva porukka on hylkiöitä, joiden kohtaloista ei tunnu kukaan välittävän. Porukat tappelevat roskista ja sokaisevat kilpailevan jengin roskankerääjän.

Poliisit tilastoivat kaikki tapot ja murhat muuksi, näin tilastot pysyvät kauniina, eikä slummeissa ole mitään ongelmia. Herrat haluavat kehittää ja laajentaa lentokenttää, ja se tarkottaisi slummien siivoamista pois. Korruptio kukoistaa.

Sellainen tarina, missä on kauheasti porukkaa, ja pieniä arkisia tapahtumia. Hetkittäin on vaikea seurata että mikäs perhe tämä nyt olikaan, ja mikä näiden suhde oli toisiin. Tytöt haaveilevat länsimaisista asioista, lukemalla Virginia Woolfin Mrs Dallowaytä ja opettelemalla englantia. Mutta ei auta, järjestetty avioliitto odottaa silti.

Epätasa-arvo, epäoikeudenmukaisuus, köyhyys, korruputio, perinteet. Paljon isoja ja koskettavia teemoja. Joita jää pureksimaan vielä jälkeenkinpäin.

Oikein hyvä perusnäytelmä, ja kun ei ollut oikein mitään odotuksiakaan, niin ei tullut pettymyksiä tai suuria elämyksiäkään sen puoleen. Kaikki näyttelijät olivat tasaisen hyviä. Ohjauksesta vastasi teatterin tuleva taiteellinen johtaja Rufus Norris. Lavastus oli runsaudensarvi, ja todella hyvin hyödynnetty koko lavaa. Värikästä ja pursuavaa. Lisäksi se lentokentän läheisyys on hyvin saatu videoprojisointien ja ääniefektien kanssa tuotua esiin.

Mä muuten pitkään jotenkin muistin että näytelmän nimi on Behind the Beautiful Flowers, olin aluksi kirjoittanut allakkaankin niin. Se olisi jotenkin järkeenkäyvämpi nimi kun tämä oikea :-)


Kuvien copyright Richard Hubert Smith

NT:n tulevaa ohjelmistoa

Tänään pidettiin lehdistötilaisuus, jossa julkistettiin National Theatren tulevaa ohjelmistoa. Lähinnä ensi syksylle, mutta pieniä maistiaisia keväästä 2015 myös!

Luvassa hirveä määrä (olikohan niitä 10) ensi-iltoja, mutta itseä kiinnostaa ehkä eniten nämä:

Muinaiskreikkalaista tragediaa a'la Euripides eli Medea (suomeksi Medeia). Pääroolissa ihastuttava Helen McCrory, jonka olen NT:n lavalla nähnyt The Last of The Haussmansissa muutama vuosi sitten. Tämä nähdään 4.9. NT Livessäkin (Suomessa varmaan sitten hieman myöhemmin). Carrie Cracknell ohjaa.

Syyskuussa Lontooseen siirtyvät myös kolme näytelmää Skotlannin kuninkaista eli The James Plays (James I, James II, James III). Näytelmien ensi-ilta Edinburghin festareilla elokuussa. Rona Munro on kirjoittanut ja Laurie Sansom ohjaa.

Yksi mitä odotan ihan kauheasti on David Haren uusi näytelmä Behind the Beautiful Forevers, jonka Rufus Norris ohjaa. Se pohjautuu Katherine Boon Mumbaihin sijoittuvaan kirjaan, mitä en ole kyllä lukenut, mutta mulle riittää että David Hare on jotenkin mukana.

Syyskuussa ensi-iltaan myös Enda Walshin Ballyturk, missä pääroolissa Cillian Murphy. Sekin tarttee varmaan nähdä.

Sitä ei vielä kerrottu millä näytelmällä syksyllä vietetään uuden Dorfman näyttämön (ent. Cottesloe) avajaisia. Sen sijaan tammikuussa Nicholas Hytner ohjaa sinne Tom Stoppardin uuden näytelmän. Tämä jää viimeiseksi Hytnerin ohjaustyöksi NT:n johtajan pallilla. On kuulemma jankuttanut Stoppardille vuodesta 2001 että sen pitää kirjoittaa uusi näytelmä :-)

Maaliskuussa 2015 tulee Dorfmaniin ensi-iltaan myös Sam Holcroftin uutuus Rules For Living, ja ohjaajana Marianne Elliott.

Ja viimeisimpänä sitten 2015 George Bernard Shaw'n näytelmä Man and Superman, pääosassa Ralph Fiennes ja ohjauksesta vastaa Simon Godwin.