Illan
näytelmänä oli sellainen "heräteostos" - kerrankin ihan oma valinta eikä
muilta saatu suositus. Tykkäsimme Marien kanssa molemmat. Kolmen naisen ystävyydestä
kertova Di And Viv And Rose
oli raikas ja hauska, mutta hetkittäin aika traaginenkin. Se olikin
itse asiassa ensi-ilta :-) Amelia Bullmoren kirjoittama tarina alkaa
vuodesta 1984 kun tytöt tutustuvat yliopistossa, ja loppuu viime
vuoteen...
Tätä esitettiin Hampstead Theatren alakerran pikkunäyttämöllä
viime vuonna loppuunmyydyille katsomoille, joten nyt se sitten siirtyi
isommalle näyttämölle. Kaikki 3 naista olivat rooleissaan mainioita.
Varsinainen sattuma että Anna Maxwell Martin oli tässäkin pääosassa (kuten His Dark Materialsissa minkä katsoin päivällä arkistossa)! Gina McKee ja
Tamzin Outhwaite olivat myös erinomaisia.
Marien kanssa teatterissa. Taas.
Esityksen jälkeen metrolla Waterloohon, ja junalla Wokingiin ja sitten nukkumaan. Di and Viv and Rose-kuvan copyright Hampstead Theatre
Kamalia sääennusteita ja liikennekaaoksia lupailtiin uutisissa, mutta
ei ne mua ainakaan haitanneet koko reissulla millään muotoa. Torstaina
se National Theatren arkisto aukenikin vasta klo 12, joten mulla oli
aamulla aikaa käydä treffaamassa Marieta Tate Modernin valokuvanäyttelyn
merkeissä. Taaskin pääsin Marien jäsenkortilla sisään :-) En olisi
varmaan tullut menneeksi katsomaan koko näyttelyä(kun en noista
valokuvista niin nyt mitään tiedä tahi ymmärrä, ja se maksoikin melkein
£13), mutta sama se tietty missä sitä käy kun ilmaiseksi pääsee. Ja sen
jälkeen käytiin siellä jäsen-ravintolassa juomassa teetä.
Tämä William Kleinin ja Daido Moriyaman näyttely olikin ihan viimeisiä päiviä auki (loppui näemmä 20.1.). Ihan kiinnostavia kuvia kyllä, ei siinä mitään.
Ei nyt niin kamalan talvisen oloinen keli?
Sieltä
kävelin sitten Marien kanssa NT:n arkistoon, jossa vietinkin sitten
koko iltapäivän, aina jonnekin kuuteen asti. Enkä saanut katsottua kuin
yhden näytelmän, tai oli se kaksi erillistä, mutta 1 ja 2 osat.
Kyseessä
siis brittiläisen nuorten/fantasiakirjailija Philip Pullmanin trilogia Universumien Tomu, tai siis His Dark Materials. Olen sen suomeksi lukenut, ja on hieno saaga. Tämä oli sitten Nicholas Wrightin kirjoittama näytelmä kirjojen pohjalta. Tässä Wikipedian artikkeli asiasta, mukana myös tietoa näytelmästä.
No,
NT teki siitä loppuvuodesta 2003 oman versionsa, tai 2 erillistä
näytelmää, kumpikin yli 3 tuntia. Oli aikamoinen sessio istua se yhtä
soittoa läpi, en käynyt vessassa tai syömässä tai mitään. Tallenne oli
vielä vanhalla VHS-nauhalla ja aika huonolaatuinen.
Mutta
sai siitä sellaisen kalpean aavistuksen kuinka upea ja massiivinen
produktio se oli! Tästä parin minuutin videoklipistä saa ehkä jotain
käsitystä. Nousevia, laskevia, pyöriviä lavarakenteita oli kyllä hyvin
käytetty.
Hyvän alkuperäisteoksen lisäksi kiinnostavat näyttelijävalinnat olivat syy katsoa tämä... ex-James Bond Timothy Dalton Lord Asrielina, Russell Tovey (Roger Paltrow), Dominic Cooper (Will Parry), Niamh Cusack (Serafina Pekkala)... Ja pääosassa Anna Maxwell Martin, joka veti 11-vuotiaan Lyra Belacquan osan aika suvereenisti.
Mutta se tärkein syy oli Ben Whishaw!
Tämä oli BW:n eka varsinainen rooli, sen jälkeen kun valmistui
kesäkuussa 2003 RADAsta. BW esittää sekä Kaisaa (Serafina Pekkalan
daimoni) että Veli Jasperia. Oikein oli oma itsensä Jasperina, ja hyvin
liikutti myös Kaisaa (hanhi).
Ylipäätään visuaalisesti
näytelmä oli toteutettu äärimmäisen hienosti. Varsinkin
nukketeatteri-tyyliset daimonit oli upeita ja "nukkemestarit"
sulautuivat aika hienosti taustoihin. Olisinpa saanut nähdä tämän ihan
livenä teatterissa!!
Yli 6 tuntia tuolissa kökittyäni
niin lähdin takaisin Waterloon asemalle ja siitä sitten Jubilee-linjalla
Swiss Cottagea ja Hampstead Theatrea! Marie ei ollut vielä tullut,
joten kerkesin hyvin syömään päivän ensimmäisen ateriani eli asemalta
mukaan nappaamani Upper Crustin pekoni-brie-karpalo-pinaatti-patongin
:-))
