Europaeus / Kansallisteatteri 29.3.2014

Hmmm... Ensimmäinen ajatus lienee oliko Europaeus todellinen henkilö. No oli toki. Kansallisteatterin sivuilla määritellään David Emmanuel Daniel Europaeus näin:

Kansanrunouden kerääjä, joka kokosi huomattavan osan Kalevalan runoista.
Merkittävä kielitieteilijä, joka loi suomeen uusia sanoja.
Lönnrotin, Runebergin, Kiven, Ahlqvistin ja Snellmanin aikalainen.
Vähäosaisten, tasa-arvon ja rauhan puolustaja.
Ikuinen ylioppilas, jolle aikalaiset nauroivat.
Suurmies, jonka mukaan ei ole nimetty katuja.
Yksitotinen idealisti, joka loi oman uskontonsa.
Tasapainoton originelli, joka kulki pääkallo salkussaan.
Tarkkanäköinen tiedemies, jonka mielipiteet olivat vääriä aikansa silmissä.
Rauhanmies, jota August Ahlqvist hutki varta vasten hankitulla nimikkokepillä.
Surullisen hahmon kulkija, joka päätyi unohdettuna nälkäkuolemaan ja köyhäinhautaan.

Tämän lisäksi Europaeus on myös Juha Hurmeen uusin näytelmä, jota Kansallisteatterissa parhaillaan esitetään. Ensi-ilta oli sopivasti 28.2. eli Kalevalan päivänä. Sen lisäksi että Hurme on ohjannut ja kirjoittanut tämän, hän vastaa myös lavastuksesta, sekä osittain myös valo- ja äänisuunnittelusta. Mä en muista mitään Hurmeen näytelmää aiemmin nähneeni.

Mutta Europaeukseen. Varsin mielenkiintoinen ja musiikkipitoinen näytelmä. Timo Tuominen nimiroolissa oli varsin notkea ja taitava. Kolmikko Esa-Matti Long, Antti Pääkkönen ja Taisto Reimaluoto esittivät lukuisia tyyppejä (mm. kansallisen heräämisen rivimiehiä Jallua, Yrjöä ja Jurria, August Ahlqvistiä, Elmgreniä jne), aivan hulvattomasti. Varsinkin painitrikoissa, silintereissä & frakkitakeissa. Kaikki myös lauloivat, ja hienosti sekin sujui. Hyvin fyysinen näytelmä myös eli paljon liikkumista ja kaikenlaisia loikkia.

Illan paras juttu ehkä kuitenkin oli mahtavasti laulanut duo Petra Poutanen-Hurme ja Hanna Rajakangas. Mikä mieletön parivaljakko! Välillä mentiin Värttinän hengessä, välillä taas muuten vaan runolaulussa. Naiset ovat tehneet musiikinkin itse (tosi Juha Hurme osallistunut sanoituksiinkin).

Näytelmässä seurattiin hra Europaeuksen elämänvaiheita ja matkoja ja kohtaamiaan tyyppejä. Oli kyllä itselle ihan avartava kokemus, sillä ihan Lönnrotin ja Kiven ja muiden varjoon mies on ihan jäänyt. Hersyvä, hetkittäin vanhahtava suomenkieli, ja nimenomaan sillä herkuttelu, oli iso osa näytelmää. Niin lauluissa kuin muutenkin. Tykkäsin simppelistä lavastuksesta myös eli muutamia puunrunkoja, irtopöllejä ja kota nuotioineen.

Willensauna on ihana ja intiimi näyttämö josta joka paikalta näkee hyvin. Kevään esitykset on muuten kaikki loppuunmyyty, mutta Europaeus jatkaa ohjelmistossa syksyllä! Tosin pienellä näyttämöllä, mutta silti.

Onkohan se Esa-Matin sukunimi virallisesti nyt Lång vai Long, kun kumpaakin kirjoitusasua näkee...

Hesarikin (eli Suna Vuori) kehuu, eikä syyttä:

Hurmeen läpikotaisen rakastettavaksi kirjoittama seikkailijatiedemies oli eräänlainen yleisnero ja yhden hengen kansanliike, jonka uteliaisuus ja tarmo suuntautui moniaalle: kielitieteeseen, etnografiaan, teologiaan, biologiaan, arkeologiaan, astronomiaan – sekä "ruumiin liikenteihin".

D. E. D. Europaeus oli ajattelussaan useimpia edellä, mutta vakaumuksellisena pasifistina, sieniä syövänä varhaisena feministinä sekä änkyttävänä yksineläjänä häntä pidettiin sekä naurettavana että vaarallisena. Hullunakin, tietysti.

Historian eläväksi tekevä Europaeus on kokonaistaideteos, jossa teksti ja ohjaus, musiikki ja rytmi, liike, näyttelijäntyö sekä vähäeleiset visuaaliset elementit ovat hienossa tasapainossa.



Kuvien copyright Tuomo Manninen

Vanja-enot tulevat

Nimittäin rynnäköllä ensi syksynä. Sekä Helsingin kaupunginteatteri että Kansallisteatteri ovat päättäneet kumpikin ottaa Tsehovin klassikon ohjelmistoonsa. Ensi-illatkin ovat syyskuussa päivän välein. Kun kuulin tästä asiasta ensimmäisen kerran, niin en ollut uskoa silmiäni (luin siis asiasta, enkä kuullut). Varsinkin kun kummassakin on vielä todella (mun mielestä) tasokkaat näyttelijät ja muut tekijät.

Miksi sitten Vanja-eno, ja miksi juuri nyt? Twitter-porukalla asiaa pohdittiin helmikuun puolivälissä taas yhdellä Nanda Devi -illallisella. Kunnes selvisi (google auttaa) että syksyllä tulee kuluneeksi sata vuotta siitä kun näytelmä sai Suomen kantaesityksensä. Eli meidän suunnittelema Vanja-enon Twitter-kampanja hyytyi jo ennen kuin alkoikaan (mutta suunnittelu oli kuiteskin hauskaa).

Paavo Westerberg ohjaa (ja on myös suomentanut ja sovittanut tekstin) Kansallisteatterin version. Rooleissa Eero Aho, Kristo Salminen, Krista Kosonen, Seela Sella, Seppo Pääkkönen, Terhi Panula, Heikki Nousiainen ja Emmi Parviainen.

Helsingin kaupunginteatterin (joka muuten liittyi Twitteriin 26.3.) version ohjaa unkarilainen Tsehov-spesialisti Támas Ascher. Rooleissa Santeri Kinnunen, Esko Salminen, Martti Suosalo, Anna-Maija Tuokko, Iida Kuningas ja Tiia Louste.

Eli liuta mun suomalaisia suosikkinäyttelijöitä molemmissa. Olen menossa katsomaan HKT:n versiota ennakkoon ti 16.9. (ehkä uudelleen myöhemmin, mutta tähän hätään loppusyksy ei ollut vielä myynnissä) ja Kansallisen versiota ensi-iltaan ke 17.9. (ja 27.10. uudelleen). Saapas nähdä, mielenkiinnolla odotan, koska en ole Vanja-enoa koskaan nähnyt.


Kansalllisteatterin kuvan copyright Stefan Bremer
HKT:n kuvan copyright HKT

Kuninkaan Puhe / Tampereen Työväen Teatteri 26.3.2014

Toista kertaa Kuninkaan Puheessa, tällä kertaa teatteriseurana Sonja. Liput olivat TTT:n Ystävien kautta, joten en yhtään tiennyt missä päin paikat olivat. Ihan kiva oli kuitenkin katsoa toisesta rivistä, koska viimeksi ennakossa parven ekalla rivillä oli kuiteskin aika kaukana. Sillon ei ääni oikein tahtonut kuulua, nyt ei sitä ongelmaa ollut. En tiedä kuuluuko se nyt yhtään paremmin sinne taaemmaksi.

Ihan laatutyötä edelleenkin. Tommi Raitolehto änkytti nyt paaaljon paremmin kuin ennakossa :-) Harvoin näin pääsee sanomaan teatteriesityksestä. Lisäksi Bertien henkisen kasvun ja kehityksen huomasi jotenkin selkeämmin kuin viimeksi. Miehen koko olemus ja ryhti ja puhetyyli muuttuu. Jännä muuten se hieman nariseva ja laahaava puhetyyli millä Raitolehto puhuu kuninkaan virallisia puheita.

Jostain syystä Samuli Muje ei kyllä kauheasti vakuuta Bertien huikentelevaisena David-veljenä. En tiedä mikä siinä on. Samoi Ilkka Koivula ei ole niin uskottava Canterburyn arkkipiispa kun toivoisi, vaikka hyvä näyttelijä noin yleensä ottaen onkin.

Pieni lavasteiden heiluminen (Logueiden ulko-oviseinä) häiritsi ihan aavistuksen, samoin hetkittäin lavastuksista kuulunut puhe ja askeleet (tokan rivin oikeassa reunassa olleet paikat ovat liian likellä ehkä). Muutamissa kohdissa silmätkin hieman kostuivat. Siis omani. Huumorinpilkahduksia oli paljonkin, vaikkei tämä mikään komedia olekaan.

Ja kiva oli todeta myös että tunnistaa Shakespearea myös suomeksi (Logue koelukee pätkiä Richard IIIsta ja Myrskystä sekä lisäksi Hamletia käytetään puheopetuksessa).

Kyllä tätä ihan mielellään katsoi toistakin kertaa.


Kuvan copyright TTT/ Jonne Renvall

War Horse / NT Live 24.3.2014

Valitettavasti en ole koskaan päässyt näkemään loistavaa NT:n War Horsea Lontoossa lavalla. Aina se on jäänyt, vaikka on monesti pitänyt mennä. Varmaan yksi suurimpia syitä on se, että se on pyörinyt siellä jo niin monta vuotta, ja jatkuneekin vielä kauan, että aina on "kiireellisemmät" näytelmät menneet ohi. Mutta nähtyäni nyt tämän taltioinnin tulin entistä vakuuttuneemmaksi että livenäkin on nähtävä, ja mahdollisimman pian. Kahden seuraavan reissun teatterikiintiöt on täysi, mutta ehkä sitten syksymmällä.

Esityshän pyöri NT:llä ensin aikansa (10/2007-2/2008, ja uusintaensi-ilta elokuussa 2008. Lopulta esitykset jatkuivat maaliskuulle 2009 asti). Alunperin Albertin roolissa oli eräskin Luke Treadaway... Sitten se siirtyi West Endille samantien maaliskuussa 2009 ja siellä se on pyörinyt siitä asti. Helmikuun NT Live esitys meni kertaheitolla katsojatilaston kärkeen, ohi The Audiencestäkin. Lisää faktoja näytelmästä (tosin ei ihan ajantasaisia).

Ohjauksesta vastaavat Tom Morris ja mestarillinen Marianne Elliott, joka tuntuu olevan hyvä laadun tae lontoolaisessa teatterissa. Tarinassahan pääosassa on hevonen Joey, jonka elämän vaiheita seurataan ensimmäisen maailmansodan melskeissä. Tai hevoset, sillä mukana on myös Joeyn ystävä Topthorn sekä muutama muukin sotahevonen. Mestarillisesti toteutetut hevoset (Handspring Puppet Companyn luomuksia) ovat kyllä niin hienosti tehty että oksat pois. Jokaista hevosta liikuttelee 3 ihmistä (hetkittäin enemmänkin) ja katsoa ei voi kun suu auki äimistellä sitä koordinaation määrää mikä näiltä vaaditaan. Ne operaattorit (nukketaitelijat?, kauhean vaikea kutsua nukeiksi näitä luomuksia, mutta en ole keksinyt mitään järkevämpääkään suomenkielistä sanaa. Puppeteers on kuiteskin ne niiden liikuttajat nimeltään) katoavat jotenkin olemasta, niitä ei alun jälkeen enää huomaa laisinkaan. Hetken tuli mieleen NT:n His Dark Materials näytelmä, minkä katsoin arkistossa, siis miten siinä käytettiin niitä daemoneita. Tosin siinä oli nukkemestarit puettuna mustiin vaatteisiin ja yrittivät sulautua taustoihin. Tässä ne olivat ihan näkyvissä. Ja ei missään taustavärisissä trikoissa vaan kuhunkin hetkeen sopivissa asuissa, eli joko armeijan uniformussa tai tweedvaatteissa tms.

Ihmisnäyttelijät jäävät kyllä hieman varjoon, ei voi muuta. Devonilainen Albert (Sion Daniel Young) kasvattaa Joeyn varsasta asti ja lähtee lopulta alaikäisenä etsimään tätä rintamalta kun isä menee myymään hevosen armeijalle. Michael Morpurgon kirjaan perustuva tarina on hyvinkin haikea, ja karmaisevakin. Sota on sota ja uhreja tulee paljon. Monta kertaa sai olla pyyhkimässä silmiään.

Tarinan eräänlaisena kertojana on laulaja (erinomainen Ben Murray), joka ilmestyy aina millon missäkin vaiheessa joko yksin tai haitarin säestyksellä laulamaan kansansävelmähenkisiä juttuja. Musiikki toimii tosi hyvin. Siis ei pelkästään ne laulut, vaan myös se muu musiikki. Osa näytelmän dialogista on saksaksi, osa ranskaksi, mutta vaikka kieliä ei puhukaan, niin sisältö tulee suht hyvin selväksi asiayhteydestä.

Lavastus (a'la Rae Smith) on muutenkin todella hienosti toteutettu. Taustaseinälle heijastettu piirroslehtiön suikale toimii valkokankaana mihin heijastetaan piirroksia, ja vuosilukuja. Trailerista saa hieman käsitystä miltä se kaikki näyttää. Erikoismaininta vielä liikeohjauksesta ja hevosten koreografioista Toby Sedgwickille. Rutkasti lisämateriaalia ja videoita jne löytyy NT Liven sivuilta.

Mä en keksi tästä mitään moitteen sijaa, aivan hurjan hieno kokonaisvaltainen näytelmä. Jo pelkästään Handspring Puppet Companyn takia kannattaa käydä katsomassa jos siihen vaan on mahdollisuus.

Muuten, BBC:llä nyt kun on ensimmäisen maailmansodan satavuotisjuhlien kunniaksi loistavia dokumenttejä ja sivustoja, niin sieltä löytyy myös paljon materiaalia todellisista sotahevosista. Kannattaa tutustua!


Kuvien copyright Brinkhoff-Mögenburg

Edward II / Helsingin Gayteatteri 23.3.2014

Kolmatta kertaa muutaman vuoden sisään katsomassa Edward II:sta. Aikamoinen saavutus, koska ei sitä nyt niin kovin usein esitetä. No, Suomessa olen nähnyt vain kahden pienen harrastajateatterin toimesta ja Ilonan mukaan ei sitä ole kukaan ammattiteatteri koskaan esittänytkään. Korjatkaa joku jos olen väärässä.

No siispä. Edward II oli hieman hulivili kuningas, jonka elämäntavat eivät herättäneet suurta luottamusta kansalaisissa saatikka lähimmissä ihmisissäkään. Lopulta koitti ohrainen loppu. Erityisesti Edwardin suhde ranskalaiseen maalaismoukka/ritariin Gavestoniin sai maljan kiehumaan yli. Gavestonin karkoituskaan ei auttanut, vaan Edwardin isän kuoltua poika kutsui miesystävänsä takaisin.

Tämä ei ole Marlowen tunnetuin näytelmä (Doctor Faustus lienee se tunnetuin) ja ehkä aiheensa takia ei ole ollut kovin suosittu. On kuitenkin suomennettu 10 vuotta sitten, ja kannattaa lukea ehkä tämä kirjoitus aiheesta, siis näytelmästä ja sen suomennuksesta. Sitä herrojen Lasse Kekki ja Jarmo Haapanen suomennosta tässäkin käytettiin.

Näytelmässä käsitellään valtaa eri muodoissaan. Edward itse ei ole kovinkaan kiinnostunut Englannin johtamisesta, vaan mieluummin huvittelisi ja tekisi kaikkea muuta. Omille suosikeilleen jakelee arvonimiä suurella kädellä. Vaimoparan huomiotta jättäminen kostautuu myöhemmin, kun tämä kääntyy miestään vastaan. Myös aina ajankohtainen teema eli valtaväestön suhtautuminen vähemmistöihin. Ei keskiajalla(kaan) katsottu kovin suopeasti miestä jolla oli lukuisia miespuolisia suosikkeja/suojatteja.

Hetkellisesti kieli (tai käännös) tuntuu hieman takkuavalta, liian puhekieliseltä. En ole lukenut Marlowea alkukielellä, mutta monien minua paljon viisaampien mielestä hän oli näytelmäkirjailijana vähintään aikalaisensa & kaverinsa Shakespearen tasoa, ellei parempikin. Siksikin teksti tuntuu hetkittäin valjulta, eikä kovin soljuvalta.

Tällä kertaa HGT esiintyi Teatteri Toivon tiloissa Hietalahden telakan vanhassa rakennuksessa Telakkakadulla. Huikean paljon isompi tila kun mitä Kalliossa Viinakortin esityksessä oli. Ja myös lämpiötilat olivat isot. Myynnissä oli ajanhenkeen sopivaa purtavaa kuten kaalipiirasta. Lämpiötilaan oli rakennettu myös kaikkea rekvisiittaa, kuten keinuja, Tower, ja niitä sellaisia maalauksia missä on pään kohdalla aukko ja sitten voi ottaa kuvia kavereista (Minja demoaa kuvassa).

Muutama näyttelijä oli tuttu Viinakortista, mutta enemmistö ihan uusia tuttavuuksia. Pääsääntöisesti kaikki olivat rooleissaan ihan sopivia. Mortimeria esittänyt Juha Ukkola oli Viinakortin Toivo. Ja Gavestonina toinen Viinakortin pääosamies Simo Karhula. Kumpikin oli hyviä myös tällä kertaa. Nimiosassa Mikko Autio. Ei ehkä ulkoisesti ihan sellainen millaiseksi Edward II:sta kuvataan, mutta ihan kelpo. Mirja Oksanen kuningatar Isabellana oli sopivan viileä ja etäinen. Tämän poika, myöhemmin siis Edward III, oli sellainen isäänsä kiintynyt reppana, jota Andreas Ikonen hyvin tulkitsee. Pidin myös Raino Rannasta, jolla oli kaksoisrooli ensin arkkipiispana ja sitten airuena. Kuninkaan uusi "suosikki" Gavestonin mestauksen jälkeen oli Spencer (Jarno Pimperi), joka sai myös arvonimiä palveluksistaan.

Ohjauksesta vastasi Matti Rasilainen ja koko porukka oli näyttämöllä koko ajan. Ne ketkä eivät olleet esiintymisvuorossa seisoivat seinustoilla (sama ratkaisu kuin osittain oli taannoin Donmarin Coriolanuksessa). Takanurkissa seisoivat maskeeraajat, ja tosi huomaamatta siellä vaihdettiin asuja ja meikattiin. Vaikkei ollut mitään lavasteita tms minkä takana seisoa piilossa. Mitään varsinaisia lavastuksia kun ei ollut. Rekvisiittana helposti liikuteltavia juttuja kuten häpeäpaalua, valtaistuinta jne.

Koska oltiin paikalla jo melkeen tuntia ennen niin kerkesi hyvin keinumaan ja kokeilemaan uuden kameran asetuksia... Esityksen jälkeen kaikki näyttelijät kokoontuivat samaan tilaan ja olisi voinut jututtaa heitä. Harmi kun meillä oli sen verran kiire (piti ehtiä Tampereelle illaksi leffaan) ettei kerennyt jäädä turisemaan.

Erikoismaininta käsiohjelmasta, missä oli kaikenlaista nippelitietoa ihmisistä, keskiajan ilmiöistä jne. Vaikkei mulle nyt varsinaisesti mitään uutta, niin aina kiva kun käsiohjelmassa on muutakin kun paljon kuvia ja pakolliset esiintyjä/henkilökuntatiedot.

Blogisti keinumassa

Ylempi esityskuva copyright Tiina Rantala
Alempi esityskuva copyright Petri Tuohimaa

Mauno Peppone / TTT-klubi 22.3.2014

Toista kertaa katsomassa tätä, nyt loppuunmyyty lauantai-ilta ja tunnelma oli sen mukainen. Edelliseen kertaan verrattuna oli esitys nyt valmis videomateriaalejakin myöten. Jaksoi hauskuuttaa tälläkin kertaa. On tässä hieman haikeampiakin kohtia toki. Mutta pääsääntöisesti rokki kulki niin suomeksi kuin englanniksikin. Ei liene varmaan mikään yllätys että hevikauden Mauno oli edelleen mun suosikki!

Jari Aholalle soisi kyllä paljon lisää musiikkipitoisia rooleja. Koska mies on niin karismaattinen laulaja ja esiintyjä. Kymmenen pinnaa taas kerran.

Mauno jatkaa ilmeisesti niin kauan TTT Klubin ohjelmistossa kun kysyntää on, joten... Mukava aikamatka menneille vuosikymmenille musiikkitrendien ja hyvin biisien avustuksella.



Kuvan copyright Kari Sunnari/TTT

Hamlet. Barbican. Elokuu 2015.

Otsikossa ne tärkeimmät tulikin. Asian kanssa on nyt soudettu ja huovattu kuukausikaupalla, mutta vihdoin se alkaa olla melko varmaa. Virallinen vahvistus vasta ensi viikolla kuulemma, mutta Daily Mailin teatteri/kulttuurireportteri Baz Bamigboye on ennenkin näitä asioita kertonut ennen virallisia tiedotuksia - ja ollut oikeassa. En mielelläni Mailia linkitä, mutta nyt pakko tehdä poikkeus.

Eli se Benedict Cumberbatchin tähdittämä Hamlet tulee sitten (vasta) elokuussa 2015 ensi-iltaan. Esityksiä on 12 viikkoa (+ 6 vkon harjoitusaika), mikä on kyllä tosi paljon. Barbican oli hyvin odottamaton paikkakin, koska tämänhän piti olla West End juttu. No, en valita, koska ensinnäkin tilaa on (saliin mahtuu 1166 henkeä) ja toisekseen Barbicanissa on mukavat penkit, isot jalkatilat ja muutenkin se on yleisöystävällisempi kun West Endin viktoriaaniset teatterit.

Lipunmyynnistä tms ei mitään tietoa, mutta eiköhän lisätietoja saada sitten lähiaikoina. Taidan hankkia Barbicanin jäsenyyden varmuuden varalta. Koska useamman esityksen haluan nähdä ja turvata hyvien paikkojen saannin...