Eilen tuli vietettyä koko ilta katsomalla suoraa lähetystä Lontoosta
eli Olivier Awards 2012 palkintogaalaa. Teatterialan arvosteluin
palkintogaala siis. Nyt ensimmäistä kertaa tuli livenä striimattuna koko
gaala ja osa punaisen maton saapumisistakin. Katsomisen lisäksi
osallistuin suht ahkeraan Twitterilläkin.
Varsin hieno
tilaisuus, paljon Lontoon huippumusikaalien esityksiä ja kaikenlaista.
Queenin Brian May oli soittamassa kitaraa kun We Will Rock
You-musikaalin porukat esiintyivät :-)
Parhaan näyttelijän palkinnon jakoivat keskenään taas kerran herrat Benedict Cumberbatch ja Jonny Lee Miller jaetusta roolistaan Frankensteinissa.
Vihdoin pääsiäinen ja reissu Tukholmaan! Liputhan musikaalin ensi-iltaan ostin jo Lontoossa ollessa
marraskuussa eli heti samalla sekunnilla kun tulivat myyntiin.
Nyt
on sitten Ola Salo ja muutama muukin tähti nähty. Tarttee sanoa että
kokemus oli vallan mykistävä. Ola oli aivan LOISTAVA, siis hypnoottisen
hyvä Jeesus. Ja ei ainoastaan laulajana, vaan myös tulkitsijana ja
näyttelijänä. Ihan huikea esitys. Tässä pieni ääninäyte, joka on Malmön
versiosta vuodelta 2008. Jesus (Ola Salo): Getsemane
Ja tässä Götä Lejon teatterin traileri.
Ola
on tehnyt tämän uuden ruotsinnoksenkin, jo siihen 2008 Malmössa
olleeseen versioon. Ja vaikka ei multa ruotsinkieli ihan täydellisesti
sujukaan, niin yllättävän paljon sai selvää. Laulajat artikuloivat aika
selkeästi. Kaikki sanat on painettu myös ohjelmalehtiseen (kuva alla).
Ja kun tarina on pääpiirteissään tuttu...
Esitys
oli siis järisyttävän hyvä. Olan lisäksi Judaksena ollut Patrik
Martinsson oli aivan tajuttoman upea. Siis miten hieno rockääni! Siinä
missä Ola pääsee vetämään aika korkealta, niin Patrik rokkasi! Huh.
Sukat pyörii vieläkin jaloissa. Paikat oli kuudennelta riviltä, ei nyt
ihan keskeltä mutta melkein. Aivan loistavat, siitä näki ja kuuli kaiken
tosi hyvin.
Laulajat
olivat puvustettu kunnon rockmeiningin mukaisesti. Tai siis Jeesus,
Maria ja opetuslapset olivat rokkarilookissa... Lavastus oli
teollisuusalueen oloinen. Kaikki koreografiat ja kuoro-osuudet
onnistuivat säväyttämään. Ja siinä missä Malmön esitys noudatteli
(ainakin näkemieni kuvien ja videopätkien perusteella) vuoden 1973
elokuvan ylöspanoa, niin tässä oli lähdetty ihan uusille linjoille,
esim. loppukohtauksessa (punaiset puvut).
Järjettömän
upea esitys. Yleisö antoi aplodeja joka välissä. Ja kun kyseessä oli
ensi-ilta niin paikalla oli paljon ruotsalaisia julkkiksia ja muita.
Ohjaaja Ronny Danielsson istui meidän takana. Esityksen jälkeen oli
siinä käytävällä ja kun mentiin ohi niin kiitin erinomaisesta show'sta
:-)
Kaikki
kevään esitykset myytiin loppuun aika nopeasti, ja jatkuu sitten
syksyllä. Onnistuin saamaan liput lokakuulle, seitsemänneltä riviltä, ja
lähdetään sitten Minnan kanssa uusintakierrokselle :-)
Göta
Lejon oli upea miljöö, vanha elokuvateatteri missä oli hienot
kattomaalaukset ja patsaita parvella ja kaikkea. Aika ahdasta oli
paikoitellen, kun ihmiset kiskovat kuohujuomia aulassa. Myynnissä oli
myös t-paitoja ja pitihän semmoinenkin saada.
Kyllä
huomasi kuka tässä on se Tähti, mutta isoja aplodeja sai myöskin
Anna-Maria Hallgarn (Maria), Fred Johanson (Pontius Pilatus), Morgan
Alling (Herodes) ja Janne Åström (Kajafas). Loistavia laulajia kaikki
tyynni. Ja melkeen tarttee sanoa että vähintään yhtä hyvä Ola Salon
kanssa oli Patrik Martinsson. Mikä ääni! Samalla porukalla oltiin jo
Malmössä liikkeellä, eli Jesus ja Judas oli samat tyypit, ja muutamat
muutkin. Ja siinä missä Olalla oli näyttävä kokoparta (ihan oma!) Malmön
produktiossa, niin tässä oli vaan sänki ja peruukki.
Toi
video on Malmöstä, lehdistötilaisuudesta, mutta laitoin ne nyt tähän,
koska Ola ja Patrik on samat laulajat kuin tässä Tukholman
produktiossa...
Olen vieläkin ihan mykistynyt.
Noi viralliset kuvat on Göta Lejonin sivuilta ja Ola Salo & Patrik Martinsson lavalla ihan omia ottamia...
Viime viikon keskiviikkona olin Sonjan ja Jonnan kanssa Tampereen
Työväen Teatterissa katsomassa Aino Kallaksen kirjaan perustuvaa
Sudenmorsianta. Joka oli erinomaisen hieno, joskin Mairen sairaalassaolo
vei omaa keskittymistä. Sellainen yliluonnollinen satu tavallaan, missä
kiltti ja kunnollinen vaimo onkin öisin ihan toinen ihminen...
Päärooleissa
Miia Selin (Aalo) ja Toni Harjajärvi (Priidik), ja lisäksi nähtiin mm.
Eriikka Väliahde, Petra Ahola, Jari Leppänen ja Samuli Muje. Pääpari
oli oikein mainio, Aalo tietysti suurimmassa osassa.
Mutta
esityksen todelliset tähdet olivat tanssijapari Sirpa Suutari-Jääsko ja
Jukka Haapalainen, jotka yhdessä Osku Heiskasen kanssa vastasivat myös
koreografiasta. Tanssikohtaukset olivat ihan huikean hienoja. Lavastus
ja efektit olivat tosi mallikkaasti toteutettuja.
On
kylä jossa kaikki tuntevat toisensa ja metsä jossa voi tapahtua mitä
tahansa. Metsän kutsu on vahva, ja metsävahdin nuori vaimo, ahkera ja
kiltti Aalo liittyy salaa susien joukkoon. Päivisin hän häärii
tunnollisena emäntänä, öisin tanssii vapaana Metsän Hengen kanssa.
Kaksoiselämä vie veronsa ja salaisuus paljastuu. Kostonhimo tekee
mukavista naapureista verenhimoisia petoja.
-
Αino Kallas eli tarinaa kirjoittaessaan itse sydämiä särkevässä
kolmiodraamassa, mutta sitäkin syvällisemmin tekstin symboliikassa näkyy
elämänmittainen ristiriita perheenäidin velvollisuuksien ja
kutsumusammatin vaatimusten paineissa. Nämä kokemukset purkautuivat
riipaisevan kauniisti balladimuotoiseen kertomukseen Aalon vaikeista
valinnosta, kuvailee näytelmän sovittaja ja ohjaaja Tiina Puumalainen.
Eilispäivänä oli vuorossa Lahden kaupunginteatteri ja heidän
lastennäytelmänsä Pikku Vampyyri. Kyllä, lastennäytelmä. Mutta aivan
vallan erinomainen, eikä lainkaan haitannut että oli lapsille suunnattu
ja suurin osa katsojistakin oli hyvin nuoria :-)
Angela
Sommer-Bodenburgin kirjoittaman näytelmän (tai siis, hän on kirjojen
takana) oli ohjannut Miika Muranen. Lavastus ja puvustus oli tosi taiten
tehtyä. Kaikki näyttelijät olivat älyttömän upeita ja vetivät roolinsa
täysillä. Ei mitään lässytystä tyyliin "tehdään ipanoille taidetta",
vaan kunnon meininki!
Anton ja vampyyri sängyn alla eli Rydiger :-)
Teemu
Palosaari oli ihan älyttömän hyvä Antonina ja Rydiger-vampyyrinä
vähintään yhtä loistava Jari-Pekka Rautiainen. Rydigerin veli Lumpi oli
Elvis-inkarnaatio Jan-Christian Söderholm.
Tarttee
sanoa että tämmösiä näytelmiä soisi olla lisääkin! Kiitos Reikulle ja
Harrille seurasta ja väliaikatarjoiluista! Ja tietenkin teatterin
jälkeisestä huippuruuasta :-) Kolmasluokkalaisella
Antonilla ei ole erityisen montaa kaveria. Itse asiassa kavereita ei
ole ollenkaan. Antonin vanhemmat ovat huolissaan pojastaan, joka tuntuu
hautautuvan koko ajan syvemmälle vampyyrikirjojen maailmaan.
Eräänä
lauantai-iltana Antonin ollessa yksin kotona alkaa tapahtua.
Vampyyrikirjoista tuleekin totta, sillä Antonin huoneeseen ilmestyy
Rydiger, ihan oikea pikku vampyyri. Kun selviää, että vampyyrin aikeet
ovat ystävälliset, alkaa Antonilla elämänsä seikkailu. Anton saa
Rydigerin mukana tutustua maailmaan, johon aikuiset eivät usko ja josta
toiset lapset voivat vain haaveilla.
Yölliset seikkailut
hautausmaalla saavat käänteen, kun kaikki vampyyrit eivät olekaan
innoissaan ihmispojan ja pikku vampyyrin ystävyydestä. Entä mitä
tapahtuu, kun vanhemmat haluavat tavata Antonin uuden ystävän? Miten
vampyyrit selviytyvät hautausmaanvalvojan kynsistä? Ja voiko
vampyyritytön ihastuminen Antoniin olla täysin vaaratonta?
Kursivoitu teksti ja video Lahden kaupunginteatteri.
Torstaina tuli käytyä pitkästä, pitkästä aikaa Tampereen Teatterissa.
Tällä kertaa John Steinbeckin erinomaiseen kirjaan perustuvaa Hiiriä ja
Ihmisiä (Of Mice and Men) katsomassa. Ohjauksesta vastasi Tommi
Auvinen. Päärooleissa Lennienä erinomaisen upeasti näytellyt Ville
Majamaa ja Georgena Ola Tuominen.
Tosi intensiivinen
esitys, ja tykkäsin kovasti. Lavastus oli eleetön, ja valoilla ja
musiikilla tyyliteltiin hienosti. Ola Tuominen, johon mulla on
ihmeellinen viha-rakkaussuhde, oli myöskin tosi erinomainen Georgena.
Jopa fysiikaltaan toistensa vastakohdat George ja Lennie (Majamaa ISO ja
Tuominen pikkiriikkinen) mutta silti hyvin yhteensopivat. Traaginen
tarina, mutta lämpöä ja huumoria oli mukana sopivassa määrin.
Sivurooleissa
mm. mainiot Kake Aunesneva, Esa Latva-Äijö ja Risto Korhonen, joista
kaikista tykkään kovasti. Lavalla nähtiin myös iäkäs koira, jota joskus
syksyllä Aamulehdessä etsittiin näyttelijäksi.
Näytöksessä
sattui olemaan myös tirskuvia koululaisia iso joukko joiden kikatus
(välillä epäsopivissakin kohdissa) hieman häiritsi.
George
ja Lennie ovat näitä vähiä ihmisiä, erottamaton pari, majakka ja
perävaunu, jotka puurtavat työmailla ja haaveilevat omasta farmista.
George on pieni ja terävä, Lennie jättiläinen kooltaan ja voimiltaan,
mutta henkisesti lapsen tasolla, yksinkertainen, lempeä ja uskollinen.
Ja juuri Lennie tuhoaa toheloinnillaan yhteiset toiveet omasta tilasta
ja paremmasta elämästä.
John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä on
yksi maailman hienoimmista tarinoista. Se on kertomus suuresta
unelmasta, kaiken ylittävästä ystävyydestä ja niistä ihmisistä, jotka
eivät koskaan sulaudu joukkoon.
Tämän vuoden Teekkarispeksi
taas nähty - ja se oli loistava! Kuten nimikin antaa ymmärtää, tällä
kertaa keskityttiin satujen maailmaan. Jostain syystä Pakkahuone ei
ollut läheskään täynnä, mutta meno oli siitä huolimatta ihan hyvää.
Seuraksi sain ex-työkaveri Sannan ketä en ollutkaan nähnyt muutamaan
vuoteen.
Prinssi Rohkea, veljensä Prinssi Viekas sekä
lukuisa joukko prinsessoita (Lumikista Tähkäpäähän ja Ruususesta
Arieliin) täyttivät lavan. Mukaan mahtui myös kääpiöitä, hobittien
näköiset bardit Hector ja Frederik, Haudankaivaja, Prinssi Uljas,
Aseenkantaja ja mikäpä satunäytelmä olisi täydellinen ilman Pahatarta ja
Peilikuvaa.
Bändi oli huikea ja soittivat (yleisön pyynnöstä) myös Paranoidin :-)
Bardikaksikko Hector ja Frederik
Prinssi
Rohkeana tosi notkea ja lahjakas Hannu Teittinen, joka varmaan
harrastaa akrobatiaa "siviilissä". Taistelukohtaus Haudankaivajan kanssa
oli ihan mieletön hyppyineen kaikkineen. Kaikki esiintyjät olivat kyllä
hyviä.
Kaikkiaan kolme tuntia ja 20 minuutin väliaika
siihen päälle. Loistavia heittoja Tolkienin maailmaan, ajankohtaisia
biisejä ja hyviä omstart-kohtauksia... Syksyllä sitten taas Nääspeksin
vuoro.
Finnkino jo puoliksi lupaili, että NT Live uusintaesitys Frankenstein
nähdään Suomessakin kesäkuussa. Adressi taisi auttaa...? No, odotellaan
nyt vielä varmistusta... Toivon mukaan tulee molemmat versiotkin.