Ja niin ne tottavie tekevätkin! Tämmöistä energiaa ei ole kyllä Työviksen suurella näyttämöllä hetkeen nähty. No harvoin siellä kai on näin paljon ihmisiäkään yhtäaikaa ollut.
Tämä kertoo nuorista, eräästä viikonloppuretkestä hylätylle kesämökille, suhdekiemuroista ja ystävyydestä, masennuksesta ja monesta muustakin asiasta. Samaistumispintaa löytää varmaan jokainen katsoja, eikä pelkästään siksi että kaikkihan me olemme olleet nuoria joskus. Yllätyksiäkin osuu tarinaan, mutta enpä halua niistä sen enempää, koska ne ovat niin, yllätyksiä. Aamulehti jo onnistui kritiikissään lipsauttamaan sen mitä ilmeisesti kaikki aiemmin esitetyistä versioista kirjoitetut kritiikit eivät. Harmi.
Näyttävimpiä ovat toki massiiviset joukkokohtaukset, ja niiden kivat tanssikuviot. Koreografi Jouni Prittinen on todellakin tehnyt hienoa työtä.
Henkilöitä lavalla oli tosi paljon, ja siihen päälle vielä liki parikymmentäpäinen bändi. On ihanaa miten monenlaisia hahmoja tässä sakissa on. Keskiössä on kolme kaverusta eli kaikkien tavoittelema Aino (Senja Puurtinen), Dingon heila Mirja (Ilona Huhta) ja Kata (Helmi Hollström), jota on kiusattu jostain syystä jo kauan. Tällä kolmikolla on myös parhaimmat lauluäänet ja joten heillä onkin eniten biisejä laulettavana. Sitten on valloittava larppaajanörttiporukka ja sen liepeillä hengaileva Henri (Leevi Rauhalahti), moottoriturpainen Dingo (Emil Pohjanen) pöhköine jengikavereineen, ja ihan niitä tavisnuoriakin liuta. Lapsuudesta asti yhtä pitäneen poikakolmikon erottamaton kolmas jäsen Jone (Eero Löövi) hengailee enemmän Katan kanssa ja valaa tähän uskoa olla oma itsensä. Ainon ympärillä pyörii kolmiodraama, jonka toisina osapuolina ovat Henri ja Jone. Aikuisroolejakin on, nimittäin Katan isä Juha Junttu, ja Mirjan äiti Miia Selin. Monen mutkan, kiepsahduksen ja koukun jälkeen päästään loppuun, ja siinä vaiheessa katsomokin intoutuu.
Ainiin, pakko vielä mainita mökin naapurissa asuvat kolme vanhaa tätiä Sylvi (Sanna Stolberg), Aili (Tinja Taipale) ja Helmi (Josephine Lenick), jotka tuovat etäisesti mieleeni Macbethin kolme noitaa... vaikka toki ihan piirun verran mukavammalta tämä trio vaikuttaa. Hurmaavia!
Teksti on tosi hauskaa, ja dialogi sujuvaa ja nasevaa. Tässä viitataan monenlaisiin juttuihin ja bongattavaa on niin tämän ajan nuorille kuin meille hieman varttuneemmillekin. Minäkin olen Dingon nähnyt livenä hurjalla 80-luvulla, vähän vahingossa tosin. Se oli eräs uudenvuodenkeikka Jämsän paviljongilla, mutta ei siitä sen enempää. Mikään Dingo-fani en kyllä koskaan ollut, mutta kummasti näitä biisejä muistan. No saattoi siellä joku vieraampi kyllä olla joukossa. Juoni on saatu sujuvasti kehiteltyä sinne biisien lomaan. Biisien jotka vievät tarinaa eteenpäinkin sekä avaavat henkilöhahmoja syvemmin. Kyllä kaikki salaisuudet selviää ja tarina saadaan loogiseen lopputulokseen. Sitä ennen saa kyllä katsomossa liikuttua ja nauraa, moneen kertaan.
Musiikki on sovitettu kyllä taitavasti (kiitos Matti Suomela) ja biisit kuulostavat oikeasti paremmilta kuin alkuperäiset. Isossa bändissä on mm. kantele, ja jotenkin tämä kaikki toimii. Lavalla ei juuri lisukkeita ole, yksi laituri ja jotain huonekaluja. Sen sijaan suuren näyttämön nousevia ja laskevia elementtejä hyödynnetään hyvin. Jaakko Sirainen vastaa visualisoinnista, ja varsinkin valot ovat huikeat. Puvustuksessa on hyödynnetty osittain Työviksen valtavaa vaatevarastoa, ja kylläpä on monenlaista vaatetta löytynyt. Valtava hanke kyllä löytää teokseen sopivat vaatteet näin isolle ihmisjoukolle.
Lippusähläysten tuloksena minulle ei ollutkaan lippuja täpötäyteen ensi-iltaan, mutta ihana lipputoimiston enkeli taikoi silti paikan. Ja toinen ihana eli Suutelan Hanna tarjosi sitten lopulta oman paikkansa rivin päästä ja istui minun irtojakkarallani. Iso kiitos molemmille!!! Asiakaspalvelua parhaimmillaan.
Nahkatakkinen tyttö jätti todella hyvän fiiliksen, ja toiveen. Toiveen siitä että näistä lahjakkaista nuorista esiintyjistä mahdollisimman moni jatkaa harrastamista musiikin, laulun ja teatterin parissa ja ehkä opiskeluakin alalla. Toivottavasti heistä kuullaan vielä, Menkää katsomaan jos ja kun oman paikkakuntanne lukio toteuttaa Nahkatakkisen tytön, tai jonkun toisen musikaalin. Bongaa tulevaisuuden talentit jo tänään!
Esityskuvien copyright Milena Albanese.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti