Mietin pitkään kirjoittaisinko mitään, onko tästä tekstistä enemmän haittaa kuin hyötyä kellekään. Mutta jos nyt lyhyesti jotain kumminkin. Voi tietysti kysyä miksi menin katsomaan näytelmää, johon jo ennakkoon suhtauduin hyvin skeptisesti. No, ei olisi ensimmäinen eikä toinenkaan kerta kun ennakko-odotukset on pitänyt heittää nurkkaan. Eli aina voi joku yllättää. Tällä kertaa kyllä ei... Siksi toisekseen Timo Kahilaisen ja Heikki Vihisen kirjoittama Alivuokralainen oli aikoinaan Tampereen teatterissa nähtynä valtaisan hyvä, ja siitä tehty elokuvakin vielä keskinkertainen (oi miksi siihen piti vaihtaa teatteriversion hienot näyttelijät). Jotta kyllä herrat ovat ainakin osanneet kirjoittaa toimivaa komediaa (ja onhan Kummelikin tästä hyvä osoitus).
Tällä kertaa Kahilainen & Vihinen ovat sijoittaneet näytelmänsä miljöön ravintolaan. Muka-hienoon ranskalaishenkiseen paikkaan nimeltään Le Coq, jolla ei mene taloudellisesti kovin hyvin (lue: katastrofaalisesti). Siihen saumaan iskee yllättäen omistajan uunituore velipuoli Venäjältä, joka haluaa oman osansa. Monenlaista kommervenkkiä matkan varrella nähdään, ja aina välillä purskahdetaan laulamaan kun ei muukaan auta. Vaikka itseäni ei naurata, pikemminkin myötähäpeyttää, niin kyllä yleisö tästä tuntuu tykkäävän. Vika lienee siis vain minussa. Uskoisin että sama kansanosa joka nauttii Luokkakokous- ja Se mieletön remppa -elokuvista tykkää varmaan Le Coqistakin.
Heikki Vihinen vastaa itse ohjauksesta ja musiikkimiehenä Kahilainen musiikista, ja yhdessä Vilma Mattilan kanssa vielä lavastuksestakin. Näytelmässä nähdään HKT:n osaavia komedianäyttelijöitä muutamalla vierailijalla vahvistettuna. Se ei kyllä kauheasti auta jos tarina itsessään ei toimi ja ohjauskin on aika lepsua. Riitta Havukainen on kyllä viihdyttävä virolaisena ruokakriitikkona ja Jarkko Lahti hauska pössyttelevänä luuserikokkina. Erikseen pitää kyllä mainita Jouko Klemettilän upeat punaiset kengät!
Lauantaisena iltapäivänä HKT:n ankea Arena-näyttämö (oi milloin tänne saadaan remppa ja mm. uudet penkit??) oli kyllä aika täynnä. Voi kun joku osa näistä katsojista menisi katsomaan vaikka myös HKT:n Humisevan Harjun tai jotain muuta draamaa. Kyllä komedialla, jopa farssillakin, on paikkansa teatterissa, mutta sen soisi sitten olevan hyvin tehtyä ja oikeasti hauskaa. Kenelle tätä voi suositella? Ainakin Eija Vilppaan naurun ystäville.
Esityskuvien copyright Jaakko Vuorenmaa.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti