Tämä uusin teos on vähän niinkuin henkinen jatkumo maailmanmenestys-Pianistille. Elikkäs nyt ollaan kuvataiteen maailmassa. Sanna Silvennoisen ohjaama The Artist on tunnin mittainen esitys maalarista, joka koittaa epätoivoisesti maalata taulua. Mutta kaikenlaiset sattumukset haittaavat taiteen tekemistä. Esityksessä ei puhuta sanaakaan, mitä nyt "ulkomaalaisen" kuuloista muminaa, joten se sopii kaikenikäisille ja -kielisille. Katsomossa olikin tosi paljon lapsia, jotka kuulostivat kyllä viihtyvän hyvin. Ei sillä, kaikki siellä nauroivat ja kovaa. Ihan syystä.
Oli se sitten katosta tippuva vesi, taittuvat tikapuut tai taulunkehyksien kokoaminen - kaikesta saa kyllä paljon irti komiikkaa kun sen vaan osaa. Ja tämän taiteilijan kaltainen sohelo ja niittipyssy. Jokainen varmaan arvaa ettei siitä voi seurata mitään hyvää. Hauskaa siitä sen sijaan seuraa. Moncktonin selkärangan tilalla lienee kuminauhaa, koska niin elastiset (tanssi)liikkeet tällä on. Moonwalk sujuu myös! Huomaan myös äimistyväni miten nopeasti hedelmiä voi latoa kulhoon ja pois, kerta toisensa jälkeen. Ruualla leikkiminen saa muutenkin ihan uusia ulottuvuuksia tässä esityksessä! Ja kun malli ei ihan vastaakaan kuvaa ratkaisuna on mallin (tässä tapauksessa omena) uudelleenmaalaus. Keltaisten sukkien ja banaanien yhteys on mykistävää.
Yleisöä otetaan mukavasti mukaan esitykseen myös. Tosin pingis voisi sujua paremminkin jos vain yleisö vastaisi pallotteluun aktiivisemmin. Mutta yleistöstä löytyy onneksi malli maalarille! Tosin mallina olo ei luonnistu, kun vaatimukset ovat liian haastavat. Joten taiteilija vaihtaa roolit päikseen. Yleisö ulvoo naurusta. Sen sijaan taulun kankaassa, tai siis sen takana, pelehtiminen on hieman aavemaista, karmivaakin. Miten ihmeessä sekin temppu tehdään? Kuinka monta käsiparia tällä taiteilijalla on?
Tuomas Norvion, Atte Kantosen ja Mikko Perkolan musiikki ja kahden ensiksimainitun äänisuunnittelu tukee hienosti esitystä. Hienovaraista ja sopivasti taustalla pysyttelevää. Mutta ilman sitä mykkä esitys olisi paljon valjumpaa. Bonuspisteet siitä että kaikki näyttämöllä nähdyt taulut ovat Moncktonin itsensä maalaamia! Nähdään me taiteilija lopulta ihan itse työssäkin eli maalaamassa. Loppuhuipentuma on juurikin sellainen; todellinen huipentuma! Nerokas ja oivaltava! Jos antaisin tähtiä tai pisteitä tai arvosanoja esitykselle niin tämä saisi täydet.
Esityspaikkana oli loistavasti teemaan sopivan Ateneumin taidemuseon Ateneum-sali. Sopivan kokoinen auditorio mukavilla penkeillä. The Artist päättikin mun Helsingin Juhlaviikot ja olipas tosi kiva päätösesitys. Muutamien Juhlaviikkojen esitysten jälkeen The Artist jatkuu Atskissa vielä 16.9. asti.
On suomalaisten katsojien onni että Thom Monckton on päättänyt asettua tänne asumaan ja tekemään taidetta. Sirkuskenttämme olisi todella paljon tylsempi paikka ilman. Ja hienoa että rahoitus on nyt ainakin viideksi vuodeksi turvattu, Taiken taiteilija-apurahan turvin (onnea siitä!).
Esityskuvien copyright Sanna Breilin, loppukiitoskuva oma.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti