HITtoCaBBAret / Tanssiteatteri ERI 7.9.2017

Tanssiteatteri ERI se jaksaa hurmata minut joka esityksellään. Miten nämä ihmiset osaavatkin tämän; tanssin ja musiikin keinoin saada minut joka esityksessä sekä nauramaan tikahtumiseen asti että tihrustamaan itkua kuin viisivuotias? Kyllä se jotain erikoisvoimia vaatii. Tai ERIkoisvoimia ainakin. Vaikka katsomossa saa istua jalat suussa ja joka kerta vannoo että ensi kerralla menen takariviin käytävän kohdalle, niin epämukavuus unohtuu heti kun valot syttyvät lavalle ja ensimmäiset tahdit kajahtavat. Huh.

Tällä kertaa mukaan on valjastettu aivan briljantti ruotsalaisduo Lise&Gertrud (Lise Hummel ja Gertrud Stenung), joiden näennäisen yksinkertaiset ja taatusti uniikit sovitukset erilaisista hittibiiseistä vievät mennessään. Instrumentteinaan piano ja sello, sekä kummankin kaunis lauluääni, he loihtivat käsittämättömän hienoja ääniä. Ja saavat kyllä katsomossa muitakin itkemään kuin minut. Musiikkia kuulemme niin Abbalta, Queeniltä, U2:lta kuin Elton Johniltakin. Mutta vanha kunnon Syyslaulu on ehkä se kaunein. Tai sitten Over the Rainbow, koska se liittyy niin oleellisesti sitä ennen kerrottuun tarinaan, jonka jälkeen ei taida katsomossa olla kenenkään silmät kuivina.

Tämän erinomaisen musiikkivalikoiman päälle on sitten helppo tanssia, vai onko? Mestarikoreografi Tiina Lindfors on taas loihtinut hauskoja, kauniita, herkkiä, koskettavia ja ilkikurisen kekseliäitä tanssikuvioita. Miten tällein voi edes tanssia? Välillä otetaan tuolit käyttöön, tai läskipukua tai muuta, mutta kaikki lähtee sielusta ja nerokkuudesta. Lindfors on myös ohjannut ja käsikirjoittanut tämän tunteiden vuoristoratakabareen. Upeat upeat punahehkuiset puvut (ja toki muutkin esiintymisasut) on suunnitellut Tuula Bergqvist.

Illan aikana sukkuloidaan sujuvasti kolmella kotimaisella (miten tämä Turun reissu olikin näin kielikylpypainotteinen?), pohditaan miten yleisöä saadaan houkuteltua kabareen avulla, tai ylipäätään millä yleisöä saadaan katsomoon? Pitääkö olla nykytanssia, avantgardea, pornoa? Onko kolmemetrisellä munalla varusteltu mies paremmissa asemissa naisen saamisen suhteen? Vähän väliä antiikkipuhelin pirahtaa soimaan jossain nurkassa, ja joku kiihtynyt katsoja antaa palautetta. Laatu ei muka myy ja kukaan ei halua nähdä kabareeta. Ja kilin kellit! Tätähän me nimenomaan haluamme nähdä. Pyhät kabareekuviot, kuten Abbat laitetaan tanssimaan sillipurkkeina ja pahvihahmoina. Kaikesta tehdään hieman pilkkaa, sillä tavalla hauskasti ja kevyesti tottakai. Mutta pienellä napakkuudella toki. Välillä saamme tekstityksenkin jos ruotsinkieli tuntuu vaikealta.

Klassisemman tanssimenon ystäville myös pieni balettiesitys, mutta siihenkin on saatu ujutettua niin kosolti huumoria mukaan että mahasta saa pidellä. Parodia on vaikeaa, mutta onnistuessaan aivan hillitöntä. ERI:n upeat tanssijat taipuvat aina moneen, ja vaikkei tanssijoista kukaan enää ihan teiniosastoa edustakaan, niin vanhentumista ei kyllä oikein mistään huomaa. Tiina Lindfors antaa meille myös laulunäytteitä ja seremoniamestarin elkein johdattaa show'ta eteenpäin. Eeva Soini, Lasse Sairela, Toni Laakkonen ja James McNamara komppaavat kaikki upeasti. Steppaava McNamara! Soinin ja Lindforsin duetto Here, There and Everywheren tahtiin oli niin sensuellin upea että sitäkin katsellessa herkistyi. Kumpi onkaan pahempaa, olla vanha vai lesbo?

Illan aikana otetaan lempeän ironisesti kantaa moneen asiaan vanhenemisesta tasa-arvoon. Mutta se kaikki tehdään hymyillen eikä saarnaten. Elämänilo kuultaa läpi kaikesta. Ei uusi aina ole hyvä; kaikki taide perustuu traditioihin. Monesti määrä korvaa laadun nykyään. Surullista mutta totta.

Viimeistään encorena kuultu Imagine avaaa loppujenkin kyynelhanat. Parissa tunnissa on kyllä koettu sellainen tunnemyrsky että moni muu teos voi moisesta vain haaveilla. ERIläiset eivät haaveile vaan tekevät. Laatu todellakin korvaa määrän.

HITtoCaBBAret:ia on nyt esitetty Suomen ja Ruotsinkin puolella sen aikaa, että nämä olivat tällä erää viimeiset esitykset. Mutta kenties ja toivon mukaan myös HITtoCaBBAret palaa joskus. 23.9. olisi vielä Oopperatalolla yksi näytös, johon on vielä saada lippuja myynnissä. Menkää. Ette kadu.



Kuvien copyright Matti Kivekäs, loppukumarruskuva oma.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.