Kamelianainen / Kansallisbaletti 5.9.2017

Kamelianainen on sellainen baletti mistä ei ollut kauheasti mitään ennakkotietoja. Paitsi että se perustuu Alexander Dumas nuoremman menestyskirjaan, ja siinä on Chopinin musiikki. Siispä ei ollut oikein odotuksiakaan. Dumas'n omaelämäkerrallinen alkuteoshan on kääntynyt kymmeniin eri tulkintoihin La Traviata-oopperasta näytelmiin ja elokuvaversioihin. Joitain niistä (kuten leffan Moulin Rouge) olin nähnytkin, mutta en esimerkiksi ole lukenut Dumas'n kirjaa.

Kaunis ja suosittu kurtisaani Marguerite (Eun-Li Ha) heilastelee paroni de Varvillen (Wilfried Jacobs) kanssa mutta sitten kohtaa ihmeellisen Armandin (Ilja Bolotov) - ja se on menoa. Intohimo vie mennessään ja paroni saa jäädä. Paroni koittaa saada Margueritea takaisin, turhaan. Armandin isä (Antti Keinänen) kuitenkin vaatii naista lopettamaan suhteen, säädyllisyyden (!) nimissä. Marguerite hylkää siis Armandin ja palaa paronin luo. Armand suivaantuu ja tulee esittelemään uutta naistaan juhlissa Margueritelle, joka romahtaa. Korskea Armand julkeaa jopa heittää setelitukon Margueriten päälle. Ei olekaan ihme että paroni haastaa tämän kaksintaisteluun. Keuhkotauti vaatii lopulta veronsa. Kuumehoureisena Marguerite kuvittelee paronin ja Armandin kaksintaistelun korppien raakkuessa. Ja sitten Marguerite kuolee, tanssittuaan vielä kerran unissaan Armandin kanssa. Tarinaa on muokattu aika paljonkin alkuperäisteoksesta, mutta mitä se sitten haittaa. Toimii se näinkin. Kauniina yksityiskohtana mukana on myös laulua! Mukana on myös paljon rakastajia, kosijoita, kesävieraita, juhlavieraita ja muuta väkeä.

Tämä on Bostonin baletin tuotanto, joten puvustus, lavastus yms tulevat sieltä. Lavastus onkin krumeluurisen hienostunutta. Koreografi Val Caniparoli on tehnyt jotenkin ajattoman ja sielukkaan tulkinnan. Teemathan ovat ikiaikaisia ja jokainen katsoja voi löytää jotain samaistuttavaa. Tanssijat ovat taitavia, erityisesti Eun-Li Ha, joka on perhosenkeveä ja eteerisen kaunis roolissaan. Margueritena hän joutuu myös näyttelemään paljon eikä pelkästään tanssimaan. Keuhkotaudin yskänkohtaukset ovat kovin uskottavia. Varsinkin duetot yhdessä Armandin kanssa ovat todella kauniita. Bolotov on hieno tanssija myös. Mutta ei tässä pelkästään sairauden varjossa mennä! Maaseudulla on valoisaa ja kepeää ja Pariisin juhlakohtauksissa kimmelletään ja tanssitaan iloisesti. Joukkokohtaukset ovat näyttäviä ja näemme paljon hienoja nostoja ja heittoja. Miesjoukon tanssi samppanjalasien kanssa! Myös Armandin ja isänsä lohduttava tanssi toisen näytöksen lopussa on huikean kaunista katseltavaa. Pidin myös unikohtauksesta missä uni-Armand (Atte Kilpinen) ja uni-Marguerite (Mafalda Fideles) tanssivat yhdessä.

Lähtökohtaisesti en ole suuri Chopinin ystävä. Liikaa pianoa. Sitä oli vähän liikaa tässäkin baletissa, mutta menihän se kokonaisuudessa, kun soittamassa olivat taitavat Johannes Piirto ja Marko Mustonen. Ja Philippe Béranin johtamassa musiikissa oli muutama yllätyskin kun yhtäkkiä tuli mieleen Monty Pythonin The Lumberjack Song! No, se johtui vaan Mozart-lainasta (Giovannin ja Zerlitan duetto Là ci darem la mano oopperasta Don Giovanni). Mitä kyllä kuultiin aika monessa kohtaa balettia. Orkesterimontussa laulavan Anna-Kristiina Kaappolan kauniisti tulkitsema Melancholie päätti esityksen. Aki Alamikkotervo lauloi samaisen toisen näytöksen lopussa.

Kokonaisuudessaan Kamelianainen oli taitavasti tehtyä ja hyvää perusbalettia. Ei mikään paras ikinä-teos, mutta varsin katsottavaa. Draamaa ja suuria tunteita ja kaunista tanssia.

Ainoa mikä hieman häiritsi tätä astmaista (ja myös hieman nuhaista) katsojaa oli jossain lähistöllä istuva hajuvesipilveen kietoutunut nainen. Olin doupattu täyteen lääkkeitä etten niistäisi esityksen aikana (2 väliaikaa riitti siihen) ja sitten jouduin moisen hajuhyökkäyksen kohteeksi. Huh. Veikkaan että Kansallisbaletin katsojakunta lutraa hajusteilla enemmän kuin muissa kulttuurilaitoksissa, ja tuoksuttomia esityksiä lienee siitä syystä mahdotonta järjestää. Harmi.


Kuvien copyright Mirka Kleemola, paitsi loppukiitoskuva on oma.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.