Tunnustan että itse Myrskyluodon Maija ei niinkään ihan hurjan kauheasti kiinnostanut. En ole lukenut Anni Blomqvistin kirjoja, TV-sarjasta on hämärä muistikuva, Nokialla näin esityksen muutama vuosi sitten. Musiikki, ainakin se teemakappale, on toki tuttu ja riipaisevan tunteisiin käyvä. Mutta halusin nähdä tämä monestakin syystä! Ensinnäkin pääsee ensimmäisten joukossa tutustumaan uusittua teatteritaloa. Toisekseen tähän koreografiat teki Jyrki Karttunen. Ja kolmanneksi lukuisia muita pienempiä syitä.
Ja kyllä kannatti lähteä! Lasse Mårtensonin musiikki edellä mennään, ja kylläpä se onkin hienoa musiikkia. Maija Vilkkumaa on tehnyt ihan toimivat sanoitukset, ja Arttu Takalo sovittanut. Iso orkesteri lavan alla soi mahtipontisesti, raikkaasti, hempeästi, mitä kukin tilanne ja kohtaus vaativatkaan. Eeva Kontu johtaa varmaotteisen tarkasti, kuten aina. Omalle paikalleni seiskariville ainakin äänet olivat hyvässä tasapainossa ja musiikki ei myöskään pauhannut liikaa. Myös esiintyjien mikit toimivat ja miksaus, eli ei valittamista.
Ja kun on lavallinen hyviä esiintyjiä, niin toimiihan se! Laura Alajääski Maijana on se majakanlailla valaiseva lyhty joka loistaa joka sopukkaan. Alajääski on hurmannut minut monessa esityksessä ja tämä ei ole poikkeus. Valtava lavakarisma, hieno ääni, ilmeikkäät kasvot ja loistava näyttelijä. Hänen Maijansa kasvaa nuoresta ja ujosta tytöstä vahvatahtoiseksi ja toimeliaaksi naiseksi, joka taittuu vaan ei taivu suurenkaan surun ja murheen alla. Hieman vaisuna vastaparina minulle uusi tuttavuus eli Aaro Wichmann. Siis ei vaisu muuten, päinvastoin, mutta Janne nyt vaan jää jotenkin taustahenkilöksi Maijan kasvutarinassa. Hyvä laulaja ja esiintyjä Wichmann on, ja habitukseltaankin sopiva kalastajamiehen rooliin.
Pääparin lisäksi myös Maijan vanhemmat Vestergård (Eero Saarinen) ja Saara (Leena Unho) olivat rooleissaan passelit. Saarinen on jotenkin ihanan lämminhenkinen saaristolaismies, ja Unho hieman turhankin napakka äiti. Myrskyluodossa naapuripariskunta Tobias (Jukka Nylund) ja Anna Ulla (Raili Raitala) ovat hyvää tarkoittavia ihmisiä, ja Nylund & Raitala aina NIIIIIIN taitavia ja ihanaäänisiä. Mikko Vihma on aika överi isotilallinen Millangård.
Mutta Maijan lisäksi kyllä on toinenkin henkilö joka varastaa mun sydämeni nyt totaalisesti tässä. Nimittäin lapsia hauskuuttava ja tarinaa iskevä kiertävä suutari Pelle (Antti Timonen). Riemastuttava tyyppi, ja Timonen kyllä pääsee irroittelemaan roolissa kunnolla. Kerrassaan valloittava suoritus! Myös Maijan ja Jannen iso lapsikatras on sympaattinen ja ovat paljon esillä, myös laulaen.
Mutta sitten on Helsinki Dance Companyn blondivoittoiset tanssijat, joihin silmä tuppasi hakeutumaan enemmän melkein kun muihin lavallaolijoihin. Mainiota porukkaa, ja tässäkin meinasivat varastaa show'n moneen otteeseen. Sellaisia pieniä jippoiluja ja hauskoja juttuja puuhattiin, milloin rihvelitaululla, leipälapiolla tai milloin tehtiin sammakko. Ja entäs sitten upeasti liihottavat lokit! Nukettaminenkin siis sujuu, ja lokit olivat varsin elävänoloisia. Tanssijat ovat mukana orgaanisesti koko esityksen ajan, millon erilaisina luonnon henkinä, tuulena tai aaltoina. He kuljettavat tarinaa eteenpäin, vievät vainajat ja siirtelevät tavaroita. Iso kiitos taas kerran siis Karttusen luotsaamille upeille tanssijoille ja taitaville koreografioille - kyllä mä alan sen liikekielen sieltä hyvin jo tunnistaa!
Lisäksi on mainiota että tanssijoillakin on puherooleja, ja muutakin funktiota kuin pyöriä taustalla. Jyrki Kasper Maijan ensimmäisenä rakkaana on hyvä (joskin tämä on toki pieni rooli) ja Mikko Paloniemi on sekä Maijan siskon Annan nuoruudenrakkaus Per että mystinen Marras. Tämäpä on muikean kutkuttava hahmo. Hännystakissaan taustalla vaanien, koska pitää omansa noutaa. Tanssi kuoleman kanssa saa ihan uusia ulottuvuuksia. Se on Marras kun viekoittelee Maijan pienen pojan mereen, ja sama heppu vie myös rakkaan Valborg-kummin. Välillä herra polttelee piippua, koska kiirehän ei ole. Kaikilla on joskus se oma tanssihetkensä tämän Marraksen kanssa.
Lavastuksen heppoisuudesta on moni valittanut, ja miten nyt ei oteta kaikkea irti hienoimmasta ja uusimmasta tekniikasta. Ei makeaa mahan täydeltä. Kyllä niiden supertehosteiden aikakin vielä tulee. Mutta miksi kaikkea hifistelyä Myrskyluodon saaristolaismaisemiin tarttee tuodakaan. Minusta Katariina Kirjavaisen meri- ja saaristolaishenkinen, aika yksinkertainenkin lavastus on ihan toimiva. Punaiset mökit, mäntypuisine koristeineen, myrskyävä meri. No okei, ne lipuvat pilvet oli ehkä vähän kökköjä, mutta ei nekään mua mitenkään häirinneet. Ja Peacockin koulunäytelmälavasteiden jälkeen kaikki on luksusta! Pyöröä käytetään ehkä jo minun makuuni hieman liikaakin, mutta ehkä tämäkin on Peacockin jälkeisen ajan alkuhuumaa (ainakin toivon niin)? Riitta Anttonen-Palo vastaa ison konkkaronkan pukusuunnittelusta ja onhan se aika sinivoittoista, mutta ihan näyttävää.
Langat yhteenvetävä loppu oli näyttävä isoine kaljaaseineen. Ihmisten jähmettyminen takaisin alkuasetelmaan toimi. Kyllä ohjaaja Kari Rentola on luonut työryhmineen oikein kelpo musikaalin.
En siis varsinaisesti keksi valituksen sanaa esityksestä, oikein toimivaa perusmusikaalia. HKT osaa nämä hommat vaikka unissaan. Siis musikaalit.
Ensi-iltayleisö oli aika julkkispainotteista, mm. Tarja Halonen puolisoineen ja Tellervo Koivisto istuivat edessäni viitosrivillä. Iso kiitos teatterille että kaikki kutsuvieraat saivat kuohuviinimaljat alussa sekä ihanat väliaikatarjoilut. Saaristolaisteemaan sopivat tottakai.
Mulla oli ilo osallistua aiemmin samana päivänä tunnin mittaiselle opastetulle teatterikierrokselle asiakkuusvastaava Mikko Peltoniemen johdolla. Ihan hirveästi yleisölle näkyvät tilat eivät ole muuttuneet, ehkä raikastuneet ja "ilmavoituneet" hieman. Mutta toki kaikki mahdollinen tekniikka on uusittu (ja onkin nyt Pohjoismaiden uusin ja hienoin!) sekä henkilökunnan tilat on uusittu sitten isommin. Mikä hienointa niin aikataulussa kun budjetissa pysyttiin!
Museoviraston tarkka valvonta aiheutti omia kommervenkkejään, mutta kekseliäs remppaporukka taisi venyä ihmeisiinkin välillä. Ja on näillä pehmeillä penkeillä ja isoissa jalkatiloissa nyt hyvä istuskella. Kaikkien 924 katsojan. Pelkkiä kehuja siis remontin tulokselle täältä.
Sen sijaan moitin törkeän hintaisia käsiohjelmia (8 euroa on paljon, vaikka onkin paljon kiinnostavaa taustatietoa mukana, ja folioidut kannet) ja lippujen hintoja. Jos halvimmat paikat teatteriin ovat 73 euroa, ja kalleimmat 97 (okei, eläkeläiset saavat 3 euroa alennusta ja opiskelijat hieman enemmän) niin se lähentelee jo riistoa. Väliajalla vilkasin että tyrnileivos maksoi 9 euroa. Mutta ilmeisesti aika monella on varaa maksaa tämmöisiä summia, koska liput Myrskyluodon Maijaan ovat myyneet niin hyvin.
Harmittaa vaan kun tämmöiset hinnat karsivat kyllä monia vähävaraisia teatterin ystäviä kokonaan katsomosta pois. Mutta tästä aiheesta (eli teatterilippujen hinnoista) tulossa lähipäivinä ihan oma postaus. Ainiin, ja se teatterin edustan parkkipaikka on nyt sitten remontin aikana muuttunut maksulliseksi 24 h :-(
Esityskuvien copyright Tapio Vanhatalo, teatterikuvat omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti