lauantai 31. elokuuta 2013
torstai 29. elokuuta 2013
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Sulttaani / Tukkateatteri 6.8.2013
Tampereen Teatterikesän OFF-näytöksissä esitettiin piskuisen Tukkateatterin
Sulttaani-näytelmää 2 kertaa. Varsinaisesti esitykset olivat
alkukeväällä, mutta nyt saatiin pari lisänäytöstä. Käytiin Eevan kanssa
tiistaina katsomassa tämä.
Ja kuten aina, Tukkateatterissa oli kuuma! Kolmisenkymmentä asiakaspaikkaa (melkoisen täynnä) ja muutenkin lämmin keli ei auttanut asiaa. Viimeksi olen käynyt katsomassa Tukkateatteria kun esiintyivät Teatteri Pirkan tiloissa Pyynikinkadulla. Silloin (2006 syksyllä) oli vuorossa Suomen kantaesitys Neil Gaimanin Sadun kääntöpuoli. Siinä oli kaksi Gaimanin lyhyttä tarinaa Lumenvalkea, verenpunainen ("Snow, Glass, Apples") ja Peikkosilta ("Troll Bridge").
Mutta tässä samassa tilassa (Tammelan Puistokatu 29) kävin viimeksi katsomassa (huhtikuussa 2011) Marlowen Edward II, jota silloin esitti Teatteri Silmänkääntäjä.
Tukkateatterin sivuilta:
Vietetään ravintola Sulttaanin 40-vuotisjuhlia. Hovimestari Jaana (Martta Kallionpää) ja kokki Mirko (Antti Salminen) selvittelevät parisuhdeongelmiaan. Miksi Mirko viettää niin paljon aikaa työkaverinsa Petruksen kanssa? Onko Jaanan suhde ruokaan normaali? Voiko Jaanan ja Mirkon parisuhdetta enää pelastaa? Oman mausteensa soppaan tuo Sulttaanin entinen hovimestari Sampo (Teemu Mäkinen) sekä Tamara Lundin lauluja tulkitseva Ikäleidi (Aksu Piippo).
Sulttaani on helsinkiläisen Mika Tepsan kirjoittama, ravintolamaailmaan sijoittuva hersyvä draamakomedia. Näytelmässä käsitellään muun muassa homoseksuaalisuutta ja tukahdutettuja tunteita roisin huumorin säestyksellä.
Oikein mukava pikkunäytelmä, hyvin pienellä lavastuksella toteutettu. Pianisti (Johanna Repo) nurkassa säesti Ikäleidiä, joka lauloi kaikkiaan 6 Tamara Lundin kappaletta. Erityisesti pitää mainita Antti Salminen, joka toukokuussa nähtiin Hamletina Legioonateatterin Rosencrantz ja Gyldenstern ovat kuolleet (josta en näemmä ole myöskään saanut aikaiseksi kirjoittaa) ja silloin Edward II:ssa 2011 myös. Jotenkin jäykän oloinen, mutta kiinnostava näyttelijä.
Niin ja tässä näytelmässä syötiin kokoajan... :-)
Ja kuten aina, Tukkateatterissa oli kuuma! Kolmisenkymmentä asiakaspaikkaa (melkoisen täynnä) ja muutenkin lämmin keli ei auttanut asiaa. Viimeksi olen käynyt katsomassa Tukkateatteria kun esiintyivät Teatteri Pirkan tiloissa Pyynikinkadulla. Silloin (2006 syksyllä) oli vuorossa Suomen kantaesitys Neil Gaimanin Sadun kääntöpuoli. Siinä oli kaksi Gaimanin lyhyttä tarinaa Lumenvalkea, verenpunainen ("Snow, Glass, Apples") ja Peikkosilta ("Troll Bridge").
Mutta tässä samassa tilassa (Tammelan Puistokatu 29) kävin viimeksi katsomassa (huhtikuussa 2011) Marlowen Edward II, jota silloin esitti Teatteri Silmänkääntäjä.
Tukkateatterin sivuilta:
Vietetään ravintola Sulttaanin 40-vuotisjuhlia. Hovimestari Jaana (Martta Kallionpää) ja kokki Mirko (Antti Salminen) selvittelevät parisuhdeongelmiaan. Miksi Mirko viettää niin paljon aikaa työkaverinsa Petruksen kanssa? Onko Jaanan suhde ruokaan normaali? Voiko Jaanan ja Mirkon parisuhdetta enää pelastaa? Oman mausteensa soppaan tuo Sulttaanin entinen hovimestari Sampo (Teemu Mäkinen) sekä Tamara Lundin lauluja tulkitseva Ikäleidi (Aksu Piippo).
Sulttaani on helsinkiläisen Mika Tepsan kirjoittama, ravintolamaailmaan sijoittuva hersyvä draamakomedia. Näytelmässä käsitellään muun muassa homoseksuaalisuutta ja tukahdutettuja tunteita roisin huumorin säestyksellä.
Oikein mukava pikkunäytelmä, hyvin pienellä lavastuksella toteutettu. Pianisti (Johanna Repo) nurkassa säesti Ikäleidiä, joka lauloi kaikkiaan 6 Tamara Lundin kappaletta. Erityisesti pitää mainita Antti Salminen, joka toukokuussa nähtiin Hamletina Legioonateatterin Rosencrantz ja Gyldenstern ovat kuolleet (josta en näemmä ole myöskään saanut aikaiseksi kirjoittaa) ja silloin Edward II:ssa 2011 myös. Jotenkin jäykän oloinen, mutta kiinnostava näyttelijä.
Niin ja tässä näytelmässä syötiin kokoajan... :-)
maanantai 5. elokuuta 2013
Macbeth / Romulan Taiteellinen Teatteri 4.8.2013
Romulan Taiteellinen Teatteri
täytti tänä vuonna 30 vuotta, mutta mä en ole koskaan käynyt katsomassa
niiden esityksiä ennen. Nyt Sastamalan Kiikan kylään sai mut vedettyä Macbeth, mikäs muu! Eevan kanssa suunnattiin sunnuntai-iltana siis reissuun.
No, mitä tästä nyt sanoisi. Varsin mielenkiintoinen esitys, monellakin eri tavalla. Pelkistetty lavastus, hieno puvustus... näyttelijät enimmäkseen harrastajateatteritasoa (no olettiko joku jotain muuta?). Noitia oli perinteisen kolmen sijasta 8 (kassialmanoitia), sekä vielä lisäksi 8 kirkuvaa noitaa (seireeninoitia). Teksti oli aika sujuvaa ja hyvää, taipuu hyvin suomeksikin. Muutamia tahattomia huumorikohtia (kaljun miehen tukka ei voi hulmuta jne).
Ohjauksesta vastasi britti Chris Spring ja visuaalisesta ilmeestä Joanne Greenwood. Macbethiä esittänyt Pauli Kylväjä oli hyvä, joskin meni ehkä loppua kohden hieman liian "hulluksi". Tämän vaimon Susanna Jukaraisen s-vika häiritsi hetkittäin pikkaisen liikaa. Jaakko Karjula oli erinomainen Macduffina.
Mukana oli muutenkin kauhea määrä porukkaa (38 plus vieralija). Hetkittäin meitä kyllä nauratti pelkästään jo se seikka että kyseessä näytti olevan hevimiesten kesälarppaus tms. Sen verran pitkätukkaisia miehiä, kaikenikäisiä, lavalla liihotti. Tai lavalla ja lavalla. Tai vaihtoehtoisesti kaljuja ja parrakkaita. Aamulehden kriitikko kyllä tykkäsi (tuli mieleen että ollaanko me käyty katsomassa samaa esitystä!).
Väliajalla join mukin teetä ja söin Dallas-pullan. Käsiohjelmia ei ollut myynnissä lainkaan, lippuluukulla valistivat että noidat saattavat antaa joillekin sellaisen. Ja kuinka ollakaan, ennen esitystä kävi yksi kassialmoista työntämässä sellaisen (A4 mikä oli mytytty langoilla kasaan ja sidottu pari höyhentä mukaan) mun sadetakin huppuun. Sihisten. Siis satoi kaatamalla kun käveltiin autolta teatterille, mutta sade ihmeiden ihme loppui juuri ennen näytöstä. Lopulta paistoi aurinkokin niin että piti laittaa lippis päähän.
Tänä vuonna on tullut nähtyä kaksi niin korkeatasoista Macbeth-esitystä, että valitettavasti RTT ei ihan samoihin sfääreihin yltänyt. Mutta kovin kunnianhimoinen projekti silti.
No, mitä tästä nyt sanoisi. Varsin mielenkiintoinen esitys, monellakin eri tavalla. Pelkistetty lavastus, hieno puvustus... näyttelijät enimmäkseen harrastajateatteritasoa (no olettiko joku jotain muuta?). Noitia oli perinteisen kolmen sijasta 8 (kassialmanoitia), sekä vielä lisäksi 8 kirkuvaa noitaa (seireeninoitia). Teksti oli aika sujuvaa ja hyvää, taipuu hyvin suomeksikin. Muutamia tahattomia huumorikohtia (kaljun miehen tukka ei voi hulmuta jne).
Ohjauksesta vastasi britti Chris Spring ja visuaalisesta ilmeestä Joanne Greenwood. Macbethiä esittänyt Pauli Kylväjä oli hyvä, joskin meni ehkä loppua kohden hieman liian "hulluksi". Tämän vaimon Susanna Jukaraisen s-vika häiritsi hetkittäin pikkaisen liikaa. Jaakko Karjula oli erinomainen Macduffina.
Mukana oli muutenkin kauhea määrä porukkaa (38 plus vieralija). Hetkittäin meitä kyllä nauratti pelkästään jo se seikka että kyseessä näytti olevan hevimiesten kesälarppaus tms. Sen verran pitkätukkaisia miehiä, kaikenikäisiä, lavalla liihotti. Tai lavalla ja lavalla. Tai vaihtoehtoisesti kaljuja ja parrakkaita. Aamulehden kriitikko kyllä tykkäsi (tuli mieleen että ollaanko me käyty katsomassa samaa esitystä!).
Väliajalla join mukin teetä ja söin Dallas-pullan. Käsiohjelmia ei ollut myynnissä lainkaan, lippuluukulla valistivat että noidat saattavat antaa joillekin sellaisen. Ja kuinka ollakaan, ennen esitystä kävi yksi kassialmoista työntämässä sellaisen (A4 mikä oli mytytty langoilla kasaan ja sidottu pari höyhentä mukaan) mun sadetakin huppuun. Sihisten. Siis satoi kaatamalla kun käveltiin autolta teatterille, mutta sade ihmeiden ihme loppui juuri ennen näytöstä. Lopulta paistoi aurinkokin niin että piti laittaa lippis päähän.
Tänä vuonna on tullut nähtyä kaksi niin korkeatasoista Macbeth-esitystä, että valitettavasti RTT ei ihan samoihin sfääreihin yltänyt. Mutta kovin kunnianhimoinen projekti silti.
torstai 1. elokuuta 2013
Mojo tuleekin jo lokakuussa!
Tämä jymysuperuutinen, että Ben Whishaw ja Rupert Grint ovat ensi vuonna
samassa näytelmässä, niin saikin viikko sitten iloisen päivityksen!
Näytelmän ensi-ilta on jo 26.10.!! Huraa! ATG Ticketsillä on jo oma sivukin näytelmälle.
Mojo, winner of the Olivier award for Best New Comedy, reunites two of British theatre's great collaborators; writer Jez Butterworth and director Ian Rickson who, as well as the original production of Mojo, gave us the multi award-winning, hit sensation Jerusalem and the critically acclaimed The River. Ian Rickson is also fresh from other successes including Old Times and Betrayal.
Set against the fledgling rock 'n' roll scene of 50s Soho, this savagely funny play delves into the sleazy underworld and power games of London’s most infamous district.
Featuring a strong ensemble cast including Brendan Coyle (Downton Abbey, The Weir), Rupert Grint (Harry Potter, Driving Lessons), Daniel Mays (Made in Dagenham, Mrs Biggs, The Winterling) and Ben Whishaw (Skyfall, The Hour, Peter and Alice), sign up now to receive Priority Booking Information for what promises to be an extraordinary new production of this modern classic.
Näytelmästä on kovasti uutisoitu muutenkin, mutta enemmän kai sitä, että se on Grintin teatteridebyytti.
Last Minute Theatre Tickets jaksoi myös hehkuttaa Grintiä. Ja Official London Theatre myös. Mä en kyllä ymmärrä miten Grintin mukanaolo on suurempi asia kuin Whishaw'n... tai toisaalta ymmärrän kyllä. Guardiankin jaksaa siitä Grintistä...
Sen sijaan yksi teatterikävijä eli Revstan, jota seuraan Twitterissä, kertoo omassa blogissaan miksi hän odottaa tätä enemmän kuin Whishaw'ta Peter and Alice näytelmässä.
Now, I loved Peter and Alice, his first stage outing this year, and it was joyful to watch for so many reasons but to see Mr W play menacing and dangerous is a far more exciting prospect. There is still an element of emotional damage in the story - I won't spoil it - but this seems to be a new avenue for his career. I'm hoping he gets a taste for the nasty as I've got his name pencilled in next to Iago in Othello and Richard III for future stage work.
Liput tulevat myyntiin syyskuussa, mutta itse asiassa 3 ekaa viikkoa on myynnissä jo nyt, kanta-asiakkaille. Sanomattakin lienee selvää että mulla on jo lippu :-p
Mojo, winner of the Olivier award for Best New Comedy, reunites two of British theatre's great collaborators; writer Jez Butterworth and director Ian Rickson who, as well as the original production of Mojo, gave us the multi award-winning, hit sensation Jerusalem and the critically acclaimed The River. Ian Rickson is also fresh from other successes including Old Times and Betrayal.
Set against the fledgling rock 'n' roll scene of 50s Soho, this savagely funny play delves into the sleazy underworld and power games of London’s most infamous district.
Featuring a strong ensemble cast including Brendan Coyle (Downton Abbey, The Weir), Rupert Grint (Harry Potter, Driving Lessons), Daniel Mays (Made in Dagenham, Mrs Biggs, The Winterling) and Ben Whishaw (Skyfall, The Hour, Peter and Alice), sign up now to receive Priority Booking Information for what promises to be an extraordinary new production of this modern classic.
Näytelmästä on kovasti uutisoitu muutenkin, mutta enemmän kai sitä, että se on Grintin teatteridebyytti.
Last Minute Theatre Tickets jaksoi myös hehkuttaa Grintiä. Ja Official London Theatre myös. Mä en kyllä ymmärrä miten Grintin mukanaolo on suurempi asia kuin Whishaw'n... tai toisaalta ymmärrän kyllä. Guardiankin jaksaa siitä Grintistä...
Sen sijaan yksi teatterikävijä eli Revstan, jota seuraan Twitterissä, kertoo omassa blogissaan miksi hän odottaa tätä enemmän kuin Whishaw'ta Peter and Alice näytelmässä.
Now, I loved Peter and Alice, his first stage outing this year, and it was joyful to watch for so many reasons but to see Mr W play menacing and dangerous is a far more exciting prospect. There is still an element of emotional damage in the story - I won't spoil it - but this seems to be a new avenue for his career. I'm hoping he gets a taste for the nasty as I've got his name pencilled in next to Iago in Othello and Richard III for future stage work.
Liput tulevat myyntiin syyskuussa, mutta itse asiassa 3 ekaa viikkoa on myynnissä jo nyt, kanta-asiakkaille. Sanomattakin lienee selvää että mulla on jo lippu :-p
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
The Sea Wall / National Theatre 30.7.2013
Kirjoitin jo 3.7. tästä eli miten onnistuin saamaan lipun esitykseen!
Mutta siis, yksi heinäkuisen Lontoo/Manchester/Glasgow-matkan ilopilkkuja oli Sea Wall -näytelmän näkeminen Lontoossa; NT:n väliaikaisteatterissa The Shedissä 30.7. Sehän on se punainen puuliiteri mikä on tökätty keskelle pihaa. Korvaamaan suljetun/remontoitavan Cottesloe-näyttämön. En ole siellä aiemmin päässyt käymäänkään, joten tämä oli oikein hyvä hetki vierailla.
Teatteriseurana mulla oli Helen. Paikat olivat erinomaisen hyvät, eli toisella rivillä oikealla puolella katsomoa. Paikkana Shed oli hyvin samanlainen kuin Donmar Warehousekin, eli katsomot kolmella sivulla, permannolla vain muutamia rivejä (ehkä 4-5) ja parvella sitten ehkä 3.
Tätä näytelmää esitettiin alunperin Bush Theatressa 2008 ja seuraavana vuonna Edinburghin festivaaleilla. Ja nyt sitten uusintana, oliko se nyt 7 näytöstä. Tästä on myös tehty leffaversio, jonka saa ladata netistä omakseen 6 eurolla. Lisätietoja ja traileria sun muuta löytyy Sea Wallin sivuilta. Siellä on myös haastatteluja jne.
Esityksestä sitten. Se oli Andrew Scottin monologi. Koskettava tarina, joka oli hauska ja surullinen ja kaikkea siltä väliltä. Andrew'lla oli päällään vaan farkut ja t-paita sekä rekvisiittana vesipullo, josta joi välillä. Muuten se oli vaan mies keskellä lattiaa. Todella hienosti herra ottaa yleisön ja hanskaa roolinsa. Kovin pitkähän tämä ei ollut, reilut puolisen tuntia. Mutta ei ne liputkaan kalliit olleet, olisko olleet £12.
Teksti NT:n sivuilta:
Things for Alex are good. He loves his wife, his daughter, his city, his job. But sometimes the force of life can crash against you. Sometimes everything you thought you could always depend on can be taken away.
Sea Wall is a story about family, fear and the things that can’t be undone.
Performed by Andrew Scott, who recently won a BAFTA for playing Moriarty in the BBC's Sherlock, and written by Simon Stephens whose previous plays include Port and The Curious Incident of the Dog in the Night Time (National Theatre).
Esityksen jälkeen mentiin stage doorille, mutta ei herraa näkynyt. Siellä oli meitä parisenkymmentä henkeä. Aikamme odottelimme, sitten siihen tuli joku tyttö, joka sanoi että Andrew on siellä Shedin baarissa. No, en oikein tiedä minne ne muut ihmiset menivät, jäivät kai odottelemaan ovelle. Me Helenin kanssa mentiin baariin, ja siellä Andrew oli, 4 hengen seurueessa istumassa pöydässä. Mulla oli sille suklaata ja kortti, joten menin sitten hyvin kohteliaasti tiedustelemaan audienssia. Annoin lahjani ja Andrew oli oikein ilahtunut ja raapusti nimmaria ja suostui kuvaankin. Ja vakuutteli etten häirinnyt (ja lupasi jopa mennä myöhemmin stage doorillekin, kun sanoin että siellä on paljon porukkaa).
Kaiken kaikkiaan siis mukava ilta. Hyvin esitys kantoi yhden miehen varassa, kun mies on noin taitava näyttelijä. Ja hyvin mukavakin vielä :-) (Mutta pieni ja hoikka se kyllä oli, melkeen yhtä solakka kun Ben Whishaw)
Mutta siis, yksi heinäkuisen Lontoo/Manchester/Glasgow-matkan ilopilkkuja oli Sea Wall -näytelmän näkeminen Lontoossa; NT:n väliaikaisteatterissa The Shedissä 30.7. Sehän on se punainen puuliiteri mikä on tökätty keskelle pihaa. Korvaamaan suljetun/remontoitavan Cottesloe-näyttämön. En ole siellä aiemmin päässyt käymäänkään, joten tämä oli oikein hyvä hetki vierailla.
Teatteriseurana mulla oli Helen. Paikat olivat erinomaisen hyvät, eli toisella rivillä oikealla puolella katsomoa. Paikkana Shed oli hyvin samanlainen kuin Donmar Warehousekin, eli katsomot kolmella sivulla, permannolla vain muutamia rivejä (ehkä 4-5) ja parvella sitten ehkä 3.
Tätä näytelmää esitettiin alunperin Bush Theatressa 2008 ja seuraavana vuonna Edinburghin festivaaleilla. Ja nyt sitten uusintana, oliko se nyt 7 näytöstä. Tästä on myös tehty leffaversio, jonka saa ladata netistä omakseen 6 eurolla. Lisätietoja ja traileria sun muuta löytyy Sea Wallin sivuilta. Siellä on myös haastatteluja jne.
Andrew pasteerasi lattialla jo kun yleisö saapui paikalle.
Esityksestä sitten. Se oli Andrew Scottin monologi. Koskettava tarina, joka oli hauska ja surullinen ja kaikkea siltä väliltä. Andrew'lla oli päällään vaan farkut ja t-paita sekä rekvisiittana vesipullo, josta joi välillä. Muuten se oli vaan mies keskellä lattiaa. Todella hienosti herra ottaa yleisön ja hanskaa roolinsa. Kovin pitkähän tämä ei ollut, reilut puolisen tuntia. Mutta ei ne liputkaan kalliit olleet, olisko olleet £12.
Teksti NT:n sivuilta:
Things for Alex are good. He loves his wife, his daughter, his city, his job. But sometimes the force of life can crash against you. Sometimes everything you thought you could always depend on can be taken away.
Sea Wall is a story about family, fear and the things that can’t be undone.
Performed by Andrew Scott, who recently won a BAFTA for playing Moriarty in the BBC's Sherlock, and written by Simon Stephens whose previous plays include Port and The Curious Incident of the Dog in the Night Time (National Theatre).
Esityksen jälkeen mentiin stage doorille, mutta ei herraa näkynyt. Siellä oli meitä parisenkymmentä henkeä. Aikamme odottelimme, sitten siihen tuli joku tyttö, joka sanoi että Andrew on siellä Shedin baarissa. No, en oikein tiedä minne ne muut ihmiset menivät, jäivät kai odottelemaan ovelle. Me Helenin kanssa mentiin baariin, ja siellä Andrew oli, 4 hengen seurueessa istumassa pöydässä. Mulla oli sille suklaata ja kortti, joten menin sitten hyvin kohteliaasti tiedustelemaan audienssia. Annoin lahjani ja Andrew oli oikein ilahtunut ja raapusti nimmaria ja suostui kuvaankin. Ja vakuutteli etten häirinnyt (ja lupasi jopa mennä myöhemmin stage doorillekin, kun sanoin että siellä on paljon porukkaa).
Kaiken kaikkiaan siis mukava ilta. Hyvin esitys kantoi yhden miehen varassa, kun mies on noin taitava näyttelijä. Ja hyvin mukavakin vielä :-) (Mutta pieni ja hoikka se kyllä oli, melkeen yhtä solakka kun Ben Whishaw)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)