Tunnustan että runoilija Kaarlo Sarkia on jäänyt minulle hieman vieraaksi, monen muun suomalaisen runoilijan tavoin, vaikka likipitäen naapurikylällä onkin syntynyt ja asunut. Se oli yksi syy miksi halusin nähdä tämän Romulan taiteellisen teatterin ja Sastamalan opiston yhteisen esityksen hänen elämästään. Ja kyllä kannatti! En pelkästään oppinut paljon uutta Sarkian elämästä, mutta sain kuulla myös hienoja säkeitä hänen runoistaan. Ja lisäksi kaupan päälle sai vielä upean elämyksen kauniissa kesäillassa.
Sarkia - häivähdyksiä oli nimensä mukaisesti kokoelma välähdyksiä ja palasia Sarkian elämän vaiheista, pieniä kurkistuksia eri ikäisen Sarkian maailmaan. Esitys alkoi opastetulla kävelyllä Kannarin kansakoululta ja matkan varrella kauniin vanhanaikaiseen asuun pukeutunut opas kertoili meille Sarkian elämän pääkohdat ja teokset. Näin sivistyneinä pääsimme Sarkia-näyttämölle luonnonhelmaan, ja heti meidät tempaistiin mukaan väkijoukon määrätietoiseen kävelyyn, runon kaikuessa kaiuttimista. Heti ensimmäiseksi täytyykin kiittää Jaakko Karjulaa ja Friida Lahtivirtaa ääniasioista. Esityksen aikana saimme niin kauniita runonsäkeitä kuin vaikkapa huilunsoittoa ja tuulen huminaa.
Muutoin pienet kohtaukset tarjosivat kurkistusikkunan moniin tärkeisiin, ja ehkä ei niin tärkeisiinkin kohtiin niin nuoren Kaarlon kuin vanhemmankin miehen elämään. Kuinka hän opettelee lukemaan ja leikkimään, kolttostelee ja keppostelee. Lukee, uppoutuu kirjoihin, ja on kielellisesti lahjakas - onneksi tulee mahdollisuus käydä kouluja ja opiskella. Hieman vakavamielinen, pohdiskeleva, introvertti. Jäyhä ja ajoittain hieman ulkopuolinen, Sellaisen kuvan minä miehestä saan.
Kohtausten tekstit ovat Panu Rajalan kirjoittamia ja runot tietenkin Sarkian itsensä. Kati Juurikka ja Jaakko Karjula ovat ohjanneet monikymmenpäistä joukkoa ja taitavaa työtä on tehty. Pieniä huumorinpilkahduksia on aina välillä, varsinkin poikien viinankeittokohtaus hykerryttää. Ja monenlainen skoijaaminen. Mutta sitten on paljon vakavaa tekstiä, ei silti onneksi ryppyotsaista.
Katsomo on käännetty nurinpäin, eli istumme siinä missä esiintyjät yleensä ovat, ja esiintyjät siroavat pitkin vanhoja pengerrettyjä penkkejä ja muuallekin. Sarkia-näyttämö on siitä hieno paikka että ympäröivä metsä ja luonto on helppo ottaa mukaan esitykseen, ja niin nytkin. Metsästä ryömii ihmisiä ja muurin takana puuhökkelikulissit kaatuvat.
Karoliina Nikitin on tehnyt puvustuksen kanssa ison työn. Kauniita kenkiä myöten kaikilla on hienoja 1900-luvun asuja. Näyttelijät vaihtuvat välillä aika lennossakin, mutta on hieno ratkaisu pitää Sarkian esittäjä aina valkoisissa. Näyttelijät ovat kyllä vallan mainioita, kaikki nuoremmat lapsetkin. Erityisesti mieleen jäi Amanda Skogsin roolityöt niin rehtori Sarastona kuin Uuno Kailaana. Muhevaa näyttelemistä.
On hienoa että Romulan taiteellinen teatteri tekee jatkuvasti omaleimaisia ja tinkimättömän hienoja esityksiä, perinteisestä kesäteatteriperinteen valtavirrasta poikkeavia. Tämäkin oli raikas, runollinen ja romanttinenkin tuulahdus. Lisäksi erityisen kivaa on sekin, että esintyjien sukupuolilla ei ole väliä, vaan miesten ja naisten roolit ovat sopusuhtaisesti sekamelskassa.
Esitykset ehtivät jo 10.7. loppumaankin, mutta Kaarlo Sarkian tiimoilta on Kiikassa paljon nähtävää.
Sarkia - häivähdyksiä oli seesteisen kaunis, runollinen ja hieman haikeamielinenkin. Ikänsä keuhkotaudin varjoissa viettänyt Sarkia kuoli aivan liian nuorena, mutta ehti julkaista neljä runokokoelmaa ja jonkun verran käännöksiäkin. Ehkä hän olisi voinut elää romanttisessa suhteessa Uuno Kailaan kanssa jonain toisena aikana, tai Suomen ulkopuolella, jos olisi saanut elää neljääkymmentäkolmea ikävuottaan vanhemmaksi. Ainakin niin haluaisin uskoa ja toivoa.
Kuvien copyright RTT:n jäsenet, oppaan kuva omani.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
