Oltiin myös katsastamassa Suomenlinnassa Ryhmäteatterin Ronja Ryövärintytär Riikan, Ailin ja Ailin tyttären Suskin kanssa. Mukava ilta
torikäynteineen ja kaikkineen!
Esitys oli taattua Ryhmis-laatua, joskin
pääosan esittäjät ei ihan napanneet. Onneksi loistokkaat
sivuroolimiehitykset pelasti, ja ei ne lavasteet ja puvusteetkaan
pöllömpiä olleet. Kreeta Salminen oli Ronja ja Ylermi Rajamaa Birk.
perjantai 26. elokuuta 2011
lauantai 13. elokuuta 2011
Much Ado About Nothing / Wyndham's Theatre 13.8.2011
Lontoossa piti viettämän päivä, koska illaksi oli liput Wyndham
Theatren performanssiin. Kyseessä siis herra Shakespearen Paljon melua
tyhjästä eli Much Ado About Nothing. Yksi mun suosikki-Shakespeare. Eikä
vähiten hienon Kenneth Branagh-filmatisoinnin ansiosta, missä oli
huippunäyttelijät...
Lisähoukutuksena toimi päärooleihin kiinnitetyt David Tennant ja Catherine Tate... well, what can I say?
Liput varattiin jo joskus alkuvuonna, ja ne olivat kalliit. Koskaan en niin paljoa ole teatterista maksanut (olikohan 60 jotain puntaa tsipale). Mutta oli paikat sitten hyvätkin. C16 ja 17 Royal Circlellä. Ekalla parvella siis ja kolmas rivi siitä edestä. Teatteri oli melkoisen pieni, eli vaikka kiikarit unohtui hotellille, niin hyvin pärjäsi ilman. Laatu maksaa.
Näytelmä oli hyvä. Erinomainen. Loistava. Tarina oli tuotu 1980-luvulle, Gibraltarille (!). Puvustukset, musiikki ja kaikki oli hyvin 80-lukua, hyvässä ja pahassa. David Tennant oli murskaavan loistava; varasti show'n ihan totaalisesti. Miten kukaan voi olla niin ilmeikäs, lahjakas ja loistava?? Oli kyllä parempi Benedick kuin leffaversiossa Branagh, ja se on paljon sanottu se.
Mutta tietty rooli oli erilainen, kun leffan alkuperäishenkisessä miljöössä. Tai itse Benedick oli tietenkin sama vääräleuka, mutta onhan se erilaista modernilla twistillä kuin renessanssiajan Italiassa. Ja se Tennantin lahjakkuus, komiikan taju ja kaikki muukin, sopi siihen vaan kun nakutettu. Ja kun herra taitaa kulmakarvojen nostelunkin paremmin kun kukaan muu. Lisänä vielä nähtiin Benedick lavalla drag-lookissakin, eli minihameessa asiaankuuluvine tykötarpeineen. Niistä sääristä olisi moni nainen kateellinen!
Catherine Tate, nooh, mä en vaan niistä sen maneereista ja tekopirteästä naurusta jaksa innostua. Sillä oli ihan samanlaiset naamanvääntelyt ja yleisönkosiskelut kun telkkarissakin, ja mua jotenkin tökkii. Siinä missä Tennant sai yleisön syömään kädestään, niin Tate vaan... no, oli se ihan jees, ja niiden kemiat lavalla toimi hyvin yhteen. Mutta se oli vaan niin selkeesti Tennantin show.
Ja onhan ne näyttelijöinä ihan eri tasoa. Tate on koomikko ja Tennant Näyttelijä. Taten Beatrice oli vaan ihan överi.
Yksi parhaista jutuista oli se kun Benedick väänsi kunnon skottimurteella koko roolin :-) Ja kellään, siis ei yhtään kellään, voi olla NIIN leveetä hymyä kun David Tennantilla loppukumarruksissa!! Se hymy oli korvasta korvaan. Ja vaikka mä tykkään Tennantin leffa/tv-rooleista, ja erityisesti tietty Doctor Who:na, niin teatterilava on selkeesti SE sen juttu.
Oli kyllä niin henkeäsalpaavan hieno esitys, että vieläkin tulee tippa linssiin kun sitä ajattelee, yli kuukautta myöhemmin. Voikun saisin nähdä Tennantin vielä livenä, mieluiten tietty Bardin näytelmässä... tai ihan missä vaan. [toim. huom. Kun nyt näitä vanhoja blogipostauksia siirtelen tähän teatteriblogiin, niin en malta olla kommentoimatta, että tämä toive toteutuu loppuvuonna 2013, kun liput on varattu Richard II:een, jopa kahteen esitykseen!]
Tulikohan
tästä nyt selväksi, että mun mielestä David Tennant on tällä hetkellä
maailman lahjakkaimpien näyttelijöiden joukossa, ihan siellä
kirkkaimmassa kärjessä?
Lisähoukutuksena toimi päärooleihin kiinnitetyt David Tennant ja Catherine Tate... well, what can I say?
Liput varattiin jo joskus alkuvuonna, ja ne olivat kalliit. Koskaan en niin paljoa ole teatterista maksanut (olikohan 60 jotain puntaa tsipale). Mutta oli paikat sitten hyvätkin. C16 ja 17 Royal Circlellä. Ekalla parvella siis ja kolmas rivi siitä edestä. Teatteri oli melkoisen pieni, eli vaikka kiikarit unohtui hotellille, niin hyvin pärjäsi ilman. Laatu maksaa.
Näytelmä oli hyvä. Erinomainen. Loistava. Tarina oli tuotu 1980-luvulle, Gibraltarille (!). Puvustukset, musiikki ja kaikki oli hyvin 80-lukua, hyvässä ja pahassa. David Tennant oli murskaavan loistava; varasti show'n ihan totaalisesti. Miten kukaan voi olla niin ilmeikäs, lahjakas ja loistava?? Oli kyllä parempi Benedick kuin leffaversiossa Branagh, ja se on paljon sanottu se.
Mutta tietty rooli oli erilainen, kun leffan alkuperäishenkisessä miljöössä. Tai itse Benedick oli tietenkin sama vääräleuka, mutta onhan se erilaista modernilla twistillä kuin renessanssiajan Italiassa. Ja se Tennantin lahjakkuus, komiikan taju ja kaikki muukin, sopi siihen vaan kun nakutettu. Ja kun herra taitaa kulmakarvojen nostelunkin paremmin kun kukaan muu. Lisänä vielä nähtiin Benedick lavalla drag-lookissakin, eli minihameessa asiaankuuluvine tykötarpeineen. Niistä sääristä olisi moni nainen kateellinen!
Catherine Tate, nooh, mä en vaan niistä sen maneereista ja tekopirteästä naurusta jaksa innostua. Sillä oli ihan samanlaiset naamanvääntelyt ja yleisönkosiskelut kun telkkarissakin, ja mua jotenkin tökkii. Siinä missä Tennant sai yleisön syömään kädestään, niin Tate vaan... no, oli se ihan jees, ja niiden kemiat lavalla toimi hyvin yhteen. Mutta se oli vaan niin selkeesti Tennantin show.
Ja onhan ne näyttelijöinä ihan eri tasoa. Tate on koomikko ja Tennant Näyttelijä. Taten Beatrice oli vaan ihan överi.
Yksi parhaista jutuista oli se kun Benedick väänsi kunnon skottimurteella koko roolin :-) Ja kellään, siis ei yhtään kellään, voi olla NIIN leveetä hymyä kun David Tennantilla loppukumarruksissa!! Se hymy oli korvasta korvaan. Ja vaikka mä tykkään Tennantin leffa/tv-rooleista, ja erityisesti tietty Doctor Who:na, niin teatterilava on selkeesti SE sen juttu.
Oli kyllä niin henkeäsalpaavan hieno esitys, että vieläkin tulee tippa linssiin kun sitä ajattelee, yli kuukautta myöhemmin. Voikun saisin nähdä Tennantin vielä livenä, mieluiten tietty Bardin näytelmässä... tai ihan missä vaan. [toim. huom. Kun nyt näitä vanhoja blogipostauksia siirtelen tähän teatteriblogiin, niin en malta olla kommentoimatta, että tämä toive toteutuu loppuvuonna 2013, kun liput on varattu Richard II:een, jopa kahteen esitykseen!]
perjantai 12. elokuuta 2011
The Death of Sherlock Holmes / Miracle Theatre 11.8.2011
Torstaina Trurossa, kierreltiin kaupungilla,
hyväntekeväisyyskaupoissa, katedraalissa ja kaupunginmuseossa. Illalla
St Mawesin linnassa katsomassa kiertävää teatteriseuruetta (Miracle
Theatre) ja heidän tulkintaansa Death of Sherlock Holmes, joka oli
loistava!
Siellä linnan pihalla, ja ei saatu edes sadetta! Viileä kyllä alkoi olemaan... Istuttiin siellä piknikkieväiden kanssa, sadevaatteissa. Onneksi meillä oli hyvät eväät, vaikkei valitettavasti ollut retkituoleja.
Näytelmä oli oikeastaan äärimmäisen hauska. Steve Jacobs oli tosi hyvä Sherlock ja Ben Dyson hieman hömelö Watson. Kaikilla viidellä näyttelijällä oli lukuisia rooleja ja pukujen yms vaihdot sujuivat vauhdilla. Lavastus oli aika minimalistinen, mutta nerokkaasti siitäkin saatiin pienillä muutoksilla eri huoneita/tiloja.
Näytelmässä ollaan tosiaan niin Sherlock Holmesin maailmassa kuin Arthur Conan Doylen ja tämän vaimon. Jotka vierailevat spiritismi-istunnoissa jne. Monta rinnakkaista tarinaa, ja juoni oli hyvin polveileva. ACD tappaa lopulta sankarinsa ja joutuu tuomaan tämän sitten takaisin.
It’s a dangerous time for Sherlock Holmes: preparing for his final battle with the criminal mastermind Moriarty, he stumbles on a most ingenious crime.
Investigating a trail of rare botanical specimens and paranormal activities, Holmes is led from Baker St, via a suburban séance to the Swiss Alps, where his powers of deduction are stretched to the limit. Discovering his own life is in danger, he is forced to enlist the help of Dr Watson and call on voices from beyond the grave to crack his ultimate case.
Tässä vielä pariminuuttinen traileri näytelmästä :-)
Siellä linnan pihalla, ja ei saatu edes sadetta! Viileä kyllä alkoi olemaan... Istuttiin siellä piknikkieväiden kanssa, sadevaatteissa. Onneksi meillä oli hyvät eväät, vaikkei valitettavasti ollut retkituoleja.
Näytelmä oli oikeastaan äärimmäisen hauska. Steve Jacobs oli tosi hyvä Sherlock ja Ben Dyson hieman hömelö Watson. Kaikilla viidellä näyttelijällä oli lukuisia rooleja ja pukujen yms vaihdot sujuivat vauhdilla. Lavastus oli aika minimalistinen, mutta nerokkaasti siitäkin saatiin pienillä muutoksilla eri huoneita/tiloja.
Näytelmässä ollaan tosiaan niin Sherlock Holmesin maailmassa kuin Arthur Conan Doylen ja tämän vaimon. Jotka vierailevat spiritismi-istunnoissa jne. Monta rinnakkaista tarinaa, ja juoni oli hyvin polveileva. ACD tappaa lopulta sankarinsa ja joutuu tuomaan tämän sitten takaisin.
It’s a dangerous time for Sherlock Holmes: preparing for his final battle with the criminal mastermind Moriarty, he stumbles on a most ingenious crime.
Investigating a trail of rare botanical specimens and paranormal activities, Holmes is led from Baker St, via a suburban séance to the Swiss Alps, where his powers of deduction are stretched to the limit. Discovering his own life is in danger, he is forced to enlist the help of Dr Watson and call on voices from beyond the grave to crack his ultimate case.
Tässä vielä pariminuuttinen traileri näytelmästä :-)
tiistai 9. elokuuta 2011
Thieves’ Carnival / Minack Theatre 9.8.2011
Kunhan oli Cornwallin länsikärkeä aikamme kierretty, ja ajettu
valtavaa rannikon suurinta baanaa (jossa piti aina vastaantulevia
väistää penkan ohituspaikoille) alaspäin, niin tultiin lopulta Land’s
Endiin, eli Englannin loppuun. Lonely Planet oli jo varoitellutkin, että
koko paikka on pilattu kaikella huvipuistomeiningllä. Ja tottahan se
oli. Ensinnäkin alueelle oli tyyris parkkimaksu (5 puntaa auto) ja
siellä oli kaikkea härdelliä niin paljon, että pyörähdettiin portilla
ympäri ja mentiin pois. Meillä ei olisi ollut aikaa olla siellä
kuitenkaan tarpeeksi, ja jotenkin se kaupallistettu rahastus tuntui
ahdistavalta rauhallisten (ja ilmaisten) muinaishistoriallisten
kohteiden jälkeen.
Paikka oli kyllä mitä ihmeellisin! Jyrkkään rinteeseen koverretut penkkipenkereet ja näyttämön takana vaan merta (ja vähän Cornwallin rantakallioita vasemmalla). Katsomo nousi kyllä aika jyrkästi heti alusta asti. Osa penkeistä oli kivisiä ja osa ruohoisia. Sieltä sai vuokrata istuinalustoja ja muuta, mutta meillä oli omat. Ihmiset olivat varustautuneita huovilla, makuupusseilla, toppatakeilla, termareilla, viinipulloilla ja kaikilla mahdollisilla pikniktarvikkeilla ja lämpövaatteilla.
Meillä oli eväänä juomia (olin kyllä ostanut roseviinipullonkin, mutta koska se oli koko päivän autossa, niin sinne sai jäädäkin – liian lämmintä juotavaksi) ja mustikkamuffinssi sekä herneitä. Mutta kävin ostamassa tomaattikeittoa ja yhden sipuli-juustopiiraan.
Siinä sitten esitystä odottaessa mutusteltiin eväitä ja ihmeteltiin näköalaa. Oli ihan sama oikeastaan mikä esitys siellä meni, koska jo paikka oli sellainen. Meillä sattui vielä ihmeellisen hyvä tuuri kelin suhteen. Kun ilta alkoi pimentymään ja kuu paistoi meren päältä, niin huh, meni kylmät väreet selkää pitkin.
Itse esitys oli Jean Anouilhin Thieves’ Carnival, sotien väliseen aikaan sijoittuva ”veijarikomedia” kolmesta Ranskan Vichyn kylpyläkohteessa operoivasta taskuvaraskonnasta. Jotka iskevät kyntensä varakkaaseen daamiin ja tämän kahteen sisarentyttöön. Puvustus oli ihan huippuluokkaa ja osa näyttelijöistä ihan huikean hyviä. Erityisesti Gustavea esittävä Lawrence Watling ja Lady Hurfea esittävä Claire Kingshott olivat erinomaisia, ja tykkäsin myös Kelsey Shortista, joka esitti Juliettea. Ihan kiva, ja viihdyttävä harmiton kevyt hupsuilu, johon toi komediallisia elementtejä pöhköt ranskalaispoliisit ja kaksi kilpakosijaa isä ja poika.
Esittävä porukka oli Geoffrey Whitworth Theatre, jotka on viimeksi olleet Minackissa 3 vuotta sitten. Ilmeisestikin toi toimii sillä periaatteella, että erilaiset teatteriseurueet tulee aina vetään n. viikoksi oman juttunsa ja sitten vaihtuu. Noilla on yhteensä 7 esitystä siellä.
Esitys oli väliaikoineen 2 tuntia, ja lopuksi oli jo pilkkopimeää. Sen verran oli valoja että päästiin hyvin pois. Ja aika nopsaan myös, koska oltiin penkkirivin päässä ja meillä ei ollut kauheasti huopia ja tyhjiä viinipulloja pois kerättäväksi. Ajomatka kapeita teitä pitkin pimeässä oli kiinnostava kokemus ja joskus 11 maissa oltiin kämpillä. Uni tuli taas nopeasti.
Ajettiin sen sijaan suoraan Minackille. Parkkipaikalla
oli jo paljon autoja, vaikka kello oli vähän yli 6, ja esitys alkoi
kasilta. Eikun eväät, istuinalustat, villapaidat sun muut mukaan ja
jonottaan. Hain meidän liput lipputoimistolta, ja puoli 7 avautuivat
ovet. Paikat ei ole numeroituja, joten se oli varmaan yksi syy
jonottamiseen. No ei siellä silti saanut mennä ihan minne halusi, vaan
paikannäyttäjät opasti jonnekin. Meillä oli ne kalliimmat liput (ei
kyllä 9 puntaa ole paljon) ja päästiin jonnekin viidennelle riville.
Paikka oli kyllä mitä ihmeellisin! Jyrkkään rinteeseen koverretut penkkipenkereet ja näyttämön takana vaan merta (ja vähän Cornwallin rantakallioita vasemmalla). Katsomo nousi kyllä aika jyrkästi heti alusta asti. Osa penkeistä oli kivisiä ja osa ruohoisia. Sieltä sai vuokrata istuinalustoja ja muuta, mutta meillä oli omat. Ihmiset olivat varustautuneita huovilla, makuupusseilla, toppatakeilla, termareilla, viinipulloilla ja kaikilla mahdollisilla pikniktarvikkeilla ja lämpövaatteilla.
Meillä oli eväänä juomia (olin kyllä ostanut roseviinipullonkin, mutta koska se oli koko päivän autossa, niin sinne sai jäädäkin – liian lämmintä juotavaksi) ja mustikkamuffinssi sekä herneitä. Mutta kävin ostamassa tomaattikeittoa ja yhden sipuli-juustopiiraan.
Siinä sitten esitystä odottaessa mutusteltiin eväitä ja ihmeteltiin näköalaa. Oli ihan sama oikeastaan mikä esitys siellä meni, koska jo paikka oli sellainen. Meillä sattui vielä ihmeellisen hyvä tuuri kelin suhteen. Kun ilta alkoi pimentymään ja kuu paistoi meren päältä, niin huh, meni kylmät väreet selkää pitkin.
Itse esitys oli Jean Anouilhin Thieves’ Carnival, sotien väliseen aikaan sijoittuva ”veijarikomedia” kolmesta Ranskan Vichyn kylpyläkohteessa operoivasta taskuvaraskonnasta. Jotka iskevät kyntensä varakkaaseen daamiin ja tämän kahteen sisarentyttöön. Puvustus oli ihan huippuluokkaa ja osa näyttelijöistä ihan huikean hyviä. Erityisesti Gustavea esittävä Lawrence Watling ja Lady Hurfea esittävä Claire Kingshott olivat erinomaisia, ja tykkäsin myös Kelsey Shortista, joka esitti Juliettea. Ihan kiva, ja viihdyttävä harmiton kevyt hupsuilu, johon toi komediallisia elementtejä pöhköt ranskalaispoliisit ja kaksi kilpakosijaa isä ja poika.
Esittävä porukka oli Geoffrey Whitworth Theatre, jotka on viimeksi olleet Minackissa 3 vuotta sitten. Ilmeisestikin toi toimii sillä periaatteella, että erilaiset teatteriseurueet tulee aina vetään n. viikoksi oman juttunsa ja sitten vaihtuu. Noilla on yhteensä 7 esitystä siellä.
Esitys oli väliaikoineen 2 tuntia, ja lopuksi oli jo pilkkopimeää. Sen verran oli valoja että päästiin hyvin pois. Ja aika nopsaan myös, koska oltiin penkkirivin päässä ja meillä ei ollut kauheasti huopia ja tyhjiä viinipulloja pois kerättäväksi. Ajomatka kapeita teitä pitkin pimeässä oli kiinnostava kokemus ja joskus 11 maissa oltiin kämpillä. Uni tuli taas nopeasti.
lauantai 30. heinäkuuta 2011
Cirque Dracula / Art Teatro, Turku 29.7.2011
Ehkä Turun kulttuurivuoden kohokohta on aivan loistava, taiteellisen
korkeatasoinen ja monitasoinen Cirque Dracula! Jos lippuja onnistutte
jostain saamaan, niin suosittelen lämpimästi. Eilen
perjantaina siis Turun Mannerheiminpuistossa, loistavat paikat aivan
estradin vieressä. Liput olivat tyyriihköt, mutta joka sentin arvoiset.
Esitys suorastaan mykisti.
Pari vuotta sitten vimpan päälle restauroitu Spiegeltent eli Peiliteltta oli miljöönä niin upea, että melkein olisi illan ohjelmaksi riittänyt istua siellä sisällä! Käsintehdyt puurakenteet ja -pylväät, samettinen katto, lukuisat peilipinnat, "lasipaneelit" ja hämyinen valaistus loivat esitykselle arvoisensa puitteet. Ulkoa teltta oli suojattu foliolla ja pressuilla, ja siis aika ankean näköinen. Mutta sisältä...
Siideri ja olut maksoivat 6 euroa, pieniä suolaisia piirakoita ja muita sai, ja viinilistakin ihan ok. Tarjoilu pelasi myös esityksen ajan. Sangria ja muut kannuissa myytävät juomat näyttivät olevan loppuunmyydyn yleisön mieleen.
No se esitys sitten. Ihmeellinen yhdistelmä akrobatiaa, miekannielentää, ilmalentoja, musiikkia, haitaria, tankotanssia, oopperalaulua, ja kaiken kruunasi uskomattoman lahjakkaat esiintyjät. Kehyskertomuksena vanha kunnon Bram Stokerin Dracula, mutta modernilla, ja suomalaisella, twistillä.
Alussa nuoripari Miina ja Joonatan Harker vaihtavat kihlat ja sitten Harker kutsutaan Draculan linnaan työkomennukselle. Siellä hehkeät vampyyrineitoset pistävät salskean Joonatanin pään pyörälle. Eri vaiheiden jälkeen Miinakin päätyy Draculan tiluksille, ja kolmiodraama on valmis. Kun mikään eikä kukaan riitä Draculalle.
Art Teatro on Pauliina Räsäsen luomus, ja siis Cirque Dracula-esityksen ydin. Sen porukan ympärille on koottu varsinainen "friikkisirkus" ympäri maailmaa. Räsänen itse on ihan mieletön akrobaatti, Montrealin sirkuskoulun kasvatti ja entinen Cirque de Soleililainen (kuten aika moni muukin illan esiintyjistä). Räsäsen elinkumppani ja Art Teatron valmentaja Slava Volkov on urheiluakrobatian Euroopanmestari ja kaksinkertainen maailmanmestari ja superakrobaatti hänkin.
Tämä pariskunta on esityksen Miina ja Joonatan, ja heidän pariakrobatianumeronsa (vähän vastaava kun tässä heidän videossaan...) oli jotain ihan mielettömän hienoa katsottavaa. Meni kylmät väreet pitkin selkää. Slava oli myös Venäläinen aisa -numerossa mukana, ja se oli yksi monista illan kohokohdista (videolla on aika sama aisa-numero, ja samat esiintyjätkin). Eikä semmosia reisiä voi olla kellään... :-O Ja mikä lihashallinta!
Draculana loisti ja murisi, ja oli vaan ihan satumaisena: Mr Ebon Grayman jenkeistä. Tämä tummaihoinen lihaskimppu oli kyllä mykistävä, varsinkin kun Dracula muuttui raivoisaksi sudeksi, ja ilma-akrobatianumeroissa ja tangon kanssa. Ei sen tanssin, vaan sellaisen pitkän pylvään... Varsinkin siinä vaiheessa kun Miina jättää hänet, niin se ilmaisun kauneus ja käsinkosketeltava ahdistuneisuus on jotain riipaisevaa. Ebon Graymanin haastattelu ja Cirque Draculan harjoituksia
Niin ja tässä on vielä joku naistenkiljumisvideo, mutta siinä on hyvin pitkälle samoja elementtejä kuin mitä CD:ssäkin nähtiin. Mutta ei tommosta hymyilevää Chippendale-tyylistä esitystä vaan pelottava ja karmaiseva... Ebony Grayman liitää halki ilmojen.
Ukrainalainen Kotini Jr esittää Tohtori Van Helsinkiä, humoristisella ja slapstickmäisellä otteella. En voi ymmärtää miten nivelet voi olla ihan kumia, semmosille mutkille herran jalat kääntyi ja vääntyi. Pieni ruma mies, mutta varsin vakuuttava klovni ja koomikko. Ainoa miinus herralle siitä, että raahasi mut yleisön joukosta lavalle apuriksi :-) Ja taikoi sitten päähäni pupunkorvat, kun pistin pääni laatikkoon, ja lopuksi julisti vielä rakkauttaan :-) Kyllä se oli ihan hauska kokemus päästä osaksi tommosta show'ta, mutta silti.
Esitystä siivitti osittain nauhalta tuleva musiikki sekä livenä soitettu haitari. Ranskalainen Corinne Kuzma oli ihan virtuoosimainen pelimanni, joka veteli ihanassa pikkuhatussaan ja tyylikkäässä vannehameessaan pitkin telttaa. Ja millaisia ääniä haitarista lähtee! Turkulaissopraano Riikka Sirén laulaa lurautteli, milloin keinuen renkaasta katonrajasta, ja milloin mistäkin. Draculan morsiamina hehkuivat ilma-akrobaatti Anahareo White-Malone, mieletön fakiiri, vatsatanssija ja akrobaatti Betty Bloomerz sekä akrobaatti/manipulaatiotaituri Petite Neige. Varsinkin Betty B. oli aika mykistävä ilmestys, ja miekannielennät ihan puistattavan ihania.
Suomalainen akrobaattikaksikko Antti Kulmala ja Mikko Karhu olivat mukana Slavan kanssa mm. venäläinen aisa-numerossa. He olivat Tohtori Sello ja Artturi, jotka sekaantuivat vampyyreihin myös, vaikka koittivatkin pelastaa langenneita naisraukkoja...
Eurooppalainen varietee- ja sirkusperinne on saanut huikean jatkajan!!
Turun matkailun sivuilta tiedotetta.
Cirque Draculan tiedotustilaisuus.
Kuvat S. Bottesi.
Pari vuotta sitten vimpan päälle restauroitu Spiegeltent eli Peiliteltta oli miljöönä niin upea, että melkein olisi illan ohjelmaksi riittänyt istua siellä sisällä! Käsintehdyt puurakenteet ja -pylväät, samettinen katto, lukuisat peilipinnat, "lasipaneelit" ja hämyinen valaistus loivat esitykselle arvoisensa puitteet. Ulkoa teltta oli suojattu foliolla ja pressuilla, ja siis aika ankean näköinen. Mutta sisältä...
Siideri ja olut maksoivat 6 euroa, pieniä suolaisia piirakoita ja muita sai, ja viinilistakin ihan ok. Tarjoilu pelasi myös esityksen ajan. Sangria ja muut kannuissa myytävät juomat näyttivät olevan loppuunmyydyn yleisön mieleen.
No se esitys sitten. Ihmeellinen yhdistelmä akrobatiaa, miekannielentää, ilmalentoja, musiikkia, haitaria, tankotanssia, oopperalaulua, ja kaiken kruunasi uskomattoman lahjakkaat esiintyjät. Kehyskertomuksena vanha kunnon Bram Stokerin Dracula, mutta modernilla, ja suomalaisella, twistillä.
Alussa nuoripari Miina ja Joonatan Harker vaihtavat kihlat ja sitten Harker kutsutaan Draculan linnaan työkomennukselle. Siellä hehkeät vampyyrineitoset pistävät salskean Joonatanin pään pyörälle. Eri vaiheiden jälkeen Miinakin päätyy Draculan tiluksille, ja kolmiodraama on valmis. Kun mikään eikä kukaan riitä Draculalle.
Art Teatro on Pauliina Räsäsen luomus, ja siis Cirque Dracula-esityksen ydin. Sen porukan ympärille on koottu varsinainen "friikkisirkus" ympäri maailmaa. Räsänen itse on ihan mieletön akrobaatti, Montrealin sirkuskoulun kasvatti ja entinen Cirque de Soleililainen (kuten aika moni muukin illan esiintyjistä). Räsäsen elinkumppani ja Art Teatron valmentaja Slava Volkov on urheiluakrobatian Euroopanmestari ja kaksinkertainen maailmanmestari ja superakrobaatti hänkin.
Tämä pariskunta on esityksen Miina ja Joonatan, ja heidän pariakrobatianumeronsa (vähän vastaava kun tässä heidän videossaan...) oli jotain ihan mielettömän hienoa katsottavaa. Meni kylmät väreet pitkin selkää. Slava oli myös Venäläinen aisa -numerossa mukana, ja se oli yksi monista illan kohokohdista (videolla on aika sama aisa-numero, ja samat esiintyjätkin). Eikä semmosia reisiä voi olla kellään... :-O Ja mikä lihashallinta!
Draculana loisti ja murisi, ja oli vaan ihan satumaisena: Mr Ebon Grayman jenkeistä. Tämä tummaihoinen lihaskimppu oli kyllä mykistävä, varsinkin kun Dracula muuttui raivoisaksi sudeksi, ja ilma-akrobatianumeroissa ja tangon kanssa. Ei sen tanssin, vaan sellaisen pitkän pylvään... Varsinkin siinä vaiheessa kun Miina jättää hänet, niin se ilmaisun kauneus ja käsinkosketeltava ahdistuneisuus on jotain riipaisevaa. Ebon Graymanin haastattelu ja Cirque Draculan harjoituksia
Niin ja tässä on vielä joku naistenkiljumisvideo, mutta siinä on hyvin pitkälle samoja elementtejä kuin mitä CD:ssäkin nähtiin. Mutta ei tommosta hymyilevää Chippendale-tyylistä esitystä vaan pelottava ja karmaiseva... Ebony Grayman liitää halki ilmojen.
Ukrainalainen Kotini Jr esittää Tohtori Van Helsinkiä, humoristisella ja slapstickmäisellä otteella. En voi ymmärtää miten nivelet voi olla ihan kumia, semmosille mutkille herran jalat kääntyi ja vääntyi. Pieni ruma mies, mutta varsin vakuuttava klovni ja koomikko. Ainoa miinus herralle siitä, että raahasi mut yleisön joukosta lavalle apuriksi :-) Ja taikoi sitten päähäni pupunkorvat, kun pistin pääni laatikkoon, ja lopuksi julisti vielä rakkauttaan :-) Kyllä se oli ihan hauska kokemus päästä osaksi tommosta show'ta, mutta silti.
Esitystä siivitti osittain nauhalta tuleva musiikki sekä livenä soitettu haitari. Ranskalainen Corinne Kuzma oli ihan virtuoosimainen pelimanni, joka veteli ihanassa pikkuhatussaan ja tyylikkäässä vannehameessaan pitkin telttaa. Ja millaisia ääniä haitarista lähtee! Turkulaissopraano Riikka Sirén laulaa lurautteli, milloin keinuen renkaasta katonrajasta, ja milloin mistäkin. Draculan morsiamina hehkuivat ilma-akrobaatti Anahareo White-Malone, mieletön fakiiri, vatsatanssija ja akrobaatti Betty Bloomerz sekä akrobaatti/manipulaatiotaituri Petite Neige. Varsinkin Betty B. oli aika mykistävä ilmestys, ja miekannielennät ihan puistattavan ihania.
Suomalainen akrobaattikaksikko Antti Kulmala ja Mikko Karhu olivat mukana Slavan kanssa mm. venäläinen aisa-numerossa. He olivat Tohtori Sello ja Artturi, jotka sekaantuivat vampyyreihin myös, vaikka koittivatkin pelastaa langenneita naisraukkoja...
Eurooppalainen varietee- ja sirkusperinne on saanut huikean jatkajan!!
Turun matkailun sivuilta tiedotetta.
Cirque Draculan tiedotustilaisuus.
Kuvat S. Bottesi.
torstai 21. heinäkuuta 2011
Kirkan Lahje / Hämeenlinnan Kesäteatteri 21.7.2011
Hämeenlinnan kesäteatterissa on nyt käyty, ensimmäistä kertaa elämässä.
Miljöö oli vallan tavattoman hieno, vanhoja tammia ja muita jaloja
puita... Esitys oli synttäri/valmistujaislahja työkavereilta - iso
kiitos!!
Mä en ole mikään suuri Kirka-fani, enkä edes pieni. Esitys oli rakennettu Kirkan biisien varaan. Jotenkin tuli mieleen taannoinen Sappeen Tankki täyteen. Ehkä se oli lavastus ja livebändi, sillä tämäkin sijoittui autokorjaamoon. Ja livebändi veivasi Kirka-hittejä. Varsinaisia näyttelijöitä oli 3 ja 2 tanssijaa.
Itse tarina oli aika ohkoinen. Se kertoi pojasta joka varttui Kirkan musiikin tahdissa jne... Paras kohtaus oli kyllä syntymä :-) Tatuoitu kalju karpaasi pullahtaa äidistään pelkissä vaipoissa ja virkatussa myssyssä :-)
Laulavat näyttelijät olivat kyllä hyviä; Ria Kataja, Tatu Siivonen ja Petja Lähde. Joista varsinkin viimeksimainittu osasi LAULAA.
Juu, mutta kiitos seurasta Tuulalle, jonka kesäteatteriannostus on varmaan tämän ja Sappeen esityksen jälkeen moneksi vuodeksi kyllästetty :-)
Mä en ole mikään suuri Kirka-fani, enkä edes pieni. Esitys oli rakennettu Kirkan biisien varaan. Jotenkin tuli mieleen taannoinen Sappeen Tankki täyteen. Ehkä se oli lavastus ja livebändi, sillä tämäkin sijoittui autokorjaamoon. Ja livebändi veivasi Kirka-hittejä. Varsinaisia näyttelijöitä oli 3 ja 2 tanssijaa.
Itse tarina oli aika ohkoinen. Se kertoi pojasta joka varttui Kirkan musiikin tahdissa jne... Paras kohtaus oli kyllä syntymä :-) Tatuoitu kalju karpaasi pullahtaa äidistään pelkissä vaipoissa ja virkatussa myssyssä :-)
Laulavat näyttelijät olivat kyllä hyviä; Ria Kataja, Tatu Siivonen ja Petja Lähde. Joista varsinkin viimeksimainittu osasi LAULAA.
Juu, mutta kiitos seurasta Tuulalle, jonka kesäteatteriannostus on varmaan tämän ja Sappeen esityksen jälkeen moneksi vuodeksi kyllästetty :-)
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Teatteriliput Cornwalliin
Nyt on sitten tilattu teatteriliput elokuun Cornwallin reissulle!
Tiistaina 9.8. Minack Theatre ja esityksenä Jean Anouilhin Thieves' Carnival.
Oikeastaan ihan sama mitä ne esittää, koska olen halunnut jo vuosia päästä tuonne Minackiin sen paikan takia! Mutta sikäli harmi, että edellisellä viikolla olisi ollut Cyrano de Bergerac. Mutta ei valiteta, vaan mennään katsomaan sitten sitä mitä on tarjolla.
Torstaina 11.8. Miracle Theatre The Death of Sherlock Holmes Kas kun sattuikin sopivasti... :-) tommonen vieraileva kesäteatteri, joka siis kiertää eri paikoissa Cornwallia. Torstain esityksen paikkana St Mawes Castle joten miljöökin on varmaan hieno.
Muita menoja reissulle ei ole suunniteltu, mutta varmaan Tintagel jo pelkästään kaikkien King Arthur legendojen takia, Bodminin nummet, ja Eden Project upeine puutarhoineen.
Tiistaina 9.8. Minack Theatre ja esityksenä Jean Anouilhin Thieves' Carnival.
Oikeastaan ihan sama mitä ne esittää, koska olen halunnut jo vuosia päästä tuonne Minackiin sen paikan takia! Mutta sikäli harmi, että edellisellä viikolla olisi ollut Cyrano de Bergerac. Mutta ei valiteta, vaan mennään katsomaan sitten sitä mitä on tarjolla.
Torstaina 11.8. Miracle Theatre The Death of Sherlock Holmes Kas kun sattuikin sopivasti... :-) tommonen vieraileva kesäteatteri, joka siis kiertää eri paikoissa Cornwallia. Torstain esityksen paikkana St Mawes Castle joten miljöökin on varmaan hieno.
Muita menoja reissulle ei ole suunniteltu, mutta varmaan Tintagel jo pelkästään kaikkien King Arthur legendojen takia, Bodminin nummet, ja Eden Project upeine puutarhoineen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)