Nell Gwynn / The Miller Centre Theatre Company, Minack Theatre 11.7.2017

Ensimmäinen vierailuni henkeäsalpaavan kauniiseen Minack Theatreen Cornwallin länsikärkeen oli 4-5 vuotta sitten. Nyt sitten oli ilo päästä sinne toista kertaa. Teatteri on louhittu niemenkärkeen aivan Atlantin rannalle, ja siellä sitten säiden armoilla katsotaan esityksiä. Kesäkaudella kymmenet eri teatteriryhmät vierailevat Minackissa; kukin esittäen n. viikon verran näytelmäänsä. Eli on ihan tuurista kiinni mitä pääsee reissunsa aikana katsomaan. 

Viime viikolla olisi mennyt muistaakseni klassikko Cyrano de Bergerac ja ensi viikolla Sebastian Faulksin kirjaan perustuva Birdsong. Kummankin olisin kovasti halunnut nähdä, mutta arpa lankesi Jessica Swalen näytelmään Nell Gwynn. Sekin sopi kyllä oikein mainiosti.

Nell Gwynn oli alun perin appelsiinimyyjä ja prostituoitu, josta tuli näyttelijä, aikana milloin miehet esittivät teatterissa naisroolitkitkin. Oikean historiallisen henkilön vaiheista ei paljon muuta tiedetäkään, paitsi tietenkin se että kuningas Charles II iski naiseen silmänsä ja tästä tuli herran suosikkirakastajatar. Siinä ei paljoa kiukkuinen espanjalaisvaimo painanut, tai lukuisat muut naisystävät. Nell oli (ainakin tässä tarinassa) sanavalmis, suorasukainen ja reipas nainen, joka ei kaivannut titteleitä itselleen mutta huolehti topakasti että sai kuninkaalta riittävän korvauksen luopuessaan omasta urastaan.

  

Näytelmään on kehitelty tarinaa historiallisten faktojen ympärille. Kadulta Nellin löytävä King’s Companyn näyttelijätähti Charles Hart (Andy Kempton) rakastuu tietysti suojattiinsa, mutta ei mahda mitään kun huikenteleva kuningas Charles II (James Rolfe) pistää koko viehätysvoimansa peliin. 

Näyttelijäseurue Thomas Killigrew’n (David Kay) johdolla koittaa saada uusia näytelmiä lavalle, viihdyttää kuningasta ja kansalaisiakin. Killigrew tekee rohkean päätöksen ottaa Nell Gwynn mukaan porukkaan, mutta onneksi yleisö tykästyy tähän kovasti. Näyttämöt joutavat jäämään kun Nell lähtee kuninkaan matkaan.

  

Nell Gwynnin roolissa hurmaa ihastuttava Pamela Cuthill. Muutenkin kaikki näyttelijät ovat oikein mainioita. Varsinkin teatteriseurueen diiva Edward Kynaston jota näyttelee  loistavasti Robin Clark. Tämä on tietenkin kaikista järkyttynein että nainen pääsee näyttelemään naista lavalle, koska kukaanhan ei voi näytellä naista yhtä hyvin kuin hän. Ei varsinkaan nainen! Toinen hauska tyyppi on näytelmäkirjailija John Dryden (hieman James Corden-mainen Jamie Heath), joka esittelee seurueelle mitä hauskimpia näytelmäaihioita.

Esitys alkaa sillain hitaasti että huonomaineiset tytöt soluttautuvat yleisön joukkoon myymään appelsiineja, esittelemään sulojaan ja puhumaan pikkutuhmia. Siitä olikin sitten hyvä siirtyä Lontoon kaduille ja teatterin lavalle. Oli tässä ajankohtaisia vitsejäkin, mm. hung parliament mainittiin…

  

Näytelmässä yhdistyi kivasti siis kuningasnäytelmäaspekti ja 1600-luvun lontoolaisen teatterin historia (suurin osa hahmoista on siis ihan oikeita historiallisia tyyppejä). Mukana draamaa, romanssia, juonitteluja (sekä hovissa että teatterissa), hienoa musiikkia ja laulua (kolmehenkinen orkesteri säesti ajanhenkisissä asuissaan) ja kauniita vaatteitakin. Kaikin puolin hieno elämys! 

Minackin iltaesitykset alkavat klo 20, ja silloin oli vielä hyvin valoisaa. Kun esitys loppui n. 22.45 oli pilkkosen pimeää. Siksi mukana kannattaa olla taskulamppu että löytää autonsa parkkipaikalta. Ilman omaa autoa paikalle on hankala päästä, koska teatteri on oikeasti aika syrjässä. Paikalta saa juomien, jäätelöiden jne lisäksi ostaa myös pientä purtavaa ja matkamuistoja. Väliajalla kuuma kaakao tekee kyllä terää.

Yksi Minackin parhaita puolia on upea upea paikka näköaloineen. Se on myös heikkous: sateella, tuulella ja muuten vaan huonolla kelillä ei ole kovinkaan mukavaa. Atlantilta puhaltava tuuli käy luihin ja ytimiin ja aaltojen lyödessä kallioihin repliikeistä on hetkittäin vaikea saada selvää. Onneksi tuuli ei ollut kamalan paha, mutta liki koko esityksen tihuutti vettä. Kannatti hankkia sadeviitat aiemmin päivällä. Paikalta saa vuokrata punnalla tosi käteviä retki-istuimia, ja ne ovat ihan ehdottoman käteviä. Jos jostain löytyisi moisia ostaisin heti. Olisi suomalaisissa kesäteattereissa ihan ehdoton!

 

Jos koskaan kesäaikaan osut Cornwallin ”peränurkille” ja teatterielämys kiinnostaa niin kannattaa suunnata www.minack.com sivuille. Lippujen hinnat eivät päätä huimaa (nämä hieman paremmat paikat £14) ja takaan että maisemiltaan ei tuosta enää teatteri paljoa parane.

Kuvat otin likipitäen kaikki itse.

Thieves’ Carnival / Minack Theatre 9.8.2011

Kunhan oli Cornwallin länsikärkeä aikamme kierretty, ja ajettu valtavaa rannikon suurinta baanaa (jossa piti aina vastaantulevia väistää penkan ohituspaikoille) alaspäin, niin tultiin lopulta Land’s Endiin, eli Englannin loppuun. Lonely Planet oli jo varoitellutkin, että koko paikka on pilattu kaikella huvipuistomeiningllä. Ja tottahan se oli. Ensinnäkin alueelle oli tyyris parkkimaksu (5 puntaa auto) ja siellä oli kaikkea härdelliä niin paljon, että pyörähdettiin portilla ympäri ja mentiin pois. Meillä ei olisi ollut aikaa olla siellä kuitenkaan tarpeeksi, ja jotenkin se kaupallistettu rahastus tuntui ahdistavalta rauhallisten (ja ilmaisten) muinaishistoriallisten kohteiden jälkeen.

Ajettiin sen sijaan suoraan Minackille. Parkkipaikalla oli jo paljon autoja, vaikka kello oli vähän yli 6, ja esitys alkoi kasilta. Eikun eväät, istuinalustat, villapaidat sun muut mukaan ja jonottaan. Hain meidän liput lipputoimistolta, ja puoli 7 avautuivat ovet. Paikat ei ole numeroituja, joten se oli varmaan yksi syy jonottamiseen. No ei siellä silti saanut mennä ihan minne halusi, vaan paikannäyttäjät opasti jonnekin. Meillä oli ne kalliimmat liput (ei kyllä 9 puntaa ole paljon) ja päästiin jonnekin viidennelle riville.

Paikka oli kyllä mitä ihmeellisin! Jyrkkään rinteeseen koverretut penkkipenkereet ja näyttämön takana vaan merta (ja vähän Cornwallin rantakallioita vasemmalla). Katsomo nousi kyllä aika jyrkästi heti alusta asti. Osa penkeistä oli kivisiä ja osa ruohoisia. Sieltä sai vuokrata istuinalustoja ja muuta, mutta meillä oli omat. Ihmiset olivat varustautuneita huovilla, makuupusseilla, toppatakeilla, termareilla, viinipulloilla ja kaikilla mahdollisilla pikniktarvikkeilla ja lämpövaatteilla.

Meillä oli eväänä juomia (olin kyllä ostanut roseviinipullonkin, mutta koska se oli koko päivän autossa, niin sinne sai jäädäkin – liian lämmintä juotavaksi) ja mustikkamuffinssi sekä herneitä. Mutta kävin ostamassa tomaattikeittoa ja yhden sipuli-juustopiiraan.

Siinä sitten esitystä odottaessa mutusteltiin eväitä ja ihmeteltiin näköalaa. Oli ihan sama oikeastaan mikä esitys siellä meni, koska jo paikka oli sellainen. Meillä sattui vielä ihmeellisen hyvä tuuri kelin suhteen. Kun ilta alkoi pimentymään ja kuu paistoi meren päältä, niin huh, meni kylmät väreet selkää pitkin.

Itse esitys oli Jean Anouilhin Thieves’ Carnival, sotien väliseen aikaan sijoittuva ”veijarikomedia” kolmesta Ranskan Vichyn kylpyläkohteessa operoivasta taskuvaraskonnasta. Jotka iskevät kyntensä varakkaaseen daamiin ja tämän kahteen sisarentyttöön. Puvustus oli ihan huippuluokkaa ja osa näyttelijöistä ihan huikean hyviä. Erityisesti Gustavea esittävä Lawrence Watling ja Lady Hurfea esittävä Claire Kingshott olivat erinomaisia, ja tykkäsin myös Kelsey Shortista, joka esitti Juliettea. Ihan kiva, ja viihdyttävä harmiton kevyt hupsuilu, johon toi komediallisia elementtejä pöhköt ranskalaispoliisit ja kaksi kilpakosijaa isä ja poika.

Esittävä porukka oli Geoffrey Whitworth Theatre, jotka on viimeksi olleet Minackissa 3 vuotta sitten. Ilmeisestikin toi toimii sillä periaatteella, että erilaiset teatteriseurueet tulee aina vetään n. viikoksi oman juttunsa ja sitten vaihtuu. Noilla on yhteensä 7 esitystä siellä.

Esitys oli väliaikoineen 2 tuntia, ja lopuksi oli jo pilkkopimeää. Sen verran oli valoja että päästiin hyvin pois. Ja aika nopsaan myös, koska oltiin penkkirivin päässä ja meillä ei ollut kauheasti huopia ja tyhjiä viinipulloja pois kerättäväksi. Ajomatka kapeita teitä pitkin pimeässä oli kiinnostava kokemus ja joskus 11 maissa oltiin kämpillä. Uni tuli taas nopeasti.