Se näissä ERI:n jutuissa on aina niin kiehtovaa, että tanssi on raikasta ja monipuolista, esiintyjät valovoimaisia ja mukana on aina paljon huumoria, vähintäänkin pilkettä silmäkulmassa. Kyynelten lomastakin tihkuu se ilo. Nyt mukana oli minulle aiemmin muutama vähemmän tuttu tanssija eli Karoliina Lummikko ja Laura Alho - sekä vanhat tutut konkarit niin monesta aiemmasta esityksestä. Itseoikeutetusti Sairela ja Soini, sekä Tiina Lindfors, Toni Laakkonen ja James McNamara. Kaikki pääsivät hyvin esille ja hyvin erilaisissa rooleissa.
Saamme nauttia kuinka Tiia Lindforsin lipevä ja markkinointihenkinen 'siirtymävaiheen konsultti' johdattelee meidät kliseitä suoltamalla käymään peremmälle. No, kukapa sitä nyt ei haluaisi siirtyä ajasta ikuisuuteen niin sointuvien sanojen seurauksena. Pääsemme seuraamaan kuitenkin ensin päiväkorentojen (McNamara ja Lummikko) suloista tanssia - koska on vain kolme tuntia aikaa. Koko elämään. Mitä itse saisit siinä ajassa aikaan? Sitten konsultti-Lindfors vie viipyilevään tanssiin Maria Aaveen kanssa (Soini) - jäähyväisiä tässä jätetään. Silti suru ei ole se päällimmäinen tunne, vaan jonkunlainen haikea hyväksyntä. Näin asiat nyt vain menevät. Ja kun kuolema tulee, se tulee. Lindfors on vallan huikea konsultti, ja lattiaan heijastuu koko maailmankaikkeus. Kuolemalla on monta nimeä.
Välillä mennään ilman tekstiä tai puhetta; yleensä ne on niitä hilpeämpiä kohtia. Siivoojat imureineen käyvät tomerina toimeen (mahtaako siinä tupeen ohella luiskahtaa sielukin imurin kitaan?) tai pikkiriikkiset enkelit tanssahtelevat kiiltokuvista tutussa lookissa. Tuula Bergqvist on muuten loihtinut aivan ihanat puvustukset tähän esitykseen. Myös musiikkivalinnat ovat oivallisia! Aina Donna Summerin I Feel Love-diskohitistä Tiger Lilliesien nyrjähtäneeseen Anger-biisiin haitarikomppeineen. Kukin biisi sopii kuin nenä päähän tanssiosuuteensa. Pisteet valinnoista.
Tanssiteatteri ERI ei pelkää heittäytyä hupsuttelemaan (tanssivat kengät Mysterium-kohtaa ennen!) tai kartella liikaa ryppyotsaisuutta. Tanssi voi olla samalla hillittöntä hassuttelua ja teknisesti taitavaa. Tivolimeininkiä nähdään myös ennustajan luona Mysterium-kojussa ja samalla kertoja (Marja-Leena Kouki) kertoo astioiden perinnönjaosta, joka huvittaa suuresti. Taistelua Myrna-kupeista!
Alkupuolen kertojaäänenä toimii Raimo Karppinen. Ja kauniit valot ja lavastuksen oli suunnitellut Esa Kyllönen, jonka 40-vuotistaiteilijajuhlaa esitys samalla juhlistaa. Kun tanssi on pääosassa, ei kauheasti rekvisiittaa tarvita. Isot ympyränmuotoiset pinnoitetut kuviot seinillä heijastavat valoja hienosti, ja valkoiset katosta hulmahtavat silkkikankaat riittävät.
Silti, ei kaikkia koske vanhuus. Asennekysymyshän se. Sellaiseen minä en lähde mukaan, vanhana olemiseen - hyvä motto itsekullekin. Vaan kun lopussa sillä viimeisellä purrella lähdetään, niin ei auta enää mikään. Onneksi kuolema on, ainakin tässä tapauksessa, hyvin lempeä ja jopa äidillinen. Sen mukaan on helppo lähteä.
Taas kerran hieno kaleidoskooppimainen esitys. Monipuolinen ja monimuotoinen. Sai hymyn huulille ja kyyneleet silmiin. Paljon onnea kolmikymppiselle ERI:lle, ja monia vuosia ja hienoja esityksiä lisää! Polttopisteen voi nähdä vielä neljästi - eli ole nopea!
Kuvien copyright Matti Kivekäs
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti