Making of Lea / KOM-teatteri 9.3.2019

Aah, KOM-teatterin kevätuutuus, Juha Hurmeen käsikirjoittama ja ohjaama Making of Lea oli juurikin niin oivallinen, mainio, hauska ja hulvaton kun oli lupa odottaakin. Tykkäsin joka sekunnista. Hyvä teksti, oivalliset esiintyjät ja mieletön meininki lavalla takaa onnistuneen katsomiskokemuksen ihan jokaiselle. Ei ihme että kevään esitykset ovat olleet loppuunmyytyjä, ja odottelussa onkin nyt loppuvuodelle lisänäytöksiä.

 

Koska Aleksis Kiven Lea ei ollut minulle entuudestaan tuttu näytelmä, niin oli luojan lykky nähdä se ennen tämän katsomista. Kiitos vaan Hurme ja Nälkäteatteri Leastanne! Mutta nyt saimme pikaperehdytyksen näytelmän tekoprosessista, nimensä mukaisesti tässä tehdään Lea-esitystä. Kuinka Kivi (Juho Milonoff) hortoilee ympäriinsä, ja miten Emelie Bergbom (Vilma Melasniemi) napakalla otteellaan paimentaa niin Kiveä, kuin haahuilevaa ja epävarmaa veljeään Kaarloa (Paavo Kinnunen). Kaarlo kun ei tunnu saavan mitään aikaiseksi, paitsi lemmirottansa hyysäämistä ja chaplinmaisen Emil Nervanderin (Melasniemi) kanssa hengaamista. Tämä kun tuntuu olevan kovin kiinnostunut Kaarlosta monessakin mielessä.

Oman hauskan lisänsä tarinaan tuo saksalainen valelääkäri Friedrich Evert (Jarkko Lahti), joka "hoitaa" Kiveä kylpylaitoksessaan; Bergbomeja sillä rahastaen. Lissu Lindbladh (Eeva Soivio) toimii Bergbomien kaikkiosaavana piikana. Ja sitten on ihastuttava ruotsalainen diiva Charlotte Raa (Sara Melleri), joka ei osaa sanaakaan suomea, mutta silti vetää Lean nimiroolin! Hienosti suomea murtaen. "Tämä Helsingfors on ihan jees mesta". Hurmeen ja Kiven kieli sekoittuu ja jalostuu; aivan ihana liitto! Mistä Kivi loppuu ja Hurme alkaa, ihan sama. Minulle toimii.

Helsingin (moni)kulttuurisessa katukuvassa nähdään myös pompöösit herrat August Ahlqvist (Lahti) ja Agathon Meurman (Soivio), jotka paheksuvat ja kritisoivat kaikkea, ja erityisesti Kiveä, minkä napsunottamisen lomaan ehtivät. Samalla herrat valistavat katsojia suomalaisten historiasta, ja näin ollen Hurme pääsee mielipuuhaansa: katsojan sivistämiseen. Osuu ja uppoaa.

Koko näyttelijäporukka tekee mielettömän hienoa työtä lavalla, kaikissa rooleissaan. Tästä lähtien Juho Milonoff sekoittuu päässäni Kiveen, niin uskottava tämän rosoinen Kivi-tulkinta on. Tyly, äkkipikainen, hieman sekopää mies, joka uskoo vahvasti itseensä. Ainakin välillä. Myös Paavo Kinnusen Bergbom on mainiota näyttelemistä. Vilma Melasniemen neiti Bergbom on jämäkkä ja tinkimätön teatterinainen, joka pitää langat käsissään; taas yksi vahva roolityö. Ja hurmaannuin täysin Mellerin Charlotte Raa'sta, mikä diiva!

Sen lisäksi että Making of Lea kertoo Kivestä ja 1860-luvun kulttuurielämästä, se kertoo jotain myös tämän ajan ihmisestä. Mikään ei ole oikeastaan muuttunut, vaikkakin suomenkieliset näytelmät ovat saaneet valta-aseman. Tutunoloisia tyyppejä lavalla seikkailee, ja nykyisinkin teatteriesityksen valmistaminen ensi-iltaan lienee yhtä kaoottista. Samaan aikaan voidaan esittää naapuritalossa kiinnostavia ja kilpailevia juttuja "saksalainen kokeellinen teatteri jyrää meidät 6-0" toteaa Stena tässä. Upeaa kuorolauluakin saamme kuulla, siitä pisteet!

Teatterin katossa on erinomainen Huberin käännöskone, kertoen katsojille mitä kieltä näyttämöllä kulloinkin puhutaan. 1869-luvun Helsinki oli varsin monikielinen ja -kulttuurinen paikka, ja englanti, ranska, saksa ja venäjä vuorottelivat ruotsin kanssa. Suomen kielen taito oli vähän niin ja näin. Siihen saumaan Kiven suomenkielinen näytelmä Lea istuu ehkä vähän huonosti, mutta jonkunhan on oltava suunnannäyttäjä! Mutta ei sitä tarvitse tietää oikeastaan mitään historiasta tai edes Aleksis Kivestä etukäteen. Making of Lean jälkeen on paljon viisaampi.

Matti Rasin lavastus tekopalmuineen ja krumeluurisine sohvineen on vähän kitsiä, mutta sopii juurikin tähän. Maalattu Helsinki-maisema lokkeineen ja variksineen passaa hyvin kaupunkinäkymien taustalle. Anne Kotola on loihtinut varsin mielenkiintoisen sekoituksen pukusuunnittelun saralla. On modernia popliinitakkia, mutta myös hienoja säätyläisasuja. Ja sitten resupekka-Kivi!

Esityksen innoittamana lainasin kirjastosta megalomaanisen Pentti Paavolaisen kirjoittaman Kaarlo Bergbom-elämäkertatrilogian. Mua kiinnostaa kovasti suomalaisen teatterin synty, ja koko tuo ajanjakso Suomen historiassa, joten siksikin tämä oli tämmöinen täsmänäytelmä juuri minulle. Kuten kyllä Hurmeen näytelmät usein tuppaa olemaan.

Making of Lea on ehdottomasti yksi vuoden teatteritapauksista. Isoimman osan 2,5 tunnin esityksestä istuin naama virneessä. Esitys on erinomainen silloin kuin se viihdyttämisen lisäksi myös tarjoilee sivistyksen muruja, ja sitä Making of Lea todellakin tekee. Hurmemaiseen tyyliin. Varasta vaikka lippu jostain! Itse menen toukokuussa uudelleen, ja sitten näenkin hieman erilaisen miehityksen. Soivio on jäänyt äitiyslomalle ja Ria Kataja astunut puikkoihin. Milonoffilla on muita kiireitä loppukeväästä, niinpä teatterin oma Niko Saarela hoitaa Aleksis Kiven hommat. Kiinnostavaa!


Kuvien copyright Noora Geagea.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.