Great Britain NT:lle!

Huhut vahvistettiin vihdoin tänään kun National Theatre julkisti seuraavan isomman näytelmänsä. Eikä paljoa aikailtu, sillä nyt on keskiviikko ja ensi-ilta jo maanantaina! Ei ennakkojakaan... Seuraavien 2 viikon esitykset myynnissä NYT ja varsinaiset myynnit alkavat sitten myöhemmin.

Tästä on huhuttu jo tovi, että Billie Piper ja Oliver Chris olisivat muiden mukana työstämässä tuoreista puhelinurkintaskandaaleista kertovaa näytelmää, mutta kiva lukea että se on oikeasti toteutumassa.  Kumpikin on kiva nähdä lavalla taas, mutta ehkä vielä parempaa on Ian Hallardin mukanaolo. Ohjauksesta vastaa Nicholas Hytner ja Great Britain -näytelmän on kirjoittanut Richard Bean.

Menin ja ostin £15 lipun sitten 5.7. lauantaille iltapäivään. Nyt pitää miettiä ehdinkö lennolle, koska esitys alkaa 14.15, loppuu noin vartin vaille viisi, ja lento lähtee Heathrow'sta klo 18.40. Moni kommentoi Twitterissä että se on siinä ja siinä, mutta... Ans kattoo nyt. Jos katsoisi vaikka ensimmäisen puoliajan ja sitten loput arkistossa? Vai ottaisinko riskin että kaikki liikenne sujuu vauhdilla? Käsimatkatavaroilla kun matkustaa niin on ehkä hieman paremmat saumat, mutta. Elämme jännittäviä aikoja.


Billie Piper will play Paige Britain, a news editor of tabloid The Free Press, which is 'locked in a never-ending battle for more readers'. The cast also includes Oliver Chris, Robert Glenister and Harriet Thorpe. 

Nicholas Hytner will direct the play, which he describes as 'a satire on perversions of the idea of a free press, not the free press itself'. Hytner also told the press this morning that the team were 'advised' not to open the production whilst the trial was still in progress.

The rest of the company comprises Sarah Annis, Ross Boatman, Robert Calvert, William Chubb, Dermot Crowley, Jo Dockery, Ian Hallard, James Harkness, Scott Karim, Barbara Kirby, Nicholas Lumley, Maggie McCarthy, Iain Mitchell, Miles Mitchell, Aaron Neil, Nick Sampson, Kellie Shirley, Kiruna Stamell, Rupert Vansittart, Joseph Wilkins and Andrew Woodall.

Uutinen What's On Stage-sivuilta.

Ja sitten tänään Mark Shenton kirjoittaa asiasta The Stage -lehden kolumnissaan.

Theatre can be a fast response mechanism in the way that film can’t. But who knew that the National had a play ready and waiting in the wings to announce a play about press intrusion and phone hacking, the moment that verdicts were announced in the Rebekah Brooks and Andy Coulson trials?

Kuuntelin juuri äsken myös BBC3 radiokanavalta Nick Hytnerin haastattelun. Uskomattominta tässä koko jutussa musta on se, että miten NT sai pidettyä kaiken salassa?? Kymmenet ihmiset mukana produktiossa, ja ei mitään tietoja vuotanut julkisuuteen. 

Shenton on samaa mieltä:

Maybe I simply didn’t have my ear close enough to the ground, but the biggest surprise for me is that this play remained a secret for so long. With all the leakage on social media and a large cast and creative team working at full tilt on it, you’d have thought that word would have got out that this play was at least in preparation. Bravo that they managed to keep a lid on it.

On sitä toukokuussakin teatteria ollut

Nostin tätä 22.5. kirjoitettua postausta hieman... Kas niin!

Jos joku satunnainen bloginlukija, tai vähän vakituisempikin kävijä (kai mulla pari vakilukijaa on) on ihmetellyt että enkö mä missään ole käynyt huhtikuisen Verkossa -näytelmän jälkeen. Vastaus on: olen kyllä. Mutta kirjoittaminen on vaan ruuhkautunut. Tähän postaukseen kerään linkit näihin 22.4. jälkeisiin näytelmiin, niin ei teidän tartte kahlata takaisin...

Tämä viikko on varmaan ensimmäinen koko vuonna kun ei ole ainuttakaan, siis ei yhtään, näytelmää! Elokuvia ja muita rientoja kyllä sitten senkin edestä. Mutta jospa nyt olisi aikaa saada tämä loppukevään osalta ajan tasalle, koska seuraavat 2 viikkoa tuovat sitten tullessaan taas paljon näytelmiä :-)

Eli kun tähän alle olevaan lista ilmaantuu linkki, niin sitten kannattaa klikata ja käydä lukemassa mitä sanottavaa mulla on ollut ko. esityksestä! Simppeliä!

Ihmisellinen Mies / TTT 25.4.
Juhannusyön Uni / Nokian nuorisoteatteri Theama 28.4.
Ilta Esko Salmisen kanssa / Kansallisteatteri 29.4.
Jesus Christ Superstar /Åbo Svenska Teater 30.4.
Privacy / Donmar Warehouse 5.5.
Birdland / Royal Court 6.5.
Edward II / NT Archive 7.5.
A View From the Bridge / Young Vic 7.5.
Birdland / Royal Court 7.5.
Another Country / Trafalgar Studios 8.5.
King Charles III / Almeida Theatre 8.5.
Hamlet / Globe Theatre / Åbo Svenska Teater 10.5.
Peer Gynt / Kansallisooppera 14.5.
Kerjäläinen ja Jänis / TTT 15.5.
Täynnä Elämää / KokoTeatteri 18.5.

Benvenuto Cellini / English National Opera / Studio123 21.6.2014

Juhannuspäivänähän ei ihmisellä ole muuta tekemistä kun ajaa liki 3 tuntia Kuusankoskelle elokuvateatteriin katsomaan taltioitua oopperaesitystä. No, sateinen päivä ja vähillä yöunilla aamulla puoli 9 jälkeen startti. Miksi sitten? No, koska yksi suosikkileffaohjaajani Terry Gilliam ohjasi English National Operalle Hector Berliozin Benvenuto Cellinin, ja siitä oli esityksiä kesäkuussa juuri siinä välissä kun en ollut Lontoossa. Suora lähetys leffateattereihin tuli tiistaina, mutta yli 3 tuntia oopperaa ja alkamisaika puoli yhdeksän maissa illalla - ei hyvä yhdistelmä.

Olisi näitä kai muuallakin Suomessa esitetty, mutta Kuusankosken Studio 123 taisi olla lähin. Sama puoti toi maahan mm. erinomaisen Jim Jarmuschin ohjaaman Only Lovers Left Alive:n; yhden tämän vuoden suosikkielokuvani. Ja siellä näytetään siis tätä muuta ohjelmaa (kun elokuvia), mutta hieman eri esityksiä kuin Finnkinolla. Mm. Royal Operan ja Royal Balletin esityksiä sekä näitä ENO:n juttuja (joista tämä oli historiassaan vasta toinen).

Kannattiko mennä? Ehdottomasti! Mulle aiemmin tuntematon ooppera (ja ei mikään ihme kun en niin paljoa ole oopperaa nähnytkään. Sitäpaitsi tätä on esitetty aika harvakseltaan muutenkin.) mutta oli sekä hauska että musiikillisesti hyvä. Laulajat olivat taitavia ja raikkaita (varsinkin sopraano Corinne Winters (Teresa) ja erityisesti ihastuttava mezzosopraano Paula Murrihy (Ascanio)).

Tarina perustuu (ilmeisesti kuitenkin aika löyhästi) kuuluisan italialaisen kuvanveistäjä ja kultaseppä Benvenuto Cellinin omaelämäkertaan. Renessanssiajan Italia tarjoaa mahtavat visuaaliset puitteet Gilliamin kaltaiselle ohjaajalle - sitäpaitsi herra vastaa myös lavastesuunnittelusta yhdessä Aaron Marsdenin kanssa - eli aivan huikeaa vyörytystä! Niin, Roomassa on kaksi kilpailevaa kuvanveistäjää, jotka kumpikin ovat rakastuneet samaan naiseen, paavin rahastonhoitajan tyttäreen Teresaan. Cellini on elosteleva ja huikenteleva mutta Fieramosca ei ole juuri sen parempi. Teresa on kihlattu tälle, mutta sydämensä sykkii Cellinille. Cellini on tilattu tekemään iso Perseuksen patsas paaville (Clement VII) mutta patsas ei vaan oikein ota valmistuakseen. Ei ole rahaa ja Cellini vaan haaveilee Teresasta.

Samaan aikaan kaupungilla vietetään laskiaiskarnevaaleja ja juurikin nämä tarjoavat sitä Gilliamia parhaimmillaan. Kaikki ne asut! Naamiot! Aivan mahtavan näköistä. Muuten lavastus oli pelkistetyn mustavalkoista/harmaata, mutta Mardi Gras-osuudessa päästetäänkin sitten kaikki ilo irti. Ja kun paavi lipuu näyttämölle! ooh! Kyllä Gilliam on nero!

Sitäpaitsi tässä oli akrobaatteja, tulishow'ta, jonglöörejä jne. Aivan huikeaa! Vähän videokuvaakin. Ja lopussa nähtävä valtava kultainen Perseuksen patsas on aika mykistävä.

Kyllähän tässäkin kuollaan (siis ei kukaan päähenkilö kuitenkaan), mutta loppu on onnellinen ja muutenkin hyvä tarina. Cellinin roolissa komeaääninen tenori Michael Spyres, joka oli kyllä hieman resupekkamainen rantapummi habitukseltaan. Vaikutuksen teki myös basso Willard White joka mörisi paavina.

Jos joku asia hieman hämäsi niin englanninkieli! Tämäkin on alunperin ranskankielinen ooppera, mutta ENOssa lauletaan englanniksi. Jotenkin kuulosti hassulta, mutta ihan hyvin tässäkin toimi riimit.

Aivan huikean hieno esitys! Lisäksi Studio 123 tarjoaa väliaikatarjoilun lipun hintaan (joka näin encore-esityksessä oli 23 euroa) ja tällä kertaa se oli suklaakakkua ja teetä/kahvia. Ei meitä katsojia ollut paikalla kun 9, mutta tunnelma oli rento ja kiva, ihmiset toivottelivat hyvää juhannusta toisilleen jne. Mutta paikka oli kiva, ja oli mukava tavata livenä Elisekin (joka näitä ohjelmia maailmalta haalii). Suosittelen lämpimästi vierailemaan ja katsomaan jotakin tulevaa esitystä (mm. Monty Pythonin livekeikka Lontoosta 20.7. nähdään myös täällä, meinaan jos haluaa nähdä Terry Gilliamin itsensäkin lavalla).


Kuvien copyright Richard Hubert Smith/ENO

Ulvova Mylläri / Krapin kesäteatteri 19.6.2014

Jos pitäisi valita esitys missä on kaikki mahdolliset kesäteatterikliseet, niin Keski-Uudenmaan Teatterin Ulvova Mylläri olisi ehkä hyvin vahva ehdokas voittamaan. Sinänsä ei nyt mitään varsinaista vikaa vikaa, mutta. Liikaa niitä ah-niin-hauskoja kesäteatterielementtejä. Toiset tykkää kun kesäteatteri on kevyttä huttua, minä en ehkä niinkään (paitsi jos huttu on hyvin tehtyä).

Arto Paasilinnan kirjan olen lukenut joskus aikaa sitten ja en muista kun tarinan päärungon. On pieni kyläyhteisö jossain Pohjois-Pohjanmaalla ja sinne pölähtää erikoinen mylläri Gunnar Huttunen. Joka ulvoo. Ja sitten rakastuu kylän kerhoneuvojaan Sanelma Käyrämöön. Ja koska Gunnar on outo ja mm. ulvoo ja imitoi eläimiä ja kylän asukkaita, niin eihän siitä seuraa kun ongelmia. Gunnarissa asuu pieni kapinallinen.

Tässä juostaan pitkin näyttämöä ja huudetaan ja meuhkataan, ja sekoillaan kännissä. On pyöräilevää henkilöä ja kaikkea mahdollista. Hyvin porukat jaksavat vääntää reilut 2,5 h tihkusateessa silti. Osalla on vielä monta roolia. Milko Lehto oli tämän ohjannut ja ilmeisesti työryhmällä on ollut tehdessä hauskaa.

Joskus teininä tykkäsin Paasilinnan kirjoista ja kai niissä parhaissa vieläkin oma hohtonsa olisi, jos lukisi uudelleen. Ja tässäkin on syvällisempi sanoma (kuka meistä lopulta on se hullu, koska kaikki nuo kyläläiset on enempi vähempi pöljiä, ja suvaitaanko erilaisuutta). Mutta kun se kaikki hukkuu ylinäyttelemiseen ja älyttömään meuhkaamiseen.

Mut tänne houkutteli ehkä eniten mahdollisuus nähdä Jussi Lampi pitkästä aikaa teatterin lavalla. Männävuosina oli mun suurimpia näyttelijäidoleita/ihastuksia ja tuli nähtyä monia kertoja teatterissakin. Ulkoisesti raamikas Lampi sopi hyvin Gunnariksi, mutta jotenkin oli vaisu ja takeltelikin hieman repliikeissään. Sari Havas oli kiinnitetty naispääosaan, ja ihan raikkaasti esitti vihannesviljelyä neuvovaa simppelihköä kerhoneuvojaa. Yhdessä lavalla olen heidät nähnyt ennenkin, mutta en miesmuistiin.

Tarttee sanoa että sivuroolien suoritukset olivat nyt ainakin näin juhannuksen aatonaattona parempia kuin päätähdet. Johannes Korpijaakko esitti niin Vittavaaran isäntää, nimismiestä, hullujenhuoneen lääkäriä kuin kylähulluakin. Hieman erilaisia rooleja ja kaikissa oli tasaisen hyvä. Pidin kovasti myös Juha-Pekka Palosen Siposesta ja Happolasta (hullujenhuoneella vaikuttava yrittäjä). Ehkä yksi illan parhaita oli Jari Pahkin, jolla oli rooleja niin vähäpukeisesta alttaritaulun Jeesuksesta Siposen koiraan, ja isoimpana reppanan poliisi Portimon rooli. Sen sijaan naisroolit eivät vakuuttaneet. Kaikkia rooleja kyllä vaivasi hieman sama "tauti" eli se ylinäytteleminen ja kohkaaminen.

Mutta kai mä olen outo ja tylsä, koska muu yleisö nauroi melkein taukoamatta koko esityksen ajan! Katsomo ei ollut lähelläkään täyttä (se juhannuksen aatonaatto), mutta hauskaa ihmisillä tuntui olevan. Ja kai se on (kesä)teatterin yksi tärkeimpiä funktioitakin, se yleisön hauskuuttaminen. Mä en vaan oikein jaksaisi näitä hömpänpömppäfarsseja. Miksi ihmeessä mä sitten menen niitä katsomaan? Jaa-a. Erinomainen kysymys. Ehkä mun pitäisi lopettaa kesäteatterikäynnit, ja pitäytyä vaan talviteatterissa. Mutta kun siellä kesäteatteriesitysten joukossa sitten on oikeasti hyviäkin joskus. [Viime vuoden Nummisuutarit samassa paikassa oli tosi hyvä.]

Sitäpaitsi penkit olivat sellaiset ahtaat ja kapeat muovikaukalot, joihin ei meinannut näin iso takamus sopia ensinkään. Varsinkin kun molemmilla puolilla istui iso mies. Eturivin paikat keskellä olivat kuitenkin hyvät, vaikka sade kutittelikin varpaita (ei haitannut koska mulla oli kumisaappaat). Niin ja koska oli juhannusviikko, niin keli oli sen mukainen. Yllä oli sukkahousut farkkujen alla ja aika monta kerrosta pitkähihaisia, päällimmäisenä paksuin villapaitani. Hanskat kädessä ja huopa jaloissa. Pipoa ei tarttenut päähän vetää, mutta vilpoinen oli. Jaksan ihmetellä kesästä toiseen miten heppoisissa varusteissa ihmiset lähtevät ulkoilmateatteriin!

Tuoleista huolimatta Krapin kauniissa pihapiirissä oleva teatteri on kiva ja toimiva. Ja lämpimät vessatilat!

Lavastus oli yksinkertainen ja ihan jees. Gunnarin mylly (kuvassa vasemmassa reunassa) oli sekalainen hökkeli puutavaraa ja isoja kaapelikeloja. Muuten ei sen kummempia rekvisiittoja.

Lempäälän nuorisoseura esittäisi tämän saman, pitäisiköhän mennä vertailun vuoksi katsomaan?

Yhden seuraamani teatteriblogistin arvio esityksestä, aika lailla samoilla linjoilla kanssani :-)


Esityskuvien copyright Heli Tiensuu (Kiitos KUT kuvista!)
muut kuvat omia.

A Small Family Business / NT Live 16.6.2014

Hmmm... Ei meitä montaa katsojaa ollut Finnkinolla Tampereella, mutta hieman toistakymmentä. Eli Shakespeare vetää paremmin? Jaa-a. En tiedä oikein miten suosittu tämä A Small Family Business on ollut tänä keväänä Lontoossakaan, hieman ristiriitaisia kommentteja olen kuullut ja lukenut. Sanotaanko nyt niin, että kyllä sen nyt katsoi, mutta parempiakin esityksiä olen nähnyt. Ohjaaja Adam Penford ei nyt ihan ehkä kultasuoneen tällä ole iskenyt.

Alan Ayckbournin näytelmä on kepeä farssi, mikä pyörii perheyrityksen ympärillä. Sukulaisuussuhteissa on hetkittäin vaikea pysyä kärryillä, kun on veljeksiä ja niiden vaimoja ja lapsia ja setiä ja muita. Mutta ei sillä oikein ole merkitystäkään tässä tarinan pyörityksessä. Nigel Lindsay esittää suoraselkäistä Jack McCrackenia, joka on juuri ottamassa ohjat appensa perustamassa firmassa. Mä oon nähnyt herran kahdesti lavalla, Donmarin The Same Deep Water As Me:ssä (blogipostaus tulossa) ja RSC:n Richard II:ssa, missä oli sotilaallinen ja jäykkä Bolingbroke (siinä näin kahdesti). Tämä oli hyvin erilainen rooli, ja Lindsaystä löytyy myös farssimoodi!

McCracken-parka huomaakin koko muun lähisuvun olevan korruptoitunut ja sotkeutuneen italialaisen Rivetin (mafia)perheen hämäräbisneksiin. Koita siinä sitten pysyä suoraselkäisenä! Nämä epämääräiset touhut paljastaa niljakas yksityisetsivä Benedict Hough (ihan puistattavan hyytävän hyvä Matthew Cottle, jonka oon nähnyt NT:n The Habit of Art:issa), joka tulee alunperin puhumaan McCrackenin teini-ikäisen tyttären parin punnan suuruisesta myymälävarkaudesta. pikkuhiljaa koko totuus paljastuu ja siinä katsoja saa jännittää kestääkö Jack-parka ainoana rehellisenä...

Paljon vauhtia ja vilskettä lavalla ja muutamia herkullisia hahmoja, kuten Jackin vaimon veli Desmond Ayres (nyhverömäinen Neal Barry) joka haluaa perustaa oman ravintolansa Espanjaan ja on sitä varten kavaltanut rahaa firmasta sekä tämän hysteerinen vaimonsa Harriet Ayres (taitavasti näyttelevä Amy Marston) jolle koiran (jota ei nähdä näyttämöllä kertaakaan) hyvinvointi on maailman tärkein asia. Sekä hauska yksityiskohta on 5 Rivettin veljestä, joita kaikkia näyttelee Gerard Monaco. Jokaisella nöistä (joista vain 1 puhuu englantia) on vuorostaan suhde Jackin veljen vaimon kanssa.

Aika älyvapaa näytelmä, jossa lopussa perhen naiset tekevät ainoan mahdollisen ratkaisun päästäkseen eroon kiristystä harjoittavasta yksityisetsivästä. Sai tässä hetkittäin ihan nauraakin, mutta vähän oli pitkitetty ja junnaava paikoitellen. Farssi ei vaan taida ihan olla mun laji.


Kuvien copyright Johan Persson

Lokakuun teatterimatka... Lontooseen

Minnekkä sitä nyt ihminen muualle teatteriin lähtisi. No kummiskin, matka sai alkunsa kun National Theatre julkisti syksyn ohjelmistonsa ja siihen kuului mm. 3 King James näytelmää. Jotta ostin liput niihin, koska sattui saamaan kaikki kolme näppärästi kahteen päivään. Siinä ympärillä oli kummasti tilaa, joten otin tiistaille Trafalgar Studiosin Transformed kaudelle lipun East Is East:iin.

Ja nyt sitten National Youth Theatre ilmoitti syksyn tulevat näytelmät, ja kaikki kolme olivat kiinnostavia. Macbeth sijoittuu ensimmäiseen maailmansotaan. Selfie on naisversio Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvasta. Ja Private Peaceful myös 1. maailmansotaan sijoittuva.

Ja esityksiä sillain hassusti, että jos haluaisi kaikki samaan viikkoon ja niiden King James-näytelmien ympärille, niin piti sumplia sen East is East-lipun kanssa. Soitin ATG:lle tänään ja sain tiistain lippuni vaihdettua perjantaille. Oikein hyvää palvelua.

Vielä on torstaille matinea-aika vapaana ja lauantaillekin mahtuu 2 näytelmää. Yhteen niistä tulee ainakin Donmarin Henry IV luultavasti. Mutta toistaiseksi viikon kalenteri näyttää tältä:

14.10. ti klo 14.30 National Youth Theatre: Macbeth
14.10. ti klo 19.30 National Youth Theatre: Selfie

15.10. ke klo 14 National Theatre: King James play 1; The Key Will Keep the Lock
15.10. ke klo 19.30 National Theatre: King James play 2; Day of the Innocents

16.10. to klo 14.30 Donmar Warehouse: Henry IV
16.10. to klo 19.30 National Theatre: King James play 3; The True Mirror

17.10. pe klo 14.30 National Youth Theatre: Private Peaceful
17.10. pe klo 19.30 Trafalgar Studios: East is East

18.10. la toistaiseksi vapaa

19.10. su klo 15 Park Theatre: The Vertical Hour


Seuraavaksi/joskus tarttee alkaa miettimään lentoja ja majoituksia... niillä nyt ei niin kiire.

Totta puhuakseni, matka sai *oikeasti* alkunsa siitä kun Museum of Londonissa alkaa 17.10. uusi laaja Sherlock Holmes -näyttely. Nämä teatterijutut tulivat vaan siihen ympärille.

** Lisäsin tänne nyt Donmarin kokonaan naisroolitetun Henry IV:n, johon sain torstain matinealipun. **

Ketä haluaisin nähdä (Lontoon) teatterilavoilla?

Koska 2 seuraamaani brittiläistä teatteriblogistia (Revstan ja Poly G.) ovat listanneet näyttelijöitä joita eivät ole nähneet teatterin lavalla, mutta haluaisivat nähdä, siitä inspiroituneena päätin tehdä oman listani. Muutamien viime vuosien aikana olen ollut hyvin onnekas siinä suhteessa, että alunperin kilometrien pituinen listani "nämä haluan nähdä" on sentään hieman lyhentynyt. Eli aika moni sellainen, mitä en joskus edes villeimmissä kuvitelmissakaan kuvitellut näkeväni teatterissa livenä, on toteutunut.

Vai mitä sanotte tästä listasta?

Ralph Fiennes, James McAvoy, Toby Stephens, David Tennant, Judi Dench, Ben Whishaw, Mark Strong, Mark Gatiss, Jude Law, Mark Rylance, Stephen Fry, Anna Chancellor, Daniel Radcliffe, Tom Hiddleston, Simon Russell Beale, Freddie Fox, Laurence Fox, Billie Piper, Tom Goodman-Hill, Matt Smith, Simon Callow, Andrew Scott, Una Stubbs, Rory Kinnear, Helen McCrory, Julie Walters, John Heffernan, Ciaran Hinds, Roger Allam, Jamie Parker, James Wilby, Luke Treadaway, Rupert Everett, Anne-Marie Duff, Kenneth Branagh, Rufus Sewell, Hayley Atwell, Russell Tovey, Lesley Manville, Tim Pigott-Smith... Lista on aika pitkä. Siis se jo nähtyjen lista.

Muutama muu luvassa tänä vuonna: Martin Freeman, Bill Nighy, Richard Armitage... ja ensi vuodellekin ainakin yksi uusi eli Benedict Cumberbatch.

Mutta sitten niitä mitä TODELLA haluaisin nähdä teatterilavalla.

Ian McKellen, Patrick Stewart, Maggie Smith, Derek Jacobi, John Hurt, Helen Mirren - tätä eläkeosastoa keillä ei ole ehkä kovin paljon esiintymisvuosia jäljellä.

Eddie Redmayne - ei siitä kovin kauaa ole kun oli Donmarin lavalla Richard II:na. Mutta missasin.

Gary Oldman, Colin Firth, Tim Roth, Michael Fassbender, Daniel Craig - näitä klassisia brittimiehiä.

Hugh Jackman, mutta sen näkeminen Lontoossa on varmaan aika epätodennäköistä.

Tilda Swinton olisi aivan sairaan hienoa nähdä teatterissa...

Shaun Evans, tehnyt nuorena Morsena suuren vaikutuksen, ja sitä ennen Wreckers -leffassa.

Rupert Graves! Christopher Eccleston! Domhnall Gleeson! Olivia Colman! Sean Bean! Ewan McGregor!

Sitten tietysti Phelpsin kaksoset eli James ja Oliver. Potter -filmien jälkeen James on tehnyt yhden näytelmän teatterissa, mutta se meni vaan jotain 5 esitystä tms.

Sitten niitä keitä haluan ehdottomasti nähdä uudelleen, koska kerta ei vaan riittänyt: James McAvoy, Jack Lowden, Tom Hughes, Roger Allam, James Wilby, John Heffernan (vaikka sen olen nähnyt parikin kertaa), Mark Gatiss (nyt nähty kolmessa eri näytelmässä), Luke Treadaway...

Eli vielä on pitkä lista edessä.