Tärppejä syyskaudelle 2016!

Teatterisyksystä on tulossa todella kiinnostava, ja kiireinenkin. Kymmeniä must-see esityksiä, pitkin maata. Kaikkeen en minäkään millään ehdi, eikä ihan kaikki toki satasella kiinnostakaan. Mutta koitin nyt koostaa muutamia sellaisia omia suosikkejani ja vinkkejä teille lukijoille, joilla mahdollisesti on vielä syksyn menot suunnitteluasteella...

Tampereella

Tampereen kummallakin suurella teatterilla on tulossa paljon kaikkea mielenkiintoista. Ensimmäisenä ensi-iltaan (1.9.) ennättää TTT:n Suurelle näyttämölle musikaali Cabaret. En ole sitä koskaan onnistunut näkemään, joten odotan mielenkiinnolla. Tekijätiimi on ainakin rautainen! Mutta eniten TTT:n syksystä odotan Viita 1949 -näytelmää (enskari 25.10.). Siinä yhdistyy mielenkiintoinen aihe, loistavat tekijät ja ainakin jo kuultujen musiikkinäytteiden perusteella todella upea musiikki. Eeva Kontu on onnistunut loihtimaan sellaisia säveliä että oksat pois. Lapsille (ja lapsenmielisille) TTT tarjoaa Vesta-Linnea ja Aavelapsen arvoitus (enskari 20.9.), ohjauspuikoissa Miika Muranen.

Antti Lang seremoniamestarina TTT:n Cabaret'ssa

Tampereen teatterilta eniten odotan tätä: Näytelmä joka menee pieleen (enskari 14.10.). Se on oikeasti erittäin hauska, ja mukaan on valjastettu talon hauskimmat näyttelijät Ville Majamaasta Risto Korhoseen. Myös Ulkomaalainen (enskari 2.9.) vaikuttaa varsin ajankohtaiselta ja viihdyttävältä. Tampereen teatterissa jatkavat myös Sugar ja Tarpeistonhoitajan tähtihetki, eli jos ne jäi keväältä näkemättä niin kannattaa nyt varata liput.

Tampereella pääsee myös katsomaan vielä muutaman lisäesityksen upeasta Teemestarin kirjasta elo-syyskuun vaihteessa. Lisäksi samoissa Teatteri Siperian tiloissa jatkaa hieno ja koskettava Toinen Katse syys-lokakuun taitteessa.

Ja jos on vielä näkemättä Marc Gassotin tähdittämä anarkistinen (ja K18) miimiesitys Dark Side of the Mime, niin siihen on mahdollisuus 22.10. TTT-Klubilla. Ihan paras!

Teatteri Telakka viettää kaksikymppisvuottaan kiinnostavalla syysohjelmistolla. Juha Hurmeen Hullu ensi-illassa 8.12. Lisäksi Antti Mikkolan Ei voi auttaa, sori nähdään TTT:n lisäksi myös Telakalla. Eri loppuratkaisulla vain. Enskari TTT:llä on 19.10. ja Telakalla 2.11. Hevijuuserihan käy toki katsomassa molemmat.

Herrat Alatalo ja Manninen nähdään Tampereen Teatterissa

Pääkaupunkiseudulla

Marraskuussa (7.-9.11.) KOM-teatterin mainio Hamletinkone palaa muutaman uusintakerran verran lavalle. Suosittelen lämpimästi - oli meinaan sellanen performanssi sekä Niko Saarelalta että Marzi Nymanilta. Menisin uudelleenkin, mutta ai auta kun en ole maassa esityspäivinä :-( Tässä mietteitäni siitä viime huhtikuulta. Samassa paikassa jatkaa keväältä myös Pasi Was Here, ja vaikka olen sen jo kolmasti nähnytkin, niin syyskuussa taas. Ja koskapa näemmä esityksiä on jatkettu vielä alunperin ilmoitetustakin, niin ehkäpä vielä loppuvuonna kerran... (juu, on se juuri niin hyvä!). Kannattaa myös pitää silmät auki loppuvuoden Sotilaspoika-monologin varalla...

Kansallisteatterilla on huikea syksy! Omaa sydäntäni lähimpänä lienee Richard III, jonka ensi-ilta koittaa 30.11. Tästä on tulossa perinteinen versio, ja ohjauksesta vastaa Jussi Nikkilä. Myös Kristian Smedsin uutukainen Just Filming vaikuttaa mahtavalta (mutta ei ehkä ole ihan kaikkien makuun). Hyvin tuoreeltaan näyttämölle saadaan myös Miika Nousiaisen Juurihoito - joka kutkuttelee varmaan monen muunkin nauruhermoja. Ainakin esitykset näyttävät olevan jo loppuunmyytyjä. Myös Sinuus ja Kohtauspaikkoja kadonneille ovat jo omassa allakassani. Ja perinteisimmistä puhedraamoista Juha Jokelan uusin Sumu (enskari 14.9.).

Kansiksen Sumu

Helsingin kaupunginteatterilla sai jo ensi-iltansa musikaali Shrek, mikä oli oikeasti tosi viihdyttävä ja hauska koko perheen show. Odotan myös kovasti Pasi Lampelan uutta näytelmää Kenraali ja Casanova (enskari 31.8.) ja Tyko Sallisen tyttärestä kertovaa Taju (enskari 10.11.).

Q-teatterin Kevyttä mielihyvää (enskari 15.9.) on Antti Hietasen uusin tuotos, ja uskoisin senkin olevan erittäin katsottava. Lippukaupoille kannattaa suunnata NYT. Ryhmäteatterilla on tulossa Farmi (enskari 6.10.), eräänlainen mukaelma Orwellin Eläinten vallankumouksesta.

Valtimonteatterin suuntaan kannattaa mennä mikäli Shakespeare on likellä sydäntäsi. Sekaisin Wilistä eli Shakespeare for very dummies enskarissa 27.10. Pieni mutta pippurinen on Teatteri Jurkka. Tänä syksynä on tulossa tosi kiinnostavia esityksiä, taas kerran. Bonnie ja Clyde enskarissa jo 10.9., seuraavaksi Lokki 14.9. ja sitten on vielä Kati Outisen monologikin Niin kauas kuin omat siivet kantaa loka-marraskuussa (vain kourallinen esityksiä ja niistäkin moni jo loppuunmyyty). Sitäpaitsi jos näkemättä on vielä Erkki Saarela Emmi Jurkan nahoissa, niin Ilta Emmin kanssa jatkaa kuutena iltana!

Teatteri Takomon ja Klockriketeaternin yhteistuotanto Noitavaino (enskari 14.10) kiinnostaa myös kovasti. Esitykset Takomon tiloissa. Jo keväällä varasin lipun Järvenpään teatterin Hiirenloukkuun, koska viime talven esitykset olivat kaikki täysiä. Niin näyttää olevan nämä loppuvuodenkin. Mutta aina voi koittaa kysellä peruutuksia!

Teatteri Toivo vetää upouuden vampyyrimusikaalin kehiin - Onyx saa ensi-iltansa 8.10. Vaikuttaa lupaavalta!


Maakuntakierroksella

Lahden kaupunginteatterilta tärppejä kaksi kappaletta: Vertigo (enskari 3.9.) on monelle tuttu Hitchcockin filminä. Ja Miehen kylkiluu (enskari 1.10.) kotimaisena komediana. Lahteen kannattaa mennä katsomaan myös Teatteri Vanhan Jukon Outoa paloa eräässä kaupungissa. Jukolaiset ovat kyllä sairaan lahjakasta sakkia.

Kotkan kaupunginteatterissa jatkuu Neljäntienristeys viime keväältä (mutta vain 5 esityksen verran), mikäli sen silloin missasit, kuten minä. Jyväskylän kaupunginteatteriin saapuu komedia Diivat (enskari 4.11.). Samalla teemalla eli naisiksi pukeutuneita miehiä on mahdollista nähdä myös Seinäjoen kaupunginteatterilla eli siellä vedetään Lainahöyhenissä (enskari 16.9.).

TTT:n lavalla vahva ensemble - Viita 1949

Ainakin itselläni on tiedossa monta monituista retkeä Turkuun tänä syksynä. Kaupunginteatterilla on meinaan tosi kiinnostava ohjelmisto. Ensin nähdään Toc Toc, komedia neurooseista (enskari 9.9.), sitten rockmusikaali Rock of Ages (enskari 21.10) ja vielä Kissa kuumalla katolla (enskari 28.10.). Kaikissa on mielenkiintoiset roolitukset ja kiinnostavat tekijäporukat. Lisäksi meinasin mennä katsomaan uusintana Robin Hoodin Sydämen, koska se oli niin hyvä!

Hämeenlinnan teatteri esittää Kalenteritytöt (enskari 3.9.), joka oli suosittu elokuvakin. Lisäksi Kultalampi jatkaa syyskuussa vielä 7 esityksen verran, jos on vielä näkemättä. Hämeenlinnan naapurissa eli Riihimäen teatterissa on paljon kiinnostavaa ohjelmaa tänä syksynä. Multa on tyystin näkemättä Sirkku Peltolan Mummun saappaassa soi fox (enskari oli 27.8.) joka on teatterin 70-vuotisjuhlanäytelmä. Myös Joulu on ihmisen paskinta aikaa (enskari 29.10.) meni omaan allakkaan heittämällä! Ja veikkaan että pikkujoulukaudella voi olla aikamoinen hitti.

Koska olen suuri Shakespeare-fani, on yksi syksyn odotetuimmista teatterijutuista Hamlet - koko totuus. Turun linnassa. Siis voiko olla hienompaa esityspaikkaa! Ensi-ilta on 29.9. ja tämä on muuten semmoinen esitys missä yleisö liikkuu paikasta toiseen. Niin ja mukana sirkusta ja nukketeatteriakin. Eikö jo vain houkutakin?!


Sirkusta

Sirkusta on mahdollista nähdä taas monessa paikassa. Sorin Sirkuksen joulushow on tänä vuonna nimeltään Enigma (enskari 25.11.), ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa niin nämä esitykset myyvät loppuun aika rivakkaan! Race Horse Companyn lapsille suunnattu esitys Ympäri Ämpäri vierailee mm. Hämeenlinnassa, mutta Helsingin enskari on 15.9. Cirkossa. Hämeenlinnan teatterin tiloissa nähdään joulukuussa vierailemassa myös Onnellisten maa!

Joulun maissa on myös tarjolla Hurjaruuthin Talvisirkus Muisti (enskari 3.11.). Ja sitten olisi vielä Wusheng Companyllä muutama lisänäytös syyskuussa, jos missasit (minä minä!) Musashi -miekan tie -esityksen viime keväänä.

Mikko Vihma Possuna HKT:n Shrekissä

Oopperatalolla nähdään mielenkiintoinen crossover-teos CircOpera, joka nimensä mukaisesti yhdistää sirkusta ja oopperaa. Vaikuttaa niin mielenkiintoiselta että onhan tuo mentävä katsastamaan! Esityksiä on vain 8, joten lippujen hankinnan kanssa ei sovi aikailla. 16.9. tärähtää!

Ei ehkä sirkusta, mutta ihana kombinaatio klovneriaa ja livekeikkaa, ja jopa standuppia. Red Nose Clubin Mike ja Zin vetää täysillä Ilmari Kiantoa Punainen Viiva -teoksen myötä. Suosittelen voimakkaasti! Esityksiä on syyskuussa Helsingissä sekä myöhemmin muualla Suomessa (ja onneksi ne jatkuvat 2017).



Tanssin taikaa

Tanssia on luvassa kaikenlaista, ensinnäkin nyt tietysti Jeminan paluu! Eli jos on vielä näkemättä ihan mielettömän UPEA Jeminan monta elämää, niin se palaa STOA:an kuuden esityksen verran lokakuun lopulla. Suosittelen tätä ihan lämpimästi. Tamperelainen Tanssiteatteri MD tarjoaa yhden odotetuimmista ensi-illoista eli Secunda Prattica 22.10. Kävin kesän alussa katsomassa harkkoja, ja huh!

Kansallisbaletilla on myös monta kiintoisaa juttua tänä syksynä. Klassikko Romeo ja Julia sai taas yhden uuden versionsa, tällä kertaa koreografi Natália Horečnán käsissä. Ja siinä on myös niin hieno Prokofjevin musiikki. Toinen klassikko eli Liisa Ihmemaassa (enskari 7.10.) on myös must-see. Siinä on Jorma Elon koreografia.

Lisäksi omassa kalenterissa on myös Tero Saarinen Companyn Could you take some of my weight...? & MESH (viiden esityksen vierailu Oopperatalolla lokakuussa) sekä Susanna Leinonen Companyn SEE/OBEY (kahden esityksen vierailu Oopperatalolla syys-lokakuun taitteessa).


Teatteria ja tanssia elokuvissa

Monia esityksiä on mahdollista nähdä leffateatterien hämärässäkin. Tälle syksylle on luvassa ainakin nämä teatteritaltioinnit. Muut olen nähnytkin livenä ja voin suositella, paitsi Kolmen pennin oopperaa menen katsomaan 27.9. ja The Entertaineria 26.9.

Richard III - Almeida Theatre, Finnkino 6.9.

A View from the Bridge - Young Vic Theatre, Finnkino, 12.9.

The Threepenny Opera - National Theatre, Finnkino 26.9.

The Deep Blue Sea - National Theatre, Finnkino 10.10.

Lisäksi pitäisi olla tulossa Kenneth Branagh Companyn The Entertainer, mutta sen ajankohdasta ei ole vielä tietoa.

Tanssia näkee myös Finnkinolla (Bolshoin esityksiä) että BioRexin teattereissa (Royal Ballet'n esityksiä). PK-seudulla voin lämpimästi suositella Kino Tapiolaa, ainakin siellä kuuluu kahvi ja pulla väliaikatarjoiluna lipun hintaan. Kolmaskin toimija event-cineman saralla on, eli Kuusan Kino tuo maahan myös oopperaa ja balettia.


Kuten saatatte huomata, on syksyn kulttuurikalenterini aika täynnä. On siellä toki muitakin menoja kuin nämä. Mutta otan silti vastaan lisää vinkkejä ja suosituksia kiinnostavista esityksistä :-)



Kuvat olen ottanut itse teatterien pressitilaisuuksissa.

TTT:n herkullinen bloggaritapahtuma 11.4.2016

Teatteribloggaajan elämässä on paljon hyviä puolia. Yksi niistä on tämmöiset sosiaaliset tapahtumat, mitä eri teatterit ovat alkaneet järjestämään. Pääsee tapaamaan muita bloggaajia, verkostoitumaan ja puhumaan teatterista! Nyt oli vuorossa vierailla Tampereen työväen teatterilla kauniina maanantaisena iltapäivänä. Itselle aika tuttu talo, mutta mahtavaa päästä kurkistamaan myös kulissien taakse! Ja mukana oli monta sellaista keille talo ei ole niin kovin tuttu, ainakaan vielä.

Taka-aition näköala ovat aika hulppeat

Eli kulissikierroksella aloitettiin. Teatterien takatiloissa on aina ihan parasta käydä. Nyt nähtiin mm. pienoismalleja ja syksyllä tulevan Cabaret -musikaalin lavasteita. Ja oli kiva päästä kurkistamaan suuren näyttämön aitioihin ja millainen näköala sieltä aukeaa. Hieno, kummastakin aitiosta.

Piipahdimme puvustamossakin, ja siellä meidän kysymyksiimme vastaili teatteriompelija Inessa Tapala. Näimme luonnoksia puvuista ja ainakin minä äimistelin valtavien käytävien varrella olevia pukumääriä. Kymmeniä ja kymmeniä metrejä erilaisia vaatteita. Miten tuolta viidakosta voi löytää mitään etsimäänsä?

  

Ja metrikaupalla sotilaspukuja, ja poliisiunivormuja... Voih, tälläinen univormufetisisti oli ihan fiiliksissä :-) Miten tämä tuntuu paljon isommalta kuin esimerkiksi HKT:n pukuvarasto. Hattuja, kenkiä ja vaikka mitä. Ja tuolta saa aika edullisesti vuokrattua vaatteita, vaikka vanhojen tansseihin. Vuokraisikohan joku salskea tyyppi poliisipuvun ja tulisi sakottamaan :-)

Ihan teatterin alkuajoilta asti pukuja ei ole, mutta monelta vuosikymmeneltä kuitenkin. Ja toki sata vuotta sitten esiintyjät joutuivat hankkimaan ja ylläpitämään pukunsa itse, niin ei niitä teatterin varastoissa olisikaan. Ja kuten asia on varmaan kaikissa teattereissa, mitään kortistoa puvuista ei ole, vaan vaatteet ja muut ovat työntekijöiden muistin varassa!

Kauheasti ei siinä vajaassa tunnissa keretty, mutta pintaraapaisua siihen mitä kaikkea muuta teatterissa tehdään kuin näytellään. Ja kun joukossa oli monta bloggaajaa keille teatteri oli vähemmän tuttu ympäristö lukuise eri ammatteineen.

  

Bloggajien tapaamisessa some lauloi jatkuvasti! Kalle Siukola isännöi ja tarjoili herkkuja.

Kulissikierrokselta siirryimme läheiseen, muutama kuukausi sitten avattuun Ravintola Pyyhyn. Siellä meitä pidettiin kuin piispaa pappilassa eli herkkuvateja toisensa jälkeen kanniskeltiin eteen. Uskon että seurueessa olleet lifestylebloggaajat syventyvät tähän osioon paremmin, mutta itse voin vain todeta että Pyy on kelpo paikka, ruoka hyvää, sellaista ei-piperrystä, ja varmaan tulen syömään toistekin. Ravintoloitsija Kalle Siukola sai meidät tuntemaan itsemme tervetulleiksi, ja kertoili ruoka-annoksistammekin hieman.

Alkupaloja oli tarjolla kolmea sorttia: valkosipuli-tomaattibruschettaa (kuvassa etualalla), savulohi-mätitartar paahdetulla saaristolaisleivällä (keskellä) ja jättirapuja Chimichurri-öljyssä. Nam!

Pääruuaksi oli kahdenlaista herkkua: kuhaa ja lakkavoikastiketta säräjuureksilla ja kermaperunoilla sekä tosi suussasulavaa härän sisäfileetä Chimichurrikastikkeella, rosamundakiekoilla ja ratatouillekasviksilla. Huh! Kumpaakin söisin halukkaasti uudelleenkin.

Ja tämäkään ei vielä riittänyt, vaan saimme kolmea jälkkäriäkin. Ne tosin arvottiin, eli kaikki eivät saaneet kaikkea. Mutta arpaonni (tai tarjoilijalle vinkkaaminen) suosi ja sain omasta mielestäni parhaan annoksen eli valkosuklaapannacottan ja omenakompotin. Muut vaihtoehdot olivat cava-artesaanisorbettia & melonia (en oikein välitä kummastakaan, mutta maistoin Lauralta vähän sorbettia ja se oli aika raikasta), ja lättyjä lakkahillolla ja chili-suklaajäätelöllä (jäätelö oli hyvää, mutta en tykkää lakoista).

 

Ravintolasta takaisin teatterille, näppärän lyhyt kävelymatka. Täydellä mahalla sen melkein vaikka kierii teatterille... nyt melkein piti niin tehdä, koska ahneuksissani söin liikaa! Ruokapöydässä oli hyvin aikaa jutella muiden bloggaajien kanssa, ja puolin ja toisin se oli varmaan varsin avartava kokemus. Mulle lifestyleblogit on hyvin vieras maailma, ja sekin että siitä saa rahaa. Siis bloginpitämisestä. Heille taas teatteribloggaajat olivat outoja kummajaisia, ja varsinkin kun siitä ei edes makseta :-)

     

Lauri Viita (Tommi Raitolehto) ei sopinut oikein muualle kun tähän

Teatterilla pääsimme seuraamaan kolmen ensi syksyn ensi-illan harjoituksia. Aika monen muun kanssa, että tätä ei ollut ihan meille bloggaajille järjestetty. Sali oli meinaan täynnä. Suuri näyttämö siis. Hienoa että tuleva ohjelmisto kiinnostaa niin monia! Harjoitukset ovat kuiteskin ehkä vähän väärä sana, vaikka sillä nimellä ne kulkivatkin. Ihmeen hyvin kaikki vetivät, vaikka osa työryhmistä oli treenannut viimeksi kuukausi sitten.

 Teatteribloggaajat vaihteeksi näyttämöllä: Katri, Laura ja Siiri

Sinällään nämä kaikki kolme syksyn musiikkipitoista esitystä ovat jo tutuhkoja, koska syyskauden ohjelmiston julkistamisessa helmikuussa saimme ensikosketuksen kuhunkin. Mutta nyt sitten hieman enemmän. Ensimmäisenä saimme nähdä näytteitä Kilpakosijoista. Ohjaaja Tommi Auvinen jutusti ensin hieman. Tätä on harjoiteltu viimeksi kuukausi sitten, eikä vielä ole lavasteita eikä oikein puvustustakaan. Ja totta, katsojista jouduttiin pyytämään porukkaa lavalle esittämään seinää pyörölavalle. Heillä tuntui olevan hauskaa lavan kyydissä.

  

Petra Auvinen ja Eriikka Väliahde heiluvat kirveiden kanssa

Auvinen myös tunnusti varastaneensa surutta koko Maiju Lassilan tuotantoa tätä kyhäillessään. Jouni Prittisen koreografiat näyttävät varsin vauhdikkailta, jos kansanmusiikkihenkinen meno iskee noin niinkun muutenkin. Sikasten veljesten naistenkaipuu tuntuu olevan se kantava teema tässä. Eriikka Väliahde ja Petra Karjalainen uhkuvat mottimetsällä kirveidensä kanssa heiluessaan sellaista naisenergiaa että oksat pois!

Avustajat esittävät taustalla seinää

Laulujen sanat olivat hauskoja ja riimiteltyjä. Värttinä paistaa läpi, ja ainakin minä tykkään. Saamme nähdä monta lyhyttä kohtausta. Yksi herkullisimpia on kun Jyrki Mänttäri ja spedemäinen Severi Saarinen keskustelevat. Erkki Saaraisen lavastukseen tulee paljon lautaa, itse asiassa koko näyttämö tullaan vuoraamaan sillä. Menoa ja meininkiä ei tunnu puuttuvan.

Seuraavana ehkä yksi eniten odottamani ensi syksyn tarjonnasta. Koska Eeva Kontu säveltää musiikin. Lisää ihania näytteitä, ooh!! Peräti 4 biisiä. Siis Viita 1949 on kyseessä. Tämä porukka on harjoitellut yhteensä 8 päivää, ei kyllä uskoisi, niin suvereenisti se menee! Sirkku Peltola & Heikki Salo on taas puhumassa kaikenlaista, kuten vaikkapa sen että Peltola huutaa todella kovaa :-) Tämä kuulostaa todella makealta. Ja ehkäpä kenties, saamme syksymmällä nauttia musiikista myös tallenteen muodossa, jees, kiitos!

  

Heikki Salo sekä aina säteilevä kapellimestari Eeva Kontu

Kolmantena pääsemme Cabaret -musikaalin kimppuun. Siihen on jo lavasteitakin! Ja tämäkin porukka on harjoitellut viimeksi kuukausi sitten, mutta sitä ennen onkin vedetty 7 viikkoa. Ohjaaja Tiina Puumalainen jutustaa paljon, koska tarvitaan aikaa kohtausten vaihdolle.

    

Iloksemme meille tarjoillaan muutama kohtaus sieltä täältä pitkin näytelmää. Ensin Sally Bowles (ehkä maailman ihanin Emmi Kaislakari) laulaa henkeäsalpaavan upeasti, huh. Kyllä on on muuten sitten hienot puvut tässä!

Lavastaja Teppo Järvinen, joka on muuten suunnitellut myös nämä puvut, halusi tuoda lavalle kaiken sen kauneuden ja sivistyksen minkä natsien hirmuhallinto tuhosi. Ja sen arkielämän eron cabaret-elämän loisteliaisuuteen.

Ainakin seuraavassa kohtauksessa missä Cliff Bradshaw (Juha-Matti Koskela) opettaa englantia Ernstille (Tuukka Huttunen) nähdään myös sitä nuhruista arkea lavastuksessa. Hienolta sekin näyttää, eihän kaikki voi aina kimaltaa.

  

Nähdään myös Fraulein Schneiderin upea vuokratalo ulkopäin. Ja kuullaan ihana ananaslaulu, minkä Fraulein Schneider (Jaana Oravisto) ja Herr Schultz (Auvo Vihro) laulavat.

Lopuksi sitten koko musikaalin avaava Willkommen, ja nyt äänessä Emcee (Antti Lang) ja Kit Katin naiset (ja miehet). Paljasta pintaa, korsettia ja jos jonkunmoista alusasua. Emcee on lainannut vaikutteita Rocky Horror Show'n Frankilta selkeästi (en suinkaan valita!). Kyllä tässä saattaa joltakulta katsojalta lähteä taju, kun tällä numerolla polkaistaan homma käyntiin!

Hienolta siis näyttää kaikki; lavastus, puvut, musiikki - ja eikä näyttelijöissäkään valittamista ole! Odotan tämän näkemista kovasti, sillä en ole Cabaret'a aiemmin onnistunut näkemään. Leffan olisin lainannut kirjastosta, mutta sen oli joku juuri napannut. Palaan asiaan myöhemmin.

Aivan hurjan kiva ilta, iso kiitos kaikille kanssabloggaajille sekä alimmassa kuvassa oleville illan isäntä Mika Kauhaselle ja emäntä Sari Anderssonille! Ja tietysti TTT:lle!


Kuvat otin itse. Tai joku muu näpsi niitä (missä itse olen).

Teatteribloggarit Turuus

Olipas mukavaa poiketa Turun kaupunginteatterin väistötiloissa Logomossa eilen eli 8.4.! Teatteri- & muille kulttuuri/lifestylebloggaajille oli järkätty mukava keskiviikkoilta.

Ensin tiedottaja Kirsi Lönnmark esitteli taloa ja tiloja ja teatteria. Teatterihan toimii nyt Logomossa kun vanha (rakennettu tarkalleen ottaen vuonna 1962 ) teatteritalo kokee uudistuksia. Päänäyttämö palautetaan ennalleen, mm. alkuperäisten penkkien kangasnäytteitä on tallella (wau!). Uuteen osioon tulee Sopukka-näyttämö sekä konferenssitilat. Ja Pikkolo kellarista siirtyy Sopukan vanhoihin tiloihin. Takaisin teatteritalolle päästään muuttamaan syksyllä 2017. Mutta siihen saakka toimitaan muualla, pääasiassa Logomoon tehdyssä 350-paikkaisessa hyvinkin muunneltavassa tilassa. Lisäksi Linnateatteri on saanut toimia estradina.

Omia haasteita evakkoajalle on asettanut myös henkilökunnan hajauttaminen. Kun puvusto on Pernoon koululla, verstas vanhalla saippuatehtaalla ja hallinto/myynti yms. jokirannassa, saa porukka suhata joskus hyvinkin aktiivisesti ympäriinsä. Tähän ehkä auttaa teatterin kaksi omaa pakettiautoa, joiden hankinnan osakeyhtiömuoto on mahdollistanut. Muutenkin teatteri-oy on ketterämpi rakenteeltaan kuin perinteisempi malli. Kaupungin byrokratia ja koneisto on aina hieman jäykempää mihin vikkelät ja notkeat taiteilijat tahtoisivat taipua.

Mielenkiintoisen katsauksen jälkeen teimme pienen kierroksen lavastamoon, näyttämölle ja puvustamoon. Ja sen kerran kun kuvia saisi ottaa, niin enköhän minä unohda kameran kotiin keittiön pöydälle laturiin. No, muut ottivat sitäkin ahkerammin. Jopa niinkin ahkerasti, että tuli jo puvustamossa sanomista ettei heidän omia muistiinpanojaan saa kuvata :-)

Bongaa bloggari!

Kierroksen jälkeen nautimme ihanista herkuista (mozzarellasalaatti oli erityisen maukasta, kuten leipäkin) ja kuulimme lisää syksyn tulevista esityksistä. Teatterin taiteellinen johtaja ja ohjaaja Mikko Kouki kerkesi myös poiketa jutustamassa pari sanaa ensi viikolla ensi-iltaan tulevasta Breaking The Waves -näytelmästä. Itselleni oli aika yllätys, että paikallaolleista paristakymmenestä blogistista vain yksi oli nähnyt von Trierin leffan mihin näytelmä perustuu. Tosin itse muistin nähneeni siitä ainakin pätkiä kun istuimme myöhemmin katsomossa. Kouki ei osannut vastata kannattaako katsoa ensin näytelmä vai elokuva, koska kumman tahansa ensin katsookin, niin se vaikuttaa toiseen. Niinhän se aina on. Mutta hienoa että kiireinen ohjaaja kerkesi kesken harjoitusten meitä tervehtimään.

Illan lopuksi pääsimme parvelle katsomaan näytelmän ensimmäistä valmistavaa harjoitusta noin vartiksi. Sen verran lupaavalta vaikutti että katsomaan täytyy päästä. Vaikka tässä teatteri onkin turvautunut "alastomia miehiä lavalla" -kikkaan houkutellakseen viattomia bloggaajia paikalle :-) Ja ei se Kirsi vallan väärässä ollutkaan, parvelta näkyi ja kuului tosi hienosti!

Aivan kauhean mukava parituntinen, josta ainoastaan jonkun sorttista esittelykierrosta jäin hieman kaipaamaan. Paikalla olevista bloggarikollegoista tuttuja olivat ainoastaan Laura, Talle ja Siiri, sekä nyt ensimmäistä kertaa livenä tapaamani TKHP eli Eino! Eikä päästy pois ilman ryhmäkuvaakaan...

Tämänkaltaiset tilaisuudet ovat meille bloggareille erinomainen tilaisuus verkostoitua, ja tavata ihan livenä tiedottajia ja teatterilaisia, sekä kuulla ohjelmiston esittelyä. Ja toki toisinkinpäin. Yhdessähän tätä teatterin ilosanomaa koitetaan kuitenkin viedä eteenpäin ja saada rummutettua esityksistä ja taiteen tekijöistä viestiä!

Kiitos siis Kirsi, Siiri ja Turun kaupunginteatteri!

Ne muutamat kuvat mitä puhelimella otin odottavat toistaiseksi siirtoa läppärille. Koska joku koirista söi sen siirtopiuhan...


Kuvan copyright Kirsi Lönnmark.

Teatteriblogistien pikkujoulut 4.12.2014

Vietimme aivan mahtavaa iltaa eilen Tampereen Teatterin Kulttuuriravintola Kivessä. Paikalla oli 3 pirkanmaalaista, 1 turkulainen ja 2 hämeenlinnalaista teatterin suurkuluttajaa. Sekä meidän emäntämme Sanna TT:ltä. Juhlasuunnittelu alkoi Twitteristä, kun  kimpassa ideoitiin osallistumisesta Tero Harjunniemen konserttiin. Sitten Sanna tarttui härkää sarvista ja konkreettisesti hoiti homman kotiin eli hoiti käytännön järjestelyt.

Glögimaljojen jälkeen syötiin (superhyvää suppilovahverokeittoa ja kylmäsavulohiruisleipiä mulla) ja juotiin (valkoviiniä ja rommikaakaota). Ja juteltiin, jostain kumman syystä paljon teatterista! Ja naurettiin, paljon. Ja kovaäänisesti. Haaveilimme miesnäyttelijöiden sääristä ja muistelimme parhaita säärikokemuksiamme lavoilla (tämä sai alkunsa Sugar-musikaalikeskustelusta, joka on tulossa ensi syksynä Tampereen Teatterille. Sugar, eikä keskustelu).

Tero Harjunniemi on multilahjakkuus, joka soittamisen ja laulamisen ja säveltämisen lisäksi toimii myös arkkitehtinä. Viime syksyn ja tämän kevään hän lauloi Jean Valjeanin pääroolia Les Miserables -musikaalissa Tampereen Teatterissa. Musiikkikiireet jatkuvat ensi keväänä Tampere-talossa Verdin Nabucco -oopperassa ja syksystä 2015 alkaen Kansallisoopperan Phanton of the Operan Raoulin roolissa. Kaiken tämän lisäksi saamme toivon mukaan keväällä nauttia omasta musiikistaankin, jos ja kun herrat kerkeävät studioon (ja Teron vanhempi poika, joka nytkin soitti keikalla mukana, pääsee intistä).

Niin, siis aivan loistavaa musiikkia veti tämä viisimiehinen akustishenkinen poppoo. Mulle tuli mieleen Sir Elwoodin Hiljaiset Värit ja Eijalle Kaseva. Sellaisia lauluja eletystä elämästä, suurista tunteista, ja kaikki Teron omasta kynästä. Juuri enempää porukkaa Kiveen ei olisikaan mahtunut kuulemaan, ja aika paljon oli sellaista vanhempaa väkeä. Ehkä Les Misin innoittamana?

Keikan jälkeen saimme Teron juttelemaan meidän pöytään ja kertomaan hieman kuulumisia. Ja tietenkin halusimme (ja saimme) yhteiskuvia.

Aivan mielettömän mahtava ilta, josta suuri kiitos kaikille kanssablogisteille ja ennenkaikkea Tampereen Teatterille ja Sannalle!!

Paikalla olivat siis:

Talle - Teatterikärpäsen Puraisuja
Siiri - Fuck Yeah, Finnish Musical Theatre
Simo - Kulttuurikarppaajan vanha ja uusi blogi
Eija - Taivaannapa
Laura - One Night in Theatre

ja meidän ihan paras emäntä Sanna!

Toivon mukaan tästä tulee perinne!


Kuvia ottivat mun kameralla aika moni, bändikuvat omia.

On sitä toukokuussakin teatteria ollut

Nostin tätä 22.5. kirjoitettua postausta hieman... Kas niin!

Jos joku satunnainen bloginlukija, tai vähän vakituisempikin kävijä (kai mulla pari vakilukijaa on) on ihmetellyt että enkö mä missään ole käynyt huhtikuisen Verkossa -näytelmän jälkeen. Vastaus on: olen kyllä. Mutta kirjoittaminen on vaan ruuhkautunut. Tähän postaukseen kerään linkit näihin 22.4. jälkeisiin näytelmiin, niin ei teidän tartte kahlata takaisin...

Tämä viikko on varmaan ensimmäinen koko vuonna kun ei ole ainuttakaan, siis ei yhtään, näytelmää! Elokuvia ja muita rientoja kyllä sitten senkin edestä. Mutta jospa nyt olisi aikaa saada tämä loppukevään osalta ajan tasalle, koska seuraavat 2 viikkoa tuovat sitten tullessaan taas paljon näytelmiä :-)

Eli kun tähän alle olevaan lista ilmaantuu linkki, niin sitten kannattaa klikata ja käydä lukemassa mitä sanottavaa mulla on ollut ko. esityksestä! Simppeliä!

Ihmisellinen Mies / TTT 25.4.
Juhannusyön Uni / Nokian nuorisoteatteri Theama 28.4.
Ilta Esko Salmisen kanssa / Kansallisteatteri 29.4.
Jesus Christ Superstar /Åbo Svenska Teater 30.4.
Privacy / Donmar Warehouse 5.5.
Birdland / Royal Court 6.5.
Edward II / NT Archive 7.5.
A View From the Bridge / Young Vic 7.5.
Birdland / Royal Court 7.5.
Another Country / Trafalgar Studios 8.5.
King Charles III / Almeida Theatre 8.5.
Hamlet / Globe Theatre / Åbo Svenska Teater 10.5.
Peer Gynt / Kansallisooppera 14.5.
Kerjäläinen ja Jänis / TTT 15.5.
Täynnä Elämää / KokoTeatteri 18.5.

Maaliskuu ajan tasalle

Sain vihdoin naputeltua loput maaliskuun Lontoon reissun päivityksetkin, eli Hampstead Theatren Good People sekä molemmat V&A arkistossa nähdyt eli Cause Celebre ja Enron. Ja vielä lisäksi The Merry Wives of Windsor.

Enää ei puutu tältä vuodelta kun tammikuun Barbicanin opastettu kierros ja TT:n Les Mis, mistä mä en ole vielä 3 kerrankaan jälkeen saanut sanottua mitään... Ja toki nää tän viikon höpinät...

Mä oon kyllä kamalan huono ihminen, tai ainakin blogisti, koska laahaan niin paljon jäljessä. Multa puuttuu vielä viime vuodelta 41 esitystä!! Ja sitä edelliseltäkin vielä 5 kpl.

Miksi niitä sitten jää roikkumaan? Millon mistäkin syystä. Yleensä aikapula. Eli ei tosiaankaan niin että ne olisivat jotenkin huonoja juttuja. Päinvastoin useimmiten. Esimerkkinä juurikin toi Tampereen Teatterin Les Mis. Siitä on niin paljon sanottavaa että en tiedä mistä alkaa.

Mutta pikkuhiljaa.

Vielä kerran The Pass näytelmästä

Tää oli jotensakin niin kiva kirjoitus loistavasta The Pass näytelmästä, että pakko laittaa. Postcards from the Gods -blogista, kannattaa lukea koko postaus, sillä siinä oli hurjan paljon muutakin asiaa kun itse näytelmästä!

It’s unfair to lay all this at Donnelly’s feet. He’s written a great play, and I’m using it as an excuse to wonder what, if anything, is the purpose of this apparent morality kick that theatre has been on since the ancient Greeks. I mean, is there even any sort of proof that this sort of trajectory teaches us valuable lessons? I mean, doesn’t looking at the rest of the world rather suggest that, in the main, people who push hard for what they want tend to get what they want, and don’t seem to suffer from spectacular cosmic retribution? Or is this a case of theatre providing us with a bit of escapist wish-fulfilment: confirming to us that actually, despite having more money than we could ever possibly dream of, footballers are actually deeply unhappy deep down?

JA

But this all feels like a lot of unfair carping. The Pass is really well done. Not least by Russell Tovey who really is a revelation here. I mean, sure, he was lovely in The History Boys, and he was good in all that TV stuff he’s done (at least, what I’ve seen of it), but this is actually one of those parts that really let’s an actor off the leash to do a bit of furniture chewing. And here he’s got that same hectoring energy that Rory Kinnear has, or a young Steven Mackintosh had.

Käyt paljon teatterissa kun...

Yksi kiinnostava brittiteatteriblogi, jota seuraan epäsäännöllisen säännöllisesti, on The Other Bridge Project. Kritiikkejä ja kaikkea muuta Lontoon (ja muun Britannian) teatterimaailmasta.

No, toinen teatteriblogi, Rev Stan's Theatre Blog, aloitti tämän teeman jo aiemmin eli mistä huomaa että käy liikaa teatterissa (soveltaen sopii mullekin!):

You are relieved to find out that the play is only 90 minutes long 

You know which 'restricted view' seats are actually not very restricted 

You know the quick route to the loos to beat the interval queue or in the case of the National, which loos to go to where there is never a queue 

Some of the actors you get excited about seeing on stage your non-theatre friends have never heard of 

You join discussions on Twitter about the various merits of the different theatres membership schemes. 

You share membership schemes with theatre friends to save money. 

Getting into town to sit on the cold step of a theatre for two hours or more to secure a day seat doesn't seem mad. 

You'll jump on a train for two hours to attend a matinee outside London 

You buy tickets for whole seasons in one go and get a little bit stressed

You discuss ticket buying trials and tribulations on Twitter. 

Actor/director spotting in the audience becomes an almost regular occurrence and you have at least one story to tell about when you sat next to/behind/in front of someone famous 

You recognise the theatre critics. 

Niin, ja tässä on sitten jatko-osa eli The Other Bridge Projectin vastaava listaus:


You instinctively know whether you can make it from a rehearsed reading that finishes at 6:50 to a play across town that starts at 7:30.
 
You know the shortest queue for the loo at each theatre (particularly important for the National and the Donmar)
 
You recognise actors behind the bar of various establishments
 
You haven’t used the main door of the Royal Court in five years.
 
You mourn when your favourite performance space closes.
 
The odd evening you are not at the theatre you insist that your friends text you at the interval details of the play they are seeing.
 
You have double booked yourself more than once.
 
You know by heart the theatres that will refund the price of a ticket with minimal fuss.
 
More than once, you have booked tickets on a less than suitable date / less than ideal seat with the intention of exchanging them if the tickets you want become available. (This goes hand in hand with point 8).
 
Sums of money only make sense if you equate them with number of plays you can see if you spend the money on tickets.


And with that final point, which makes it obvious what charmed and privileged lives we lead, I will stop.