Ulvova Mylläri / Krapin kesäteatteri 19.6.2014

Jos pitäisi valita esitys missä on kaikki mahdolliset kesäteatterikliseet, niin Keski-Uudenmaan Teatterin Ulvova Mylläri olisi ehkä hyvin vahva ehdokas voittamaan. Sinänsä ei nyt mitään varsinaista vikaa vikaa, mutta. Liikaa niitä ah-niin-hauskoja kesäteatterielementtejä. Toiset tykkää kun kesäteatteri on kevyttä huttua, minä en ehkä niinkään (paitsi jos huttu on hyvin tehtyä).

Arto Paasilinnan kirjan olen lukenut joskus aikaa sitten ja en muista kun tarinan päärungon. On pieni kyläyhteisö jossain Pohjois-Pohjanmaalla ja sinne pölähtää erikoinen mylläri Gunnar Huttunen. Joka ulvoo. Ja sitten rakastuu kylän kerhoneuvojaan Sanelma Käyrämöön. Ja koska Gunnar on outo ja mm. ulvoo ja imitoi eläimiä ja kylän asukkaita, niin eihän siitä seuraa kun ongelmia. Gunnarissa asuu pieni kapinallinen.

Tässä juostaan pitkin näyttämöä ja huudetaan ja meuhkataan, ja sekoillaan kännissä. On pyöräilevää henkilöä ja kaikkea mahdollista. Hyvin porukat jaksavat vääntää reilut 2,5 h tihkusateessa silti. Osalla on vielä monta roolia. Milko Lehto oli tämän ohjannut ja ilmeisesti työryhmällä on ollut tehdessä hauskaa.

Joskus teininä tykkäsin Paasilinnan kirjoista ja kai niissä parhaissa vieläkin oma hohtonsa olisi, jos lukisi uudelleen. Ja tässäkin on syvällisempi sanoma (kuka meistä lopulta on se hullu, koska kaikki nuo kyläläiset on enempi vähempi pöljiä, ja suvaitaanko erilaisuutta). Mutta kun se kaikki hukkuu ylinäyttelemiseen ja älyttömään meuhkaamiseen.

Mut tänne houkutteli ehkä eniten mahdollisuus nähdä Jussi Lampi pitkästä aikaa teatterin lavalla. Männävuosina oli mun suurimpia näyttelijäidoleita/ihastuksia ja tuli nähtyä monia kertoja teatterissakin. Ulkoisesti raamikas Lampi sopi hyvin Gunnariksi, mutta jotenkin oli vaisu ja takeltelikin hieman repliikeissään. Sari Havas oli kiinnitetty naispääosaan, ja ihan raikkaasti esitti vihannesviljelyä neuvovaa simppelihköä kerhoneuvojaa. Yhdessä lavalla olen heidät nähnyt ennenkin, mutta en miesmuistiin.

Tarttee sanoa että sivuroolien suoritukset olivat nyt ainakin näin juhannuksen aatonaattona parempia kuin päätähdet. Johannes Korpijaakko esitti niin Vittavaaran isäntää, nimismiestä, hullujenhuoneen lääkäriä kuin kylähulluakin. Hieman erilaisia rooleja ja kaikissa oli tasaisen hyvä. Pidin kovasti myös Juha-Pekka Palosen Siposesta ja Happolasta (hullujenhuoneella vaikuttava yrittäjä). Ehkä yksi illan parhaita oli Jari Pahkin, jolla oli rooleja niin vähäpukeisesta alttaritaulun Jeesuksesta Siposen koiraan, ja isoimpana reppanan poliisi Portimon rooli. Sen sijaan naisroolit eivät vakuuttaneet. Kaikkia rooleja kyllä vaivasi hieman sama "tauti" eli se ylinäytteleminen ja kohkaaminen.

Mutta kai mä olen outo ja tylsä, koska muu yleisö nauroi melkein taukoamatta koko esityksen ajan! Katsomo ei ollut lähelläkään täyttä (se juhannuksen aatonaatto), mutta hauskaa ihmisillä tuntui olevan. Ja kai se on (kesä)teatterin yksi tärkeimpiä funktioitakin, se yleisön hauskuuttaminen. Mä en vaan oikein jaksaisi näitä hömpänpömppäfarsseja. Miksi ihmeessä mä sitten menen niitä katsomaan? Jaa-a. Erinomainen kysymys. Ehkä mun pitäisi lopettaa kesäteatterikäynnit, ja pitäytyä vaan talviteatterissa. Mutta kun siellä kesäteatteriesitysten joukossa sitten on oikeasti hyviäkin joskus. [Viime vuoden Nummisuutarit samassa paikassa oli tosi hyvä.]

Sitäpaitsi penkit olivat sellaiset ahtaat ja kapeat muovikaukalot, joihin ei meinannut näin iso takamus sopia ensinkään. Varsinkin kun molemmilla puolilla istui iso mies. Eturivin paikat keskellä olivat kuitenkin hyvät, vaikka sade kutittelikin varpaita (ei haitannut koska mulla oli kumisaappaat). Niin ja koska oli juhannusviikko, niin keli oli sen mukainen. Yllä oli sukkahousut farkkujen alla ja aika monta kerrosta pitkähihaisia, päällimmäisenä paksuin villapaitani. Hanskat kädessä ja huopa jaloissa. Pipoa ei tarttenut päähän vetää, mutta vilpoinen oli. Jaksan ihmetellä kesästä toiseen miten heppoisissa varusteissa ihmiset lähtevät ulkoilmateatteriin!

Tuoleista huolimatta Krapin kauniissa pihapiirissä oleva teatteri on kiva ja toimiva. Ja lämpimät vessatilat!

Lavastus oli yksinkertainen ja ihan jees. Gunnarin mylly (kuvassa vasemmassa reunassa) oli sekalainen hökkeli puutavaraa ja isoja kaapelikeloja. Muuten ei sen kummempia rekvisiittoja.

Lempäälän nuorisoseura esittäisi tämän saman, pitäisiköhän mennä vertailun vuoksi katsomaan?

Yhden seuraamani teatteriblogistin arvio esityksestä, aika lailla samoilla linjoilla kanssani :-)


Esityskuvien copyright Heli Tiensuu (Kiitos KUT kuvista!)
muut kuvat omia.