Tässä oli taas käytetty paljon nykyisin varsin muodikasta kameraa. Eli tapahtumia kuvataan niin lavalla kuin sen takanakin ja näytetään katsojille screenillä. Tuntuu että tätä nykyä joka toisessa näytelmässä hyödynnetetään tätä tekniikkaa ja en tiedä onko se aina toimivin ratkaisu. Näytelmässä oli muutenkin paljon videokuvaa ja valoja käytetty tehosteina. Siispä. Aivan nerokkaan hienosti lavastettu (Chloe Lamford). Siitä iso kiitos.
Ohjaajina ja George Orwellin tekstin muokkaajina toimivat Robert Icke ja Duncan MacMillan. Ja vaikka omat muistikuvat alkuperäisteoksesta ovatkin aika hatarat, niin hyvältä versiolta tämä vaikutti.
Se tarttee sanoa että mä en ihan käsitä miten ihmeessä niin nopeat vaihdot lavalla onnistuivat. Siis valot räpsähti pois pariksi sekunniksi, ja tadaa, kun ne tulivat takaisin, niin porukka oli kadonnut kokonaan, tai ilmaantunut tai jotain. En ymmärrä miten se on mahdollista edes tehdä niin nopeasti.
Pitäskö mun sanoa joku sananen näyttelijöistäkin? Ihan tasaisen hyviä olivat kaikki.
Mun paikka oli ihan erinomaisen hyvä, vaikka oli "näkörajoitteinen" mukamas. Käytävän vieressä ja loistava näkyvyys lavalle. Parvella joo, mutta ei mitään valittamista. Oli vielä reppu mukana niin sitä sai pidettyä käytävällä/rappusella.
Ihan silti en ymmärtänyt miten tämä niin kohuttu ja kehuttu oli. Visuaalisesti erittäin näyttävää, mutta muuten? Ei ollut tämääkään mikään vuosikymmenen hitti. Kyllä sen nyt katsoi mielellään, mutta ei mitään säkenöivää teatteria.
Virallisen kuvan copyright Tristram Kenton
Muut omia, kuinkas muuten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti