Ideateatterin esitys Lukkosulaa ja lumpeenkukkia oli tänään vuorossa
Jokioisten Elonkierrossa. Teatteri oli rakennettu vanhaan latoon eli
ihan katettu kesäteatteri. Ei ehkä näyttelijätyöltään vetänyt vertoja
Tampereen Työväen Teatterin viimevuotiseen performanssiin, mutta ei
nääkään huonoja ollut. Mutta ei Ilmari Saarelaista parempaa olekaan
Petter Skytölän rooliin :-)
Tosin hämmennys oli suuri, kun huikea
Jackson Rathbone olikin lavalla Petter Skytölänä... Käsiohjelmassa luki
Ilja Mäkelä, mutta siinä oli selkee virhe. Hämmentävä yhdennäköisyys.
Hyvä näyttelijä oli ja veti roolin hyvin. Harrastajateattereita on aina
niin piristävä käydä kattomassa.
Kesken esityksen järkyttävä
ukkosmyrsky iski navettaan ja sen peltikatto piti niin kamalaa mekkalaa,
että näytelmään tuli pieni paussi väkisinkin. Kukaan ei nimittäin
kuullut repliikkejä. Mulla tietty oli auton ovet ja ikkunat auki, kun
koirat oli siellä.
Timo oli samalla kyydillä, ja ajeltiin
Tammelan ja Portaan kautta takaisin Lintusyrjään. Meitä oli työporukkaa 5
henkeä kaikkiaan ja ihan kiva ilta!
tiistai 21. kesäkuuta 2011
lauantai 21. toukokuuta 2011
Dance of The Vampires / Seinäjoen Kaupunginteatteri
Tänään hain liput lokakuulle, Seinäjoen kaupunginteatteriin. Kyseessä
Dance of the Vampires musikaali, joka syksyllä saa ensi-iltansa... Jee
jee!
Seinäjoen vampyyrit
Odotan kovasti! Vai miltä kuulostaa:
Dance of the Vampires perustuu Roman Polanskin The Fearless Vampire Killers (or Pardon Me, But Your Teeth Are in My Neck) -elokuvaan vuodelta 1967.
Vampyyrimusiikkia voi luonnehtia henkeäsalpaavan kauniiksi, goottiromantiikkaa tihkuvaksi mutta samalla jykevän rokiksi. Dance of the Vampires -musikaalissa kuullaan useita tuttuja hittiteemoja, mm. Bonnie Tylerin 1983 levyttämä, Steinmanin säveltämä mahtavan mahtipontinen kasarihitti Total Eclipse of the Heart.
Sitä odotellessa...
Seinäjoen vampyyrit
Odotan kovasti! Vai miltä kuulostaa:
Dance of the Vampires perustuu Roman Polanskin The Fearless Vampire Killers (or Pardon Me, But Your Teeth Are in My Neck) -elokuvaan vuodelta 1967.
Vampyyrimusiikkia voi luonnehtia henkeäsalpaavan kauniiksi, goottiromantiikkaa tihkuvaksi mutta samalla jykevän rokiksi. Dance of the Vampires -musikaalissa kuullaan useita tuttuja hittiteemoja, mm. Bonnie Tylerin 1983 levyttämä, Steinmanin säveltämä mahtavan mahtipontinen kasarihitti Total Eclipse of the Heart.
Sitä odotellessa...
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Edward II / Teatteri Silmänkääntäjä 1.4.2011
Välillä tekee tosi hyvää käydä katsomassa harrastajateatterissa
jotain. Tänään oli piskuisen Teatteri Silmänkääntäjän vuoro ja Suomen
ensi-illassa Christopher Marlowen Edward II. Esitys oli Tampereella,
Tukkateatterin piskuisessa salissa, jonne mahtui ehkä 25 ihmistä.
Edvard II on näytelmä Englannin kuninkaasta, jonka rakkaus toiseen mieheen suistaa valtakunnan sekasortoon. Onnenonkijat ja vihamiehet näkevät hetkensä koittaneen; kodin, uskonnon ja isänmaan varjolla yksilön itsemääräämisoikeus joutuu törmäyskurssille yhteisön normien kanssa.
Epäsovinnaisen rakkautensa vuoksi Edvard käy sotaan kirkkoa ja valtakuntaansa vastaan. Edvardin vastustajilla on kuitenkin oma lehmä ojassa, eikä äänekkäimmillä homofobeilla ja kirkonmiehillä ole itselläänkään puhtaita jauhoja pussissa.
Teatteri Silmänkääntäjä tarjoaa huhtikuussa särmikkään uusiotulkinnan Christopher Marlowen Edvard II -näytelmästä, joka on ajankohtaisempi kuin koskaan. Niin kauan kuin ihmisen seksuaalinen suuntautuminen herättää kohua julkisuudessa, ei voida puhua todellisesta yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Edvard II jatkaa kantaaottavan ja yhteiskunnallisesti tiedostavan teatterin perinnettä.
Esitys oli teemoiltaan ajankohtainen ja muutenkin suht oivaltava. Näyttelijät olivat yhtä lukuunottamatta varmoja ja replikoivat hyvin ja selkeästi. Sekin yksi joka hieman takelteli, ei ollut paha. Varsinkin Jani Hämäläinen pääroolissa kuningas Edwardina oli oikeasti hyvä näyttelijä. Henri Jokinen hänen "suosikkinaan" Gavestonina oli jotenkin fyysisesti rooliin... epäsopiva tai... no erilainen, mutta muuten kyllä hyvä. Siis kun sitä odotti, että kuninkaan mielitietty olisi ollut sellainen, no hoikka ja pieni ja feminiininen ja sellainen. Nyt se oli vain feminiininen :-) Sateenvarjojen käyttäminen aseina ja kaasunaamarit olivat likipitäen ainoat rekvisiitat koko näytelmässä.
Vallan viihdyttävää ja muistutti taas, että valtavirtateatterin ulkopuolella on paljon hyvää teatteria ja lahjakkuuksia. Kiitos Minna että lähdit mun kanssa ja sain vielä kyydinkin :-)
Edvard II on näytelmä Englannin kuninkaasta, jonka rakkaus toiseen mieheen suistaa valtakunnan sekasortoon. Onnenonkijat ja vihamiehet näkevät hetkensä koittaneen; kodin, uskonnon ja isänmaan varjolla yksilön itsemääräämisoikeus joutuu törmäyskurssille yhteisön normien kanssa.
Epäsovinnaisen rakkautensa vuoksi Edvard käy sotaan kirkkoa ja valtakuntaansa vastaan. Edvardin vastustajilla on kuitenkin oma lehmä ojassa, eikä äänekkäimmillä homofobeilla ja kirkonmiehillä ole itselläänkään puhtaita jauhoja pussissa.
Teatteri Silmänkääntäjä tarjoaa huhtikuussa särmikkään uusiotulkinnan Christopher Marlowen Edvard II -näytelmästä, joka on ajankohtaisempi kuin koskaan. Niin kauan kuin ihmisen seksuaalinen suuntautuminen herättää kohua julkisuudessa, ei voida puhua todellisesta yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Edvard II jatkaa kantaaottavan ja yhteiskunnallisesti tiedostavan teatterin perinnettä.
Esitys oli teemoiltaan ajankohtainen ja muutenkin suht oivaltava. Näyttelijät olivat yhtä lukuunottamatta varmoja ja replikoivat hyvin ja selkeästi. Sekin yksi joka hieman takelteli, ei ollut paha. Varsinkin Jani Hämäläinen pääroolissa kuningas Edwardina oli oikeasti hyvä näyttelijä. Henri Jokinen hänen "suosikkinaan" Gavestonina oli jotenkin fyysisesti rooliin... epäsopiva tai... no erilainen, mutta muuten kyllä hyvä. Siis kun sitä odotti, että kuninkaan mielitietty olisi ollut sellainen, no hoikka ja pieni ja feminiininen ja sellainen. Nyt se oli vain feminiininen :-) Sateenvarjojen käyttäminen aseina ja kaasunaamarit olivat likipitäen ainoat rekvisiitat koko näytelmässä.
Vallan viihdyttävää ja muistutti taas, että valtavirtateatterin ulkopuolella on paljon hyvää teatteria ja lahjakkuuksia. Kiitos Minna että lähdit mun kanssa ja sain vielä kyydinkin :-)
Tunnisteet:
Edward II,
Marlowe,
Tampere,
Teatteri Silmänkääntäjä,
Tukkateatteri
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Thalia-palkinnot 2011
Viime sunnuntaina järjestettiin historian toinen Thalia-gaala, missä
palkittiin ansioituneita teatterintekijöitä. Muista palkinnoista en
kommentoi, mutta TTT:n hieno Tuire Salenius sai parhaan naisnäyttelijän
palkinnon!! Salenius palkittiin äidin roolistaan huikean hienossa Pieni
Raha -näytelmässä. Sen lisäksi viime aikoina hän on mielestäni loistanut
Elokuu-näytelmän narkkariäitinä ja tietenkin Äitinä Sirkku Peltolan
trilogiassa Suomen Hevonen - Yksiöön en Äitee ota - Lämminveriset.
Raadin perustelut:
Tuire Saleniuksen näyttelijäntyö on tarkkaa, oivaltavaa ja terävästi läsnä olevaa. Pidempi yhteistyö teoksen ohjaajan kanssa näkyy minimalistisen tyylin herkullisena hallintana.
Ja tässä kaikki palkitut: Thalia palkitut 2011
Raadin perustelut:
Tuire Saleniuksen näyttelijäntyö on tarkkaa, oivaltavaa ja terävästi läsnä olevaa. Pidempi yhteistyö teoksen ohjaajan kanssa näkyy minimalistisen tyylin herkullisena hallintana.
Ja tässä kaikki palkitut: Thalia palkitut 2011
lauantai 26. maaliskuuta 2011
Vincent River / Tampereen Työväen Teatteri 25.3.2011
Käytiin eilen Sonjan kanssa TTT:ssä, katsomassa "kohunäytelmää"
Vincent River. Philip Ridleyn alkuperäistekstin on suomentanut Sami
Parkkinen ja ohjannut Mikko Roiha.
Poikansa menettäneen keski-ikäisen Anitan roolissa loistava Tiina Weckström ja 17-vuotiaan (mutta ah, niin kokeneen) Jamien roolissa henkeäsalpaava Markus Riuttu. Molemmat tekivät todella rankat roolit, sekä fyysisesti että varmaan myös henkisesti. Anitan poika on kuollut hieman mystisesti ja väkivaltaisesti ja Jamiella on tarkempaa tietoa asiasta... Seurattuaan Anitaa kuukausia, hän pistäytyy kylässä, ja siitä alkaa selvittely mitä Vincentille oikein tapahtui ja mikä oli Jamien osuus hänen kuolemassaan. Oliko Jamie Vincentin salainen rakastettu ja löysikö hän ruumiin? Jamietakin on hakattu... Anita ei millään meinaa/halua uskoa että hänen (ainoa?) poikansa oli homo.
Aihe oli rankka, toteutus oli rankka. Mutta kaikenkaikkiaa todella hienosti näytelty ja tulkittu. Lavastus oli äärimmäisen pelkistetty, musiikki tuki tarinaa ja taustalla näytetty videokollaasi auttoi hahmottamaan kertomusta.
Aamulehden Jussi Suvanto kirjoitti näytelmästä näin:
Juuri purkaus on se sana, jolla tämän esityksen näyttelijäntyötä voi parhaiten kuvata. Tiina Weckström ja Markus Riuttu näyttelevät tavalla, joka tuo mieleen luonnonvoimien myllerryksen, mutta ei tingi lainkaan tarkkuudesta tai herkkyydestä.
Kuvan copyright Mika Meskanen
Poikansa menettäneen keski-ikäisen Anitan roolissa loistava Tiina Weckström ja 17-vuotiaan (mutta ah, niin kokeneen) Jamien roolissa henkeäsalpaava Markus Riuttu. Molemmat tekivät todella rankat roolit, sekä fyysisesti että varmaan myös henkisesti. Anitan poika on kuollut hieman mystisesti ja väkivaltaisesti ja Jamiella on tarkempaa tietoa asiasta... Seurattuaan Anitaa kuukausia, hän pistäytyy kylässä, ja siitä alkaa selvittely mitä Vincentille oikein tapahtui ja mikä oli Jamien osuus hänen kuolemassaan. Oliko Jamie Vincentin salainen rakastettu ja löysikö hän ruumiin? Jamietakin on hakattu... Anita ei millään meinaa/halua uskoa että hänen (ainoa?) poikansa oli homo.

Aihe oli rankka, toteutus oli rankka. Mutta kaikenkaikkiaa todella hienosti näytelty ja tulkittu. Lavastus oli äärimmäisen pelkistetty, musiikki tuki tarinaa ja taustalla näytetty videokollaasi auttoi hahmottamaan kertomusta.
Aamulehden Jussi Suvanto kirjoitti näytelmästä näin:
Juuri purkaus on se sana, jolla tämän esityksen näyttelijäntyötä voi parhaiten kuvata. Tiina Weckström ja Markus Riuttu näyttelevät tavalla, joka tuo mieleen luonnonvoimien myllerryksen, mutta ei tingi lainkaan tarkkuudesta tai herkkyydestä.
Kuvan copyright Mika Meskanen
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Lämminveriset / Tampereen Työväen Teatteri 22.3.2011
Tampereen Työväen Teatterissa ei kyllä oikeastaan huonoja esityksiä
näekään. Tämäkään ilta ei ollut poikkeus. Sirkku Peltolan trilogian
päätösosa Lämminveriset oli
varsinaista näyttelijätyön juhlaa. Kotalan perheen vaiheita seurattiin
jo Suomenhevosessa 2005 ja sitten sen jälkeen oli vuorossa Yksiöön en
äitee ota 2008. Nyt perhe on joutunut sillan alle asumaan...
Aimo Räsänen on varmaan yksi Suomen parhaita näyttelijöitä, taas kerran. Kai Kotalan roolissa hän pääsee revittelemään oikein kunnolla :-) Maria Aron lakoninen Äite ja Tuire Saleniuksen Äiti ovat kyllä vallan taitavia myös. Pentti Helin Hamedina on jotenkin surullisenhassu. Kaitsu löytää myös tyttöystävä-Jaanan, jonka kanssa seukkaavat... Jaanana loistava Janne Kallioniemi.
Lavastus oli ihan sairaan hieno, lumisine maisemineen ja jättimäisine betonisiltoineen. Oli myös upeat valot, ja hieno Gypsy Guides -orkesteri ja Taivastrio, jotka soittivat livenä lavalla (piano, sello, viulu).
Kaikenkaikkiaan hulppean hieno esitys, joka hersyi nokkelaa ja hauskaa dialogia ja hienoja kohtauksia. Vaikka se koko pohjavire ihmisten syrjäytymisestä nykyajan Suomessa ja sosiaalipuolen riittämättömyydestä onkin synkkää, ahdistavaa ja vakavaa, ja näytelmän loppukin surullinen. Silti näytelmä on hauska ja varsin viihdyttävä.
Aimo Räsänen on varmaan yksi Suomen parhaita näyttelijöitä, taas kerran. Kai Kotalan roolissa hän pääsee revittelemään oikein kunnolla :-) Maria Aron lakoninen Äite ja Tuire Saleniuksen Äiti ovat kyllä vallan taitavia myös. Pentti Helin Hamedina on jotenkin surullisenhassu. Kaitsu löytää myös tyttöystävä-Jaanan, jonka kanssa seukkaavat... Jaanana loistava Janne Kallioniemi.
Lavastus oli ihan sairaan hieno, lumisine maisemineen ja jättimäisine betonisiltoineen. Oli myös upeat valot, ja hieno Gypsy Guides -orkesteri ja Taivastrio, jotka soittivat livenä lavalla (piano, sello, viulu).
Kaikenkaikkiaan hulppean hieno esitys, joka hersyi nokkelaa ja hauskaa dialogia ja hienoja kohtauksia. Vaikka se koko pohjavire ihmisten syrjäytymisestä nykyajan Suomessa ja sosiaalipuolen riittämättömyydestä onkin synkkää, ahdistavaa ja vakavaa, ja näytelmän loppukin surullinen. Silti näytelmä on hauska ja varsin viihdyttävä.
Tunnisteet:
Aimo Räsänen,
Sirkku Peltola,
Tampereen Työväen Teatteri
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Viimeiset esitykset
Jos joku tätä lukee ja miettii hyviä teatterikokemuksia, niin TTT:ssä
on muutama hyvä näytelmä loppumassa pian. Menkää ihmeessä katsomaan jos
kykenette!
Elokuu
Viimeiset esitykset:
la 26.3. klo 19
pe 8.4. klo 19
to 14.4. klo 19
Vanha päänäyttämö
Todellinen löytö
Viimeiset esitykset:
la 2.4. klo 19
pe 15.4. klo 19
la 30.4. klo 19
Kellariteatteri
Molemmat näytelmät erittäin katsomisen arvoisia!
Elokuu
Viimeiset esitykset:
la 26.3. klo 19
pe 8.4. klo 19
to 14.4. klo 19
Vanha päänäyttämö
Todellinen löytö
Viimeiset esitykset:
la 2.4. klo 19
pe 15.4. klo 19
la 30.4. klo 19
Kellariteatteri
Molemmat näytelmät erittäin katsomisen arvoisia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)