Näytetään tekstit, joissa on tunniste Laurence Fox. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Laurence Fox. Näytä kaikki tekstit

maanantai 16. joulukuuta 2013

Tähtiä koolla!

Aivan mahtavan upeita kuvia taannoisesta London Evening Standard Theatre Awards gaalasta. Kuvien takana Charlie Gray. Koko juttu kuvineen (niitä on siis lisääkin).

 Helen Mirren, Kevin Spacey & Damian Lewis


 Evgeny Lebedev, Maggie Smith, Helen Mirren, Billie Piper, Laurence Fox


 Helen McCrory, Tom Hiddleston, Hattie Morahan, Dame Edna


 Roger Allam, Anna Chancellor, Kevin Spacey, Kristin Scott Thomas, Dan Stevens


HELEN MIRREN

Describe your perfect dressing room.
I like to make my dressing room homey, so I bring carpets, lights, cushions and bedspreads. I make my own dressing gowns, too, because I can never find the perfect one. It can’t be a bathrobe but something you can walk around backstage in and look respectable — not too see-through or lingerie-like — and it’s got to have pockets. If I were to do anything after acting, I think I’d start a dressing gown company.


HAYLEY ATWELL

Do you have any backstage rituals?
I like to prank Mat Horne [her co-star in The Pride]. I have filled his dressing room with 4,000 multicoloured plastic balls. And once Al Weaver turned up at my dressing room in a mankini. That’s our ritual, just to keep everything fun.


TOM HIDDLESTON

Do you have any particular method for learning Shakespearean lines?
 I’m the man who looks like a lunatic walking around the parks of London talking to himself. I have to be on the move, I can’t learn them sitting at a desk. I march myself around outside,drilling the lines into my brain. There’s no secret: it’s repetition, repetition, repetition, like practising your forehand in tennis.


LAURENCE FOX

Do you get stage fright?
I get it badly so I drink. You just deal with it. It’s important to be frightened or you’d be crap — it would be like listening to someone talking on a bus. It’s good to be a bit charged.

What would be your dream role?
Tom Hiddleston in a Tom Hiddleston biopic.

You don’t look dissimilar...
I could do it.


RORY KINNEAR

What part were you given in your school Nativity play?
I wasn’t included, but my neighbour who was in the year above me lost his two front teeth and didn’t want to play Mary, so they asked me to play her instead. At very short notice, I might add, I stepped womanfully into the breach. Yes, I was Mary. I feel I should add it was an all-boys school.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Our Boys Lontoon ensi-ilta 3.10.


Muutama juttu liittyen Duchess Theatren Our Boys-näytelmän ensi-iltaan... eli kuvia ensi-illasta ja Laurence Foxin haastattelu Independent-lehdestä. Oli mulla blogin luonnoksissa, ja unohtanut päivittää...

Oli kyllä hyvä näytelmä.

Viime viikon Time Out lehdestä pieni kritiikki.

His new role is also quite a departure from the Fox norm. Best known for playing cerebral sidekick Sgt Hathaway to salt-of-the-earth Inspector Lewis, period romantics (Gosford Park, Becoming Jane, A Room with a View) or posh officers (Colditz, Ultimate Force, The Last Drop), he is now playing a foul-mouthed, over-sexed squaddie. Joe is the central character in Our Boys, Jonathan Lewis' warts, wheelchairs-and-all play set in a military hospital in 1984; initially the ward joker, he gradually reveals the full, tragic, extent of his PTSD. It's been a challenge on many levels. "All I'm trying to avoid is going 'ooh-arr'," says Fox. "I can't be speaking like this, can I? ".

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Our Boys / Duchess Theatre 10.10.2012

 

Jonathan Lewis kirjoitti tämän näytelmän 90-luvun alussa, osittain omiin kokemuksiinsa pohjaten. Se sijoittuu siis sotilassairaalaan 1980-luvulla ja seuraa kuuden sotilaan oloa ja eloa ja suhdetta toisiinsa. Hauska, hetkittäin räävitönkin, mutta myös aika surullinen ja traaginen tarina. Tykkäsin kyllä. Lavalla on vain yksi sairaalahuone, missä kaikki tapahtuu. Keith (Cian Barry) on pahasuinen irlantilaissotilas, Arthur Darvill esittää pyörätuolissa kulkevaa Parryä, joka on sellainen huumoriveikko.  

 

Joe (Laurence Fox) on taas päällisin puolin aika vähillä vaurioilla päässyt naistenmies. Ian (Lewis Reeves) on näytelmän alussa vihannes-tasolla, mutta kuntoutuu kyllä lopuksi kykeneväksi palaamaan palvelukseen.  Jolyon Coy on upseerikokelas Menzies, jolta on leikattu ahterista palanen, ja joutuu ”tavallisten” sotilaiden kanssa samaan huoneeseen. Kuudentena sotilaana Matthew Lewis (Mick), joka haluaisi tavata naisen.  

Matthew Lewis
 
Kaikki ovat nuoria ja sodan tai terrorismin uhreja. Osa on viettänyt sairaalassa jo kauan aikaa, osa käy vaan hetken. Herätti ajatuksia kyllä… Näyttelijät olivat kaikki päteviä. Matthew Lewis nyt on tuttu Harry Potter-elokuvista, missä hän oli Neville Longbottom, Harryn kavereita. Laurence Fox on esiintynyt Lewis-poliisisarjassa 7 kautta (Hathaway), ja aika monessa elokuvassakin. Ja on naimisissa Billie Piperin kanssa (joka oli Doctor Whossa kahden kauden ajan Tohtorin kumppani Rose Tyler). Arthur Darvill taas oli näistä ehkä isoin tähti, ainakin nuorempien katsojien keskuudessa, eli Doctor Whon Rory Williams. Muut 3 heppua olivat aiemmin mulle tuntemattomia, jos kohta Jolyon Coy oli Deep Blue Sea leffassa (tarttee katsoa se uudelleen, kun en muista lainkaan mitä se esitti). 



Esityksen jälkeen mentiin stage doorille nimmarien toivossa ja kauhean kauaa ei tarvinnut odotella. Meitä oli siinä parikymmentä henkeä, suurin osa alle 20 v tyttöjä, jotka odotti Arthur Darvillia. Muutama ammattimainen nimmarikauppias (sellasia vanhempia miehiä) ja pari muutakin aikuista. Ensimmäisenä tuli Coy ja Reeves (polkupyörän kanssa), ja sitten kun ne olivat menneet menojaan niin Lewis ja Barry. Varsinkin Cian Barry oli tosi mukava ja jutteli siinä muutenkin.


 
Cian Barry. Ekassa kuvassa näyttää aika pelottavalta,
tokassa sentään jo hymyilee...


Lopuksi Darvill tuli ja oli sellainen hieman kiireisen ja välinpitämättömän oloinen. Poseerasi kyllä kaikkien kanssa kuvissa ja jakoi nimmareita. Mutta hyvin sen oloinen ettei paljoa kiinnosta. Vikana sitten Fox, pikkusikaria tuprutellen. Neljän viimeisen kanssa  poseerasin kuvassakin, ja kaikilta sain nimmarit käsiohjelmaan. Niin, se kapea musta tussikin oli löytynyt, ostin saman tien kaksikin, kun löytyi sopiva. 

 Arthur Darvill, ketä hieman kyllästyttää...

 
Ihana Laurence Fox ja sikari

Duchess Theatre on aika pieni ja julkisivu on juuri hiljan restauroitu tyylikkäästi. Ennen esitystä ja väliajalla soitettiin 80-luvun hittejä, hieno yksityiskohta. Muutenkin mukava paikka.
Varsin kiva teatterikokemus kaikkiaan, ei voi valittaa.