Vaikka tämän juuri kuukausi sitten näinkin ihan livenä teatterissa, niin niin suuren vaikutuksen
Amadeus teki, että halusin heti nähdä sen uudelleen. Ja hyvä että näin.
Edelleenkin tämä oli tosi hieno esitys, mutta nyt lähikuvien myötä huomasin,
että esitys hieman kärsi. Tai ainakin oli hyvin erilainen kokemus. Jotenkin tämä
oli hienoa nähdä paikan päällä, koska lava oli suuri ja siinä tapahtui
jatkuvasti kokonaisuutena. Elokuvateatteritaltioinnissa on paljon lähikuvia,
jotka sinällään ovat hyvä juttu, mutta samalla se kokonaisuus kärsi hieman.
Edelleenkin Lucian Msamati oli vallan erinomaisen hyvä Salieri.
Mutta nyt hieman herra Mozart (Adam Gillen) ei ollutkaan niin vakuuttava
kuin tammikuussa. Siis samanlailla tämä näytteli eikä sinällään roolissa ollut
tapahtunut mitään mullistavaa. Mutta se ylenmääräinen kohkaaminen ja hötkyily
korostui nyt hieman liikaa. Ehkä ne lähikuvat vaikuttivat.
Lähikuvien
miinuksena on pakko nyt myös sanoa, että upeasti osana lavastusta ollut
orkesteri jäi nyt hieman sivuun. Tai se ei ehkä näkynyt niin miten
kokonaisvaltaisesti he olivat mukana esityksessä. Mutta sitten taas hetkittäin
ne lähikuvat toimivat, esimerkiksi Salierin kasvojen lähikuvissa. Ja näki
upeasta puvustuksesta ja kengistä yksityiskohtia.
Jos jäi näkemättä
tämä NT Live niin hyvänä uutisena kerrottakoon että Amadeus palaa Lontoossa
teatterille tammikuussa
2018! Muita näyttelijöitä ei ole vielä julkaistu, mutta onneksi Msamati
palaa Salierin rooliin. Lipunmyynti alkaa jo 24.2.2017, ja jos olette ajoissa
liikkeellä niin tarjolla on myös £15 hintaisiakin lippuja. Tämä on näytelmä
mikä kannattaa ehdottomasti nähdä ihan livenä teatterissa.
Itse esityksen
lisäksi näimme pari lyhyttä dokkaria, eli ensin esiteltiin National Theatren
tarjoamia mahdollisuuksia nuorille. Yksi National Theatren tehtävistä kun on
nuorison valistaminen ja teatterimahdollisuuksien tarjoaminen. On jokavuotista Connections-festivaalia,
jossa nuorisoteatteriryhmistä 10 pääsee esiintymään NT:n lavalle. Tänä keväänä
21. kertaa järjestettävä festivaali on Britannian suurin. Näiden NT
Live-taltiointien mukana myös kouluihin on tarjolla ilmaiseksi on
demand-palveluna muutamia
klassikkoja (Frankenstein, Othello, Hamlet, The Comedy of Errors ja She Stoops
to Conquer, sekä Treasure Island).
Tämän lisäksi oli
katsottavana myös kiinnostava A Gift Given from God dokkari, missä esityksen
tekijät kertoivat rooleistaan ja näytelmästä.
Adam Gillen näki
Mozartin radikaalina uudistajana ja halusi päivittää sen tähän päivään.
Esikuvinaan esimerkiksi David Bowie ja Johnny Rotten. Oli myös kiinnostavaa
kuulla että Shafferin ensimmäisissä luonnoksissa näytelmän nimi oli Salieri.
Hänhän tässä pääosassa on, eikä Mozart. Mutta kaippa se Mozart paremmin myy
nimenä kuin nykyään tuntemattomampi Salieri. Kuinka moni ns. tavallinen
musiikinkuuntelija tietäisi edes Salieria ilman tätä näytelmää? Mutta Mozartin
tietävät kaikki.
Southbank
Sinfonian muusikoilla oli haasteita äänen balanssin kanssa. Ongelmia aiheutti
jatkuva liikkuminen ympäri lavaa, ja kun ei ollut varsinaisesti kapellimestaria
ohjaamassa. Halusivat silti katsojien saavan aidon Mozart-kokemuksen (ja kyllä
he siinä mielestäni onnistuivatkin). Minä ainakin olin lumoutunut musiikista ja
sen käytöstä. Ja taas poistuin elokuvateatterista intopiukassa kuunnella
Mozartin musiikkia!
Lucian Msamati
kommentoi mielestäni erittäin napakasti ja osuvasti ihonväriään. Että jos
jollakulla katsojalla on vaikeaa hänen ihastuttavan suklaasävyisen ihonsa
kanssa, niin se on katsojan ongelma. Niin, mihin se ihonväri muka veisi
näyttelijän uskottavuuden tulkita tiettyä roolia? Ymmärrän monen ohjaajan halun
laittaa aina tummaihoinen mies esittämään esim. Otelloa, mutta...
Brittiteatterissa on toki paljon muita kuin valkoisia näyttelijöitä, että
siellä asiaan ei kiinnitä katsojana huomiota. Paitsi että kiinnitetään silti,
ja jatkuvasti tummaihoisemmat näyttelijät (ja monet muutkin) kommentoivat
brittimediassa, että teatteri on liian valkoista. Mikä on toki tottakin. Mutta
ei silti niin valkoista kuin Suomessa.
Suomen tilanne on
toki ihan erilainen, mutta varmaan muuttunee jatkossa. Kyllä Suomeenkin
tarvitaan hyviä näyttelijöitä muistakin etnisistä taustoista. Ja sitten vielä
saada katsojat "oppimaan" siihen, että on ihan sama minkävärinen
esiintyjä jotain roolia esittää. Se voikin olla vaikeampaa. Jos asenteet ovat
sitä luokkaa kun taannoin Kansallisbaletissa, missä vanhempi herra katsoi
asiakseen paheksua suureen ääneen Liisa Ihmemaassa-baletissa Liisaa esittäneen
Eun-Ji Han etnistä taustaa :-( Jos joku on niin moukka että tuommoisia
ajattelee niin pitäisi edes mölyt mahassaan.
Tampereella oli
oikein mukavasti katsojia, tosi hienoa! Ja hirveän monta tuttuakin, joka on
aina tosi kivaa. Kiva teatteri-ilta siis taas, vaikka olikin tallenteen kanssa
hieman teknisiä ongelmia (pikselöintiä ja tekstitykset hävisivät liki koko
ensimmäisen näytöksen ajaksi).
Harmittaa vaan,
että Finnkino on päättänyt jättää muut paitsi Helsingin, Turun ja Tampereen
pois näistä NT-Live esityksistä. Moni tuttu muualla Suomessa ei enää pääse
katsomaan, jos on seuraavana päivänä töihin meno ja esitys loppuu parin tunnin
ajomatkan päässä vasta 22 maissa.
Kuvien
copyright Marc Brenner
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti