Amadeus / NT Live 6.2.2017

Vaikka tämän juuri kuukausi sitten näinkin ihan livenä teatterissa, niin niin suuren vaikutuksen Amadeus teki, että halusin heti nähdä sen uudelleen. Ja hyvä että näin. Edelleenkin tämä oli tosi hieno esitys, mutta nyt lähikuvien myötä huomasin, että esitys hieman kärsi. Tai ainakin oli hyvin erilainen kokemus. Jotenkin tämä oli hienoa nähdä paikan päällä, koska lava oli suuri ja siinä tapahtui jatkuvasti kokonaisuutena. Elokuvateatteritaltioinnissa on paljon lähikuvia, jotka sinällään ovat hyvä juttu, mutta samalla se kokonaisuus kärsi hieman.

Edelleenkin Lucian Msamati oli vallan erinomaisen hyvä Salieri. Mutta nyt hieman herra Mozart (Adam Gillen) ei ollutkaan niin vakuuttava kuin tammikuussa. Siis samanlailla tämä näytteli eikä sinällään roolissa ollut tapahtunut mitään mullistavaa. Mutta se ylenmääräinen kohkaaminen ja hötkyily korostui nyt hieman liikaa. Ehkä ne lähikuvat vaikuttivat.

Lähikuvien miinuksena on pakko nyt myös sanoa, että upeasti osana lavastusta ollut orkesteri jäi nyt hieman sivuun. Tai se ei ehkä näkynyt niin miten kokonaisvaltaisesti he olivat mukana esityksessä. Mutta sitten taas hetkittäin ne lähikuvat toimivat, esimerkiksi Salierin kasvojen lähikuvissa. Ja näki upeasta puvustuksesta ja kengistä yksityiskohtia.

Jos jäi näkemättä tämä NT Live niin hyvänä uutisena kerrottakoon että Amadeus palaa Lontoossa teatterille tammikuussa 2018! Muita näyttelijöitä ei ole vielä julkaistu, mutta onneksi Msamati palaa Salierin rooliin. Lipunmyynti alkaa jo 24.2.2017, ja jos olette ajoissa liikkeellä niin tarjolla on myös £15 hintaisiakin lippuja. Tämä on näytelmä mikä kannattaa ehdottomasti nähdä ihan livenä teatterissa.

Itse esityksen lisäksi näimme pari lyhyttä dokkaria, eli ensin esiteltiin National Theatren tarjoamia mahdollisuuksia nuorille. Yksi National Theatren tehtävistä kun on nuorison valistaminen ja teatterimahdollisuuksien tarjoaminen. On jokavuotista Connections-festivaalia, jossa nuorisoteatteriryhmistä 10 pääsee esiintymään NT:n lavalle. Tänä keväänä 21. kertaa järjestettävä festivaali on Britannian suurin. Näiden NT Live-taltiointien mukana myös kouluihin on tarjolla ilmaiseksi on demand-palveluna muutamia klassikkoja (Frankenstein, Othello, Hamlet, The Comedy of Errors ja She Stoops to Conquer, sekä Treasure Island).

Tämän lisäksi oli katsottavana myös kiinnostava A Gift Given from God dokkari, missä esityksen tekijät kertoivat rooleistaan ja näytelmästä.

Adam Gillen näki Mozartin radikaalina uudistajana ja halusi päivittää sen tähän päivään. Esikuvinaan esimerkiksi David Bowie ja Johnny Rotten. Oli myös kiinnostavaa kuulla että Shafferin ensimmäisissä luonnoksissa näytelmän nimi oli Salieri. Hänhän tässä pääosassa on, eikä Mozart. Mutta kaippa se Mozart paremmin myy nimenä kuin nykyään tuntemattomampi Salieri. Kuinka moni ns. tavallinen musiikinkuuntelija tietäisi edes Salieria ilman tätä näytelmää? Mutta Mozartin tietävät kaikki. 

Southbank Sinfonian muusikoilla oli haasteita äänen balanssin kanssa. Ongelmia aiheutti jatkuva liikkuminen ympäri lavaa, ja kun ei ollut varsinaisesti kapellimestaria ohjaamassa. Halusivat silti katsojien saavan aidon Mozart-kokemuksen (ja kyllä he siinä mielestäni onnistuivatkin). Minä ainakin olin lumoutunut musiikista ja sen käytöstä. Ja taas poistuin elokuvateatterista intopiukassa kuunnella Mozartin musiikkia!

Lucian Msamati kommentoi mielestäni erittäin napakasti ja osuvasti ihonväriään. Että jos jollakulla katsojalla on vaikeaa hänen ihastuttavan suklaasävyisen ihonsa kanssa, niin se on katsojan ongelma. Niin, mihin se ihonväri muka veisi näyttelijän uskottavuuden tulkita tiettyä roolia? Ymmärrän monen ohjaajan halun laittaa aina tummaihoinen mies esittämään esim. Otelloa, mutta... Brittiteatterissa on toki paljon muita kuin valkoisia näyttelijöitä, että siellä asiaan ei kiinnitä katsojana huomiota. Paitsi että kiinnitetään silti, ja jatkuvasti tummaihoisemmat näyttelijät (ja monet muutkin) kommentoivat brittimediassa, että teatteri on liian valkoista. Mikä on toki tottakin. Mutta ei silti niin valkoista kuin Suomessa.

Suomen tilanne on toki ihan erilainen, mutta varmaan muuttunee jatkossa. Kyllä Suomeenkin tarvitaan hyviä näyttelijöitä muistakin etnisistä taustoista. Ja sitten vielä saada katsojat "oppimaan" siihen, että on ihan sama minkävärinen esiintyjä jotain roolia esittää. Se voikin olla vaikeampaa. Jos asenteet ovat sitä luokkaa kun taannoin Kansallisbaletissa, missä vanhempi herra katsoi asiakseen paheksua suureen ääneen Liisa Ihmemaassa-baletissa Liisaa esittäneen Eun-Ji Han etnistä taustaa :-( Jos joku on niin moukka että tuommoisia ajattelee niin pitäisi edes mölyt mahassaan. 

Tampereella oli oikein mukavasti katsojia, tosi hienoa! Ja hirveän monta tuttuakin, joka on aina tosi kivaa. Kiva teatteri-ilta siis taas, vaikka olikin tallenteen kanssa hieman teknisiä ongelmia (pikselöintiä ja tekstitykset hävisivät liki koko ensimmäisen näytöksen ajaksi).

Harmittaa vaan, että Finnkino on päättänyt jättää muut paitsi Helsingin, Turun ja Tampereen pois näistä NT-Live esityksistä. Moni tuttu muualla Suomessa ei enää pääse katsomaan, jos on seuraavana päivänä töihin meno ja esitys loppuu parin tunnin ajomatkan päässä vasta 22 maissa.

Kuvien copyright Marc Brenner