Onnellisten maa / Hämeenlinnan teatteri 17.12.2016

Jotenkin tästä Sirkus Aikamoisen esityksestä jäi tosi iloinen fiilis. Pienimuotoista sirkusta, hilpeää musiikkia ja lämmintä tunnelmaa. Mitä sitä muuta ihminen esitykseltä kaipaa?

Ruokailuvälineitä kilisevä nainen, pyöräilevä miekkonen, silmiään pahasti muljautteleva partasuu... alku ainakin lupaa mielenkiintoista iltapäivää. Esitys tapahtuu osittain teltassa, tai sen ympärillä, päällä ja alla. Aina siihen asti kun teltta ympäriltä purettiin. Mutta toki Hämeenlinnan teatterin estradilla ollaan. Samaanien teltalta tämä vaikuttaa, ja muutenkin tulee mieleen intiaanit tai tosiaan Lapin alkuperäiset asukkaat. Jotenkin sitten vielä varjokuvat vievät ajatukset tähän suuntaan. On muuten ihan mahtavaa katsoa sekä käsivarjokuvia että koko kropalla tehtyjä. Tämmöisiä juttuja kaipaisin Suomeen lisää! Varjoteatteria!

Pyörätemppujakaan ei niin usein näe, ja aikamoista tasapainoilua ja akrobatiaa sitä polkupyörän päällä voi tehdäkin. Kaatumatta. Kyllä se on aika hienoa katsottavaa kun yhden pyörän kyytiin mahtuu neljä henkeä, ketkä vielä soittavatkin!

  

Hetkittäin jotkut jutut ovat aika lapsellisia (mikä ei suinkaan tarkoita että ne olisivat helppoja!) mutta silti (tai juuri siksi) oudon kiehtovia ja viihdyttäviä. On jongleerausta, on tikapuut, on akrobatiaa - mikä on aina mun suosikki - on trapetsia. Sellaisia perinteisempiä sirkusnumeroita, mutta näissä ei kyllä ole mitään perinteistä. Jongleerauksessakin mukaan otetaan vaatteet (mitkä siis toki riisutaan yltä). Toki jongleerausta yksin, mutta myös pareittain, kolmistaan, nelistään... Ja renkaalla temppuilua.

Tämä on kyllä nykysirkustelua parhaimmillaan. Esityksessä hyödynnettiin lisäksi kaikenlaisia ihmejuttuja kuten poijuja, mitä ei sirkuksessa yleensä edes näe. Bonusta luovuudesta siis! Tästä saisi muuten helposti muokattua esityksen pelkille aikuisillekin, jos Suomessa haluttaisiin semmoista esittää tai nähdä. Ja miksei haluttaisi.

Onnellisten maa tarjosi hetkittäin ihan rauhallisia suvantokohtia ja sitten taas vauhtia piisasi. Hienosti vuoroteltiin, eikä katsojan tarvinnut ihan koko aikaa henkeänsä pidättää. Aina välillä vaan.

Esiintyjänelikko Sade Kamppila, Oskar Rask, Jouni Ruuth, Tuomas Vuorinen on huisin taitavaa, tottakai. Kaikki musisoivatkin, sen "normaalin" sirkusesiintymisen lisäksi. Siitä tulee kyllä iso bonus! Käsissä pysyy niin ukulelet kuin haitari ja tuubakin. Tapani Rinteen säveltämä musiikki ei ole pelkkää hilipatihippaata, vaan ihanan monipuolista ja vaihtelevaa. Ja saamme rumpusoolonkin! Esityksen ohjauksesta vastaa suomisirkuksen moniottelija Maksim Komaro, joten se on ehkä yksi selitys miksi tämä on niin korkealaatuinen ja eheä kokonaisuus. Lisää tämmöistä!

Ja iso kiitos Hämeenlinnan teatterille, jossa vierailee tosi monta sirkusesitystä vuodessa. Toivon mukaan hämeenlinnalaiset osaavat arvostaa että heidän kotikaupungissaan on mahdollista nähdä tämän tasoisia huippuesityksiä jatkuvasti.



Kuvien copyright Ben Hopper ja Jouni Ihalainen
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.