Joulu on ihmisen paskinta aikaa / Riihimäen teatteri 17.12.2016

Pikkujouluaikaan suomalaiset säntäävät teattereihin. Se taitaa olla se vuoden toinen sesonkiaika, perinteisen kesäteatterin lisäksi. Pikkujoulukansa kaipaa kevyempää ja viihdyttävämpää (jos suinkin mahdollista) kuin kesäteatterikansa. Siksipä monen teatterin ohjelmistossa loka-joulukuussa on jonkunlainen hieman normaalia hömpämpi juttu. Siis helposti sulavaa, pikkutuhmaa, musiikkipitoista, vähäpukeisia naisia, naisten vaatteisiin pukeutuvia miehiä ja paljon ns. helppoa huumoria. Joskus jopa näitä kaikkia.

Riihimäen teatterilla on siten isketty kultasuoneen, koska nämä pikkujouluteatterin tunnusmerkit täyttyvät, ja helposti! Miina Supisen käsikirjoittama ja Lija Fischerin ohjaama Joulu on ihmisen paskinta aikaa sopisi paremmin ravintolaan, missä ruuasta ja juomasta juopunut juhlakansa voisi siitä nauttia. Nyt teatterin penkeillä istuen tämä esitys ei ihan istu miljööseen. Vai eikö miljöö istu esitykseen? Mutta ehkä se johtuu siitä että olen katsomossa ehkä ainoa joka ei vietä pikkujouluja.

Näytelmässä seurataan kukkakauppiaana vastoin tahtoaan työskentelevän Siljan ja hänen dragartisti-veljensä Jarin suhde/elämäkuvioita. Solmussa ovat sisarusten välit ja lässyttävä pastoripariskunta koittaa niitä aukoa. Mitä siellä menneisyydessä on tapahtunut että väleihin on tullut särö? Miksi pastoripariskunta sotkeentuu asioihin, kun olisi omiakin perhekiemuroitaan vatvottavana? Miten hyasintit liittyvät tähän kaikkeen? Joulu lähestyy ja pitäisi olla hyvä tahto ja rauha. Mukaan sotketaan vielä Jarin show'ssa esiintyvä stand-up koomikko huonoine puujalkavitseineen, tiukkapipoinen suntio ja paljon kukkia.

Periaatteessahan tämä on ihan hauska. Mutta. Ehkä mukaan on tungettu hieman liikaa kaikkea, ja lopputuloksena on sekava cocktail, joka on hieman liian äkkimakea ja kitalakeen jää tahmea kelmu. Drag on oikeasti hienoa katsottavaa, mutta tässä siitä on tehty halpahintaista viihdykettä pikkujouluilijoille. Ja jotenkin saatu se vaikuttamaan halpahintaiselta ja semmoiselta mitä on helppo halveksia ja paheksua.

Suntion (Ilona Pukkila) I Want to break free -pätkä oli kyllä varsin viihdyttävä! Ja pastorin hepuli! Jukka Kuronen on epäilemättä loistava dragtaiteilija, mutta hitsi kun hän menee nyt vähän hukkaan tässä. Koko muukin sakki on kyllä hyvässä vedossa; Katja Peacock pastorinrouvana, Maija Siljander Siljana ja Seppo Halttunen pastorina. Ja Tinja Salmen suunnittelemat puvut - varsinkin Queen Hyacinthin - ovat makeita!

Olisin siis varmaan viihtynyt paremmin muutaman siiderin jälkeen, hämyisessä yökerhossa ja pikkujoulufiiliksissä. Nyt olo oli enemmänkin hieman vaivautunut. Mutta ehkä tämä ajoi asiansa kepeänä pikkujouluviihteenä. Ainakin naurunkiherryksestä ja ajoittaisesta remakastakin päätellen ihmiset viihtyivät.


Kuvien copyright Kristiina Männikkö
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.