lauantai 31. joulukuuta 2016

Teatterivuosi 2016 - omat katsomismäärät paukkuivat!

Koska vuonna 2016 näin kaikkien aikojen ennätysmäärän erilaisia esityksiä, niin joukkoon mahtuu ihan järjetön määrä helmiäkin. Siksipä taas oli pakko koostaa useampi erilainen top-lista.

Tykkään kovasti erilaisten listojen laatimisesta, mutta on tämä pirun hankalaa myös. Miten sitä voi valita vaan vaikka 10 parasta esitystä, kun niitä näkee satoja? Tuntuu ihan mahdottomalta tehtävältä, mutta koitetaan. Nämähän eivät sitten ole missään järjestyksessä, paitsi mielivaltaisessa.

Vertailun vuoksi vuoden 2015 parhaat, vuoden 2014 parhaat ja vielä 2013 ja 2012 ja 2011



Vuoden 2016 parhaat tanssiteokset

Liikkeen Legendat Kansallisbaletissa. Monta erilaista teosta samassa illassa.

Hirveän hauska ja koskettava HKT/Helsinki Dance Companyn Pieniä Pääosia vahvisti käsitystäni koreografi Jyrki Karttusen neroudesta.

Royal Ballet'n Frankenstein jonka näin valitettavasti vain elokuvateatterissa. Upea Steven McRae Hirviönä on niin taitava, että itkettää jo muistikuvakin.

Teatteri FAQ vetäisi sellaisen Takkutukkakeijun, että siinä oli pitelemistä.

The Sleeping Beauty - Taas yksi uusi Matthew Bournen New Adventures-ryhmän tanssiteos. Tämä on muuten nähty Suomenkin telkkarista, mutta halusin nähdä livenäkin. Ei kaduta.

Tanssiteatteri MD:n Mikä **t*n Pikku Prinssi? oli ihana tanssillinen uusiotulkinta klassikosta!

Visuaalisesti Wheeldonin koreografioima Kungliga Baletten:in Alice i Underlandet noudattaa jo aiemmin DVD:ltä näkemääni ROH-versiota, mutta olihan tämä livenä ihan huikean upea! Siksi piti mennä Tukholmaan asti katsomaan.

Miehen tanssi - mikä cocktail tanssia, musiikkia, keikkaa, standuppia ja vaikka mitä!!

Tanssiteatteri MD:n Secunda Prattica oli myös kokonaisvaltaisesti hieno teos.



Vuoden 2016 parhaat musikaalit / musiikkiteatterit

Tampereen Työväen Teatterin Viita 1949 - koska Eeva Kontun musiikki.

Hedwig and the Angry Inch Tukholmassa oli jo kauan kuulunut must-see listoilleni, ja kun sen vihdoin livenä näin, niin olihan se hieno elämys! Ola Salo on vaan niin ihmeellinen.

Myönnän että Waltteri Torikka mut alunperin houkutti katsomaan Åbo Svenska Teaterin Taikahuilua, mutta esitys olikin niin upea puvustukseltaan, lavastukseltaan ja koko 60-luvun scifileffamiljöineen, että siinä jäi Torikan Papagenokin melkeen toiseksi.

HOMO! on kaikin tavoin hieno musiikkiteatterijuttu, ja Kaarinan nuorisoteatterilaiset puhalsivat siihen uutta ytyä. Raikasta ja mahtavaa.

Ypäjän musiikkiteatterin My Fair Lady on osoitus siitä että kyllä pölyisen (musikaali)klassikonkin voi uudistaa perinpohjin ja siitä tulee kuin uusi! Bonusta lohikäärmeestä!

Jostain syystä tämä klassikko on jäänyt näkemättä, joten kun National Theatre toi sen lavalle niin... The Threepenny Opera oli juurikin niin huikea kuin kuvittelinkin.




Vuoden 2016 parhaat Shakespearet

Teatteri Vanha Juko: Rikhard III. Onneksi tämän sain lopulta nähdä, suurten vaikeuksien jälkeen. Teki meinaan vaikutuksen. Suuren.

Romulan taiteellisen teatterin Myrsky kuljetti pitkin Prosperon saarta jalkapatikassa. Huikea!

Grus Grus Teatterin Hamlet - koko totuus Turun linnassa. Jo miljöökin oli uniikki, ja koko toteutus!

Sekaisin Wilistä - mikä huippukombo! Williamin elämä & teot tiivistettyinä! Hauskinta ehkä ikinä.

Teatteri Harakka Tapaus Hamlet oli yksi omintakeisimmista tulkinnoista. Vaikutuin!

Rikhard III Kansallisteatteri oli todella odotettu. Eikä tarvinnut pettyä.

Richard III Almeida:ssa oli myös vaikuttava. Yksinkertaisen hienoa. Ja Ralph Fiennes taiturimainen.

Regent's Park Open Theatre toi hieman erilaisen Henry V:n, koska pääosassa oli Michelle Terry. Toimi suosikkinäytelmäni näinkin roolitettuna.


2016 tuntuikin olevan näemmä kahden Shakespearen kauppa: eli Richard III ja Hamlet :-) Jostain syystä niitä kävin katsomassa aika paljon...



Vuoden 2016 parhaat kotimaiset

Kansallisteatterin Mahdolliset maailmat oli yksi vuoden eniten odotetuimpia näytelmiä mun listalla, ja lunasti odotukset kyllä. Monitasoinen ja hieno näytelmä, jonka näin lopulta kolmesti.

Odotin ja en pettynyt. KOM-teatterin Pasi Was Here oli mulle varmaan vuoden 2016 SE juttu. Näin sen kuudesti, ja joka kerta sain siitä uutta irti. Ihan mieletön elämys.

Lahden kaupunginteatterin Vertigo oli viipyilevän kaunis ja ihana elämys.

Robin Hoodin Sydän Turun kaupunginteatterissa vei mun sydämen totaalisesti! Piti käydä katsomassa uudelleenkin. Ihana, ihana koko perheen näytelmä.

Espoon teatterin Meidän luokka oli rankka ja vaikuttava. Upea valaistus ja lavastus viimeisteli kokonaisvaltaisen elämyksen.

Tommi Kinnusen kirjaan perustuva Neljäntienristeys vaikutti sekä alkuvuonna Turussa että loppuvuonna Kotkassa. Molempi parempi. Mestariteos.

Ehkä yksi parhaita komedioita koskaan on eittämättä Tampereen teatterin Näytelmä joka menee pieleen - mikä porukka ja mikä toteutus!

Teatterikesässä tuli koettua monen monta hienoa elämystä, mutta islantilaisten Lokki oli kyllä niistä suurin.


Kunniamaininnat

Vesta-Linnea ja Aavelapsen arvoitus oli ihastuttava koko perheen näytelmä TTT:n & Teatteri Siperian kimppatuotantona.

Siipirikko oli Ulla Virtasen mestarinäyte. Koskettava ja vaikuttava monologi.

Anna Paavilaisen monologi Play Rape iski kuin leka.

Hullu Teatteri Telakalla. Koska Juha Hurme on vaan parhautta.

Kansallisteatterin Sumu:ssa oli jotenkin niin nerokas teksti että oksat pois.

Vaikka tämä upea Johannes Holopaisen Sotilaspoika-monologi oli myös viime vuonna listoillani, niin siellä se on tänäkin vuonna. Sitäpaitsi näin sen kaksikin kertaa. Tammikuussa Kansallisteatterissa ja joulukuussa KOM-teatterissa. Joka kerta vaan yhtä vaikuttava.

Suomen kaunein / Tampereen teatteri & Teatteri Siperia. Herkisti ja hauskuutti.

Vampyyrien tanssi / Helsingin kaupunginteatteri - näin tämän kaikkiaan... 5 kertaa, ja oli kiehtova omalla tavallaan.

Raisa Omaheimon monologi Läski liikutti kyyneliin asti, monella eri tasolla.

Tavattoman koskettava Teatteri Siperian Toinen katse tuli suoraan iholle. Ja syvemmällekin.

Lokki Teatteri Jurkassa oli paras esimerkki siitä mitä pelkistämisellä voidaan saada aikaan.

Väriä ja vauhtia ei puuttunut Turun kesäteatterin Vaahteramäen Eemelistä.

Ulkomaalainen Tampereen teatterissa onnistui kahdella tasolla; viihdytyksessä ja vakavammillakin teemoilla.

Teatteri Kantanäky vetäisi sellaisen kabareen että! Homot on perheestä tyrmisti minut upeudellaan.



Vuoden 2016 parhaat ulkomaiset

Travesties - Ratkiriemukas karnevaali, joka jatkaa esityksiä West Endillä keväällä 2017!

Harold Pinterin The Caretaker iski suoraan sydämeeni. Todella vaikuttava esitys kaikkineen.

The Painkiller oli niin hulvaton komedia että harvoin näkee. Yksi ikisuosikeistani eli Sir Kenneth Branagh hauskimmassa roolissaan ikinä.

Harry Potter and the Cursed Child veti sellaisen ilotulituksen etten ole koskaan ennen ikinä nähnyt lavalla mitään tämmöistä. Vieläkin olen ällistynyt. Tarina ei ehkä ole ihmeellisin, mutta se esitys. Tai oikeastaan kaksi, sillä näytelmässä on kaksi osaa.

The Dazzle  - intiimi, absurdi ja surullinenkin tarina kahdesta veljeksestä joiden mielet järkkyvät. Andrew Scott oli huimassa vedossa; onneksi näin tämän kahdesti.

The Deep Blue Sea - Helen McCroryn bravuuri. Synkeänkaunis ja riipaiseva.


Kunniamaininnat:

Sarah Kanen Cleansed oli se näytelmä, josta Suomenkin media uutisoi (kuinka katsojat pyörtyilevät, oksentavat jne). Mutta olihan se aika vaikuttava.

Bug oli kaikessa vainoharhaisuudessaankin pieni helmi. James Norton oli hyytävä.

Piti mennä katsomaan Bristoliin asti, mutta olihan se Long Day's Journey Into Night nähtävä, koska Jeremy Irons teatterin lavalla.



Vuoden parhaat sirkukset ja muut erikoisjutut

Red Nose Companyn Punainen Viiva veti maton alta monipuolisella klovniversiollaan klassikosta! Onneksi esitystä on mahdollisuus nähdä ympäri Suomea vuonna 2017!

CircOpera - taitavasti sirkusta ja oopperaa ja kaikkea yhdistelevä spektaakkeli Oopperatalolla.

Houkutus & Only bones - nykysirkusta/fyysistä teatteria hyvin pienimuotoisen eleettömästi.

Vuonna 2016 nukketeatteri räjäytti multa melkein pään irti. Yksi ehdoton helmi oli Tehdas Teatterin & Kuuma Ankanpoikanen -ryhmän yhteisjuttu Rakkaudella Agatha, minkä näin Mukamas festivaaleilla. Murhamysteeri jyrsijänukkien avulla. Voiko mitään näin hienoa ollakaan?

Norjalais-ranskalainen yhteistyö eli Plexus Polairen Ashes vei myös pisteet kotiin. Henkeäsalpaavaa nykynukketeatteria.

Yablochkov Candle oli Aino Vennan ja Ilona Jäntin henkeäsalpaava trapetsi/musiikkijuttu! Sen näkee ainakin toukokuussa 2017 Kapsäkissä!

The Ricochet Project: Smoke and Mirrors. Kiehtovan kaunista nykysirkus/akrobatiaa taitavan kaksikon käsistä.

Kanadalaisryhmä Cirque Alfonsen Barbu oli äijä/partasirkusta parhaimmillaan. Mikä meno!



Vuoden pettymykset

No Man's Land - vaikka Ian McKellen oli tosi hieno, niin en tiedä mikä tässä tökki.

Kenraali ja Casanova - ei nyt lähtenyt kaikesta huolimatta.

Liisa Ihmemaassa - liian heppoisia visuaalisia ratkaisuja.

Rock of Ages - joku tässä vaan... ei ollut mun teekupillinen.

Lazarus - ei lähtenyt nyt Bowie-musikaali, ei.

The Entertainer - ei edes Kenneth Branagh saanut tätä toimimaan.



Tilastoja

Ne kuuluisat sanat viime vuoden katsauksesta: "Koitan pyhästi vähentää ensi vuodelle, mutta... Koitan myös lisätä tanssijuttuja ja sirkusta omaan kulttuuriallakkaani." 

Ensimmäisessä tavoitteessa en onnistunut, koska esityksiä kertyi vuonna 2016 peräti 229. Kyllä. Kaksisataakaksikymmentäyhdeksän. En edes käsitä miten se on mahdollista! Se tekee yli 19 esitystä joka kuukausia, keskiarvona. Hullun hommaa. No, esimerkiksi kesäkuu oli hiljaisin, vain 8 esitystä. Ja syyskuu taas kiireisin, 26 esitystä (tammikuussakin 25).

Piikkejä tulee aina niinä kuukausina kun on Lontoon reissu, koska silloin sullon joka päivälle niin paljon kuin mahdollista. Osa sielläkin nähdyistä on sitten arkistomateriaalia (eli istun niinä päivinä kun ei ole esityksiä usein kahdessa eri arkistossa katsomassa vanhoja näytelmiä tietokoneen ruudulta). Viime vuonna kävin Lontoossa/Briteissä 5 kertaa ja Tukholmassakin kerran kulttuurimatkalla. Lontoosta teatteripiipahdukset myös Bristoliin ja Southamptoniin. 48 esitystä oli siis Suomen rajojen ulkopuolella. Shakespearen näytelmiä näin 15 ja lisäksi kaksi mitkä kertoivat hänen elämästään jollain tavalla.

Mutta sentään toinen toiveeni toteutui, eli tanssia ja sirkusta näin enemmän kuin aiemmin. Tanssiesityksiä 19 ja erilaisia sirkusjuttuja 13. Lisäksi nukketeatteri sai minut niin lumoihinsa, että sitä pyrin nyt katsomaan entistä enemmän. Ja toki lisää sirkusta ja tanssia tälle vuodelle. Oopperassakin kävin neljä kertaa. Klassista musiikkia kuuntelemassa istuin Tampere Filharmonian konserteissa (13 kpl) ja muissakin (mm. HKO, RSO) 18 konsertin verran. Lisäksi kevyempää musiikkia 7 konserttia.

Käyntimäärän mahdollistaa se ettei minulla ollut vuonna 2016 lainkaan töitä. Toisaalta taas sitkeästi vaivannut astma (ja siitä seurannut immuunivajaus = pyydystin flunssia ja keuhkotulehduksia jatkuvalla syötöllä) pisti perumaan useitakin esityksiä, koska en vaan voinut mennä yskimään, niistämään ja häiritsemään muiden taidenautintoja. Esimerkiksi Kansallisoopperan Taikahuilu ja NT Liven As You Like It jäivät tämän takia kokonaan näkemättä. Lisäksi aina ei ollut rahaa mennä ihan kaikkea katsomaan; ainakin muutama NT Live/Bolshoin baletti leffateattereissa jäi väliin siksi. Loppukesästä sain museokortin, joten erilaisissa näyttelyissä tuli käytyä sen jälkeen kymmenissä, toki alkuvuonnakin aika monessa.

Jotenkin onnistuin kasvattamaan kirjojen lukemistakin. Koiranäyttelyitä ja -tuomarointeja oli lisäksi kymmeniä että ei se elämä pelkkää kulttuuria ole.

Vuonna 2017 ajattelin koostaa lisäksi excel-taulukkoon kulttuurikokemusten kustannuksia :-) Voi olla että tulokset ovat karmaisevia...

Pakko muuten lisätä lontoolaisen suosikkiteatteribloggaajani Revstanin listaus vuoden 2016 teatteripalkinnoistaan :-)


Vuoden 2016 parhaat elokuvat
(eivät missään järjestyksessä)

The Danish Girl
The Lady in the Van
Son of Saul
X-Men: The Apocalypse
Captain Fantastic
Swiss Army Man
Hunt for the Wilderpeople
Fantastic Beasts and Where to Find them
Trumbo

Elokuvia kävin katsomassa leffateatterissa 58 kappaletta, joka oli ihan kohtuu hyvä saavutus. Paljon kiinnostavia jäi näkemättäkin, kun joko poistuivat ohjelmistosta niin pian tai eivät edes tulleet Suomeen. Osa näistä listankin leffoista oli festareilla tai ulkomailla nähtyjä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti